Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, October 21, 2018

Shabbat Shalom!


Olimme päättäneet aloittaa toisen päivämme Jerusalemissa ilmaisella kävelykierroksella, jonka olen havainnut aina hyväksi tavaksi tutustua kaupunkiin. Koska oli perjantai ja näin ollen sapatti alkaisi illalla, kipaisimme aamulla pikaisesti kaupassa - sapatin aikana, eli perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun asti suurin osa kaupoista ja ravintoloista olisi kiinni. Hyppäsimme jo tottuneesti bussiin ja huristelimme Jaffan portille, josta kierros alkoi klo 11. Porukkaa oli kuin pipoa, mutta meidät jaettiin onneksi useampaan pienempään ryhmään kierrosta varten. Oppaamme Anna oli täynnä intoa ja yksityiskohtaista tietoa kotikaupungistaan, ja saimmekin kierroksesta paljon irti. Aloitimme pienestä armenialaiskorttelista, josta jatkoimme juutalaiskortteliin. Olimme Israelissa sukkot- eli lehtimajajuhlan aikaan, ja kaduilla näkikin paljon erilaisia väliaikaisia majarakennelmia, joiden on tarkoitus muistuttaa juutalaisia niistä majoista, joissa heidän esi-isänsä majailivat 40-vuotisen erämaavaelluksensa aikana. Kiersimme myös muslimikorttelin sekä viimeiseksi kristittyjen korttelin läpi, jossa ortodoksien suitsukkeiden tuoksu leijaili vahvana kaduilla. Kierroksen jälkeen nautimme reissun ensimmäiset falafelit minttuteellä alas huuhdeltuna, ai että oli hyvää!

Bread delivery on the streets of the old town



We had decided to start our second day in Jerusalem with a free walking tour, which I have found to be an excellent way to get to know a city. As it was Friday and the Shabbat would start in the evening, we did a quick grocery shopping first thing in the morning - during Shabbat, from sunset on Friday to sunset on Saturday, most of the shops and restaurants were going to be closed. We took a bus to Jaffa Gate where the walking tour was going to start at 11am. It was really crowded, but luckily the people were divided into several smaller groups for the tour - it was all very organized and well-handled. Our guide Anna was full of enthusiasm and detailed information about her home town and we got a lot out of the tour. We started off in the small Armenian quarter, followed by the Jewish quarter. As we were vising Israel during sukkot, a special holiday that commemorates the Exodus, we could see lots of temporary ceremonial huts that people build to remind them of the huts their ancestors used to live in during the Exodus. We also visited the Muslim quarter and finally the Christian quarter, where the streets had a strong scent of the incense favoured by the Orthodox Christians. After the tour we devoured the first falafel of the trip, washed down with lovely mint tea. That truly hit the spot!



Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Pyhän haudan kirkkoon, josta oppaamme oli kertonut kierroksen aikana. Jeesuksen hautapaikan kerrotaan olleen tämän kirkon sisällä, mistä syystä se on yksi kristittyjen pyhimpiä paikkoja. Erikoisen mielenkiintoisen tästä valtavasta kirkosta tekee se, että siellä toimii kuusi eri kristinuskon suuntausta, jotka ovat aikoinaan ottaneet kovastikin matsia kirkon hallinnasta, joskus verisin seurauksin. Nykyään kaikki suuntaukset ovat kirkossa edustettuina ainakin joten kuten sovussa, eikä kirkossa saa muuttaa mitään - esimerkiksi kirkon julkisivua vasten nojaavien tikapuiden kerrotaan olleen siinä vuodesta 1852 asti. Sisällä kierrellessään tällainen satunnainen ei-uskonnollinen turisti ihan hämmentyy eri uskonsuuntausten rituaalien kirjosta ja pyhiinvaeltajien hurmiosta. Ehdottoman mielenkiintoinen käyntikohde!

Church of the Holy Sepulcher



After the lunch we headed back to the Church of the Holy Sepulchre that our guide had talked about during the tour. It is believed that the church contains the place Jesus was buried in, which makes it one of the holiest places in the world for the Christians. What makes this enormous church particularly interesting is that it belongs to six different Christian denominations, which have fought over the control of it throughout history. Nowadays all six are represented in the church and get along, at least more or less, in peace. As a result of this complicated arrangement, nothing can be changed in the church - for example the ladder against the wall of the church has been in place since 1852. A non-religious traveller like myself gets overwhelmed by the variety of different religious ceremonies and the ecstatic state of the pilgrims. An absolutely fascinating place to visit!

