Osa Kolmekymmentä – Part Thirty: Katherine

Saavuimme Katherineen seuraavana päivänä klo 11:30 tienoilla 16 tunnin bussimatkan jälkeen. Pakko sanoa, että vaikka matka oli pitkä, ainakin se oli niin mukava kuin mahdollista: koska muita matkustajia oli todella vähän, meillä oli paljon tilaa ja saimme molemmat makoilla omilla penkkiriveillämme, bussissa oli vessa ja pysähdyttiin matkan varrella monta kertaa, niin että sai vähän oikoa sääriään ja ostaa ruokaa tarpeen mukaan.

Vaikka Katherine on osavaltion kolmanneksi suurin kaupunki, asukkaita on silti vaivaiset 8900, eli mistään metropolista ei ole kyse. Emme olleet löytäneet sieltä sohvaa emmekä varanneet mitään majoitusta, joten saavuimme täysin avoimin suunnitelmin. Helle iski vasten kasvoja heti bussista ulos astuttuamme ja koska oli sunnuntai, useimmat paikat olivat kiinni. Löysin kuitenkin matkailutoimiston, josta sain kartan ja tietoa läheisistä leirintäalueista, joten lähdimme etsimään sopivaa paikkaa. Ympäriinsä tallustelu rinkat selässä ja 40C helteessä keskellä päivää on vähän itsemurhamissio, mutta onneksi löysimme todella hyvän leirintäalueen uima-altaineen ja muine kommervenkkeineen, joka oli vieläpä halpa. Olimme nähtävästi ainoat hullut, jotka telttailevat tässä helteessä, sillä kaikki muut asiakkaat olivat ilmastoiduissa mökeissä. Kuten tavallista, vietimme suurimman osan päivää uima-altaan äärellä suunnitellen seuraavaa päivää. 

We arrived in Katherine the following day around 11:30am after 16 hours on the bus. I must say that despite the long journey at least it was as comfortable as possible; there were hardly any other passengers so we had plenty of space and we could claim our own rows of seats to lie on, there was a toilet on the bus and we stopped many times along the way so that we could stretch our legs, buy food and drinks as required.

Although Katherine is the third largest town in the Northern territory, the population is only measly 8900 so we are not talking about a bustling metropolis here. We hadn’t found a couch and didn’t have any accommodation booked so our plans were completely open on arrival. The heat hit us in the face on stepping out of the air-conditioned bus and as it was Sunday, most places with information on tours, accommodation and car hire were closed. However I did find a tourist information office where I could get a map and some info on campgrounds so we headed out to look for a suitable place. It was a bit of a suicide mission to walk around with heavy backpacks in the middle of the day when the temperatures soared to 40C but finally we did find a really nice (and cheap!) camping site with a pool and other facilities. It appeared that we were the only people crazy enough to camp with this heat as all the other patrons stayed in air-conditioned cabins. As usual, we spent the rest of the day by the pool recovering from the aforementioned suicide mission and planning the days ahead. 

Kayaking on the Katherine river

"Don't enter crocodile nesting areas" Erm... ok...

Katherinen suurin nähtävyys on läheinen Nitmiluk-kansallispuisto, jossa on kuuluisa Katherine Gorge. Sesonkiaikaan sinne järjestetään opastettuja retkiä, mutta nyt kun sadekausi on aluillaan, niitä ei enää tehdä (sää olisi kyllä vielä sallinut, mutta ei kai ole enää tarpeeksi turisteja jotta se kannattaisi), joten päätimme vuokrata auton ja mennä sinne omin päin. Kätevää kyllä, leirintäalueella oli myös Hertzin toimisto, joten saimme auton suoraan kotiovelta seuraavana aamuna. Sinne oli todella helppo ajaa, sillä outback-tyyliin teillä ei ollut juuri yhtään liikennettä (näimme ehkä auton tai pari koko päivänä) eikä sinne oikein eksyäkään olisi voinut, kun oli vain yksi suora tie mitä seurata. Gina oli toki kuskina, mutta varmaan jopa minäkin olisin onnistunut ajamaan näissä olosuhteissa. Ainoa ikävä juttu oli kolareissa kuolleiden kengurujen määrä – kolmenkymmenen kilometrin ajomatkalla näimme ainakin viisi kuollutta kengurua (tai wallabita tai wallaroota, en niitä oikein toisistaan erota), mikä tuntui hullulta kun teillä on niin vähän autoja. 

