Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Wednesday, April 18, 2018

Trinidad ja kovan onnen Santa Clara - Trinidad and the Miserable Santa Clara

Trinidadin kaupunki on syystäkin useimpien Kuuban turistien listalla. Trinidad on UNESCOn maailmanperintökohde, koska se on hyvin säilynyt esimerkki Espanjan siirtomaavallan aikaisesta kaupungista. Kellot näyttävät pysähtyneen täällä joskus vuoden 1850 tienoilla. Pääaukea Plaza Mayoria ympäröi lukuisia kauniita pastellinvärisiä rakennuksia ja sivukaduilla näkee mielenkiintoista paikallista arkea. Kaupungissa on kieltämättä paljon kaunista nähtävää, mutta turistien suosiolla on kääntöpuolensa. 

Valitettavasti me koimme kaupungissa käyskentelyn aika stressaavaksi kokemukseksi, kun taksien ja retkien kauppaajat olivat hellittämättä kimpussa koko ajan kuin sääskiparvi. Ilmeisesti ratsastusretket ovat erityisen in, sillä niitä kaupattiin koko ajan. Ei se mikään ihme, sillä hevosella kulkeminen joko ratsain tai vankkureilla on myös paikallisille näköjään hyvin tavallinen kulkuneuvo. Me olimme käyneet ratsastusretkellä Viñalesissa, joten täällä päätimme kaupungilla käppäilyn lisäksi käydä junailemassa läheisessä Valle de los Ingeniosissa.



Hanging out with the locals



The city of Trinidad is on the bucket list of most tourists in Cuba, and for a good reason. Trinidad is an UNESCO World Heritage site due its well-preserved Spanish colonial architecture. It seems that the clocks have stopped here sometime around 1850. The main square Plaza Mayor is surrounded by lots of charming colourful buildings, whereas on the side streets you see interesting glimpses of the local life. There is no shortage of pretty sights in the town, however there is a downside to it being the tourist favourite. 

Unfortunately we felt it was pretty stressing trying to stroll around the town, while being constantly harassed by a herd of very persistent people selling tours, offering taxi rides etc. Apparently the horseback riding trips are very in, as they were being offered at all times. No wonder, as you can quickly see that travelling either on horseback or with a horse cart is a perfectly normal way of getting around for many locals. We had already done horseback riding in Viñales so we decided to go on a train ride Valle de los Ingenios instead.




Appetizing meat shop 


Junamatka (10 CUC per henkilö) on täysin turistinen, mutta ihan kiva tapa viettää puoli päivää ja nähdä sokeriruokoviljelmiä, jotka aikoinaan tuottivat tälle alueelle niin paljon rikkauksia. Kyseessä on vanha junalinja, jota käytettiin sokeriruokotuotteiden kuljettamiseen, mutta joka on nykyään vain turistien käytössä. Tätä markkinoidaan höyryjunana, mutta käsittääkseni kyseessä on kyllä ihan diesel-moottori, jonka katkut leijailivat huomattavan vahvoina junaan sisälle - monet matkustajat istuivat huivi kasvojensa peittona yrittäen välttää pahimipia katkuja. Juna menee päivittäin klo 9.30 ja palaa takaisin Trinidadiin klo 14 tienoilla kulkien hyvin hitaasti kauniiden maisemien läpi ja pysähtyy matkalla kahdessa paikassa; Manacassa, jossa voidaan käydä haciendalla ja kiivetä näköalatorniin 1 CUC:n maksua vastaan, sekä junan päätepisteessä, jossa oli tarjolla jonkinlainen museo. Meistä museo ei vaikuttanut ollenkaan mielenkiintoiselta eikä siellä ollut mitään muuta tekemistä, joten hengailimme vain odotellen takaisin junaan pääsyä. Manacassa oli kuitenkin ihan kiva kiivetä Pedro Iznagan näköalatorniin ja juoda juuri puristettua sokeriruokomehua.

The watchtower

Views from the top

The quaint (and very uncomfortable) train


The train ride (10 CUC per person) is completely touristy but a pretty pleasant way to spend half a day seeing the sugar cane mills that used to bring so much wealth to this area. This train line used to haul sugar cane from the valley to the town but nowadays it is used for tourists only. It is marketed as a steam train but I think it had a diesel engine with very noticeable fumes making their way into the train itself - many passengers were covering their faces with scarves, trying to escape the worst of the strong fumes. The train departs daily at 9.30am and returns to Trinidad around 2pm, winding its way extremely slowly through the beautiful scenery. There are two stops along the way: Manaca, where you can visit a hacienda and climb up to a watchtower for an extra fee of 1 CUC per person, and the final stop where there was some sort of a museum. We didn't find the museum the least bit interesting and there wasn't really anything else to do, so we ended up just hanging out, waiting to get back on the train. However, Manaca was a nice stop with cool views from the watch tower and an opportunity to drink some freshly squeezed sugar cane juice. 

