Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Friday, January 12, 2018

Playa del Carmen & Isla Holbox

Koska emme olleet suunnitelleet Meksikon matkaamme kovinkaan perusteellisesti, päädyimme kiertämään vähän niin kuin kehää Jukatanin niemimaata ympäri. Calakmulin jälkeen päätimme viettää taas muutaman rennon rantapäivän tekemättä mitään ja siihen Playa del Carmen tuntui sangen sopivalta kohteelta. Siellä viettämämme viisi päivää voidaan summata näin: syötiin, juotiin, käytiin rannalla ja nukuttiin. Oli siellä toki paljon muitakin turisteja ja hinnat olivat pilvissä, mutta emme antaneet sen menoa haitata. Oli kivaa ja rentoa meininkiä!

Playa del Carmen



As we hadn't really planned our time in Mexico very thoroughly, we ended up going in a kind of a circle around the Yucatan peninsula. After Calakmul we decided to have some more relaxed beach time without doing much and Playa del Carmen sounded like a good place to do just that. The five days we spent there could be summarized like this: we ate, drank, went to the beach and slept. Sure, there were lots of other tourists and the prices were sky-high but we didn't let that bother us. It was lovely and relaxing!

Viimeiset päivämme Meksikossa halusimme viettää Isla Holboxilla, jota hehkutettiin monissa paikoissa maanpäälliseksi paratiisiksi. Odotimme rauhallista, hiljaista pikkusaarta valkoisine hiekkarantoineen, jossa ei näkyisi ristin sielua. Noh, Isla Holbox ei ollut ihan sitä, mutta oli meillä siellä silti kivaa!

Ferry from mainland to Isla Holbox


We wanted to spend our last few days in Mexico on Isla Holbox that was often referred to as heaven on earth. We expected it to be a quiet idyllic little island with white sandy beaches and nobody around for miles. Well, as it turns out Isla Holbox is not quite like that, but we did have a good time nevertheless!

Golf carts - the main transport method on the island


Saaren maine on kiirinyt nimittäin muidenkin turistien korviin ja kyllä Isla Holboxilla porukkaa riitti. Vaikka saarella ei asfalttiteitä ja autoja ollutkaan, siellä oli silti yllättävän paljon liikennettä golfkärryjen muodossa. Ne hiekkarannatkaan eivät vastanneet ihan odotuksiamme, sillä hiekan valkoisuutta tahri runsas määrä merilevää tai muuta merestä tullutta kasvillisuutta ja hiekka oli jotenkin painunut niin kasaan, että se tuntui kivikovalta sillä istuskellessa. Rantaa ei ole yksityistetty, eli periaatteessa joka puolella saa hengailla ihan ilmaiseksi. Silti on paljon alueita, jotka kuuluvat vain rannalla olevien hotellien asiakkaille. Ihan ensimmäinen ilta Isla Holboxilla ei tuntunut mitenkään maanpäälliseltä paratiisilta...



Apparently other tourists have also heard of this paradise and there were lots of other people on Isla Holbox. Albeit it's true that there are no paved roads and no cars, there is still surprisingly a lot of traffic in the form of golf carts. Even the beaches were not exactly what we expected as their whiteness was stained by sea weed or other vegetation from the sea. Also the sand was rock hard to sit on. The beach is not privatized, so basically you are allowed to hang out wherever you like. However there are many areas that are reserved for guests of the hotels on the beach. Our very first evening on Isla Holbox didn't really feel like a paradise... 

Relaxing in the hammock at the guest house



Mutta kyllä löysimme sieltäkin paljon ihania paikkoja. Kävelimme yhtenä päivänä rantaa pitkin Playa Cocolle, joka oli sen verran kauempana ettei siellä ollut paljon porukkaa. Tämä maisema oli enemmänkin sitä, mitä oltiin Isla Holboxilta lähdetty etsimään! Saimme olla välillä ihan kahdestaan pulikoimassa ihanan lämpimässä vedessä. Toisena päivänä kahlasimme hiekkadyyneille katsomaan flamingoja ja muita lintuja, tunnetaanhan Isla Holbox myös lintubongarin paratiisina.  Lintuja siellä totta vie näkyikin ihan mahdottomasti, sokerina pohjana upea flamingolauma. Valokuvaajani oli ihan innoissaan! Se oli todella hieno päivä, vaikka siinä sääret vähän väsyivätkin kahlatessa ainakin pari tuntia suuntaansa.välillä nilkansyvyisessä vedessä, välillä shortsinlahkeet vettä laahaten. Tulipa ainakin vähän erilaista treenausta!

