Matkablogi Sillä välin maailmalla - Travel Blog In the meanwhile, somewhere around the world...

Filippiinien jälkeen lensimme Taiwanin pääkaupunkiin Taipeihin, jossa viettäisimme kolme yötä sohvasurffaajahostimme Lindan luona (jos et ole tutustunut sohvasurffauksen filosofiaan, tsekkaa postaukseni aiheesta täältä ). Saimme heti saavuttuamme esimakua kaupungin intensiivisestä elämäntavasta: Linda lähti kotoa pienine lapsineen joka aamu ennen seitsemää eikä tullut kotiin ennen iltayhdeksää, joskus jopa myöhemmin. Lapsillakin oli joka ilta jotain ohjelmaa koulun jälkeen, ja joskus he tulivat kotiin vasta meidän jo mentyä nukkumaan. En tiedä paljoa lasten kasvattamisesta, mutta käsittääkseni lapset tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset, joten en tiedä miten ihmiset jaksavat tällaista tahtia. People practising taiji by the train station After the Philippines we flew into Taipei, the capital of Taiwan, where we were going to spend three nights with our CS host Linda (if you are not familiar with the concept of couch surfing, please check out my post on the topic here ). We

Loikoiltuamme viikon päivät  Palawanin paratiisirannoilla  olimme valmiita kovempaankin actioniin, joten lensimme Cebun saarelle, jonka Moalboal-niminen kylä tunnetaan Filippiinien seikkailukohteena. Täältä järjestetään monenlaisia retkiä niin maastopyöräilijöille, sukeltajille kuin kiipeilijöillekin, ja me halusimme osallistua canyoneering-retkelle. Canyoneering tai canyoning on kanjonissa kulkemista käyttäen esimerkiksi kiipeilytekniikoita, vaeltamista, tai yksinkertaisesti hyppimistä kalliolta veteen. Olimme kalliokiipeilleet ja abseilanneet aiemminkin, mutta emme koskaan vesiputouksessa, joten tämä oli meille uusi ja kiehtova kokemus! Valitsimme Planet Action -firman retken Montaneza Falls -vesiputouksille  hintaan 2990 pesoa, eli noin 50 euroa per henkilö. Hintaan kuului kuljetus majoituksesta vesiputouksille, kaikki välineet, lounas juomineen sekä opastettu retki. Retkellä laskeuduttiin köyden varassa abseiling-tekniikalla viiden vesiputouksen läpi, joka oli välillä aika haasta

Kaikki muut matkustajat nousivat minibussista, kun me jäimme hämmentyneinä aloillemme. Olimmeko ainoita, jotka jatkaisivat matkaa El Nidoon? Kuski tuli katsomaan, mitä varten jäimme aloillemme ja ilmoitti, että olimme viimeisellä pysäkillä. "Mutta me menemme El Nidoon!" Kuskin leuka loksahti - "Ei tämä bussi mene El Nidoon - olemme Port Bartonissa, tämä on viimeinen pysäkki." Mutta missä hemmetissä on Port Barton ja miten pääsemme kohteeseemme El Nidoon... Olimme saapuneet edellisenä päivänä Filippiinien Palawanin saarelle Luzonilla vietetyn, hieman pettymykseksi osoittautuneen viikon jälkeen. Yövyimme Puerto Princesassa ja olimme varanneet seuraavaksi aamuksi hostellistamme minibussikuljetuksen (500 pesoa eli noin 8,5 euroa per henkilö) varsinaiseen kohteeseemme El Nidoon, jonka paratiisirantoja odotimme innolla. Bussin piti tulla hakemaan meitä klo 9, mutta sitä ei näkynyt ennen kuin kello oli lähes 10. Koska olimme vasta toiset matkustajat, jotka nousivat bussi