Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, July 30, 2017

Pohjoisesta itään - From North to East of Iceland

Tänään edessä oli reissun tähänastisista pisin ajomatka, lähes 300km, mutta onneksi matkan varrelle mahtui paljon nähtävää.Ensimmäinen pysäkkimme oli noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevat Gulfoss eli Jumalten vesiputous. Islantihan on tunnettu lukemattomista vesiputouksistaan ja tämä oli meille ensimmäinen iso ja kuuluisa sellainen. Ja herranjestas sentään miten mahtava ja voimakas se olikaan! Gullfossia voi lähestyä kahdesta eri suunnasta, jolloin sen näkee eri kulmista, joten kannattaa tehdä kaksi pysähdystä sen ympärillä. Kerta kaikkiaan uskomaton putous joka puolelta katsottuna!



Today we had the longest drive of the trip so far ahead of us, almost 300 kilometres, but at least there were many things to see along the route. Our first stop was the waterfalls about one hour from Akureyri called Gulfoss, meaning “God’s falls”. Iceland is known for its many waterfalls and for us this was the first big famous one we came across. Oh my goodness, how amazingly huge and powerful they were! You can approach Gulfoss from two different spots to see it from different angles and it is totally worth it to make two stops around there. It is an absolutely incredible sight from both sides!



Matka jatkui Myvatn-järven ohi. Emme menneet kuumille lähteille, koska olemme joka tapauksessa menossa Blue Lagooniin reissun loppuosassa, mutta pysähdyimme läheisille laavakentille, jotka olivat kyllä epätodellinen näky. Piakkoin laavakenttien jäätyä taakse satuimme näkemään ihan mielettömän sinisenä hohkaavan järven, jonne syöksyi jatkuvalla syötöllä ilmeisen tulikuumaa vettä (siitä nousevasta vesihöyrystä päätellen). Pakko oli taas pysähtyä ottamaan kuvia tuosta uskomattomasta näystä. Kun viimein maltoimme jatkaa matkaa, ehdotin, että voisimme poikkeuksellisesti pysähtyä seuraavaan ravintolaan tai kahvilaan lounaalle - yleensähän söimme omia eväitä. Kävi ilmi, että ehdotukseni tuli harvinaisen huonoon saumaan, sillä ajoimme reilusti yli sata kilometriä näkemättä kerrassaan mitään elonmerkkiä missään - ei yhtään asuintaloa, huoltoasemaa, ravintolaa ,ei kerrassaan mitään muuta ihmisen rakentamaa kuin maantie. Näköalat vaihtelivat kuunpintaa muistuttavasta karuudesta sammaltenvihreään lampaiden laidunnusnummiin. Hetkellisesti kohtasimme myrskynkin - yhtäkkiä taivaanrannassa oli hirvittävän tumma pilvi, joka näytti kurkottavarn maahan asti lonkeromaisilla raajoillaan. Äkkiä voimakas salama halkaisi taivaan ja saman tien korviahuumaava ukkosenjyrähdys iski. Olin kuullut etukäteen Islannin vaarallisista myrskyistä, joten tämä vähän huoletti ajaessa keskellä ei-mitään, mutta huoli oli turha. Myrsky loppui yhtä äkillisesti kuin alkoikin ja sää palasi tuttuun vaihteluun puolipilvisen ja aurinkoisen välillä.
Lava Fields


