Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Thursday, October 23, 2014

Osa Kaksikymmentäkuusi – Part Twentysix: Dubai



Saapuminen Dubaihin Nepalista oli melko epätodellinen kokemus, ihan kuin olisimme saapuneet eri planeetalle. Hyppääminen köyhyydestä super-rikkaaseen ylellisyyteen tuntui oudolta. Dubain lentokenttää ei voinut edes verrata Kathmandun kenttään. Taksi oli uusi, valtava ja ilmastoitu ja automaattivaihteistolla, kun Kathmandun takseihin tuskin mahduimme rinkkojemme kanssa edes sisälle. Olimme varanneet suurin piirtein halvimman hotellin, mitä netistä löytyi (tällä kertaa ei huvittanut majoittua Burj Al-Arabiin, heko heko), joka maksoi noin 50puntaa per yö. Huone oli itse asiassa apartment-style, jossa oli makuuhuone, keittiö, olohuone ja kaksi kylpyhuonetta – tallustelimme ympäri tätä valtavaa lukaalia hokien ”melkein kuin ne majatalot Nepalissa!” Harmi vain, että saavuimme yömyöhään lauantaina ja jatkolento oli varhain aamulla maanantaina, joten meillä oli vain yksi päivä Dubaissa. Ei siinä paljon ehtinyt nauttia hotellin antimista, kuten kuntosalista ja uima-altaasta. 

Arriving from Nepal to Dubai was a bit surreal, as if we got to a different planet altogether. Jumping from abject poverty to super-rich luxury felt strange. You couldn’t even compare the Dubai airport to that of Kathamandu’s. The taxi we took from the airport was massive, air-conditioned, automatic whereas in Kathmandu we could hardly fit into the taxis with our backpacks. We had booked about the cheapest hotel we could find on the Internet (this time we didn’t fancy staying in Burj al-Arab, ha ha) which cost about 50 pound a night. It was actually an apartment with a bedroom, kitchen, living room and two bathrooms – we were walking around this enormous place overwhelmed, while saying “it’s almost like the guest houses in Nepal!” Unfortunately we arrived late Saturday night and the next flight was early Monday morning so we only had one day in Dubai – not much time to enjoy the facilities of the hotel, such as the pool and the gym. 
 
Meillä oli aavikkosafari varattuna iltapäivälle, joten aamulla suuntasimme katsomaan niitä kuuluisia rakennuksia: maailman parasta hotellia (niin sanottu 7 tähden Burj al-Arab) sekä maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa. Näin lokakuun puolivälissäkin helle oli vielä polttava – en halua kuvitellakaan, miten kamalaa siellä olisi olla heinä-elokuussa lämpötilan noustessa 50 asteeseen. Hotellilta oli lyhyt kävely lähimmälle metroasemalle, jonka aikana ehti jo hikoilla ihan tarpeeksi. En yleensä tykkää ilmastoinnista, mutta täällä se on kyllä ihan pakollinen. Etäisyydet olivat yllättävät pitkät, metrolla meni 45 minuuttia sille pysäkille, josta kuvittelimme Burj al-Arabin olevan kävelymatkan päässä. Paino sanalla kuvittelimme. Heti metrosta poistuessa se korkea purjeenmuotoinen torni näkyi horisontissa, joten lähdimme kävelemään siihen suuntaan painostavassa helteessä ajatellen tämän olevan ihan helppo nakki. Kuin kuvastus aavikossa se ei tuntunut lähestyvän yhtään, vaikka kuinka kävelimme. Kadut päättyivät koko ajan umpikujiin ja jouduimme kiertämään milloin mitäkin kautta. Selvästikään paikalliset eivät suosi kävelyä kuljetusmuotona, sillä ketään muita hulluja polttavan kuumilla kaduilla ei näkynyt – vain valtavia luksusautoja ajeli silloin tällöin ohi. Lopulta löysimme jonkun, jolta kysyä neuvoa, ja hän opasti meidät menemään hotellin viereiselle rannalle, josta voi ottaa kuvia. Eihän meitä olisi toki itse hotellin lähellekään päästetty, siellä on kuulemma sellaiset turvajärjestelyt ettei sille kävellä kuin torppaan. Siinä meni melkein tunti loppujen lopuksi kävellessä, mutta selvisimme onneksi lopulta sinne rannalle ja saimme otettua kuvia – rannalla loikoiluun ei ollut aikaa, sillä seuraavaksi piti mennä sinne Burj Khalifaan. 