Sugar cane juice

The guy making sugar cane juice



Trinidadista jatkoimme matkaa kohti Santa Claraa, joka osoittautui Kuuban reissumme turhimmaksi pysähdyspaikaksi. Suurin syy, miksi halusin siellä käydä, oli Che Guevaran mausoleumi ja monumentti, jossa oli myös museo. Syystä, joka jäi meille täysin tuntemattomaksi, kyseinen käyntikohde oli kiinni. Paikalla oli äärimmäisen luotaantyöntävä vartija konekivääreineen, joka osoitti meille sangen selvästi, että sisälle ei ole tulemista eikä kannata kysellä miksi ei, tai milloin paikka voisi mahdollisesti olla auki. Lisäksi molempina päivinämme tässä kaupungissa satoi vettä kaatamalla, pari muuta mahdollista käyntikohdetta joita etsin opaskirjasta päiviämme täyttämään olivat myös kiinni selittämättömistä syistä ja kaikki löytämämme ruoka oli kieltämättä todella halpaa, mutta laatu ei vastannut sitäkään hintaa. En siis valitettavasti voi kertoa Santa Clarasta mitään hyvää.

This picture pretty much sums up our time in Santa Clara...

Parque Vidal in pouring rain


From Trinidad we continued our journey to Santa Clara, which turned out to be the most pointless stop on our trip in Cuba. The main reason why I wanted to stop there was to visit Che Guevara mausoleum and monument, where there would also be a museum. For reasons that were left totally unclear to us, the place was closed. There was an extremely unpleasant security guard with a machine gun indicating rather clearly that we could not enter and he didn't exactly offer explanation why it was closed, or any information when it might be open. Apart from that, both days that we had in the town, it was pouring down rain all day, the couple of other sights I had looked up in the hopes of filling our days with something meaningful to do were also closed for no reason, and finally whatever food we managed to find was undeniably cheap, but still not even worth that much money. All in all, unfortunately I cannot say anything good about our time in Santa Clara. 

Kuuban reissustamme oli jäljellä enää yksi varsinainen kohde - hartaasti odottamamme Varadero. Siellä sitten saa viimein rentoutua ja nauttia hermolomasta, niinhän? 

We only had one actual destination left in Cuba - the long-awaited Varadero. Surely, there we can finally relax and enjoy ourselves, right?

Plaza Mayor in Trinidad

Saturday, March 17, 2018

Lintubongarin paratiisi - The Birdwatcher's Paradise

Cienfuegosista hyppäsimme jälleen kerran bussiin, tällä kertaa kohti Playa Girónia, joka on pieni, parin tuhannen asukkaan kylä Sikojenlahden rannalla. Paikka on kuuluisa lähinnä Sikojenlahden maahannousun ansiosta ja kylässä onkin asialle omistautuneita (propaganda)museoita, jotka me tosin jätimme väliin. Tällä bussimatkalla alkoi ihan tosissaan keittää kaikkien bussifirman työntekijöiden tylyys asiakkaita kohtaan - tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei kukaan edes vastaa hyvän päivän toivotukseen tai kiitokseen ja ainoa tilanne missä kukaan puhui meille oli se, kun he vaativat tippiä. Kirjoitin silloin jo vihapäissäni erillisen blogipostauksen aiheesta "Miksi Viazul on maailman huonoin firma", mutta en ole varma tulenko koskaan postaamaan moista vuodatusta. Joka tapauksessa saavuimme Playa Giróniin jo melko huonoissa fiiliksissä eikä kylässä syömämme illallinen mitenkään nostanut tunnelmaa (Gina sai grillattua kanaa tilattuaan lautaselle kanan selkää, josta suurimman osan luineen päivineen sai lopulta kulkukoira). 



We hopped once again on a bus, this time from Cienfuegos towards Playa Girón, which is a small village of about 2 000 inhabitants by the Bay of Pigs. It is mainly known for Bay of Pigs invasion and there are dedicated (propaganda) museums for this event - we however decided to skip those. On this bus trip we got seriously fed up with the general rudeness of all the staff of the bus company - by this time we had realized it is the norm not to even answer hello or thank you, and the only time anybody would talk to us at all was when they demanded a tip. While still pissed off, I already wrote a separate blog entry on the topic of "What makes Viazul THE WORST" but in retrospect I'm not at all sure I will ever publish that rant. In any case we arrived at Playa Girón in not-the-best-of-moods and the dinner we had in the village did nothing to raise our spirits (after ordering grilled chicken Gina was served the back of the chicken, most of which ended up being devoured, bones and all, by a hungry stray dog).