Star fish



But we did find lots of lovely places in Isla Holbox. One day we walked along the beach until Playa Coco, which is a bit further out and therefore less crowded. This is more like the sort of place we were hoping for! At times it was just the two of us frolicking around in the lovely warm water. Another day we waded through the shallow water to the sand dunes to see flamingos and other birds, as Isla Holbox is also known for being a paradise for bird watchers. There sure were plenty of birds and the icing on the cake was the spectacular flock of flamingos! My photographer was over the moon! It was an absolutely amazing day, although it was a bit tiring to wade at least two hours one way in the water that was at times only up to our ankles, other times reaching my shorts. At least it was a different work out!
Around Playa Coco

Rannalta löytyy paljon erilaisia baareja ja ravintoloita, joista monet ovat symppiksiä vähän rähjäisiä reggae-tyylisiä baareja keinuineen. Siellä oli mukava juoda iltaoluet auringonlaskua ihaillen. Vaikka Isla Holbox ei ollutkaan ihan niin rauhallinen paratiisisaari, mitä odotin, kyllä se oli silti mukava paikka päättää Meksikon lomamme. Palasimme yhdeksi yöksi Cancuniin, josta seuraavana aamuna lähti kone kohti Kuubaa!

Beach bar


On the beach there are loads of different bars and restaurants, many of them cute, slightly shabby reggae-style places. It was nice to end the day having a beer in one of those bars admiring the sunset. While Isla Holbox was less of a serene paradise than we expected, it was still a lovely place to end our holiday in Mexico. We returned for one last night to Cancun, where the plane took off for Cuba the following morning!

Tuesday, January 2, 2018

Calakmul - Pyramideja ja viidakkoa - Pyramids and Jungle

Campechesta matka jatkui viidakon siimekseen pieneen Xpujilin kylään, joka on hyvä tukikohta Calakmulin raunioiden tutkimiseen. Vaikka olimme mielestämme jo nähneet paljon mayojen pyramideja, Calakmuliin meitä veti sen sijainti viidakossa luonnonpuiston keskellä, joten siellä on hyvä mahdollisuus nähdä samalla myös villieläimiä. Bussimatka Campechesta Xpujiliin oli neljän tunnin luokkaa. Olimme nähdäkseni ainoat ulkomaalaiset turistit koko bussissa eikä tässä kylässä jäänyt pois ketään muuta. Yksinäinen taksikuski hyökkäsi innokkaasti kimppuumme tarjoten kyytiä hostelliimme (ei kiitos, sinne on 2 minuutin kävelymatka) ja retkiä seuraavaksi päiväksi Calakmuliin tai muille läheisille raunioille. Kuskia niihin reissuihin joka tapauksessa tarvitaan, sillä matkaa on yli 60 km eikä julkista liikennettä olemassakaan, joten varasimme koko päivän retken tämän innokkaan hepun kanssa hintaan 1200 pesoa per henkilö. Ei tämä hirvittävän halpaa lystiä ole, mutta toisaalta tähän hintaan saimme yksityisen kuskin (joka toimi myös oppaana) koko päiväksi, vettä ja muita virvokkeita sekä voileipälounaan.




From Campeche we continued our journey into the jungle - our destination was the small settlement called Xpujil, which is the easiest base for exploring the ruins of Calakmul. Although we had already seen lots of Mayan ruins, we were still drawn to Calakmul due to its location in the middle of the Biosphere Reserve in the jungle, so there is a great chance of seeing wildlife as well. The bus ride from Campeche to Xpujil took around 4 hours. As far as I could see, we were the only foreigners in the bus and also the only people to get off at Xpujil. A lone taxi driver pounced on us offering a ride to our hostel (no thanks, it's about two minutes' walk) as well as his services as a driver and a guide for the following day to visit Calakmul and other ruins in the area. As you do need a driver in any case - it is about 60 kilometres away and there is no public transport - we went ahead and booked the eager driver for the price of 1200 pesos per person. It was not dirt cheap, but on the other hand with this price we got a private driver and guide for the whole day as well as packed lunch, water and other refreshments.