We had a desert safari booked for the afternoon so in the morning we headed out to see the famous buildings: Burj al Arab (the reputedly best hotel in the world with 7 stars) and Burj Khalifa, the tallest building in the world. Even in mid-October the heat was oppressive – I don’t even want to imagine how it would be in August when the temperature soars to 50 degrees. It was a short walk from the hotel to the closest metro stop but still it was enough of sweating; I’m not a fan of air-conditioning in general but here it’s an absolute must. The distances were a lot longer than we thought and it took us a good 45 minutes on the metro to get to the stop we imagined was within walking distance from Burj al Arab. Keyword here being “imagined”. We could see the sail-shaped tower as soon as stepping out of the metro so it seemed simple enough to start walking that way. However, it was like a mirage in a desert; we kept walking and walking in the sweltering heat but the hotel didn’t seem to get any closer. All the streets we were following turned out to be dead ends and we had to keep turning this and that way, trying to keep heading towards the hotel. Walking outside is clearly not a favourite pastime for the locals as we were the only mad people on the streets – just luxury cars were passing by but no walkers. Finally we encountered somebody to ask for advice and she told us to go to the beach nearby the hotel where you have the best spot for pictures. Obviously we couldn’t get anywhere near the hotel itself anyway as they have very tight security. Finally after nearly an hour’s walk we made it to the beach and got the pictures we wanted – no time to be lying on the beach though as we needed to head to Burj Khalifa next. 

Khalifaan piti varata aika etukäteen netissä ja pulittaa pääsymaksu, noin 20 puntaa per henki. Koska meillä oli aika varattuna klo 12, alkoi olla kiire joten jouduimme menemään taksilla. Torni sijaitsee Dubai Mall-ostoskeskuksen yhteydessä ja se oli jo itsessään nähtävyys – luultavasti suurin ostoskeskus minkä olen ikinä nähnyt, täynnä kaiken maailman luksuskauppoja. Kaikki oli modernia, uutuuttaan kiiltävää, blingiä ja luksusta. Meitähän ei shoppailu paljon kiinnosta noin ylipäätään, eikä varsinkaan tällä budjetilla, mutta oli sinänsä jännää nähdä moinen shoppailuparatiisi. Burj Khalifa on 828m korkea ja näköalatasanne oli kerroksessa 124 (vielä olisi monenmonta kerrosta ylempänä).  Sieltä oli melkoiset maisemat – sieltä vasta näki, miten Dubai on tosiaankin rakennettu tyhjästä keskelle aavikkoa. Oli se ihmeellistä nähdä pilvenpiirtäjiä ja valtavia vesilähteitä ja sitten yhtäkkiä pelkkää hiekkaa ja tyhjyyttä. 

To visit Burj Khalifa you needed to book a time and pay the entrance fee (about 20 pounds) online. We had our time booked for 12noon and we were already in a hurry, so we had to get a taxi instead of walking another hour back to the metro stop. The tower is located in Dubai mall which was a sight worth seeing in itself – probably the biggest shopping centre I have ever seen full of all sorts of luxury shops. It was all modern, gleaming, bling and luxury. We are not really into shopping in general, and especially not with this budget, but it was kind of interesting to see this shopping paradise. The tower of Burj Khalifa is 828m high and the viewing point is on floor 124 (there are still loads of floors above the viewing point). That was quite a view – from there you can really see that Dubai was basically built out of nothing in the middle of the desert. It was amazing to see skyscrapers and fountains one way and then just sand and vast emptiness the other way. 



Siellä aikamme maisemia ihailtuamme oli jo aika rynnätä takaisin hotellille, koska meidät haettiin sieltä klo 15 sitä aavikkosafaria varten. Hyppäsimme jeeppiin ja kiertelimme parissa muussa hotellissa hakemassa lisää porukaa, yhteensä meitä oli jeepissä 6 asiakasta ja kuski. Ohjelmassa oli ajaa aavikolle, siellä ajella pitkin hiekkadyynejä rallityyliin (dune bashing on termi englanniksi), jonka jälkeen illallinen tarjoillaan aavikolle pystytetyssä ”leirissä” muun ohjelman ohessa, siellä on kamelilla ratsastusta, vesipiipun polttelua sekä hennatatuointeja tarjolla ja tanssishow. Täysin turistikamaa, mutta ihan hyvä kokemus. Se ralliajelu hiekkadyyneillä oli hauskaa, ei sitä onneksi kestänyt liian kauaa koska hauskuus olisi varmasti muuttunut huonovointisuudeksi melko pian. Vaikka olemme olleet muilla aavikoilla aiemmin, tämä oli ensimmäinen paikka joka näytti siltä kuin aavikon pitäisi mielestäni näyttää – upean punaisia hiekkadyynejä niin kauas kuin katse kantaa, todella kaunista.
Kamelilla ratsastamisen jätimme väliin, onhan niitä tullut ratsastettua jo moneen kertaan, mutta hennatatuoinnit otimme käteen ja kokeilimme vesipiipun polttamistakin. Ruoka oli hyvää ja tarjoilu runsasta; kasvisvaihtoehtoja oli tarjolla enemmän kuin jaksoin syödä. Tykkäsin myös tanssishow´sta, vatsatanssija oli todella näyttävä. Palasimme takaisin hotellille klo 21 tienoilla ja kovista aikomuksista huolimatta emme jaksaneet lähteä enää minnekään katsomaan miltä Dubain yö näyttää – seuraavana aamuna oli taas varhainen lento. 