Seuraavana päivänä päätimme ottaa iisisti ja nauttia päivästä Caleta Buenassa, joka on noin 8 kilometrin päässä kylästä sijaitseva lahden poukama. Sinne on rakennettu kiva uima-alue rantatuoleineen ja baareineen. 15 CUC:n pääsymaksulla siellä sai hengailla koko päivän, syödä ja juoda mitä mieli teki. Paikka oli kaunis eikä siellä ollut turhan paljon ihmisiä, rommi virtasi ja buffet-lounas oli myös ihan kohtuullinen. Vietimme siellä mukavan rennon päivän, mikä nosti fiiliksiä huomattavasti. Playa Girón on suosittu sukellus- ja snorklauskohde, mutta me emme sukella ja jätimme snorklaamisretketkin tällä kertaa väliin, joten tämä oli loistava tapa viettää aikaa meren äärellä.

Gina enjoying the Caleta Buena

Our sunbeds for the day


The following day we decided to take it easy and enjoy the day at Caleta Buena, which is a lido built into a lovely cove located about 8 km from the village. It is a beautiful area with some beach chairs, bars and a restaurant. The entrance fee of 15 CUC will let you spend the whole day there, eating and drinking as much as you like. We had a really lovely day relaxing there and charging our batteries. The place is really beautiful and not crowded at all, we enjoyed a considerable number of rum cocktails and beer and the buffet lunch was rather reasonable as well. While Playa Girón is a popular destination for scuba-diving and snorkeling, we don't do diving and this time decided to skip also snorkeling trips, so Caleta Buena was the perfect way to enjoy some time by the sea. 

The crystal clear waters of Caleta Buena

 

Toisena päivänämme Playa Girónissa kävimme aamulla läheisellä rannalla, Playa de Cocolla. Ranta oli nätti ja todella hiljainen, siellä ei monta muuta ihmistä näkynyt. Itse asiassa koko kylä vaikutti todella kuolleelta, turisteja sen enempää kuin paikallisiakaan ei paljon näkynyt. Iltapäiväksi olimme varanneet opastetun retken läheiseen metsään lintuja bongaamaan - Playa Girónia nimittäin kutsutaan lintubongarin paratiisiksi. Monet matkaavat täältä läheiselle Laguna de las Salinas -laguunille flamingoja katsomaan, mutta koska me olimme nähneet Meksikossa jo paljon flamingoja, halusimme nähdä enemmänkin papukaijoja ja muita paikallisia lintuja Bermejas-luonnonsuojelualueella. Oppaamme tuli sovitusti hakemaan meitä majoituksestamme ja ajoi meidät Moskvitchillään noin 15 minuutin matkan luonnonsuojelualueelle. Kävelimme hiljaa patikkareittejä myöten metsässä oppaan osoitellessa meille lintuja, jotka olisivat jääneet meiltä ihan täysin huomaamatta. Onnistuimme heti retken alussa bongaamaan Kuuban kansallislinnun, kuubantrogoonin, jonka höyhenissä toistuvat Kuuban lipun värit. Lintuja näkyi todella paljon, harmittavaa kyllä en muista lajien nimiä, kun en ole mikään asiantuntija. Joka tapauksessa monenlaisia värikkäitä siipiveikkoja siellä oli ja nautimme retkestä täysin siemauksin!

At Playa de Coco




On our second day in Playa Girón we spent the morning on the nearby beach, Playa de Coco. It is a gorgeous beach and totally quiet - there were hardly any other people. In fact, the whole village seemed really dead, there were very few tourists and not a lot of locals about either. For the afternoon we had booked a guided bird-watching trip to the nearby nature reserve, as Playa Girón is known as a birdwatcher's paradise. Many people head to the nearby Laguna de las Salinas to see flamingoes, but as we had recently seen lots of flamingoes in Mexico, we were more eager to see parrots and other local birds at the Bermejas nature reserve. As agreed, our guide came to pick us up with his Moskvitch and drove us about 15 minutes away to the nature reserve. We were walking quietly along the hiking routes in the forest while the guide was pointing out birds that we would have never noticed. We managed to spot the Cuban national bird, the Cuban trogon that displays the colours of the Cuban flag on its feathers, right in the beginning of the hike. There were loads of birds around, unfortunately I couldn't memorize all the names as I'm not an expert on birds. However, there were lots of really pretty colourful birds and we really enjoyed the trip!