A jungle turkey

The best picture we managed to get of a howler monkey


Aamulla lähdettiin matkaan reippaina ennen klo 7, koska aamuisin eläimet ovat virkeimmillään ja silloin on paras mahdollisuus nähdä niitä. Ensin kävimme pienellä patikkareissulla laguunan ympäri, jossa näkyi ensinnäkin todella paljon moskiitoja (muista hyttysmyrkky!) mutta myös eri lintuja ja sekä möly- että hämähäkkiapinoita. Mölyapinat pitivät ihan uskomatonta mekkalaa - olen nähnyt ja kuullut niitä toki luontodokumenteissa, mutta on ihan eri asia nähdä ja kokea se ihan livenä viidakon keskellä. Kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin ja iho meni kananlihalle sitä showta katsellessa ja kuunnellessa! Hämähäkkiapinoita näkyi parissakin paikassa, ne ovat sitten vikkeliä veijareita roikkuessaan puista ihan miten sattui.

Ya toucan to me?

The lagoon

Spider monkeys

We were picked up bright and early before 7 am, as the morning is when the animals are at their most active and that's the best time to view them. First we did a little hike around a lagoon where we could see first of all masses and masses of mosquitoes (do bring repellent!) but also lots of birds and both howler monkeys and spider monkeys. The howler monkeys were just absolutely amazing - sure, I had seen and heard them in nature documentaries, but to experience it all live in the middle of the jungle is a different thing altogether. That incredible noise that they can make echoing all around you... I got chills and my skin went all goose-bumpy! We also saw spider monkeys in a couple of places, they are impressive in their agility.



A fox in Calakmul

Calakmulin maya-rauniot ovat myös todella vaikuttavat, myös siitäkin syystä että ihmismassat loistavat poissaolollaan. Muistan lukeneeni, että Chichen Itzassa käy noin 4000 vierailijaa päivässä, kun Calakmulissa luku on 60 ihmisen tienoilla. Ero oli kyllä huomattava! Alue on ihan valtava ja siellä viettää helposti 3 - 4 tuntia kävellen ympäriinsä. Joillain alueilla olimme ihan kolmestaan oppaamme kanssa, toisissa paikoissa näkyi sentään muitakin vierailijoita. Täälläkin pääsi kiipeilemään monien pyramidien huipulle, myös 45-metrisen pyramidin, joka on toiseksi korkein koskaan löydetyistä mayojen pyramideista. Kiipesimme parin pyramidin huipulle, mutta jätimme kolmannen pyramidin kiipeämättä, kun tukahduttava kuumuus painoi jo vanhoissa luissa. Oli myös todella hyvä kulkea oppaan kanssa, koska sillä tavoin raunioista sai paljon enemmän irti kuin niitä omin päin katsellessa.


Spider Monkey

We were also really impressed by the ruins of Calakmul, made all the better for the absolute lack of crowds. I remember reading somewhere that while in Chichen Itza there are around 4 000 visitors a day, in Calakmul that figure is more like 60 people. You could definitely feel the difference! The area of Calakmul is vast and you can easily spend 3 - 4 hours walking around. In some places it was just the three of us, in others there were a few more people. Also here it is possible to climb several pyramids, including the 45-metre one which is the second highest Maya pyramid ever discovered. After climbing a couple of them we decided against climbing the third one as the suffocating heat tired us out. It was really good having a guide as well, as this way we got much more out of the ruins than going around by ourselves.


Climbing yet another Mayan pyramid...