Soldiers, a sight you see everywhere on the streets of Jerusalem 


Sapatin alku alkoi lähestyä, joten päätimme suunnata Itkumuurille ennen auringonlaskua - siellä ei nimittäin saa sapatin aikana ottaa kuvia. Itkumuurille pääsee käymään ilmaiseksi kuka tahansa, kunhan on siveellisesti pukeutunut (olkapäät, polvet ja kaikki siltä väliltä peitetty) ja käyttäytyy kunnioittavasti. Muurille päästäkseen pitää tosin mennä turvatarkastuksen läpi, mutta siinä ei kauaa kestänyt. Itkumuurilla on erikseen miesten puoli vasemmalla ja pienempi naisille kuuluva puoli oikealla. Muurin äärellä seisoi paljon ihmisiä rukoilemassa, lukien pyhiä tekstejä kirjasta, monesti huojuen edestakaisin tai joskus painaen kirjan vasten kasvojaan hurmion vallassa. Paikan syvän uskonnollinen ja harras tunnelma tekee vaikutuksen ateistiinkin. Istuskelimme muurin äärellä pitkät tovit hiljaa mietiskellen ja tunnelmaa makustellen, tarkkaillen erilaisia rituaaleja ja tapoja. Monesti rukoukset lopetettuaan ihmiset perääntyivät muurilta kävellen takaperin jonkin aikaa, koska selän äkillistä kääntämistä muurille pidetään epäkunnioittavana. Kävelimme juutalaiskorttelin läpi matkalla kotiin viiden tienoilla iltapäivällä, ja lähestulkoon kaikki kaupat ja ravintolat olivat jo kiinni - juutalaiset hiljentyivät sapatin viettoon.

Western Wall from close up - prayers and wishes left by people

Western Wall from further away

As the start of the Shabbat was getting closer, we decided to head to the Western Wall before the sunset, as during Shabbat photography is forbidden there. Anybody can visit the Western Wall for free, as long you are decently dressed (as in covering the shoulders, knees and everything in between) and behave respectfully. In order to get to the wall you need to pass the security check though, but that was a quick and easy process. The left side of the Western Wall is reserved for men, while on the right side there was a smaller area for women. There were lots of people standing close to the wall praying, reciting silently holy texts from a book, often rocking back and forth or pushing the book against their faces in a bliss-like state. The deeply religious and devout vibe of the place reaches out and leaves an impression even on an atheist. We stayed a long while sitting by the wall, quietly contemplating and feeling the atmosphere, as well as observing the interesting customs. For example, often after finishing their prayers people backed away from the wall walking backwards, as turning your back suddenly to the wall is deemed disrespectful. Afterwards we walked through the Jewish Quarter on the way home and pretty much all the shops and restaurants were already closed - the Jewish had retired for Shabbat.

A reminder: you are being watched

A local on the quiet streets

Juutalaisten pyhäpäivä tarjosi meille sekä omaa harrasta tunnelmaansa, että haasteita. Yksi harvoista käyntikohteista, mikä oli auki lauantaina ja missä halusimme käydä, oli Israel Museum. Bussit eivät kuitenkaan kulkeneet (lukuun ottamatta vanhan kaupungin ja Itä-Jerusalemin välillä operoivia palestiinalaisbusseja), ja koska emme halunneet pulittaa monta kymppiä taksista, jouduimme kävelemään reilun 6 km matkan museolle. Toisaalta matkan varrella näki ja koki mielenkiintoista sapatin tunnelmaa modernissa Jerusalemissa - en tiedä, olisiko mikään päivä koskaan niin hiljainen missään päin Eurooppaa. Liikennettä ei ollut juuri nimeksikään, lähes kaikki mahdolliset firmat olivat kiinni, ja perheet näyttivät viettävän kiireetöntä aikaa yhdessä esim. leikkipuistoissa. Hostimme kertoivat meille, ettei sapatin aikana kuulu käyttää edes kännykkää, mikä mahtaa olla nykyihmisille todella hyvä digipaasto. Tulipa päivän aikana ainakin käveltyä kyllikseen - edestakainen matka museoon sekä tietenkin ympäri valtavaa ja todella mielenkiintoista museota. Sapatin takia myös museon kahvilat olivat kiinni, joten nämä nälkäiset turistit joutuivat tallustelemaan näyttelystä toiseen vatsat kurnien. Onneksi nähtävää oli niin paljon, että nälkä unohtui pariksi tunniksi. Huippukohta oli Kuolleenmeren kääröt, jotka ovat maailman vanhimpien uskonnollisten tekstien joukossa. Muita erikoisen kiinnostavia osia olivat juutalaiseen kulttuuriperintöön paneutuvat osastot. Onneksi museon pihalla oli sentään nakkikioski, joka oli auki, ja saimme nälän tyydytettyä vegebagelilla ennen kävelymatkaa kotiin. Illalla laitoimme hosteillemme unkarilaista ruokaa jäähyväisillalliseksi - seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa kohti Kuolluttamerta!