Whatcha lookin' at?
 

Playa Girónissa oli ihan miellyttävää viettää pari päivää rennolla meiningillä ja jos tykkää sukeltamisesta, siellä varmaan viihtyisi kauemminkin. Meidän oli kuitenkin aika vaihtaa maisemaa ja seuraavaksi tähtäimessämme oli Trinidad. 



Playa Girón was a lovely place to spend a couple of days relaxing and if you like diving, you would probably like to stay longer. However, for us it was time to hit the road again and next we were headed to Trinidad.

Thursday, March 1, 2018

Cienfuegos

Viñalesista lähdimme jälleen jatkamaan matkaa bussilla kohti Cienfuegosin kaupunkia, jota kehutaan kauniin arkkitehtuurinsa takia. Kaupungin historiallinen keskus kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja sitä nimitetään "Etelän helmeksi".  Matkalle lähdettiin jonkin verran myöhässä ja bussiin pääsy oli jossain määrin kaoottista, ilmeisesti se oli ylibuukattu mistä syystä osa porukasta lähetettiin matkaan colectivo-taksilla. Me pääsimme kuitenkin bussiin ja muuten ongelmitta perille. 

Casa de Cultura on Plaza de Armas

Arc of Triumph

From Viñales we continued our journey once again by bus towards the city of Cienfuegos, which is known for its beautiful architecture. The historical centre is an UNESCO world heritage site and it is nicknamed "The Pearl of the South". We started the trip a bit late and the whole process of getting into the bus was rather chaotic, as it appeared they were overbooked and some passengers had to be sent off by a taxi colectivo. However we made it onto the bus and got to our destination without any other trouble.

Plaza de Armas

A fisherman at sunset by the bay of Cienfuegos.


Löydettyämme Airbnb-majoituksemme ja asetuttuamme taloksi, päätimme lähteä tutustumaan kaupungin historialliseen keskustaan. Lyhyen kävelymatkan päässä oli kaupungin kuuluisin aukio, Plaza de Armas, jossa myös Jose Martí-puisto sijaitsee. Ennen kuin ehdimme paneutua kieltämättä kauniiseen arkkitehtuuriin, meillä oli ruumiillisempia tarpeita: oli nimittäin hirveä nälkä ja tämä oli ensimmäinen (vaan ei viimeinen) kerta Kuubassa, kun emme tahtoneet löytää mitään syötävää. Kun ollaan ihan kaupungin keskustassa, olisin kuvitellut baareja ja ravintoloita vieri vieressä, mutta ei. Näimme pari ravintolaa, jotka olivat kiinni, baarin jossa ei tarjottu mitään ruokaa ja lopulta löysimme sangen vaatimattoman baarin, joka pystyi tarjoamaan oluen lisäksi juustovoileipää. Söimme sitten juustovoileivät, jotka eivät ainakaan budjettia paljoa nakertaneet, ja pystyimme sitten keskittymään enemmän ympäristöömme. Aukion kauneimmat rakennukset ovat enimmäkseen peräisin 1920-luvulta ja sieltä löytyy myös Pariisista muistuttava pieni riemukaari sekä kansallissankari Jose Martín patsas. Aukiota ympäröiviin rakennuksiin kuuluu teatteria, katedraalia ja hallituksen virastoja. Hyvä näköalapaikka on Hotel Union lähellä aukiota, jonka kattoterassilta avautuu hienot näköalat kaupungin ylle. Illalla matkalla takaisin majapaikkaamme satuimme kävelemään ohi valtion omistaman jäätelöbaarin, joka yleisen propagandakoneiston mukaisesti julisti katollaan ettei ikinä luovu periaatteistaan, ja päätimme ottaa illan ratoksi jäätelöt. Seiniä koristi toinen toistaan houkuttelevampia kuvia kaikenlaisista eri jäätelöannoksista. Kun tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme, pyysimme listaa jäätelöistä, johon hän totesi, että tarjolla on vain kookosjäätelöä. No mikäs siinä, kookosjäätelöä sitten! Tähän asti ruokailu ei siis ollut sujunut ihan mutkattomasti Cienfuegosissa... 

Ice cream shop that will never give up its principles... 

... to serve only coconut ice cream!