Päivän päätteeksi menimme auringonlaskun aikaan katsomaan lepakkoluolaa (heh heh), josta oppaamme kertoi lepakoiden lentävän ulos siihen aikaan ja tämä olisi kuulemma mahtava spektaakkeli. Minulla kävi pieni ajatusvirhe, kun hän kertoi meille espanjaksi luolassa asuvan noin ”entre tres y cuatro millones” lepakoita. Sekoitin miles ja millones ja ajattelin lepakoita olevan noin 4 000, mikä sekin minusta kuulosti aika suurelta luvulta. Istuskelimme muiden mukana jyrkänteen reunalla, josta katselimme alas luolan suulle. Lepakoita alkoi hiljalleen sieltä lennellä ulos – ja sitten lisää – ja lisää – ja jossain vaiheessa hämmästellessäni loputonta eläinten määrää tajusin yhtäkkiä, että opas oli siis tarkoittanut 3 – 4 MILJOONAA lepakkoa eikä suinkaan tuhatta. Olihan se näky, en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa! Pikkuriikkiset lepakot lentelivät niin lähellä meitä, että välillä pelkäsin niiden siipien hipaisevan kasvojani. Mitään siedettäviä kuvia tästä spektaakkelista ei valitettavasti saanut, sillä iltahämärässä salamannopeasti lentelevät lepakot eivät poseeraamisesta piitanneet. 





To finish the day off, we headed to a bat cave around sunset as this is the time they will leave the cave to go feeding and according to our guide this was a great spectacle. He told us there are "entre tres y cuatro millones" bats in the cave and I momentarily confused the words "miles" and "millones" in Spanish, thinking that there are about 4000 bats. We were sitting by the cliff edge, looking down at the cave entrance where the bats started to fly out from. And then some - and then some - and then some more... at some point, amazed by the seemingly infinite number of animals flying out it suddenly hit me, that the guide had said there are about 3 - 4 MILLION bats in the cave, not thousands. I must say it was an incredible sight, I have never seen anything like it. The tiny bats were filling the air, flying so close to us that at times I felt their little wings on my face. Unfortunately we didn't manage to get any decent pictures of this spectacle, as the tiny bats flying around in the dusk at incredible speed didn't stop to pose for us. 

Seuraavana päivänä teimme parin tunnin retken saman oppaan kanssa kierrellen lähempänä Xpujilia sijaitsevia raunioita: Hormiguerra, Chicana, Rio Beca ja Xpujil. Jokainen näistä paikoista oli paljon pienempi kuin Calakmul, joten ne näki helposti puolessa tunnissa, mutta kukin oli erilainen ja omalla tavallaan kiinnostava. Calakmulin alue oli kyllä ihan ehdoton paikka käydä, suosittelen sitä ehdottomasti niin luonnon kuin historiankin ystäville!

The following day we did a shorter trip of a couple of hours with the same guide visiting the other ruins close to Xpujil: Hormiguerra, Chicana, Rio Beca and Xpujil. All these sites were considerably smaller than Calakmul, so they were easily visited in about half an hour in each place, but all of them were different from one another and interesting in their own way. The area of Calakmul is an amazing place to visit, I would definitely recommend it to anyone interested in history or nature!



Wednesday, December 27, 2017

Meksikon söpöin kaupunki? - The Cutest Town of Mexico?

Campeche on harvemman Yucatanin turistin listalla, koska se on liian kaukana rantakohteista pikaista päiväretkeä varten. Jos aikaa riittää, kannattaa kyllä suunnata kaupunkiin pariksi yöksi, sillä se on yksi kauneimmista näkemistäni kaupungeista koko niemimaalla! Campechen muurien suojaama vanha kaupunki on itse asiassa niin huolellisesti kunnostettu ja ylläpidetty, että se ei oikein näytä edes oikealta kaupungilta, vaan mieleen tulee jokin elokuvaa varten rakennettu kulissi. Toinen toistaan söpömmät pastillisävyissä hehkuvat kolonialistiset rakennukset, kävelykatua reunustavat kahvilat ja ravintolat sekä keskustaa hallitseva Parque Principal kengänkiillottajineen tekevät kaupungista todella hurmaavan paikan kuljeskella ympäriinsä ilman sen kummempia ohjelmia.