We took our time admiring the views and taking pictures, but then it was already time to rush back to the hotel as our pick-up for the desert safari was at 3pm. We got into the jeep and first drove around picking up other people from other hotels, altogether it was six customers and the driver. The programme was to drive out to the desert where we would do “dune bashing” (driving around the sand dunes in rally style), then drive to a desert camp where dinner would be served and you can do other programmes like camel riding, get a henna tattoo, smoke shisha (water pipe) and watch dance shows. It was a pure tourist show but we enjoyed it all the same. Dune bashing was really fun but luckily it didn’t last too long; I’m sure fun would have turned into nausea in no time. Also the scenery was incredible – even though we have been to other deserts before, this was the first one that looked like desert is supposed to look like in my head: gorgeous red sand dunes as far as the eye could see, absolutely stunning.
We skipped camel riding as we have done it before in many places but we did get henna tattoos on our hands and tried the shisha as well. The food was great and plentiful with more vegan options than I could eat. I also liked the dance show, the belly dancer was awesome. We got back to the hotel around 9pm and despite our good intentions didn’t have the energy to go and see Dubai by night – another early flight awaited us the following day. 

Hassua oli se, että vaikka kaikki muu Dubaissa oli niin täysin erilaista kuin Nepalissa, kadulla kulkevat ihmiset eivät olleet niinkään erilaisia. Olin lukenut etukäteen, että vain noin 20% Dubain asukkaista on arabeja ja loput ovat muualta töihin tulleita, ja sen kyllä katukuvasta huomasi. Ensinnäkin naisia ei näkynyt juuri yhtään, lukuun ottamatta länsimaalaisia turisteja ja muutamia aasialaisia (näin ehkä yhteensä kolme tai neljä burkhan peittämää naista päivän aikana), mutta metrossa ja kadulla valtava enemmistö ihmisistä oli intialaisen tai nepalilaisen näköisiä miehiä sekä muita aasialaisia ja vain muutamia arabeja.
Se oli hyvin pikainen visiitti Dubaihin, mutta mielestäni ihan riittävä. Se ei ole oikein sellainen matkakohde, joka minua oikeasti kiinnostaa – nytkin olimme siellä vain koneenvaihtoa varten. Olihan se mielenkiintoista nähdä, mutta en periaatteessa tykkää tällaisista keinotekoisista paikoista, missä ei ole mitään aitoa tai luonnollista nähtävää.
Seuraavaksi Sydney, Australia!

The funny thing was that while everything else was so different from Nepal, the people you saw on the street weren’t all that different. I had read beforehand that only about 20% of the people living in Dubai are Arabs and the rest are expats/immigrants and you can really see it. First of all I saw very few women apart from Western tourists and a few Asian ladies (we saw maybe three or four women covered in burkhas) but in the metro and on the streets the vast majority of people were Indian or Nepalese looking men or other Asian, very few Arab men.  
It was a very quick visit but personally I think it was enough for us. Dubai is not really a destination that would interest me so greatly and also this time we basically went there just to change the plane. It was interesting to see it but I don’t really like these artificial places where there is nothing real or natural to see.
Next stop: Sydney, Australia, mate!

Tuesday, October 21, 2014

Osa Kaksikymmentäviisi: Nepal pähkinänkuoressa – Part Twenty-five: summary of Nepal



Vietettyämme kuukauden Nepalissa, halusin kirjoittaa nopean tiivistelmän mielipiteistäni maata kohtaan näin turistin näkökulmasta. Ensinnäkin haluaisin ehdottomasti suositella sitä matkakohteena ihmisille, jotka haluavat nähdä vuoria sekä noin ylipäänsä luontoa ja eläimiä, sekä niille, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi buddhalaisuudesta tai hindulaisuudesta, sillä molempien uskontojen tiimoilta löytyy valtavasti näkemistä ja käyntikohteita. Sen sijaan en suosittelisi Nepalia ihmisille, jotka haluavat rennon, stressittömän loman ja puhtaita, virheettömiä hotellihuoneita.