After finding our Airbnb accommodation and settling in, we decided to go have a look at the city. The historical centre with its most famous square, Plaza de Armas and Jose Martí park, was just a short walk away. Before we could immerse ourselves into the undeniably beautiful architecture, we had some bodily needs to take care of; we were starving and this was the first (but not the last!) time in Cuba that we had hard time finding something to eat. Being smack in the centre of the city I had imagined it being full of restaurants and bars, but no. We passed a couple of closed restaurants, a bar that served no food at all and finally found a bar that could serve us a cheese sandwich. So we ate cheese sandwiches, which at least didn't break the budget, and were finally able to concentrate more on our surroundings. The most beautiful buildings along the square are mainly from 1920's and include for example a small arc of triumph that might make you think you are in Paris and a statue of Jose Martí. The amazing buildings surrounding the square include for example a cathedral, a theatre and municipal government buildings. A great (and free!) view point is the rooftop terrace of the nearby Hotel Union, where you can see a stunning view over the square and much more. As we were heading back towards our accommodation in the evening we were passing a government-owned ice cream bar, which as part of the general propaganda announced on its front to never give up its principles, and decided to indulge in a sweet treat. As we got in we could see the walls covered in pictures of tempting portions of ice creams, all different types. Once the waiter approached us and we asked for a menu, he told us the only available type is coconut ice cream. Sure, coconut ice cream it is then! So far eating in Cienfuegos had proved to be a bit of a challenge... 

The Cathedral


Views from The Union Hotel rooftop terrace



Seuraavan päivän ohjelmaamme kuului visiitti Punta Gordassa, mikä huvittavaa kyllä kääntyy jotensakin pullukaksi pisteeksi. Kaupungin leveä bulevardimainen Paseo de Prado johtaa suoraan sinne, joten päätimme kävellä tämän reilun kolmen kilometrin matkan nautiskellen merenlahden näkymistä. Olimme nähneet kartalta, että matkan varrella on myös pieni hiekkaranta, mutta emme onneksi pakanneet bikinejä mukaan - ranta oli tosiaan sen verran pieni, että se ei houkuttanut meitä yhtään pulikoimaan paikallisten lasten sekaan. Punta Gorda on kaupungin eteläisin kärki ja siellä on paljon elegantteja tai suorastaan ökytaloja, mukaan lukien nykyään ravintolana toimiva Palacio de Valle. Budjettimme ei venynyt syömään siellä, mutta halusimme kuitenkin syödä vähän paremmin kuin edellisenä iltana, joten nautimme suht hyvät (mutta kalliit) ateriat rannalla sijaitsevassa ravintolassa merinäköaloineen. Joka tapauksessa Punta Gorda oli miellyttävä rauhallinen alue ja ihan sen eteläisimmässä kärjessä on pieni puisto, jossa oli mukava levähtää ennen matkaa takaisin kaupunkiin. Paluumatkalla onnistuimme onneksi hyppäämään paikalliseen bussiin, joka ei monta paikallista pesoa maksanut, joten ei tarvinnut ottaa yhtä lukemattomista polkupyörätakseista mitä meille tarjottiin. Illalla menimme kokemuksen vuoksi (ja koska oli tullut jo käveltyä aika paljon sille päivälle) hevostaksilla keskustaan illalliselle, mikä oli ihan mielenkiintoinen kokemus eikä noin lyhyelle matkalle tullut myöskään kalliiksi. Kuski päästi minutkin kuvien ottamista varten kuskin paikalle. Nyt kun olimme myöhempään liikkeellä, alkoi illallista löytyä huomattavasti edellistä iltaa helpommin ja kadulla oli monenlaista ravintolan tarjoajaa. 

Beach along the promenade


At Punta Gorda


Our programme for the following day included a visit to Punta Gorda, the southernmost tip of the city area. The main thoroughfare of the city, El Paseo del Prado, leads all the way there and is deemed to be pleasant for walking with its bay views and benches to rest on, so we decided to walk the 3 kilometres' distance to Punta Gorda.  We had seen on the map that there is also a small sandy beach along the way, but luckily we didn't pack our bikinis - the beach was indeed very small and also not very inviting, so we didn't join the local kids frolicking in the water. Punta Gorda has a lot of very elegant or indeed opulent mansions, including the Palacio de Valle which is now operating as a restaurant. Our budget did not allow to eat there but we wanted to have a bit nicer a meal than the day before, so we ended up having a relatively good (but rather expensive) meal in one of the sea view restaurants. In any case Punta Gorda was a pleasant quiet area with a little park at the very southern tip, where it was nice to get a bit of rest before heading back into the city. Luckily on the way back we managed to catch a local bus that didn't cost many local pesos  so we didn't need to take one of the many offered bicycle taxis. In the evening, while heading into the centre for dinner, we decided to give a go to the horse taxi for the sake of the experience (and since we had already walked quite a bit that day) and that was pretty fun and didn't even work out to be expensive for such a short way. The driver invited me to the driver seat for the sake of having some pictures, which was fun as well. This time that we were out later it turned out much easier to find a place to have dinner and there was no shortage of people promoting restaurants on the street. 