Parque Principal

The cathedral


Campeche doesn't reach the bucket list of that many visitors on the Yucatan peninsula, as it is too far from the beach resorts for a quick day trip. However, if you have the time, it is certainly worth a visit as it is one of the prettiest towns I have seen on the whole peninsula! The walled old city is actually so carefully restored and maintained that it hardly even looks like a real town at all, you could be forgiven for thinking it was a set built for a movie. The pastel-coloured colonial houses, one prettier than the other, the walking street lined with cute cafes and restaurants and the heart of the old city, Parque Principal with the shoeshiners waiting for customers all make the city a very pleasant place to stroll around without having any particular destination in mind.


Entrance to the old city


Enjoying a drink on the walking street


Kävimme kunnon turistien lailla parissa käymisen arvoisessa turistikohteessa. Vanhan kaupungin muureille voi pientä pääsymaksua vastaan kiivetä ihailemaan pittoreskiä arkkitehtuuria ylhäältä käsin. Muureilta löytyy myös useampia pieniä museoita, kuten mayojen arkkitehtuurista kertova museo, joka oli mielestäni todella kiinnostava. Kävimme myös San Miguelin linnassa, josta löytyy hienojen näköalojen lisäksi myös arkeologinen museo. Merenrantaa reunustava Malecón-katu on myös viehättävä paikka iltakävelylle, josta löytyy (nähtävästi pakollinen) Campeche-kyltti sekä Novia del mar-patsas, joka esittää miestään mereltä takaisin odottavaa naista. Campechessa viettää mukavasti muutaman päivän nauttien suhteellisesta rauhasta turistimassojen ja kaupustelijoiden puuttuessa.

The Malecon

Gina and the Novia del mar



Like any good tourists, we visited a couple of sights we deemed worth visiting. You can climb up on the walls of the old city for a small entrance fee and enjoy the view of the picturesque city from up there. The walls are also housing several little museums, such as the Maya Architecture Museum that I found particularly fascinating. We also visited San Miguel fort that offers spectacular views and houses the archaeological museum. The seafront promenade Malecón is a lovely place for an evening walk and this is where you will find the (apparently obligatory) Campeche sign as well as Novia del mar - a statue representing a young woman waiting for her partner to return from the sea. Campeche is a lovely place to spend a few days enjoying the relative peace in the absence of tourist masses and too-aggressive sales people. 

At the San Miguel Fort


Street art



Wednesday, December 20, 2017

Celestun

Meridasta jatkettiin matkaa bussilla pikkuriikkiseen Celestunin kalastajakylään Meksikonlahden rannalla. Tarkoitus oli viettää siellä rentouttava viikonloppu biitsillä tekemättä mitään muuta kuin käydä veneretkellä flamingoja katsomassa. Hyvä juttu, sillä yhtään mitään muuta tekemistä Celestunissa ei totta vie olekaan. Rannalla oli vieri vieressä muutama kalaravintola (joista löytyi vaihtelevasti minulle kasvisruokaa) lounasta varten ja pääaukiolla pieni tori, josta kävimme ostamassa hedelmiä, mutta paljon muuta ei kylästä löytynytkään. Majatalomme oli ihan meren rannalla, mutta sijainti olikin paikan melkeinpä ainoa hyvä puoli. Majataloa pyöritti sangen iäkäs leidi, joka ei varmaan oikein jaksanut enää pitää paikkoja hyvässä kunnossa eikä kenties oikein nähnyt enää siivota kunnolla. Emme halunneet valittaa, kun säälitti, mutta toisaalta ei ollut kivaa kun huone vilisi muurahaisia emmekä olleet mitenkään varmoja, oliko edes lakanoita vaihdettu ennen tuloamme.
Meksikonlahden rantakaan ei ollut mitenkään Karibian puolen veroinen - vesi ei ollut läheskään yhtä kirkasta tai turkoosinväristä eikä hiekka yhtä valkoista. Ideana oli käydä täälläkin aamuisin juoksemassa paljain jaloin kuten Puerto Morelosissa, mutta siitä ei olisi tullut mitään - hienon hiekan sijaan täällä ranta oli ihan täynnä teräviä simpukankuorenpaloja joten paljain jaloin ei sinne ollut menemistä. Vietimme kuitenkin jonkin verran aikaa biitsillä, jossa oli ainakin hiljaista eikä rantatuoleista tai kaupustelijoista ollut tietoakaan. Kaunis se ranta ja näkymä terrassiltamme toki oli!