A few types of halva on offer

Gina with Temple Mount and Western Wall in the background


The holy day of the Jewish offered us both a fascinating opportunity to feel its devout mood, as well as challenges. One of the few sights we wanted to visit that was open on Saturdays was Israel Museum. However, since the buses were not running (apart from the Palestinian buses that operate between the Old Town and the Eastern part of the city) and we didn't want to pay a fortune for a taxi, we had to make the 6 km journey there by foot. On the other hand it was really interesting to feel the Shabbat mood in modern Jerusalem - I don't know if any holiday would ever be that quiet anywhere in Europe. There were hardly any cars on the roads, practically all the establishments were closed and the families seemed to be spending quality time together at playgrounds. Our hosts told us that during Shabbat you are not even supposed to use your mobile phone, which must be a great detox for people nowadays. At least we got a good amount of walking that day - the walk to the museum and back, plus of course wandering around the gigantic and super-interesting museum. Due to Shabbat also the cafeterias of the museum were closed, so these hungry tourists were forced to go from one exhibition to another with growling stomachs. Luckily there was so much to see, that we could forget about being hungry for a couple of hours. The highlight was the Dead Sea scrolls that are among the oldest religious texts in the world. Other parts that particularly took our fancy were the ones concentrating on the Jewish cultural heritage. Luckily there was a small snack bar outside the museum that was thankfully open, so we managed to grab a veggie bagel and a hot dog to sustain ourselves before walking home. In the evening we cooked a Hungarian dinner for our hosts as a farewell - the following day it was time to continue towards the Dead Sea!

Sunday, October 14, 2018

Saapuminen Jerusalemiin - Arriving in Jerusalem

Jerusalem, yksi maailman vanhimmista kaupungeista, on monien uskontojen pyhä kaupunki, jonka lisäksi kaksi valtiota pitää sitä pääkaupunkinaan. Sen ilmapiiri onkin hämmästyttävä sekoitus harrasta uskonnollisuutta ja kireyttä, jota on vaikea sanoin kuvailla.

Jerusalem, one of the oldest cities in the world, is held sacred by several religions, and in addition two nations consider it their capital. The atmosphere there is a bewildering mix of devotion to religion and tension that is hard to describe. 




Jerusalem oli ensimmäinen pysäkki 11 päivän matkallamme ympäri Israelia ja Jordaniaa. Lensimme suoraan Maltalta Tel Avivin lentokentälle, josta matkasimme bussilla noin tunnin matkan Jerusalemiin. Bussia sai hetken odotella kentällä, eikä sen aikataulua näkynyt missään, mutta monien paikallisten ihmisten kiihtymyksestä päättelimme sen olevan tuntemattomasta syystä myöhässä. Lopulta pääsimme kuitenkin matkaan ja huolimatta ilmeisen kaistapäisestä kuskista, pääsimme ongelmitta perille. Jo matkan varrella maisemat olivat kiinnostavat, näimme esimerkiksi yllättävän paljon metsikköä - olin odottanut koko maan olevan melko pitkälle aavikkoa. Keskikaupungin bussiasemalta nousimme ratikkaan, joka vei meidät vanhaan kaupunkiin. Katukuva oli heti todella mielenkiintoinen, sillä kaduilla näkyi jo jonkinlaista tallaajaa ja monien uskontokuntien edustajia. Ortodoksijuutalaiset ja muslimit oli helppo erottaa joukosta pukeutumisen perusteella. Musliminaisia toki näkee huiveissaan kaikkialla, mutta ortodoksijuutalaisia harvemmin näkee muissa maissa, joten huomio kiinnittyy heti heidän pukeutumisensa erityispiirteisiin - miehet pitkissä mustissa takeissaan, poskikiharat korkeiden mustien hattujen alta vilkkuen ja naiset yli polven ulottuvissa mustissa hameissaan, hiukset peitettynä joko päähineen tai peruukin alle.