Punta Gorda

Maybe I will have a career as a horse taxi driver in Cienfuegos!


Koska meillä oli vielä aamupäivä aikaa seuraavana päivänä, varasimme matkatoimiston kautta puolipäiväretken El Nichon vesiputouksille noin tunnin ajomatkan päähän. Retki oli vain meille kahdelle ja taksikuski tuli Moskvitchillään hakemaan meitä sovitusti aamukasilta. Kuski oli ihan symppis ja jutteli mukavia koko matkan ajan. El Nicho on suosittu päiväretkikohde Cienfuegosista, mutta emme kohdanneet siellä paljon muita turisteja. Vesiputousten ympärillä on lyhyehkö patikkapolku, jonka varrella on parikin uimapaikkaa ja paljon kauniita näköalapaikkoja. Vietimme siellä miellyttävät pari tuntia tallustellen luonnon keskellä ja uiden sangen virkistävässä (toisin sanoen jääkylmässä!) vedessä. Iltapäivällä olikin aika suunnata takaisin bussiasemalle kohti seuraavaa kohdettamme: Playa Girónia. 


El Nicho


As we still had the following morning before continuing our journey, we booked a half-day trip from a travel agency to El Nicho waterfalls about an hour away. The trip was just for the two of us and the taxi driver showed up as agreed the following morning at 8am. The driver was a nice guy and we had nice conversations throughout the journey. El Nicho is a popular day trip from Cienfuegos but we didn't find it too crowded at all. There is a short hike around the water falls with a couple of pools for swimming and lots of stunning scenery. We spent a really pleasant couple of hours in there walking in the nature and swimming in rather refreshing (read: ice cold!) water. In the afternoon it was time to head back to the bus station and continue towards our next destination: Playa Girón.  

Our driver and his trusty Moskvitch

Swimming in El Nicho


Friday, February 23, 2018

Viñales kansallispuisto - Viñales National Park

Havannasta matkasimme kohti Viñalesin kansallispuistoa Viazul-bussilla. Oli mukava yllätys, että nykyään liput voi ostaa ja maksaa ongelmitta etukäteen netissä. Ensimmäinen bussimatkamme ei tosin sujunut ihan ongelmitta... bussi lähti kyllä suurin piirtein ajallaan Havannasta, mutta matkaa ei oltu tehty vielä 20 minuuttiakaan, ennen kuin bussi hyytyi tielle. Kaikki matkustajat komennettiin ulos tienvarteen sillä välin, kun kuski apulaisineen (jokaisessa bussissa oli aina vähintään kolme "työntekijää", joista yksi ajoi emmekä päässeet selville siitä, mikä muiden työnkuva oli) kävi maate bussin alle yrittäen ilmeisesti korjata mikä siellä ikinä olikaan rikki. Siinä sitä sitten odoteltiin pari tuntia, sateen yltyessä meidät päästettin sentään takaisin sisälle bussiin, mutta koslaa ei saatu herätettyä enää henkiin. Lopulta uusi bussi saapui paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vessa ei muuten toiminut tässä uudessakaan bussissa (ja kuten tulimme jatkossa huomaamaan, ei missään bussissa ikinä). Näin ollen saavuimme Viñalesin kaupunkiin pari tuntia aikataulusta myöhässä nälkäkuoleman partaalla. Bussia oli vastassa valtava lauma majoituksen tarjoajia ja kävellessämme kohti etukäteen varaamaamme Airbnb-majoitusta näimme, että käytännössä jokainen talo tarjosi majoitusta. Täällä ei ainakaan jää ilman kattoa pään päälle, eikä myöskään nälkäiseksi - ravintoloitakin on vieri vieressä. Viñales on selkeästi hyvin turistinen, mutta mukavan rento paikka, jossa on kiva hengailla pari päivää. 