Ok, the view from our terrace wasn't all that bad...


Birds in the mangrove forest

From Merida we continued our journey to the tiny fishing village of Celestun on the shore of the Bay of Mexico. Our plan was to spend a relaxing weekend on the beach without doing anything else but a boat trip to see flamingoes and other birds. Good thing, as there is absolutely nothing else to do in Celestun. On the beach there are a few sea food restaurants side by side (with variable selection of vegetarian dishes available for me) for lunch and on the main square there was a little market place where we could buy some fruits, but that is pretty much all there is in the village. Our guest house was just on the beach, but the location was kind of the only good side of that establishment. It was ran by a rather elderly lady who probably couldn't really keep the place up anymore and maybe couldn't even see well enough to do proper cleaning. We didn't want to complain as we felt sorry for her, but on the other hand it was not really nice that our room was crawling with ants and we weren't even sure if the sheets had been changed before our arrival.  
The beach of the Bay of Mexico could not rival the Caribbean side - the water was nowhere near as clear or turquoise and the sand was not as white either. Our plan was to do bare-foot running on the beach (like in Puerto Morelos) but that didn't work out; instead of fine sand the beach was full of sharp pieces of shell so it was definitely a no-go for bare feet. We did spend some time relaxing on the beach which was at least nice and quiet with no sign of sales people or sun-chairs. It is an undeniably beautiful beach though!

Getting ready to go on the boat trip

How many birds can you spot in this picture?



Rannalta menevä parin tunnin veneretki oli todella hyvä kokemus. Veneen täyttämiseksi tarvitaan kahdeksan matkustajaa eikä meidän tarvinnut kauaa odotella, ennen kuin saatiin vene täyteen ja näin retki maksoi 200 pesoa per henkilö. Celestunissa on vuodenajasta riippuen joko kymmenittäin, sadoittain tai tuhansittain flamingoja. Me olimme siellä siinä mielessä huonoon aikaan, että niitä oli vain sadoittain, mutta ihan riittävästi meitä varten! Matkan varrelta näimme paljon muitakin lintuja, joista suurinta osaa en osaisi nimetä millään kielellä. Veneellä ajettiin myös mangrove-metsän läpi, jossa pysähdyttiin lyhyelle kävelymatkalle, jonka varrella näki lisää lintuja. Paluumatkalla veneen kuski ajoi vastatuuleen niin reippaasti, että pieni vene tömähteli aika epämiellyttävästi isohkoja aaltoja vasten. Siinä sai pitää kynsin hampain vähäisistä kamoistaan kiinni ja pitää suu visusti kiinni, ettei olisi jäänyt kieli hampaiden väliin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno retki, joka teki mielestäni Celestunista käymisen arvoisen paikan. Tämän voisi tosin tehdä päiväretkenä Meridastakin, mutta kun meillä kerran oli aikaa ihan tapettavaksi asti niin mikäs siellä oli hengaillessa parin päivän ajan. Sitten jatkettiin seuraavaan kolonialistisen arkkitehtuurin helmeen eli Campecheen!



At the mangrove forest


The boat trip, which leaves from the beach and takes a couple of hours, was a really good experience. It takes eight passengers to fill a boat and we didn't have to wait around for long before the required number of people signed up and this way the trip costs 200 pesos per person. Depending on the season, the area around Celestun will have dozens, hundreds or thousands of flamingoes. We were there not at the height of the season (which is spring) so we "only" saw hundreds of them! Along the way there were plenty of other birds too, most of which I couldn't name in any language. The trip took us through a mangrove forest where we did a short hike to see even more birds. On the way back the driver took us against the wind with such high speed that the small boat was bouncing rather unpleasantly against the largish waves. You had to hold of to your belongings as tightly as possible and make sure not to get your tongue trapped between your teeth! All in all it was anyway a great tour that alone made the visit to Celestun worthwhile. You could have done that from Merida as a day trip though, but since we had time to kill, Celestun was a fine place to kick back and relax for a few days. Next we were heading to another jewel of colonial architecture, Campeche!