We passed by the Myvatn Lake. We didn’t go to the hot springs around there as we are anyway going to the Blue Lagoon at the end of the trip but we did stop at the lava fields nearby  which were an awesome , if surreal sight. Shortly after the lava fields we spotted an incredibly blue lake that had a continuous flow of obviously boiling hot water (judging by the steam rising from the lake). Of course we had to again stop to admire the views and take pictures. When we finally managed to continue, I suggested that we could - unlike our usual habits - stop at a restaurant to have lunch instead of eating out own packed lunch. As it turns out, it was the most terribly-timed suggestion ever as for the next hundred kilometres there was absolutely no sign of human habitation - no restaurant, no petrol station, no residential building. Just simply no man-made structure in sight apart from the road as far as you could see. The scenery kept changing from moon-like aridness to moss-green meadows with sheep grazing all over the place. We also encountered a momentary storm - all of the sudden there was an incredibly dark cloud in the horizon which seemed to be reaching for the ground with its tentacle-like limbs. Suddenly a powerful lightning broke up the sky and at the same exact moment we could hear the deafening thunder. I had heard about the dangerous storms in Iceland so that did get me a bit worried but there was no reason to worry The storm passed as quickly as it started and the weather went back to its usual variation between "sunny-partly cloudy-raining”.
Olimme varanneet majoituksen Seydisfjordurissa, joka tunnetaan Islannin pittoreskimpana kylänä. Viimeiset 26 kilometriä oli henkeäsalpaavan upeaa, joskin pelottavaa maantietä. Gina totesi, ettei ihmisen rakentama maantie tunnu sopivan tälle seudulle ollenkaan - ikään kuin maisema olisi videopeli, johon tie oli upotettu. Itse Seydisfjordur oli kuin hurmaava satukylä uskomattoman kauniin vuonon äärellä vuorten ympäröimänä. Mahtavan luonnon lisäksi kylässä on Islannin parhaiten säilyneet puiset rakennukset. Kylää kohti kävellessämme vesiputoukset lirisivät vuorenjyrkänteitä alas joka puolella. Tämä oli todella hurmaava paikka viettää yö!




We had booked accommodation in Seydisfjordur which is known as the most picturesque town in Iceland. The last 26 kilometres there was absolutely breathtaking, if somewhat scary, road. As Gina stated, the man-made road just didn’t seem to belong here - it looked like a video game where the road was superimposed on.  Seydisfjordur itself was like a charming fairytale village surrounded by mountains by an incredibly beautiful fjord. Apart from the amazing scenery they also have the best preserved wooden buildings in all of Iceland. While walking towards the village we could observe little waterfalls trickling down the mountains all over the place. What an enchanted place to spend a night!

Thursday, July 27, 2017

Pohjoisen pääkaupunki Akureyri - The Capital of the North Akureyri


Lähdimme ajelemaan kaikessa rauhassa kohti “hohtavan pohjoisen pääkaupunkina” tunnettua Akureyriä. Ihan Laugarbakkin lähellä olevassa Hvammstangin kylässä oli Islannin hyljekeskus, jossa tutkitaan hylkeitä ja tutkimus rahoitetaan osittain museon pääsymaksutuloilla. Sieltä järjestetään myös veneretkiä hylkeiden katselua varten, mutta hinta oli tietenkin meidän makuumme liian suolainen 8500 ISK per henkilö. Olisi myös mahdollista käydä katsomassa hyljeyhdyskuntia omin päin, mutta totesimme ajomatkan liian pitkäksi, etenkin kuin suurin osa tietä ei ole asvaltoitu. Tyydyimme siis kiertelemään suhteellisen pienessä museossa kohtuulliseen 990ISKin hintaan, etenkin kun saimme siitä vielä 20% alennuksen majatalostamme saadulla kupongilla. Ainakin se raha menee hyvään tarkoitukseen, vaikkei museo mitenkään mieltäräjäyttävä ollutkaan. Jatkoimme sieltä matkaa ja maisemat jaksoivat hämmästyttää minua jatkuvasti. Huudahtelimme koko ajan toisille “katso, hevosia! Mikä mahtava vuori! Hei, lampaita!” Vuoria näkyi joka puolella. Suuri osa niistä oli ihmeen tasaisia, ikään kuin huiput olisi viilletty siististi irti leipäveitsellä. Niinpä innostuimme vielä enemmän, kun näkyviin tuli yhtäkkiä terävähuippuinen vuorijono. Myös keskellä nähtävästi ei-mitään kohoavat miniatyyrikirkot ihmetyttivät - ketä varten ne on rakennettu, kun minkään maailman asutusta ei näy millään suunnalla? Lähellä Akureyriä silmiimme osui myös monumentti, joka oli ilmeisesti pystytetty jonkin islantilaisen runoilijan (jonka nimi ei pysynyt mielessäni) kunniaksi. Kuitenkin siinä maisemassa vuorenhuippujen ympäröimänä se näytti enemmänkin Nepaliin kuuluvalta buddhalaiselta monumentilta.