Jerusalem was the first stop on our 11-day journey around Israel and Jordan. We took a direct flight from Malta to the airport of Tel Aviv, from where we took a bus to Jerusalem about an hour away. We had to wait for the bus for a good while at the airport. While the bus time table was nowhere to be found, judging by how upset the local people waiting for the bus appeared, we assumed it was late for an unknown reason. Finally we got on our way however, and despite the clearly insane driver with a death wish, we got to Jerusalem without any problems. Already along the way we saw some rather interesting scenery - first of all I was surprised by how much trees and greenery I saw, as I had expected the whole country to be pretty much desert. After reaching the central bus station we continued towards the old city by a tram. From the tram you could already do some pretty interesting people-watching, as you could see so many different people and different religious beliefs represented by the way people dressed. We are accustomed to seeing Muslim ladies with their scarves, but it is more rare to see the Orthodox Jewish in other countries - the men with their long black coats, with their sidelocks hanging from under a tall black hat and women with their long skirts, hair covered under a head scarf or a wig. 


Pomegranates waiting to be juiced



Aloitimme vanhan kaupungin tutkimisen Damascuksen portilta, jossa muslimien ja juutalaisten väliset jännitteet aika ajoin leimahtavat väkivaltaan. Nyt kaikki vaikutti kuitenkin rauhalliselta, ja portin läpi kuljettuamme olimme samantien muslimikorttelissa keskellä arabibasaaria. Kuljeskelimme kaikessa rauhassa basaarin läpi pysähtyen välillä juomaan tuoreet granaattiomenamehut. Saimme olla melko rauhassa, yli-innokkaita kauppiaita ei juuri näkynyt. Käyskentelimme sokkeloisten kujien läpi kohti päämääräämme eli Öljymäkeä. Matka kulki myös Itkumuurin ohi, mutta tällä kertaa emme pysähtyneet sinne fiilistelemään - sen aika tulisi myöhemmin. Öljymäen huipulle oli pitkä ja uuvuttava kävelymatka, mutta se oli sen arvoista. Matkan varrella kävimme Getsemanen puutarhassa, sekä sen vieressä sijaitsevassa Kaikkien kansojen kirkossa (toiselta, vähemmän pirtsakalta nimeltään Kuolemantuskan basilika). Kiipesimme sitkeästi aina vain korkeammalle, pysähdellen välillä lukuisille näköalapaikoille, joista aukesi upeat maisemat juutalaisen hautausmaan ja Kidronin laakson yli Jerusalemin vanhaan kaupunkiin, jonka maisemia Kalliomoskeijan kultainen kupoli hallitsee. Hautausmaa itsessään oli todella vaikuttava ja erikoinen näky. Jeesuksen taivaaseenastumisen uskotaan tapahtuneen Öljymäellä ja samoin Jeesuksen toisen tulemisen kerrotaan tapahtuvan täällä, mistä syystä se on hyvin haluttu hautapaikka.

Jewish cemetery on Mount of Olives



We started off exploring the old city at the Damascus Gate, where the tensions between the Jews and the Muslims sometimes escalate to violence. However, now all was quiet and peaceful, and after walking through the gate we found ourselves in the heart of the Muslim quarter in the middle of an Arab souq. We wandered through the bazaar looking around and stopping for a fresh pomegranate juice. It was a busy place but we were left pretty much alone and didn't really get harassed by overly-eager shop owners. Our journey took us through the narrow alleys towards our destination, the Mount of Olives. We passed the Western Wall as well, but didn't stop there this time - we were planning to visit it at a later stage. The walk up to the top of Mount of Olives was long and exhausting, but definitely worth it. Along the way we visited the Garden of Gethsemane and the adjacent Church of All Nations (also known less cheerfully as the Basilica of Agony). We kept climbing higher and higher, stopping every once in a while at one of the several view points, where we were rewarded by amazing views over the Jewish cemetery and Kidron Valley to the old city, dominated by the golden dome of the Temple Mount. The cemetery itself was a really impressive sight. It is believed that Jesus ascended to heaven from Mount of Olives, and also his second coming is supposed to take place here - that is why this cemetery is considered such a desirable place to be buried in. 


