Osa Kaksikymmentäkahdeksan - Part Twenty-eight: Outback Experience Part One

Sydneysta lensimme Yularaan, joka on kuuluisan Uluru-kallion (Ayer´s Rock) lähin lentokenttä. Yulara ei ole mikään kaupunki tai edes kylä minkään mittapuun mukaan, mutta sinne on rakennettu kylän kokoinen resort-tyylinen kompleksi, jossa löytyy monta hotellia, matkamuistokauppoja, leirintäalue, supermarketti ja muita turistien tarvitsemia palveluja. Ilmainen bussi operoi resortin ja lentokentän välillä sekä eri hotellien välillä. Tämä paikka on todellakin keskellä ei-mitään ja hinnat olivat sen mukaiset. Olimme varanneet yhden yön leirintäalueella (ostimme halvan teltan Sydneysta) ja seuraavana päivänä aloitimme ryhmämatkan, jolla pääsimme käymään kaikilla alueen päänähtävyyksillä. 

 

From Sydney we flew to Yulara which is the closest airport to the famous Uluru (Ayer’s Rock). It’s not a town or even a village by any standards but they have built a resort the size of a village with multiple hotels, souvenir shops, supermarket and a camping ground, among other services tourists would need. There’s a free shuttle bus operating between the airport and within the resort. This place is absolutely in the middle of nowhere and the prices were accordingly high. We had booked one night in the camping ground (we bought a cheap tent in Sydney) and the following day we were starting the tour to go and see all the main sights of the area. 

Noin ylipäänsä emme oikein tykkää ryhmämatkoista, koska on mukavampaa mennä omin päin ja päättää itse, milloin mennään minne jne. Mutta tässä tapauksessa oli melkeinpä pakollista varata tällainen reissu. Ensinnäkin kaikki kohteet olivat monen tunnin ajomatkan päässä toisistaan ja kuten sanottua, keskellä ei-mitään. Olisi toki mahdollista vuokrata auto ja ajaa itse nämä tunnit, mutta jos jotain tapahtuisi, vaikka auto menisi rikki tai jotain vastaavaa, siinä sitä sitten ollaan ilman kännykkäsignaalia eikä ristin sielua 500 km säteellä. Kaiken huipuksihan minä en aja autoa, joten siinä olisi Ginalle turhan pitkä ajomatka omin päin.

Generally we don’t really like doing tours as it’s nicer to find your own way and decide yourself when to go where etc. but in this case it was pretty necessary to go with the tour. First of all everything was hours and hours’ drive from everywhere in the middle of nowhere. Sure it would be possible to rent a car and do the driving yourself but then if something were to happen – say the car would break down – there you are then, no mobile phone reception and not a soul within 500km. To top it up I don’t even drive so that would be too much driving for Gina alone. 

 Varasimme matkan aikoja sitten kotoa asti The Rock Tour-nimisen firman kautta. Se oli halvin, jonka netin kautta löysimme, ja totta puhuen operaatio vaikutti aika kaoottiselta alusta asti. Joka kerta, kun lähetimme heille sähköpostia, eri henkilö vastasi eri informaatiolla, saimme kaiken maailman eri hintatietoja ja lopulta matkan varattuamme, he ottivat luottokortilta 20 AUD enemmän per henkilö kuin olisi pitänyt. Tästä kysyttyämme, he lopulta totesivat sen olevan virhe ja lupasivat maksaa sen takaisin, paitsi että he vahingossa sitten ottivat vielä lisää rahan palauttamisen sijaan (lopulta he kyllä onnistuivat sen rahan palauttamaan). Sydneyssä ollessamme sieltä tuli mailia, että valitettavasti reissu on peruttu, voisitteko mennä eri päivänä. Ennen kuin ehdimme tähän reagoida, he lähettivät uuden mailin, että sori, katsoin väärää reissua, teidän reissumme menee edelleen eikä mitään hätää. Oltiin jo Sydneyn lentokentällä matkalla Yularaan, kun saimme toisen mailin, että sori, itse asiassa reissunne on peruttu, voitteko mennä eri päivänä. Tähän vastasimme suhteellisen vittuuntuneina, että itse asiassa emme voi mennä eri päivänä, koska olemme jo matkalla sinne ja kaikki muut matkasuunnitelmat on tehty sen mukaisesti. He sitten siirsivät meidät toiselle operaattorille, joilla oli periaatteessa identtinen matkasuunnitelma, eli me saimme täsmälleen sen reissun jonka olimme varanneet, mutta eri firman kautta. Halusinpa vain jakaa kanssanne, että tämä halvin mahdollinen operaattori ei näytä oikein tietävän mitä tekee.