 
After spending a month in Nepal I would like to write a quick summary on my opinions on the country from a tourist’s point of view. First of all I would definitely recommend it as a destination for people who are into mountains or nature in general, as well as for those interested in for instance Buddhism or Hinduism as there is a wealth of temples to visit. However I wouldn’t recommend Nepal for people wishing to have an easy relaxed holiday in spotless hotel rooms. 

Ihmiset: Noin ylipäänsä voin sanoa, että nepalilaiset ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Toki monet ovat ystävällisiä siksi, että he haluavat myydä sinulle jotain tai jollain tapaa hyötyä sinusta, mutta tapasimme kyllä paljon myös vilpittömän ihania ihmisiä, jotka oikeasti halusivat auttaa. Suurin osa nepalilaisista, joiden kanssa olimme tekemisissä, puhuivat ihan kohtalaista englantia, joten kielen puolesta pärjää helposti.

People: As a generalization I would say Nepalese people are friendly and helpful. Sure, many of them are friendly because ultimately they want to sell you something or get some sort of benefit of you, but we also met lots of genuinely lovely people who really wanted to help. Most of the Nepalese people we were in contact with spoke fine English so language-wise it was pretty easy to get around. 

Ruoka: Minulle, jolle ulkona syöminen on usein vaikeaa matkustaessa (ja varsinkin Espanjassa!), Nepal oli ruokansa puolesta paratiisi. Suuri osa paikallisista ihmisistä on kasvissyöjiä joko uskonnon takia tai yksinkertaisesti siksi, ettei ole varaa syödä lihaa ja jokaikisessä ravintolassa, jonne menimme, oli vähintään yhtä paljon kasvis- kuin liharuokavaihtoehtoja, monet vaihtoehdot olivat vegaanisia. Nepalin kansallisruoka (jota monet paikalliset syövät jokaikinen päivä, kahdesti päivässä) dahl bhat koostuu riisistä, kasviscurrysta sekä linssikeitosta ja se maistui minullekin hyvin usein – ei sentään kuitenkaan kahdesti päivässä. Vaikka kasvisruokien kirjo oli runsas ja todella hyvä, moitin raakojen kasvisten puutetta; kuten useimmissa Aasian maissa, Nepalissakaan ei ole kovin tyypillistä syödä salaattia ja pitemmän päälle tuntui oudolta eikä mitenkään terveelliseltä olla syömättä mitään tuoreita kasviksia, kun kotioloissa syön todella paljon salaattia ja tuoreita hedelmiä. 


Food: For me, for whom eating out is often difficult (especially in Spain!), Nepal was a paradise when it came to food. Lots of local people are vegetarian either for religious reasons or just because they can’t afford meat and in any restaurant we went to, there were minimum as many vegetarian choices as non-veg choices with many vegan options. The national dish of Nepal dahl bhat consists of rice, lentil soup and vegetable curry and I also enjoyed it several times – not quite twice a day as many locals do though! One negative thing about the food was the lack of any fresh vegetables; as it typical in many Asian countries, also in Nepal people don’t really eat much salad and in the long run it felt strange and not very healthful to hardly eat any raw vegetables, whereas at home we eat loads and loads of salad and fresh fruits. 

