Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, August 12, 2018

Rantatouristina Soussessa - Beach Tourists in Sousse

Junamatka Tunisista Sousseen maanantai-iltapäivänä ensimmäisessä luokassa meni mukavasti, vaunussa ei ollut tungosta ja juna lähti suunnilleen ajallaan, saapuen ehkä puolisen tuntia myöhässä. Olimme tavoistamme poiketen varanneet viiden tähden hotellin, Sousse Palace Hotel & Spa, kun kerran edullisesti sai - 60 eurolla per yö sai todella ison huoneen aamiaisella ja merinäköalalla. Hotellista löytyi kaikki herkut yksityisestä biitsistä rantatuoleineen kuntosaliin ja uima-altaasta kylpylään. Olimme siis kerrankin kunnon turisteja, joiden päivät kuluivat rantatuolilla makoillessa ja aina välillä vaihtelun vuoksi altaan äärellä loikoilusta. Oli kiinnostavaa, että hotellin pienen yksityisen rannan vieressä oli julkinen ranta, jossa näkyi paljon paikallisia - ei siis ollut sellainen olo, että on jossain turistigetossa missä ei paikallisista näy jälkeäkään. Paikalliset näkyivät ilakoivan rannalla siinä missä turistitkin, ainoana erona oli se että bikinien sijaan paikalliset naiset pitivät täyden vaatetuksen päällään myös veteen mennessä. Joillain oli päällään pitkä tunika ja päähuivi, toisilla melko länsimaisen näköiset vaatteet, mutta aina pitkät housut ja pitkähihaiset paidat, eli paljasta pintaa ei vahingossakaan näkynyt.

View from our balcony

Fancy hotel bar

Beach in the evening light

Our train ride from Tunis to Sousse on Monday afternoon in first class went smoothly, the car was not crowded and the train left more or less on time, arriving about half an hour late. Untypically for us, we had booked a five star hotel Sousse Palace Hotel & Spa, as it was very affordable - for 60 euro per night we got a lovely large room with sea view on bed and breakfast basis. The hotel had all the conveniences from private beach with sun chairs to gym and from several swimming pools to a spa. So, for once, we were proper tourists, spending our days lying on the beach and sometimes, for a change, lying by the pool. It was interesting that next to the little private beach of the hotel there was a public beach favoured by locals - so you didn't get the feeling that you are stuck in a tourist ghetto with no locals in sight. The local people seemed to enjoy frolicking on the beach much the same way than us tourist, the only difference was that instead of sporting bikinis, the local women remained fully dressed also when going into the water. Some were wearing traditional long tunics and head scarves, while others were clad in rather Western way, but all of them, without a fail, had on long pants and tops with long sleeves, covering up all the way. 

Ribat in old town

Views over Sousse


Rannalla makaamisen lisäksi onnistuimme sentään katselemaan joitain nähtävyyksiä - kävimme nimittäin Soussen Medinassa eli vanhassa kaupungissa, jossa pääsi käymään Ribat-luostarilinnoituksessa sekä todella mielenkiintoisessa Dar Essid -kotimuseossa. Emme tienneet etukäteen jälkimmäisestä mitään, mutta satuimme kävelemään ohi ja näimme portin läpi mahtavasti koristellun sisäpihan, joten arvelin sen olevan muutaman dinaarin pääsylipun arvoinen. Dar Essid osoittautuikin ainakin minulle Medinan kohokohdaksi, se oli kerta kaikkiaan upea! Vaikka Sousse on yksi Tunisian tärkeimmistä rantakohteista, muiden länsimaisten turistien suhteen oli aika hiljaista - kaduilla kulkiessa ei näkynyt paljon muita turisteja. Myös Medina oli melko hiljainen eikä turistimassoja näkynyt mailla halmeilla. Souq eli basaarikaan ei vilinällään päätä huimannut ja sielläkin sai kävellä suhteellisen rauhassa - toki muutama yli-innokas myyjä yritti tyrkyttää meille tuotteitaan, mutta emme kokeneet sitä häslinkiä ollenkaan liialliseksi. Kaikkea oli tarjolla niin halvalla, että tingimme vain hiukan näön vuoksi. Totta puhuen asiakkaita vaikutti olevan niin vähän, että myyjiä kävi vähän sääliksi enkä halunnut tinkiä muutamaa dinaaria enempää jo ennestään halvasta hinnasta pois.