We had booked the tour ages ago from home with a company called The Rock Tour which was the cheapest one we could find online. To be honest their operation was a chaos from the beginning – every time we emailed them a different person replied with different information, we got all sorts of different quotes that didn’t seem to make sense and when we finally did book with the credit card, they overcharged us by 20 AUD per person. When we questioned this, they finally realized it was a mistake and said they would refund us, only they managed to accidentally charge us instead of refunding (finally they did do the refund). While we were in Sydney they sent us a mail saying that their trip for the day we booked was cancelled, could we go another day by any chance. Before we could react to that, another email came through saying sorry, it was for a different date, your trip is still going ahead. When we were at the airport about to fly to Yulara, we got yet another email saying that actually your trip has been cancelled, can you go another day after all. We got a bit pissed off and said no, actually we can’t change the date as we are already travelling there and all our other plans have been made accordingly. In the end they transferred us to another operator that had pretty identical itinerary so it was all good – but this cheapest operator did not seem to know what they were doing. 

Yularaan laskeuduttuamme 41 astetta aavikkohellettä iski vasten kasvoja. Pääsimme sillä ilmaisella bussilla leirintäalueelle ja heti saatuamme teltan pystyyn, uima-allas kutsui. Luojalle kiitos uima-altaasta, se oli ainoa tapa viilentyä siedettävälle asteelle, teltassa kun ei ilmastointi toimi. Iltapäivällä menimme ”keskustaan” katsomaan ilmaista aboriginal-tanssishow:ta, joka oli ihan kiinnostava. Jälkeenpäin menimme supermarkettiin ostamaan illallista, joka oli yllättävän kohtuuhintainen – Gina löysi kengurumakkaroita grillattavaksi ja minulle löytyi marinoitua tofua. Leirintäalueella oli yhteinen keittiö, jossa saattoi grillata. Se oli mukava yllätys, koska alueen ravintolat olivat todella ylihinnoiteltuja (ymmärrettävää sinänsä, ottaen huomioon miten kaukana kaikesta siellä oltiin). Ainoa huono puoli oli ötököiden valtava määrä sekä koko – jotkut ötökät olivat niin isoja, että luulin niitä linnuiksi ja niitä oli ihan joka puolella. Ne lensivät sinua kohti,ne hyppäsivät päällesi, ne ryömivät hiuksissasi, ne kiipesivät sääriäsi pitkin, ne olivat kaikkialla mihin istuit... yritimme olla koviksia ja sopeutua olosuhteisiin, mutta oli aika vaikeaa nauttia illallista kun piti samalla poimia heinäsirkkoja salaatin seasta. Teltassa olisi ollut turvallisempaa ötököiden suhteen, mutta siellä olisi ollut varmaan 50 C sen sijaan, että keittiössä oli miellyttävät 38 C. Selvisimme illasta kuitenkin kuolematta, mikä oli jo saavutus sinänsä. 

Aboriginal Dance Show

I also got to participate in the "Emu Dance"

Upon landing the heat of 41 C hit us in the face. We took the free bus to the camping ground and as soon as we got the tent pitched we headed to the pool. Thank god for the pool – it was the only way to cool down as our tent was not exactly air-conditioned. In the afternoon we headed to the “town centre” to see an aboriginal dance show that was pretty interesting. Afterwards we visited the supermarket that was surprisingly reasonably priced so we picked up some bbq stuff for dinner; Gina got kangaroo sausages and marinated tofu for me. There was a common kitchen area at the camp site where you could use the bbq’s for free. Nice surprise, as all the restaurants in the resort were really pricey (understandable considering how remote the place is). So otherwise all was good, the only bad side were the bugs – they were humongous and incredibly numerous. Some of them were so big I thought they were birds instead of insects and they were absolutely everywhere; flying towards you, crawling in your hair, jumping at you, climbing up your legs, everywhere you tried to sit down… we tried to be tough and outdoorsy but it was a bit difficult to enjoy your dinner while picking the grasshoppers out of the salad. In the tent it would have been safer bug-wise but the temperature would have probably been rather 50C as opposed to the pleasant 38C in the outdoors kitchen. However we made it through the night which was an accomplishment in itself. 