Jewish cemetery


Ensimmäinen päivämme Jerusalemissa oli pitkä ja raskaskin, mutta hyvin antoisa. Matkasimme auringonlaskun aikoihin sohvasurffausisäntiemme, Chavan ja Gilanin, luo kaupungin itäosaan bussilla ja vietimme rattoisan illan rupatellen heidän kanssaan. Peti kutsui aikaisin - huomenna olisi jälleen iso päivä edessä!

A dinner with our hosts


Our first day in Jerusalem was long and kind of heavy, but very rewarding at the same time. Around sunset we took a bus to our CS hosts', Chava and Gilan's place, and spent a pleasant evening chatting with them. We called it a day rather early though - tomorrow was going to be another big day!

Sunday, August 12, 2018

Rantatouristina Soussessa - Beach Tourists in Sousse

Junamatka Tunisista Sousseen maanantai-iltapäivänä ensimmäisessä luokassa meni mukavasti, vaunussa ei ollut tungosta ja juna lähti suunnilleen ajallaan, saapuen ehkä puolisen tuntia myöhässä. Olimme tavoistamme poiketen varanneet viiden tähden hotellin, Sousse Palace Hotel & Spa, kun kerran edullisesti sai - 60 eurolla per yö sai todella ison huoneen aamiaisella ja merinäköalalla. Hotellista löytyi kaikki herkut yksityisestä biitsistä rantatuoleineen kuntosaliin ja uima-altaasta kylpylään. Olimme siis kerrankin kunnon turisteja, joiden päivät kuluivat rantatuolilla makoillessa ja aina välillä vaihtelun vuoksi altaan äärellä loikoilusta. Oli kiinnostavaa, että hotellin pienen yksityisen rannan vieressä oli julkinen ranta, jossa näkyi paljon paikallisia - ei siis ollut sellainen olo, että on jossain turistigetossa missä ei paikallisista näy jälkeäkään. Paikalliset näkyivät ilakoivan rannalla siinä missä turistitkin, ainoana erona oli se että bikinien sijaan paikalliset naiset pitivät täyden vaatetuksen päällään myös veteen mennessä. Joillain oli päällään pitkä tunika ja päähuivi, toisilla melko länsimaisen näköiset vaatteet, mutta aina pitkät housut ja pitkähihaiset paidat, eli paljasta pintaa ei vahingossakaan näkynyt.

View from our balcony

Fancy hotel bar

Beach in the evening light

Our train ride from Tunis to Sousse on Monday afternoon in first class went smoothly, the car was not crowded and the train left more or less on time, arriving about half an hour late. Untypically for us, we had booked a five star hotel Sousse Palace Hotel & Spa, as it was very affordable - for 60 euro per night we got a lovely large room with sea view on bed and breakfast basis. The hotel had all the conveniences from private beach with sun chairs to gym and from several swimming pools to a spa. So, for once, we were proper tourists, spending our days lying on the beach and sometimes, for a change, lying by the pool. It was interesting that next to the little private beach of the hotel there was a public beach favoured by locals - so you didn't get the feeling that you are stuck in a tourist ghetto with no locals in sight. The local people seemed to enjoy frolicking on the beach much the same way than us tourist, the only difference was that instead of sporting bikinis, the local women remained fully dressed also when going into the water. Some were wearing traditional long tunics and head scarves, while others were clad in rather Western way, but all of them, without a fail, had on long pants and tops with long sleeves, covering up all the way. 