We started the drive towards the “capital of the shining North” Akureyri in the morning. In the village of Hvammstangi very close to Laugarbakki we found the Icelandic Seal Centre which is a research centre dedicated to seals and partly funded by the entrance fee to the museum. They also organize seal watching cruises but as is to be expected, the price was way too high for our budget at 8500 ISK per person. It would also be possible to drive up the coast to try and see seals independently, but we deemed the drive too long, especially as it would not be paved road. Therefore we settled with checking out the small museum at the reasonable price of 990 ISK, of which we got 20% discount with a voucher from our guest house. At the least the money is going to a good cause, even though the museum was not exactly mind-blowing. Afterwards we continued the drive through more and more amazing scenery. We could not stop exclaiming “oh, horses! Wow look at that mountain! Hey, sheep!” Mountains were surrounding us everywhere we looked. Most of them had strangely flat tops, as if the peaks had been neatly sliced off with a knife. So we got even more excited when spotting another mountain range with sharp peaks. It was also strange to see miniature churches rising seemingly in the middle of nowhere - who were they built for when you couldn’t see any human habitation as far as the eye an see? Close to Akureyri we also spotted a monument that was apparently built in honour of an Icelandic poet (name of whom escapes me). However in that landscape surrounded by mountains it looked like a Buddhist monument belonging in the Himalayas in Nepal.




Akureyri on Reykjavikin jälkeen Islannin toiseksi suurin kaupunki reilulla 18 000 asukkaallaan. Jep, ei ole Islannin kaupunkeja koolla pilattu. Pienessä kaupungissa oli vain pari nähtävyyttä, joissa halusimme käydä: kirkko (jonka oli suunnitellut sama heppu kuin Reykjavikin Hallgrimsskirkjanin) sekä kasvitieteellisen puutarhan. Molemmat löytyivät helposti lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Kirkkoon emme tosin voineet mennä sisälle, koska siellä oli juuri hautajaiset alkamassa, mutta ulkoapäin se oli hyvinkin näkemisen arvoinen. Yllättävänkin vehreä kasvitieteellinen puutarha taas oli oikein viehättävä puisto, jota oli kiva kierrellä.
Akureyri is the second largest city in Iceland after Reykjavik with its 18 000 inhabitants. The Icelandic towns sure are small! There were only a couple of sights we wanted to cover in this small town: the church (designed by the same guy who designed Hallgrimskirkja in Reykjavik) and the botanical gardens. Both were easy to find within an easy walking distance from one another. We were not able to enter the church however as there was as funeral service going on (wouldn’t want to crash that!) but it was a really impressive sight from the outside. The surprisingly lush botanical gardens was a really pleasant place for a stroll.

Akureyri church from the back

Akureyri church from the front

Botanical Gardens

Meidän majoituspaikkamme sijaitsi noin 10 km kaupungin ulkopuolella vuonon varrella. Majatalon nimi “Great View Guest House” ei ollut missään nimessä liioiteltu - ympärillä aukesivat vuorimaisemat joka suuntaan ja vuono kimalteli kauempana kirkkaassa auringonpaisteessa. Talosta löytyi myös jälleen palju, jossa oli hienoa loikoilla pitkän päívän jälkeen upeiden maisemien ympäröimänä. Kesäyön aurinko paistoi, ympärillä ei kuulunut mitään muita ääniä kuin lintujen viserrystä ja hevosten hirnahtelua. Tämä se vasta oli paratiisi.
Our accommodation was located about 10 kilometres outside of town by a fjord. The name “Great View Guest House” was not an exaggeration - the place was surrounded by mountains on all sides and the fjord was glimmering in the bright sunshine, Also this guest house had a hot tub and we had a lovely long soak enjoying the incredible views, the birds singing, the horses neighing and the late-night sun shining. This was a paradise right here.
Great View Guest House