Houses in Viñales town

Traffic in Viñales


From Havanna we continued our journey towards Viñales National Park with Viazul bus. It had been a nice surprise that nowadays you can buy and pay for your bus tickets online without a problem. Our first bus journey in Cuba was not without problems, however... we did leave Havanna more or less on time but we had travelled less than 20 minutes before the bus died on the road. All the passengers were told to get off and wait by the side of the road while the driver and his assistants (all the buses always seem to have at least three employees on them - one of them drives but I never figured out if the others had some sort of a job to do) were lying under the bus, presumably trying to fix whatever was wrong with it. We were waiting around for about two hours, once it started to rain heavily at least we were let back on the bus, but they never managed to fix the bus. Finally a new bus arrived and we got to continue our journey. As a side note, the toilet didn't work in the new bus either (and as we found out later on, it never worked in any of the buses). Therefore we arrived in Viñales more than two hours later than planned at the edge of starvation. The bus was met by a huge herd of people offering accommodation services and while walking to our pre-booked Airbnb accommodation we saw that practically all the houses were offering accommodation. It seems you will not end up without a roof over your head nor will you stay hungry - there are also restaurants side by side. It is obviously a very touristy, but pleasant and relaxing place to hang out for a couple of days. 

Gina smoking a "puro"

Ploughing the tobacco field with oxes

Our trusty steeds


Hostimme järjesti meille ratsastusretken seuraavalle päivälle (25 CUC/henkilö), mikä osoittautui loistavaksi retkeksi. Meitä oli vain me kaksi sekä "opas", hyvin ujo nuori poika, joka ei juuri puhua pukahtanut. Minua ratsaille auttaessaan hän kysyi, onko minulla ratsastuskokemusta ja vastattuani "un poco", se ilmeisesti hänen mielestään riitti kunnon laukkamenoon metsäpoluilla. Joka tapauksessa oli hienoa ratsastaa läpi huikaisevan kauniin Viñalesin laakson ja vierailla tupakkaviljelmällä, jossa kasvatetaan ja tehdään alusta loppuun käsin korkealaatuisia sikareita. Kaikki tehdään luomumenetelmin, peltokin kynnettiin härän vetäessä auraa perässään. Tupakkaviljelmän työntekijän mukaan tämä on siksi, että ollaan kansallispuistossa eikä sen takia saa käyttää kemikaaleja - se on sinänsä toissijaista, sillä Kuubassa melko lailla kaikki ruoka tuotetaan luomuna, kun mitään kemikaaleja eikä edes traktoreita ei ole saatavilla. Sadosta 90 % menee valtion tehtaisiin, joissa tuotetaan teollisia sikareita kuten Cohibaa. 10 % jää siis viljelijälle ja siitä he tekevät käsin käärittyjä artesaanisikareita. Vierailun yhteydessä saimme kokeilla yhtä näistä "puro"-sikareista, jonka pää piti kastaa kuubalaiseen luomuhunajaan. Tällä tavoin kuulemma Che Guevarakin poltteli sikareitaan. Vaikka emme yleensä poltakaan, ostimme toki mukaan tuliaisiksi ja muutenkin fiilistelyyn pakkauksen sikareita. Vierailimme ratsain myös toisella farmilla, jossa tuotettiin kahvia ja hunajaa, mutta se oli pikainen visiitti emmekä alkaneet siellä ostoksille. Paluumatkalla opaspoika vasta innostuikin yllyttämään hevosia kunnon laukkaan, siinä oli parikin jännää hetkeä, jolloin pelkäsin tipahtavani hevosen selästä ja kuvittelin itseni jo jossain kuubalaisessa sairaalassa jalka murtuneena... mutta perille päästiin ehjin nahoin ja hyvillä mielin!

How cool she is, riding her horse with her cigar...

The artisan cigar maker at work


Our Airbnb host arranged us a horseback riding trip (25 CUC per person) which turned out to be an excellent experience. It was just the two of us plus a "guide", a very young and very shy boy who hardly said a word throughout the trip. While helping me to get on the horse, he asked if I have any horseback riding experience and apparently took my response "un poco" as affirmative for doing full-on galloping on the forest trails. In any case it was really great to be riding in the spectacularly beautiful Viñales valley and visit a tobacco farm where they make high-quality cigars with natural methods from the beginning to end - even the fields are plowed with an ox. According to the employee of the farm who was showing us around, this is because we are in a national park and therefore only organic methods are allowed and no chemicals can be used. Pretty much everything in Cuba is produced organically though, simply as there are no chemicals or tractors available. 90 % of what they produce at the tobacco farm goes to the state-owned factories where they produce cigars such as Cohiba with mechanical means. The farmer stays with 10 % of his crop of which they make their artisan cigars by hand. We got to try one of these "puro" cigars by dipping the end in organic Cuban honey before smoking it - I hear this is how Che Guevara liked his cigars as well. Although we are not smokers in general, we did buy a pack of cigars to be given as gifts and also for smoking some in Cuba as that is what you do. We also visited another farm that produced coffee and honey, but that was a quick visit and we didn't do any shopping there. On the way back our guide was apparently sufficiently impressed by our riding skills to encourage the horses to gallop off even faster, which resulted in a couple of nerve-wrecking moments when I thought I'm about to fall off and could already see myself lying in a Cuban hospital with a broken leg... but we made it back all in one piece and fully enjoyed the day!