Ribat in old town

Views over Sousse


Rannalla makaamisen lisäksi onnistuimme sentään katselemaan joitain nähtävyyksiä - kävimme nimittäin Soussen Medinassa eli vanhassa kaupungissa, jossa pääsi käymään Ribat-luostarilinnoituksessa sekä todella mielenkiintoisessa Dar Essid -kotimuseossa. Emme tienneet etukäteen jälkimmäisestä mitään, mutta satuimme kävelemään ohi ja näimme portin läpi mahtavasti koristellun sisäpihan, joten arvelin sen olevan muutaman dinaarin pääsylipun arvoinen. Dar Essid osoittautuikin ainakin minulle Medinan kohokohdaksi, se oli kerta kaikkiaan upea! Vaikka Sousse on yksi Tunisian tärkeimmistä rantakohteista, muiden länsimaisten turistien suhteen oli aika hiljaista - kaduilla kulkiessa ei näkynyt paljon muita turisteja. Myös Medina oli melko hiljainen eikä turistimassoja näkynyt mailla halmeilla. Souq eli basaarikaan ei vilinällään päätä huimannut ja sielläkin sai kävellä suhteellisen rauhassa - toki muutama yli-innokas myyjä yritti tyrkyttää meille tuotteitaan, mutta emme kokeneet sitä häslinkiä ollenkaan liialliseksi. Kaikkea oli tarjolla niin halvalla, että tingimme vain hiukan näön vuoksi. Totta puhuen asiakkaita vaikutti olevan niin vähän, että myyjiä kävi vähän sääliksi enkä halunnut tinkiä muutamaa dinaaria enempää jo ennestään halvasta hinnasta pois.


The Grand Mosque in the Medina


Apart from lying on the beach we did manage to see some sights as well, as we visited the Medina of Sousse. In the old town you could visit the monastery fortress called Ribat, as well as the truly fascinating house museum called Dar Essid. Of the latter we didn't know anything beforehand, we just happened to walk past and caught a glimpse of the magnificent courtyard through the gate, so we figured it would be worth the entrance fee of a couple of dinars. At least for me Dar Essid turned out to be the highlight of the Medina, it was absolutely spectacular! Although Sousse is one of the main beach destinations in Tunisia, it was relatively quiet in terms of Western tourists - we didn't see a lot of fellow tourists while walking around on the streets. Also Medina was rather quiet and I didn't see any sign of masses of tourists. Even the bazaar, Souq, didn't overwhelm us with its hustle and bustle and even there we were more or less left in peace - sure, there were a couple of overly enthusiastic sales people trying to entice us into their shops, but I didn't find it overly pushy at all. Everything was being sold at such low prices, that we only bargained a little bit for the sake of it. Honestly, there seemed to be so few customers that I felt a bit sorry for the sales people and I didn't want to bargain much to lower the already cheap price. 

At the walls of the old city

Dar Essid House Museum

Dar Essid

Soussesta menee myös turisti"juna" (ei siis oikea juna vaan sennäköiseksi naamioitu bussintapainen) 10 kilometrin päässä sijaitsevaan Port El Kantaouiin, jonne päätimme mennä yhtenä iltapäivänä - kun kerran ollaan turisteja, niin ollaan sitten kunnolla turisteja! Kyseessä on nimenomaan turisteille rakennettu satamakompleksi, josta löytyy matkamuistoliikettä, ravintolaa ja veneretkeä joka lähtöön. Junamatka ei paljon kukkaroa keventänyt, mutta sen lähtöä jouduttiin odottelemaan melko kauan, kun ilmeisesti kärryä yritettiin saada täyteen ennen lähtöä. Takaisin tullessa odotettiin ainakin tunti, ennen kuin kyyti saapui. Oli junassa ainakin tunnelmaa, sillä yllätyksekseni tässä äärimmäisen turistimaisessa kuljetusmuodossa oli mukana myös useita tunisialaisia, jotka innostuivat laulamaan ja taputtamaan live-musiikin mukana.

There is also a tourist train (which is obviously not really a train but a kind of a bus disguised as a train) running from Sousse to Port El Kantaoui about 10 kilometres away. As we were being proper tourists, might as well go all the way, so we headed over there one afternoon. This harbour complex was particularly built for tourists and there you can find lots of souvenir shops, restaurants, boat trips and the like. The train ride cost next to nothing, but we had to wait for it to start for quite a while, as apparently they were trying to fill the seats before leaving. Also on the way back we were waiting for at least an hour, before the transport finally appeared. At least there was a fun atmosphere on the train, as surprisingly enough in this extremely touristy transport there were also several Tunisian people, who started singing along and clapping enthusiastically with the live music. 

Train to Port El Kantaoui

Locals lazying about

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös rentouttava Tunisian-lomamme. Matkasimme sunnuntai-iltapäivänä Soussesta Tunisiin junalla, mikä oli erittäin huono ajoitus - silloin juna on nimittäin täpötäynnä, ja huolimatta ensimmäisen luokan lipustamme, sillä ei saanut edes istumapaikkaa. Vietimme parin tunnin matkan jakaen kaksi istuinpaikkaa tunisialaisen naisen ja hänen lapsensa kanssa. Onneksi olimme kaikki suhteellisen pienikokoisia ihmisiä!