Wednesday, July 26, 2017

Ulos kaupungista - Getting out of the city

Se oikea Islanti ja mahtavimmat maisemat ovat pääkaupungin ulkopuolella, joten seuraavana päivänä aloitimme road trip-osion reissustamme ajamalla Reykjavikista noin 200 kilometrin matkan maan pohjoisosaan pikkuriikkiseen kylään nimeltään Laugarbakki. Heti kaupungista lähdettyämme maisemat muuttuivat mykistävän upeiksi - vuoria, vihreitä nummia, vuonoja, mustaa laavakiveä... Vaimon ajaessa minun tehtäväkseni jäi jatkuva kuvaaminen, filmaaminen ja näkymän mahtavuuden päivittely. En voinut lakata huudahtelemasta "wow, kato tuonne!" kun aina päätä kääntäessä näki jotain uutta ja hienoa. Lampaita ja mahdottoman söpöjä islanninhevosia näkyi tienvarsilla tuon tuostakin. Sää vaihteli jo tuttuun tapaan puolipilvisestä aurinkoiseen ja tihkusateeseen muutaman minuutin välein.

The real Iceland with the most spectacular views can be found outside the capital, so we headed out for our road trip by driving about 200 kilometres from Reykjavik towards the north to the tiny village of Laugarbakki. As soon as we left the city behind the views became more and more amazing - mountains, green meadows, fjords, black lava rocks... while the wifie was doing the driving, my job was to keep taking pictures, filming and going "wow, look at that!" every couple of minutes. Whenever turning my head I saw something new and incredibly beautiful. We saw sheep and impossibly cute Icelandic horses almost everywhere along the road. The weather kept doing its usual changing from sunny to partly cloudy to raining and back every few minutes.




Olimme päättäneet tehdä pienen välipysähdyksen Deildarthunguhverin (ei, en onnistunut ikinä oppimaan tämän paikan nimeä!) kuumilla lähteillä, joka lisäsi matkaan parikymmentä kilometriä. Onneksi lähteet löytyivät ongelmitta ja olihan se ihan uskomaton paikka. Kyseessä ei siis ole mikään kylpypaikka, koska vesi on kirjaimellisesti kiehuvan kuumaa ja pulppuilee maasta kuin pastakattilasta konsanaan. Paikka on helppo löytää, koska lähteistä nouseva vesihöyry näkyy kauas. Lähteiden tuottamalla energialla kasvatetaan viereisessä kasvihuoneessa esimerkiksi tomaatteja, joita voi ostaa itsepalvelusysteemillä 300ISK per pussi. Liikuttavan luottavaiset yrittäjät jättävät tomaattipussit tarjolle ja pyytävät asiakkaita laittamaan rahat viereiseen laatikkoon. Mekin ostimme siitä tomaatteja mukaan iltasalaattia varten.







We had decided to do a little stop at the hot springs of Deildarthunguhver (no, I never managed to memorize this name!) which added about twenty kilometre detour to our journey. Luckily the springs were easy to find and it was an absolutely incredible sight. This is no place for bathing, as the water is literally boiling hot, bubbling up from the ground like a kettle boiling. It makes it easy to find the place, as you can see the steam rising from kilometres away. Tomatoes are grown with the energy harvested from the hot springs in nearby glasshouses and you can buy them to go with a self-service system. The touchingly trusting entrepreneurs leave the tomato bags out and ask the customers to leave the money in a box next to it. We also bought a bag for our evening salad.

