Osa Kaksikymmentäneljä – Part Twenty-Four: Viime hetket Kathmandu Valleyssa osa 2 - The Last Days in Kathmandu Valley part 2
Vielä pari päivää
jäljellä. Pitkän harkinnan jälkeen olimme päättäneet varata ”mountain flight”
eli lennon vuoriston yllä, jossa näkisimme Himalajan vuoriston toisen osan ja
mikä tärkeintä, Mt. Everestin. Lento oli melko kallis Nepalin mittapuulla, 185
USD, mutta päätimme tämän olevan niitä ”kerran elämässä”-kokemuksia, jota ei
voi jättää väliin Nepalissa ollessa. Rukoilimme sään parantumista –
pointtinahan on niiden vuorien näkyminen, joten huonon näkyvyyden takia lento
perutaan.
Lennon piti alkaa
aamulla klo 6:30, joten olimme reippaina tyttöinä kentällä aamuvarhain.
Taksikuski pysäytti auton ja viittoi pimeyteen: ”tuonne päin”. Uskomatonta
kyllä, siellä ollut valoja eikä aurinko ollut vielä noussut, joten siellä
kompuroitiin pimeässä mutaisella tiellä (ei siellä mitään asvalttia ollut)
muiden matkustajien mukana. Se oli ehkä oudoin lentokentälle saapumis-kokemus
ikinä. Kun aurinko lopulta nousi, näimme koko kentän olevan paksun sumun
peitossa. Sillä kelillä ei lennetä mihinkään ja kaikki lennot olivat myöhässä
kun odottelimme ilman selkemistä. Lopulta kolmen tunnin päästä sumu oli
haihtunut ja kaikki lennot pääsivät vuorollaan ilmaan.
Koneessa oli
paikkoja 16 matkustajille ja kaikilla oli ikkunapaikka. Näkymät olivat
uskomattomat, kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta pakkohan niitä on tähän
liittää. Lento kesti noin tunnin ja saimme nauttia mahtavista näköaloista
ylväistä vuorista melkein koko ajan. Olin toki tiennyt jo ennestään, miten
vuoristoinen maa Nepal oli ja melkein mistä tahansa paikasta näkee aina jotain
vuoria, mutta tämä oli silti yllättävää nähdä niin valtava vuoristoketju.
Todella vaikuttavaa, oli kyllä sen rahan arvoinen kokemus.
Still a couple of days
left. After long consideration we had decided to book a mountain flight to see
another side of the Himalayas and most importantly Mt. Everest. It was pretty
expensive on Nepal scale at 185$ per person but we figured it’s one of the
“once in a life time“ experiences that we shouldn’t miss while in Nepal. We
were praying for the weather to improve as in case of bad visibility the
flights are cancelled.
It was meant to start
at 6:30am so we were up bright and early. The taxi dropped us off and waived
his hand into the darkness saying “you go there”. Incredibly enough there were
no lights and the sun wasn’t up yet, so we stumbled in the darkness with other
passengers through the mud (as there was no pavement either). It was quite
possibly the strangest arrival to an airport ever. When the sun did rise, we
saw that the airport was shrouded in thick fog. Obviously no flights were going
with this weather so all the flights were delayed while we waited for the
weather to clear. Finally after about three hours the fog had lifted and all
the flights could take off.
The plane had seats
for 16 passengers, all window seats. The views were just incredible, the
pictures do not do them justice but obviously I have to attach some. The flight
took about an hour and we could enjoy the majestic views almost the whole time.
It was amazing, even though I knew how mountainous country Nepal was and you
can always see mountains from wherever you are, it was still impressive and
surprising to see all those enormous mountains in a range. It was really
impressive and well worth the money.
 |
| Mt. Everest |
After the flight we
headed to Pashnupatina, the biggest Hindu temple in Kathmandu. It’s
particularly interesting also because that’s where they do the cremations. The
temple is located on the bank of the holy Bagmati river that flows into Ganges
in India and according to the Hindu tradition the cremation should take place
as soon as possible, preferably within two hours from the time of death. This
takes place on the banks of the river and the ashes are scattered into the holy
river. It was a powerful experience to see two or three bodies at a time
(thankfully you couldn’t actually see the bodies as they were wrapped in
something) burning there on the river bank in front of everyone. The temple
itself was off-limits for non-Hindus but around there was plenty of interesting
things to see.
Sieltä kävelimme
Boudhnaan, jossa on kuuluisa buddhalainen stupa – Nepalin suurin sellainen. Se
olikin yksi Kathmandun huippukohdista, vaikka olimme jo nähneet monta stupaa
mutta kyllä tämä oli jo pelkästään valtavan kokonsa takia näkemisen arvoinen!
Siellä riitti vilinää ja vilskettä, sekä turisteja että buddhalaisia munkkeja
ja muita ”uskovaisia”. Ilma oli raskas suitsukkeen tuoksusta ja ”Om mani pädme
hum” mantra soi kaikkialla.
Muuten otettiin
ihan rennosti, oli ihan mukava kokemus olla pari päivää tekemättä oikeastaan
mitään. Hengailtiin ympäri Thamelia juomassa kahvia, kirjottelin tätä blogia
sekä muita juttuja joille ei ollut aikaa, katseltiin leffoja ja käytiin
syömässä illallista Rajin kanssa (Green Valley Toursin pomo, jonka kautta
varattiin Annapurnan reissu). Lopulta piti sanoa, että se oli siinä, Nepal –
aika jatkaa eteenpäin!
From there we walked
on to Boudhna where the famous stupa is situated – the biggest one in Nepal. It
was one of the highlights of Kathmandu; even though we had seen so many stupas
already, this one was worth seeing just for the sheer size of it! It was full
of hustle and bustle, both tourists and Buddhist monks and other devotees. The
air was heavy with the scent of incense and the mantra “Om mani padme hum” was
heard all over the place.
The rest of the time
in Nepal we took it really easy, it was a nice experience to do pretty much
nothing for a couple of days. We were hanging out around Thamel drinking
coffee, I was writing the blog and other stuff I hadn’t had time for before, we
were watching movies and went for dinner with Raj (the manager of Green Valley
Tours through whom we had booked the Annapurna trek). Finally the time came to
say thank you, Nepal – time to move on!
 |
| Us with Raj |
Comments
Post a Comment