Tarkoitus oli seurata patikkareittejä kansallispuistossa, mutta sinne päästyämme kuulimme huonot uutiset: kaikki patikkareitit oli suljettu maastopalojen takia, joten ainoat vaihtoehdot olivat joko veneristeily Katherine-joella tai vuokrata kajakki ja meloa itse. Hetken harkittuamme kajakin vuokraus vaikutti itse asiassa paremmalta vaihtoehdolta kuin kävely olisi ollut, joten vuokrasimme sen 4 tunniksi ja kyllä kannatti. Jokilaakso oli todella kaunis ja ihanan rauhallinen – siellä oli muutama muu turisti kajakkeineen, mutta muuten oli hiljaista ja vain luonnon äänet ympärillä. Meloimme aikamme ja sinne rantauduimme hiekkarannalle (yhdestä niissä harvoissa paikoissa, jossa saattoi pysähtyä – monet rannat oli suljettu koska ne olivat krokotiilien pesimisalueita), jossa söimme picnic-lounaamme ja uimme ihanan lämpimässä jokivedessä. Paratiisi! Tuntui myös hyvältä tehdä vähän ylävartalotreeniäkin vaihteen vuoksi, muuten kun reissun aikana liikunta on enimmäkseen rajoittunut kävelyyn. 

The main reason to stop at Katherine was to visit the nearby Nitmiluk National Park with its famous Katherine Gorge. In high season guided tours to the park are organized but as we are in the beginning of the rainy season no more tours were ran (the weather would have still been fine as there was no rain but I guess there aren’t enough tourists to make it worth their while) so we decided to rent a car and go explore it on our own. Handy enough we could rent a car on the campsite so we could head straight out the following morning. It was a really easy drive as on the outback there was virtually no traffic (we spotted maybe two or three other cars on the road) and you couldn’t have really gotten lost either as there was only one road to follow. Needless to say Gina was driving but I think even I could have managed that drive. The only sad thing was the number of road kill kangaroos we saw (or might have been wallabies or wallaroos, I can’t really tell them all apart) – on 30km drive we saw at least five of them by the road which seemed crazy considering there is hardly any traffic. 

We had meant to do some hiking in the park but upon arrival we got the bad news – all hiking tracks were closed due to bush fires and the only way to visit the park was to take a river cruise or hire a kayak. After a little consideration we decided that kayak hire sounded actually a lot better than walking, so off we went for 4 hours and man, it was great. The gorge was absolutely stunning and so peaceful – there were a couple other tourists on kayaks but other than that it was just us and the nature. We paddled until the end of the gorge and went ashore on one of the sandy beaches that were not closed (many of them had “no entry” signs as they were the nesting sites of the crocodiles) where we had our picnic lunch and swam in the lovely warm water. Paradise! It was also nice to do a bit of upper body exercise for a change as most of the exercise we have done on the trip has been walking.

Tämän jälkeen meillä oli vielä aikaa, ja kun kerran auto oli hommattu niin päätimme käydä myös Edith Falls-vesiputouksilla, joka oli samassa kansallispuistossa mutta eri suunnassa noin 60km:n päässä. Sinne päästyämme yllätyimme, miten tämä kuuluisa vesiputous oli itse asiassa ihan pikkuriikkinen – kuiva kausihan on ihan lopuillaan eivätkä sadekauden rankkasateet ole vielä ihan alkaneet, joten varmaankin vesiputous oli kuivimmillaan. Joka tapauksessa kaunis paikka ja sielläkin oli ihanaa uida, eihän näillä helteillä oikein muuta haluaisi tehdäkään.

Emme näköjään saaneet millään tarpeeksemme vedessä räpiköinnistä, sillä meillä oli vielä aikaa käydä yhdessä kohteessa; kuumilla lähteillä. Totta puhuen tässä kuumuudessa ”kuumat lähteet” eivät kuulostaneet erikoisen houkuttelevilta, mutta ilmaan verrattuna nämä 32-asteiset lähteet tuntuivat itse asiassa miellyttävän viileiltä ja kun kaupungissa ei turhan monta nähtävyyttä ole, halusimme käydä niissä kaikissa tilaisuuden tullen. Siellä emme tosin jaksaneet kovin kauaa enää räpiköidä, mutta tulipa käytyä. Sitten oli aika mennä takaisin laittamaan illallista; kasvisburgereita salaatin kera. Se oli todella hyvä päivä!

Se oli siinä, Katherine: seuraavana päivänä huomattavasti lyhyempi bussimatka vei meidät trooppiseen Darwiniin!

Me and tiny little Edith Falls in the background

Katherine Hot Springs

We still had the rest of the afternoon ahead of us and since we had the car we decided to also visit Edith Falls, that is in the same national park but different direction about 60km away. Upon arrival we were surprised – that’s the famous falls? It was tiny! Fair enough, at the end of the dry season it’s probably at its smallest. However, it was a gorgeous place and it was lovely to swim there – with this weather you hardly want to get out of the water at all!

Speaking of water, there was one more sight of Katherine we wanted to check out and that was the hot springs close to town. To be honest, talking of “hot springs” with this heat was not that tempting at all but actually the springs are always 32C which in this heat is actually nice and relatively cool. We popped in there for a bit as well just to see it but as we had spent most of the day swimming, it was enough and we headed back to the camp site for a bbq dinner of veggie burgers with salad. That was a really nice day!

So thank you Katherine: the following day a considerably shorter bus ride took us to the tropical capital of Darwin!