Sieltä ajelimme kaikessa rauhassa Laugarbakkiin, joka oli sopiva varikkopysähdyspaikka Reykjavikin ja Akureyrin välillä. Itse 70 asukkaan kylässä ei ole kerrassaan mitään nähtävyyttä, mutta sieltä löytyi reissumme halvin majatalo (53€ per yö privaattihuoneessa jaetulla kylpyhuoneella) erittäin rauhalliselta alueelta. Majatalon vieressä olevalla farmilla on islanninhevosia, joita kävimme moikkaamassa pienellä iltakävelyllä. Illan huipentumana istuskelimme majataloon kuuluvassa paljussa kuumassa vedessä rentoutumassa valoisassa kesäillassa. Elämä tuntui aika hyvältä juuri silloin.

Guest house Langafit




From there we drove up to Laugarbakki which served as a convenient place to stop for the night between Reykjavik and Akureyri. In the village of 70 people there is nothing sight-seeing-wise but that is where we had the cheapest guest house of the trip (53€ per night for a private room with a shared bathroom) at a very quiet location. Next to the guest house there was a farm with Icelandic horses that we went to visit. The highlight of the evening was to take a nice long soak in the hot tub belonging to the guest house relaxing in the light summer evening. Life felt pretty good right then.

Monday, July 24, 2017

Cooliakin coolimpi Reykjavik - Reykjavik, Cooler than Cool

Vaikka Islannin pääkaupungissa asuu kaksi kolmasosaa koko maan väestöstä, se on siltikin pieni kaupunki reilulla 122 000 asukkaallaan. Oletimme päivän kiertelyn riittävän Reykjavikille ja niinpä lähdimme valloittamaan kaupunkia heti aamusta. Hostelli sijaitsi noin neljän kilometrin päässä keskustasta, joten oli kätevää kun oli auto käytössä. Odotuksien mukaisesti tässä pienessä kaupungissa oli helppo ajaa vähäisen liikenteen, selkeiden opasteiden ja isojen hyväkuntoisten teiden ansiosta. Toisaalta, Maltaan verrattuna varmaan melkein missä tahansa ei-kehitysmaassa on helppo ajaa... Islannin suurimman kirkon, Hallgrimskirkjan lähellä löytyy paljon ilmaista parkkitilaa, joten sieltä on hyvä aloittaa jättämällä auto parkkiin ja tutkailemalla kaupunkia jalan. Islantilaisen arkkitehdin Gudjon Samuelssonin suunnittelema kirkko on itsessään sangen erikoinen ja mieleenpainuva näky. Islannin luonnonelementtien inspiroiman tornin on tarkoitus muistuttaa ilmoille purskahtavaa geysiriä. Kirkossa pääsee käymään ilmaiseksi, mutta kellotorniin mennäkseen joutuu pulittamaan 900 ISK, jonka jätimme väliin. Sisätilojen kiinnostavin näky olivat upeat urut, joita onneksemme kanttori soitteli juuri sisään tullessamme ja olihan se kieltämättä hienon kuuloista. Muuten kirkko on luterilaiseen tyyliin hyvin pelkistetty ja katolisten kirkkojen lasi-ikkunat, ikonit ja freskot suorastaan huutavat poissaolollaan. Ulkopäin Hallgrimskirkja on hyvin kuvauksellinen, mutta sisällä ei kauaa mene.
The organ of Hallgrimskirkja

Hallgrimskirkja

Although two thirds of the Icelandic population lives in the capital, Reykjavik is still a small city with its 122 000 inhabitants. We assumed a day of sightseeing is enough for Reykjavik so we headed out first thing in the morning. Our hostel was located about four kilometres from the centre, so it was very handy to have a car. As expected, it was easy to drive due to little traffic, clear signage and wide roads in good condition. On the other hand, compared to Malta probably any non-developing country is easy to drive in... There is a lot of free parking available at the biggest church in Iceland, Hallgrimskirkja so it is a great place to start by leaving the car and taking to the streets by foot. The church designed by Icelandic architect Gudjon Samuelsson is in itself a magnificent sight with its design inspired by the natural elements of Iceland - the tower is said to represent a geysir bursting out from the ground. It is free to visit the church but to go up to the tower there is an entrance ticket of 900ISK which we skipped. The most interesting sight inside the church is the awe-inspiring organ which was being played just as we walked in - good timing for us. Otherwise the church is very plain in typical Lutheran fashion and there are no icons, frescos or stained glass windows typical in Catholic churches. From outside Hallgrimskirkja is really impressive but you don't need much time inside.