The Grand Mosque in the Medina


Apart from lying on the beach we did manage to see some sights as well, as we visited the Medina of Sousse. In the old town you could visit the monastery fortress called Ribat, as well as the truly fascinating house museum called Dar Essid. Of the latter we didn't know anything beforehand, we just happened to walk past and caught a glimpse of the magnificent courtyard through the gate, so we figured it would be worth the entrance fee of a couple of dinars. At least for me Dar Essid turned out to be the highlight of the Medina, it was absolutely spectacular! Although Sousse is one of the main beach destinations in Tunisia, it was relatively quiet in terms of Western tourists - we didn't see a lot of fellow tourists while walking around on the streets. Also Medina was rather quiet and I didn't see any sign of masses of tourists. Even the bazaar, Souq, didn't overwhelm us with its hustle and bustle and even there we were more or less left in peace - sure, there were a couple of overly enthusiastic sales people trying to entice us into their shops, but I didn't find it overly pushy at all. Everything was being sold at such low prices, that we only bargained a little bit for the sake of it. Honestly, there seemed to be so few customers that I felt a bit sorry for the sales people and I didn't want to bargain much to lower the already cheap price. 

At the walls of the old city

Dar Essid House Museum

Dar Essid

Soussesta menee myös turisti"juna" (ei siis oikea juna vaan sennäköiseksi naamioitu bussintapainen) 10 kilometrin päässä sijaitsevaan Port El Kantaouiin, jonne päätimme mennä yhtenä iltapäivänä - kun kerran ollaan turisteja, niin ollaan sitten kunnolla turisteja! Kyseessä on nimenomaan turisteille rakennettu satamakompleksi, josta löytyy matkamuistoliikettä, ravintolaa ja veneretkeä joka lähtöön. Junamatka ei paljon kukkaroa keventänyt, mutta sen lähtöä jouduttiin odottelemaan melko kauan, kun ilmeisesti kärryä yritettiin saada täyteen ennen lähtöä. Takaisin tullessa odotettiin ainakin tunti, ennen kuin kyyti saapui. Oli junassa ainakin tunnelmaa, sillä yllätyksekseni tässä äärimmäisen turistimaisessa kuljetusmuodossa oli mukana myös useita tunisialaisia, jotka innostuivat laulamaan ja taputtamaan live-musiikin mukana.

There is also a tourist train (which is obviously not really a train but a kind of a bus disguised as a train) running from Sousse to Port El Kantaoui about 10 kilometres away. As we were being proper tourists, might as well go all the way, so we headed over there one afternoon. This harbour complex was particularly built for tourists and there you can find lots of souvenir shops, restaurants, boat trips and the like. The train ride cost next to nothing, but we had to wait for it to start for quite a while, as apparently they were trying to fill the seats before leaving. Also on the way back we were waiting for at least an hour, before the transport finally appeared. At least there was a fun atmosphere on the train, as surprisingly enough in this extremely touristy transport there were also several Tunisian people, who started singing along and clapping enthusiastically with the live music. 

Train to Port El Kantaoui

Locals lazying about

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös rentouttava Tunisian-lomamme. Matkasimme sunnuntai-iltapäivänä Soussesta Tunisiin junalla, mikä oli erittäin huono ajoitus - silloin juna on nimittäin täpötäynnä, ja huolimatta ensimmäisen luokan lipustamme, sillä ei saanut edes istumapaikkaa. Vietimme parin tunnin matkan jakaen kaksi istuinpaikkaa tunisialaisen naisen ja hänen lapsensa kanssa. Onneksi olimme kaikki suhteellisen pienikokoisia ihmisiä!

Tunisiasta jäi ehdottomasti hyvä fiilis ja sinne voisi lähteä uudelleenkin, onhan se niin lähellä täältä Maltalta. Oletettavasti muutaman vuoden takaiset terroristi-iskut rokottavat edelleen maan mainetta, mikä selittänee turistimassojen yleisen puutteen. Hotellien turvatoimet muistuttavat tapahtumista - en ole koskaan aiemmin ollut hotellissa, jonne mennäkseen pitää mennä metallinpaljastimen läpi joka kerta. Kaikki tämä tarkoittanee, että on paljon epätodennäköisempää että vastaavaa tapahtuisi uudelleen. Mutta miksi Tunisiassa ei näy ollenkaan suomalaisia?