Tunisiasta jäi ehdottomasti hyvä fiilis ja sinne voisi lähteä uudelleenkin, onhan se niin lähellä täältä Maltalta. Oletettavasti muutaman vuoden takaiset terroristi-iskut rokottavat edelleen maan mainetta, mikä selittänee turistimassojen yleisen puutteen. Hotellien turvatoimet muistuttavat tapahtumista - en ole koskaan aiemmin ollut hotellissa, jonne mennäkseen pitää mennä metallinpaljastimen läpi joka kerta. Kaikki tämä tarkoittanee, että on paljon epätodennäköisempää että vastaavaa tapahtuisi uudelleen. Mutta miksi Tunisiassa ei näy ollenkaan suomalaisia?

Enjoying the beach at sunset


All good things must come to an end, so did our relaxing break in Tunisia. We travelled from Sousse back to Tunis on a Sunday afternoon, which turned out to be spectacularly bad timing - that's when the train is absolutely packed and even the first class ticket does not grant you a seat. We spent the two hours journey sharing two seats with a Tunisian lady and her child. Luckily we were all relatively small people! 

I definitely liked Tunisia a lot and I can easily imagine going back again, especially since it is so very close to Malta. Probably the terrorist attacks that occurred a few years ago are still costing the country a lot and that explains the general lack of tourists. The security checks are a stark reminder of this - I have never before stayed in a hotel where I had to walk through a metal detector every time I enter the hotel. However, all this makes it much less likely to happen again. So, where are all the tourists? 

Sunday, July 29, 2018

Tunis, Karthago & Sidi Bou Said

Lähdimme lyhyellä varoitusajalla ex tempore -matkalle Tunisiaan, koska tähän aikaan vuodesta Maltalta ei juuri ole halpoja lentoja minnekään - paitsi 45 minuutin lento Tunisiaan. Emme ole moneen vuoteen käyneet missään rantalomalla kesäaikaan, kun ollaan asuttu Välimeren rannalla, mutta nyt tarvitsimme hiukan hermolepoa Maltalta. Maltan rannat nyt eivät muutenkaan ole kovin mahtavia, etenkään kun ottaa huomioon rannalle pääsyä hankaloittavat liikenneruuhkat, pysäköintipaikan löytämisen vaikeuden ja täpötäyteen ahdetut pikkuriikkiset rannat - joten kun turistit suuntaavat Maltalle rantalomalle, me suuntasimme Maltalta Tunisiaan! Pysähdyimme sekä tulo- että menomatkalla yhdeksi yöksi pääkaupunkiin Tunisiin, koska lento meni keskellä yötä. Tunisista matkasimme parin tunnin junamatkan päähän Sousseen kuudeksi yöksi. Soussesta on tulossa oma postauksensa seuraavaksi, tämä koskee yhtä päiväämme Tunisissa.




We decided to do a last-minute holiday to Tunisia for the simple reason that this time of the year there are very few affordable flights from Malta to anywhere - except the 45 minute-flight to Tunisia. It's been years since we have done an actual beach holiday in the summer, as we have been living by the Mediterranean, but now we needed a bit of a break from Malta. In any case the beaches of Malta are not the greatest, especially when you take into consideration the trouble of getting there with the traffic, the trouble of finding a parking spot when you finally arrive and the trouble of finding a place to lay your towel on the tiny over-crowded beach - so when the other tourists head to Malta for a beach holiday, we headed away from Malta to Tunisia! 

We had one night stop in the capital, Tunis, both on arrival and on departure, as the flight goes in the middle of the night. From Tunis we took the 2,5-hour train journey to Sousse, which is one of the most famous beach destinations in the country. I will have another post about our six days in Sousse coming up so watch this space!

Acropolium in Carthage

The past and the present...