Viñales valley and me

Mural de la Prehistoria

Depiction of native tribe's life at the entrance of Cueva del Indio


Toisena Viñalesin päivänämme päätimme ottaa hop on hop off -bussin (5 CUC per hlö), jolla pääsisimme näkemään enemmän laaksosta. Halusimme käydä erityisesti Cueva del Indio -luolassa, joka totta puhuen oli bussireitin varrella mielestäni ainoa todella käymisen arvoinen paikka. Joidenkin arvostelujen mukaan se on ihan liian täynnä turisteja, mutta meidän siellä käydessämme ei ollut liiaksi asti muita vierailijoita. Luola on melko pieni, eikä sen läpi kävelyyn mene kuin 5 - 10 minuuttia, mutta siellä näkee paljon mielenkiintoisia kivimuodostelmia. Huippukohta on kuitenkin veneretki maanalaisella joella, joka kuuluu pääsymaksun hintaan (5 CUC). Veneretki kesti ehkä kymmenisen minuuttia ja päädyimme luolasta ulos päästessämme kauniisiin maisemiin. Koska seuraavaa bussia olisi pitänyt odotella turhan kauan, päätimme kävellä seuraavalle luolalle eli Palenque de los Cimarrones noin kilometrin päähän. Tämän luolan olisi kyllä voinut jättää väliin, sillä siellä ei ollut mielestäni juuri mitään näkemistä eikä se ollut edes 3 CUC pääsymaksun arvoinen. Ilmeisesti näissä luolissa asui aikoinaan afrikkalaisia orjia, jotka olivat karanneet isänniltään, joten joissain nurkissa oli jotain afrikkalaisia ihmisiä esittäviä mallinukkeja. Luolan uloskäynnillä meidät säikytettiin leikkikäärmeellä ja esitettiin jonkinlainen tanssishow, jonka tuli muka esittää näiden ihmisten perinteitä tms. Luolassa toimi jonkinlainen baari/ravintola, jonka jätimme testaamatta. Muita pysäkkejä bussireitin varrella oli näköalapaikka, josta avautui kyllä vaikuttavat näköalat laakson yli sekä hieman hämmentävä "Mural de la Prehistoria" -kalliomaalaus, jonka lähelle päästäkseen olisi pitänyt maksaa pääsymaksu. Mielestäni sen näki ihan tarpeeksi hyvin bussistakin. 


At the Cueva del Indio

Boat trip at the Cueva del Indio


On our second day in Viñales we decided to use the hop on hop off bus (5 CUC per person) to see more of the valley. We really wanted to see the cave called Cueva del Indio which to be honest was the only really worthwhile stop along the bus route. I had read in some reviews that it was way too packed with tourists, but at the time of our visit it was not too crowded at all. The cave is pretty small and it doesn't take more than 5 - 10 minutes to walk through, but you see lots of really interesting rock formations. The highlight however is the boat trip on the subterranean river that is included in the entrance fee (5 CUC per person). The boat ride takes maybe about 10 minutes and finishes up in a really beautiful little spot. As we would have had to wait quite a while for the next bus, we decided to walk to the next cave, Palenque de los Cimarrones about a kilometre way. We might as well have skipped this one to be honest, as there was nothing much to see. Apparently African slaves who had escaped from their owners used to live and hide in these caves, so in some nooks and crannies there were some dummies supposedly depicting the slaves. At the exit of the cave we were scared to death with a toy snake and then an extremely short dance show of sorts was performed, that presumably was depicting the lives of the slaves. There was a restaurant/bar in the cave which we didn't try out. Other stops along the way included a view point, where you did get an amazing view over the valley, as well as the slightly baffling Mural de la Prehistoria that you would have had to pay to see up close. I thought I could see enough from the bus. 

A slightly questionable dance performance at Palenque de los Cimarros



Viñales oli todella miellyttävä ja rentouttava paikka, jossa vietimme ehkä parhaat päivät Kuubassa. Sitähän emme toki sillä hetkellä tienneet, sillä edessä oli vielä paljon seikkailuja eri puolilla Kuubaa!

Viñales was a really pleasant and relaxing place where we spent possibly the nicest days we had in Cuba. Obviously at the time we didn't know that yet, as we still had lots of adventures ahead of us in different parts of Cuba!