Enjoying the beach at sunset


All good things must come to an end, so did our relaxing break in Tunisia. We travelled from Sousse back to Tunis on a Sunday afternoon, which turned out to be spectacularly bad timing - that's when the train is absolutely packed and even the first class ticket does not grant you a seat. We spent the two hours journey sharing two seats with a Tunisian lady and her child. Luckily we were all relatively small people! 

I definitely liked Tunisia a lot and I can easily imagine going back again, especially since it is so very close to Malta. Probably the terrorist attacks that occurred a few years ago are still costing the country a lot and that explains the general lack of tourists. The security checks are a stark reminder of this - I have never before stayed in a hotel where I had to walk through a metal detector every time I enter the hotel. However, all this makes it much less likely to happen again. So, where are all the tourists? 

Sunday, July 29, 2018

Tunis, Karthago & Sidi Bou Said

Lähdimme lyhyellä varoitusajalla ex tempore -matkalle Tunisiaan, koska tähän aikaan vuodesta Maltalta ei juuri ole halpoja lentoja minnekään - paitsi 45 minuutin lento Tunisiaan. Emme ole moneen vuoteen käyneet missään rantalomalla kesäaikaan, kun ollaan asuttu Välimeren rannalla, mutta nyt tarvitsimme hiukan hermolepoa Maltalta. Maltan rannat nyt eivät muutenkaan ole kovin mahtavia, etenkään kun ottaa huomioon rannalle pääsyä hankaloittavat liikenneruuhkat, pysäköintipaikan löytämisen vaikeuden ja täpötäyteen ahdetut pikkuriikkiset rannat - joten kun turistit suuntaavat Maltalle rantalomalle, me suuntasimme Maltalta Tunisiaan! Pysähdyimme sekä tulo- että menomatkalla yhdeksi yöksi pääkaupunkiin Tunisiin, koska lento meni keskellä yötä. Tunisista matkasimme parin tunnin junamatkan päähän Sousseen kuudeksi yöksi. Soussesta on tulossa oma postauksensa seuraavaksi, tämä koskee yhtä päiväämme Tunisissa.




We decided to do a last-minute holiday to Tunisia for the simple reason that this time of the year there are very few affordable flights from Malta to anywhere - except the 45 minute-flight to Tunisia. It's been years since we have done an actual beach holiday in the summer, as we have been living by the Mediterranean, but now we needed a bit of a break from Malta. In any case the beaches of Malta are not the greatest, especially when you take into consideration the trouble of getting there with the traffic, the trouble of finding a parking spot when you finally arrive and the trouble of finding a place to lay your towel on the tiny over-crowded beach - so when the other tourists head to Malta for a beach holiday, we headed away from Malta to Tunisia! 

We had one night stop in the capital, Tunis, both on arrival and on departure, as the flight goes in the middle of the night. From Tunis we took the 2,5-hour train journey to Sousse, which is one of the most famous beach destinations in the country. I will have another post about our six days in Sousse coming up so watch this space!

Acropolium in Carthage

The past and the present...



Tunisista oli helppo käväistä aamupäivällä julkisilla liikennevälineillä katsomassa sekä Karthagoa että hurmaavaa sinivalkoista kylää Sidi Bou Saidia. Hotellimme Tunisissa sijaitsi hyvin näppärästi lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemasta, joten kävimme ensi töiksemme aamulla ostamassa junaliput Sousseen (junafirman nettisivuilla ne voi ostaa vain paikallisella luottokortilla, jota meiltä ei toki löytynyt), jonka jälkeen suuntasimme metrolla Karthagoon. Metropysäkiltä oli reipas 10 minuutin kävelymatka ylämäkeen, mikä paahtavassa helteessä tuntui vielä vähän pitemmältä. Etenkin, kun matkalla ei näkynyt minkään maailman opasteita tai mitään osviittaa, että ollaan oikealla tiellä - onneksi vaimon hyvän suuntavaiston avulla löydettiin perille ongelmitta. En olisi muistanut paikasta juuri muuta kuin historian tunnilla opitun lauseen "muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä", mutta olimme paneutuneet historiaan hiukan etukäteen mikä olikin hyvä - raunioilla ei nimittäin näkynyt juurikaan mitään tietoa eikä oppaita ollut saatavina. Paikka oli aamutuimaan sangen rauhallinen, klo 11 tienoilla saapui pari pienehköä turistiryhmää oletettavasti Soussesta tai muista rantakohteista, mutta ei voinut missään tapauksessa valittaa ihmismassoista. Kukkulan päältä avautui upeat maisemat ja vaikka tiedonpuutteesta johtuen en yleensä tiennytkään mitä katsoin, saatoin tuntea paikan henkivän historiaa. Oli jännää kuvitella Karthagon asukkaiden eläneen niillä paikoin satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua.