Hinnat: Ottaen huomioon, että Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista, turistille hinnat eivät ole ihan niin halpoja kuin voisi odottaa. Matkailijat ovat yksi maan suurimmista tulonlähteistä ja kaipa he ovat oppineet rahastamaan minkä pystyvät, mikä on toisaalta tietenkin ihan ymmärrettävää. Monet aktiviteetit ovat suht hintavia, mutta kierreltyämme monta kertaa monet matkatoimistot läpi, kävi ilmi että hinnat olivat melko lailla identtiset joka toimistossa, joten ”shopping around” ei tuntunut toimivan. Myös pääsyliput eri kohteisiin ja bussiliput olivat aika huomattava kulu. Me maksoimme yleensä noin 7 - 10 euron pintaan per yö kahden hengen huoneesta omalla kylpyhuoneella (toki pääsisi paljon halvemmalla jos olisi jaetussa huoneessa ilman kylpyhuonetta), mikä tuntui suht kalliilta verrattuna moniin muihin maihin. Ruoan suhteen pyrimme menemään suht halvan perässä mutta silti ok näköisiin paikkoihin, jossa oli menut englanniksi. Näillä vaatimuksilla yleensä halvimmillaan pääruoka maksoi euron pintaan per henkilö, jos mentiin vähän kalliimpaan hienomman näköiseen paikkaan, saatettiin maksaa jopa neljän euron pintaan per henkilö. Olihan se toki Suomen hintoihin verrattuna melko halpaa, mutta jälleen kerran en usko että paikallisilla palkoilla näitä hintoja makselisi kovin mielellään. Alkoholi ei ollut halpaa missään, jos ruoan kanssa tilasi oluen, lasku helposti tuplaantui. Hassua kyllä, olut maksoi kaupassa melko lailla saman verran kuin ravintolassa, ilmiö jonka muistimme myös Malesiasta ja Indonesiasta. 


Prices: Considering that Nepal is one of the poorest nations in the world, the prices for the tourists are not quite as cheap as you might expect. Tourism is one of the main sources of income for the country and I suppose they have learned to charge them as much as they can, which is of course quite understandable. Many activities were somewhat pricey but after going through several travel agencies looking for quotes for different activities it turned out that the prices were pretty identical everywhere; shopping around does not seem to help much. Also the entrance tickets to historical areas and bus tickets were a considerable cost. For accommodation we paid usually around 7 – 10 euro per night for a private room with a bathroom (of course shared rooms without bathrooms would have been cheaper) which felt a little expensive compared to some other countries we have travelled before. For eating we tended to try to find a relatively cheap option which still looked ok and had menus in English. With these requirements we could get a main course for around one euro at its cheapest but if going for slightly nicer-looking establishments we could end up paying up to 4 euro per person. Alcoholic beverages were never cheap – if you ordered a beer with your food that easily doubled your bill (possibly quadrupled if the food was cheap). Funnily enough, the beer cost pretty much the same in the shop than in a restaurant; this was the case also in Maleysia and Indonesia. 

Turvallisuus: Nepal tuntui suhteellisen turvalliselta maalta noin rikollisuuden suhteen. Väkivaltaiset ryöstöt ovat harvinaisia eikä edes taskuvarkaat ole kovin suuri ongelma. Oli mukavaa vaihtelua, kun saapuessamme kysyimme paikallisilta, onko syytä huoleen kaduilla liikkuessa, ja vastaus oli rento ”ei mitään huolia, täällä on turvallista.” Ei se tietenkään tarkoita, etteikö mitään koskaan voisi tapahtua, mutta ei se ainakaan ole suuri huolenaihe. Etelä-Amerikassa vastaus samaan kysymykseen oli joko ”olkaa vähän varovaisia” tai ”älkää missään nimessä menkö sille alueelle” – kukaan ei olisi koskaan sanonut ettei mitään syytä huoleen.
Toki Nepalissa on muita vaaroja, jotka pitää ottaa huomioon; liikenneonnettomuudet ovat melko tavallisia (eikä mikään ihme, kun näkee miten siellä ajetaan ja millaisilla autoilla), kuten myöskin luonnonkatastrofit. Maanvyöryjä sattuu säännöllisin väliajoin vakavin seurauksin ja juuri nyt Annapurnan lumivyöry aiheutti monta kuolemaa. Luimme jostain, että Nepalissa on vain 5 lääkäriä per 100 000 asukasta, ja sairaaloiden resurssipula hankaloittaa heidän työtään entisestään. Tämä ei ole hyvä paikka hätätapauksille. 

Safety: Nepal felt relatively safe in terms of criminal activity. Violent robberies are rare and even pick-pocketing is not a big problem. It was a refreshing change to ask a local if it’s ok to walk around the streets and he said easily “don’t worry, it’s safe”. Obviously it doesn’t mean that nothing could ever happen but at least it’s not a default that something will definitely happen. In South America nobody would have ever said that. The answers to the question varied from “be a little bit careful” to “this is a no-no area”.
Obviously there are other dangers to consider; traffic accidents are pretty commonplace (no wonder, seeing the way they drive and the state of the vehicles!), as well as natural disasters. Landslides happen quite often and just now the unexpected Annapurna avalanche claimed many lives. We read somewhere that Nepal only has 5 doctors for each 100 000 inhabitants and the lack of resources in the hospitals makes their job even harder. This is not a good place for a medical emergency. 

Kaiken kaikkiaan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! All in all definitely worth a visit!