Streets of Reykjavik with cute colourful houses


Käveleskelimme kirkolta kaikessa rauhassa niin sanotun vanhan kaupungin katuja toinen toistaan söpömpien kahviloiden ja coolimpien baarien ohi. Pohjoismaalaisissa kaupungeissa sitten on sitä jotain hankalasti määriteltävissä olevaa charmia, vaivatonta trendikkyttä, jota en osaa kuvailla muuten kuin sanomalla cool. Myös Reykjavikissa törmää samaan ilmiöön, jonka olen huomannut muissakin kylmän ilmanalan kaupungeissa: turistit erottuvat katukuvasta, koska heillä on ilmastoon sopivasti (yleensä kirkasväriset) ulkoiluasut, toppatakeista vaelluskenkiin, kun taas paikalliset vaikuttavat arvostavan tyyliä yli mukavuuden ja lämmön. Myös reykjavikilaiset kulkivat kaduilla niin mahdottoman tyylikkäinä ja trendikkäinä mustissaan kirkuvanväristen toppatakkituristien keskellä. Lämpöähän oli näin kesäkuun lopussa noin 11 astetta ja kylmä viima vielä pahensi asiaa, joten tuulenpitävät takit olivat kyllä tarpeen ja harmittelin vielä, että en ottanut hanskoja mukaan!

This must be where elves live!


From the church we strolled along the picturesque streets of the so called old town passing numerous cute cafes and impossibly cool bars. There is a certain charm about Nordic cities that I cannot explain, they are just so effortlessly cool. In Reykjavik I noticed the same phenomenon that I have observed in other cold climate cities; the tourists are easy to spot as they are normally sporting weather-appropriate (usually bright-coloured) outdoors gear, hiking boots and heavy coats whereas the locals appear to favour style over comfort and warmth. Also in Reykjavik the locals walk the streets looking incredibly stylish and trendy dressed all in black among the sea of brightly coloured tourists. I for sure appreciated the warmth my wind-proof jacket provided in Icelandic summer - it was around 11 degrees Celsius and the cold breeze made it feel a lot worse. I actually wished I had brought gloves!

Mukava tapa tutustua kaupunkiin on osallistua ilmaiselle kävelykierrokselle, josta voi antaa tippiä mielensä mukaisesti. Oppaamme (jonka nimi alkoi Thor, loppuosaa en onnistunut oppimaan) oli hauska ja informatiivinen heppu, joka hoiti hommansa hienosti. Kiersimme reilun tunnin verran keskustan katuja nähden mm. pääministerin toimiston, upean Harpa-konserttihallin, sen edellä mainitun kuuluisan kirkon sekä muita kirkkoja ja eduskuntatalon. Thor huvitti meitä jatkuvasti hauskoilla sutkauksilla, kertoi islantilaisesta elämästä ja suositteli lempibaarejaan ja -ravintoloitaan, joten kierros on todella hyvä idea ensimmäisenä päivänä Reykjavikissa.

Ensimmäinen päivä oli meidän osaltamme myös viimeinen päivä, sillä seuraavana päivänä oli aika suunnata pohjoiseen!


Harpa


A really pleasant way to find your way around the city is to join a free walking tour where you can tip as much as you like. Our guide (whose name began with Thor, I was not able to memorize the ending of the name) was a really funny and informative guy who did a great job. We spent about an hour walking the streets of the centre, checking out the prime minister's office, the spectacular concert hall Harpa, the aforementioned famous church plus other churches as well as the parliament house. Thor entertained us by funny anecdotes and jokes, told us about life in Iceland and gave recommendations for good bars and restaurants, so it is a really good way to get acquainted with the city of your first day. 

For us the first day was also the last day, as soon it was time to head up north!