Tunisista oli helppo käväistä aamupäivällä julkisilla liikennevälineillä katsomassa sekä Karthagoa että hurmaavaa sinivalkoista kylää Sidi Bou Saidia. Hotellimme Tunisissa sijaitsi hyvin näppärästi lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemasta, joten kävimme ensi töiksemme aamulla ostamassa junaliput Sousseen (junafirman nettisivuilla ne voi ostaa vain paikallisella luottokortilla, jota meiltä ei toki löytynyt), jonka jälkeen suuntasimme metrolla Karthagoon. Metropysäkiltä oli reipas 10 minuutin kävelymatka ylämäkeen, mikä paahtavassa helteessä tuntui vielä vähän pitemmältä. Etenkin, kun matkalla ei näkynyt minkään maailman opasteita tai mitään osviittaa, että ollaan oikealla tiellä - onneksi vaimon hyvän suuntavaiston avulla löydettiin perille ongelmitta. En olisi muistanut paikasta juuri muuta kuin historian tunnilla opitun lauseen "muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä", mutta olimme paneutuneet historiaan hiukan etukäteen mikä olikin hyvä - raunioilla ei nimittäin näkynyt juurikaan mitään tietoa eikä oppaita ollut saatavina. Paikka oli aamutuimaan sangen rauhallinen, klo 11 tienoilla saapui pari pienehköä turistiryhmää oletettavasti Soussesta tai muista rantakohteista, mutta ei voinut missään tapauksessa valittaa ihmismassoista. Kukkulan päältä avautui upeat maisemat ja vaikka tiedonpuutteesta johtuen en yleensä tiennytkään mitä katsoin, saatoin tuntea paikan henkivän historiaa. Oli jännää kuvitella Karthagon asukkaiden eläneen niillä paikoin satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua.


Ruins of Carthage

Modern city in the background, ancient city in the front


It is very easy to visit the nearby Carthage and the lovely white and blue village of Sidi Bou Said by means of public transport from the centre of Tunis. Our hotel was very conveniently located within a short walk away from the train station, so first thing in the morning we went there to buy our train tickets to Sousse (you can only buy tickets online with a local credit card, which we obviously didn't have), and after that travelled to Carthage by metro. It is about 10 minutes' brisk walk up the hill from the metro stop, which felt a bit longer in the searing heat. It was also a bit challenging that there were no sign posts whatsoever and no indication at all if we were going the right way - luckily the wifie had done her research and we got there without a problem. I wouldn't have remembered practically anything about Carthage other than the sentence from the history class "Furthermore, I consider that Carthage must be destroyed" but we had done a bit of reading about it beforehand. That did come in handy, as at the ruins there was not a lot of information and no guides were available. The place was very calm and serene in the morning, a couple of small tourist groups arrived around 11am presumably from Sousse or other beach destinations, but you could certainly not complain about the crowds. You could admire really beautiful views from the top of the hills and even though due to the lack of information, most of the time I didn't really know what I was looking at, I could feel the place just oozing history. It was amazing walking around and imagining people living there centuries before Christ. 





Seuraava pysäkkimme oli taiteilijakylä Sidi Bou Said, joka oli ihan mielettömän upea näky valkoisine taloineen ja sinisine portteineen. Täällä näkyi enemmän turisteja ja paljon matkamuistoliikkeitä, turistiravintoloita jne. mutta yllättävää kyllä, kaupustelijat eivät olleet ollenkaan päällekäyviä eikä mitään tultu tyrkyttämään. Söimme matkan varrella makoisat voileivät lounaaksi ja erittäin hyvät espressot päälle, eikä hintaa tullut kuin kolmisen euroa yhteensä. Kukkulan huipulta sai myös nauttia mahtavista näköaloista turkoosinsinisen Välimeren yli -Sidi Bou Said on todellakin valokuvaajan unelma!



Sidi Bou Said harbour

Our next stop was the artist village of Sidi Bou Said, that is an absolutely mesmerizing sight with its white buildings and blue gates. Here we did see more tourists and lots of souvenir shops, touristy restaurants etc. but surprisingly enough the sales people were not pushy at all and you could walk around in peace. Along the way we had lunch in a cute cafe, where delicious sandwiches and a cup of really lovely coffee cost around three euro for both of us. From the top of the hill we could enjoy incredibly gorgeous views over the turquoise Mediterranean - Sidi Bou Said is really a dream for photographers! 




Tämän pikaisen visiitin jälkeen jatkoimme siis matkaa kohti pääasiallista kohdettamme - Soussea!

After this quick visit we continued our way towards our main destination in Tunisia - Sousse!