The chef with the kangaroo sausages

 Seuraavana päivänä meidät haettiin kello 13 ryhmämatkalle, joten aamulla oli vielä aikaa tutkailla resorttia. Käveltiin läheiselle näköalakukkulalle, josta oli hyvät näkymät Uluruun ja otimme kuvia sydämen kyllyydestä. Sieltä mentiin takaisin keskustaan, jossa edellisen päivän tanssijat opettivat meitä heittämään bumerangia ja keihästä – se oli ihan hauskaa, vaikka minun keihäänheittoni oli kyllä häpeällisen huonoa. Ostettin myös kunnon aussityyliset hatut – Ginalle kunnon kengurunnahkainen Crocodile Dundee-tyylinen hattu, minulle paremmin kasvissyöjälle sopiva kanvashattu. 

 

The tour pick up was the following day at 1pm so we still had the morning to look around the resort. We walked to the nearby hill where you had a look-out point for the Uluru and we spent some time taking pictures. From there we went back to the centre where the same guys who did the previous day’s dance show taught us to throw spears and boomerangs. It was good fun even though my spear-throwing was a disgrace! We also bought proper Aussie hats to protect us from the sun; Gina got a Crocodile Dundee type hat made of kangaroo leather whereas I went for the more vegan-friendly canvas hat. 

Ryhmämatkan ensimmäinen matkakohde oli se kuuluisa Uluru. Ensin sitä käytiin ihastelemassa vähän kauempaa näköalakohteessa, jossa opas Adam kertoi meille aboriginaalien perinteisestä tavasta antaa tietoa toisilleen ja sukupolvelta toiselle; laulamalla. Heidän kieliään ei perinteisesti kirjoitettu ollenkaan ylös (kirjoitettua muotoa ei ollut olemassakaan), vaan tarinat ja legendat siirtyivät laulujen muodossa – tämä muistutti minua Kalevalasta. Sitten ajettiin lähemmäs itse kalliota ja pääsimme kävelemään sen ympäri (sille ei pidä kiivetä, koska se on paikallisten aboriginaalien pyhä paikka – sen kiipeämistä voisi varmaan verrata siihen, jos jossain joku turisti kiipeäisi Jeesuksen ristille huvin vuoksi). Oli se vain melko iso punainen kallio! Muualla sen ympärillä oli vain tyhjyyttä, mikä toki teki siitä vain vaikuttavamman. Auringon laskiessa kallion punainen väri näytti vaihtelevan pinkistä oranssiin, valitettavasti kuvat eivät tee näylle oikeutta.

Mosquito nets were necessary due to the million flies!

The first sight of the tour was the famous Uluru. First we went to a look-out point where the guide Adam told us about the traditional way the Aboriginals passed information onto each other and from one generation to another: singing. Traditionally their languages had no written form at all so they didn’t write any stories or legends down but instead passed them on in songs (which reminded me of the Finnish Kalevala). Then we drove to the Rock itself and we got to do the base walk (you are not supposed to climb the rock as it’s a sacred place for the Aboriginals – I guess it would be comparable to some tourist climbing the cross of Jesus Christ for fun). That is one hell of a big red rock! It was surrounded by the vast emptiness which made it all the more impressive. At sunset the red colour seemed to change from pink through to orange, unfortunately the pictures do not do the sigh justice. 

Sieltä ajettiin sen illan leiripaikkaan, jossa syötiin ensin illallista ja sitten nukuttiin swageissa – aussikeksintö, joka on tavallaan teltta, mutta makuupussin muodossa. Tässä helteessä se oli paljon parempi kuin teltta, jonka sisällä on monta astetta kuumempaa kuin ulkona, mutta jo aiemmin mainitsemani ötökät vähän huolettivat. Siinä kun on pää ja kasvot ulkona ilman mitään suojaa ja pelkäsimme, että hämähäkit ja ties mitkä möttiäiset ryömivät kasvoillamme koko (lyhyen) yön. Saimme kuitenkin nukuttua yllättävän hyvin, en ainakaan ollut tietoinen mistään möttiäisistä!

Suunnitelman mukaisesti herätys oli aamuneljältä, Adam herätti meidät digeridoon tunnistettavalla soinnilla. Aamulla piti aina päästä liikkeelle varhain, että voimme aloittaa patikoinnin auringonnousun aikaan ennen pahinta hellettä. On huomattavasti mukavampaa tallustella 28C lämpötilassa kuin 40C! Tänään ohjelmassa oli Kata Tjuta, joka tunnetaan myös nimellä The Olgas. Jostain syystä Uluru on paljon kuuluisampi, vaikka minusta Kata Tjuta oli vielä vaikuttavampi jo pelkästään valtavan kokonsa ansiosta. Aloitimme kävelyn kanjonissa auringonnousun aikaan ja koska olimme ensimmäiset ihmiset liikkeellä siihen aikaan, mahdollisuudet nähdä kenguruita olivat kuulemma hyvät oppaan mukaan. Aikamme käveltyämme Gina näkikin yksinäisen kengurun, joka hyppeli huolettomasti ympäriinsä syöden heinää, eikä vaikuttanut mitenkään kiinnostuneelta meistä. Liian lähelle sitä ei toki päässyt, koska sitten kengu hyppeli tiehensä ihmeen vaivattoman näköisesti. Totesin, että nyt voin kuolla onnellisena; olen jo nähnyt kengurun luonnossa! Maisemat olivat kyllä muutenkin mahtavat, ilman kenguruakin. Pysähdyimme välillä lepäämään ja opas kertoi meille, miten aboriginaalit perinteisesti viettivät päivänsä, miten he metsästivät kenguruita ja muita eläimiä ja mitä muuta ruokaa he löysivät tästä karusta maastosta, todella mielenkiintoista. 

After the sunset we headed to the camp site of the night where after dinner we slep in swags – Aussie combination of a tent and a sleeping bag. In this heat it is a lot better than a tent as it doesn’t get that hot and stuffy but the aforementioned bugs worried us a little bit; as your face and head are exposed I was afraid that all sorts of unmentionable monsters will be crawling all over us all night long. However we slept surprisingly well, at least we weren’t aware of any monsters!

We woke up around 4am to the distinctive sound of digeridoo played by Adam. We always needed to get going very early so that we can do the hiking at a bearable temperature just after sunrise. Many walks are closed when the temperature reaches 36C which might be by 9am. It’s considerably nicer to hike at balmy 28C! Now we headed to Kata Tjuta, also known as the Olgas. For some reason Uluru is a lot more famous even though I think Kata Tjuta is even more impressive just because of the sheer size of it. We started the hike at sunrise and the guide said that as we are the first people there, the chances of seeing kangaroos are pretty good. After walking for a while Gina spotted a lone kangaroo skipping around, feeding and looking pretty care-free. He didn’t seem too bothered by us at all even though you couldn’t get very close – then he hopped away in an amazingly effortless manner. So now I can die happy; I have already seen a kangaroo in the wild! The scenery was simply incredibly even without the roo though. At some point we had a break and Adam told us how the Aboriginals traditionally spent their days, how they used to hunt kangaroos and what other food they could find in this harsh environment, it was really interesting. 

At the campsite sitting on our swags

Kata Tjutan patikoinnin jälkeen oli edessä, kuten tavallista, pitkä ajomatka seuraavalle leirille. Kyllä tämä Keski-Australia on sitten uskomaton paikka – voihan Lapissakin ajaa parisataa kilometriä näkemättä paljon merkkejä ihmisasutuksesta, mutta tämä on vielä autiompaa. Moneen tuntiin ei näkynyt yhtä ainoaa rakennusta, ei muita autoja tiellä, ei siis kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta kuin suoraa tietä ja suoraa tietä ja muutama pieni puska ja pensas siellä täällä. Pysähdyimme välillä grillilounaalle ja saavuimme leiripaikkaan iltapäivällä. Siellä oli onneksi uima-allas (täynnä jääkylmää vettä), joka virkisti mukavasti pitkän päivän jälkeen! Illallista valmistettiin leiritulella ja yö nukuttiin jälleen swageissa, mikä ei tuntunut enää läheskään niin pelottavalta kuin aiemmin – kaikkeen tottuu ja tämä on kaikki osa tätä outback-kokemusta. 

After Kata Tjuta it was time for another long drive to the next destination. Central Australia is just incredible – also where I come from you can drive quite a bit without encountering any signs of human population but this place is even more remote. Hours and hours on the road,  not seeing one single building, not another car on the road, absolutely nothing else but the straight road and a few little bushes here and there. We stopped for a bbq lunch along the way and reached the camp site in the afternoon. Thankfully there was a swimming pool (with ice-cold water!) that was really refreshing after a long and sweaty day. We made dinner by the camp fire and slept in swags again, which didn’t feel anywhere near as scary as before – it’s all part of the outback experience.