Ruins of Carthage

Modern city in the background, ancient city in the front


It is very easy to visit the nearby Carthage and the lovely white and blue village of Sidi Bou Said by means of public transport from the centre of Tunis. Our hotel was very conveniently located within a short walk away from the train station, so first thing in the morning we went there to buy our train tickets to Sousse (you can only buy tickets online with a local credit card, which we obviously didn't have), and after that travelled to Carthage by metro. It is about 10 minutes' brisk walk up the hill from the metro stop, which felt a bit longer in the searing heat. It was also a bit challenging that there were no sign posts whatsoever and no indication at all if we were going the right way - luckily the wifie had done her research and we got there without a problem. I wouldn't have remembered practically anything about Carthage other than the sentence from the history class "Furthermore, I consider that Carthage must be destroyed" but we had done a bit of reading about it beforehand. That did come in handy, as at the ruins there was not a lot of information and no guides were available. The place was very calm and serene in the morning, a couple of small tourist groups arrived around 11am presumably from Sousse or other beach destinations, but you could certainly not complain about the crowds. You could admire really beautiful views from the top of the hills and even though due to the lack of information, most of the time I didn't really know what I was looking at, I could feel the place just oozing history. It was amazing walking around and imagining people living there centuries before Christ. 





Seuraava pysäkkimme oli taiteilijakylä Sidi Bou Said, joka oli ihan mielettömän upea näky valkoisine taloineen ja sinisine portteineen. Täällä näkyi enemmän turisteja ja paljon matkamuistoliikkeitä, turistiravintoloita jne. mutta yllättävää kyllä, kaupustelijat eivät olleet ollenkaan päällekäyviä eikä mitään tultu tyrkyttämään. Söimme matkan varrella makoisat voileivät lounaaksi ja erittäin hyvät espressot päälle, eikä hintaa tullut kuin kolmisen euroa yhteensä. Kukkulan huipulta sai myös nauttia mahtavista näköaloista turkoosinsinisen Välimeren yli -Sidi Bou Said on todellakin valokuvaajan unelma!



Sidi Bou Said harbour

Our next stop was the artist village of Sidi Bou Said, that is an absolutely mesmerizing sight with its white buildings and blue gates. Here we did see more tourists and lots of souvenir shops, touristy restaurants etc. but surprisingly enough the sales people were not pushy at all and you could walk around in peace. Along the way we had lunch in a cute cafe, where delicious sandwiches and a cup of really lovely coffee cost around three euro for both of us. From the top of the hill we could enjoy incredibly gorgeous views over the turquoise Mediterranean - Sidi Bou Said is really a dream for photographers! 




Tämän pikaisen visiitin jälkeen jatkoimme siis matkaa kohti pääasiallista kohdettamme - Soussea!

After this quick visit we continued our way towards our main destination in Tunisia - Sousse!


Wednesday, May 16, 2018

Varadero - paratiisi vai pettymys? Varadero - a paradise or a disappointment?

Viimeinen varsinainen kohteemme Kuubassa oli kuuluisa Varaderon paratiisiranta. Aina, kun tien päällä oli vaikeaa ja turhauttavaa (eli usein), hoimme toisillemme "mutta sitten Varaderossa tulee olemaan ihanaa, siellä voidaan vain rentoutua ja nauttia, vielä jaksaa kun sitten päästään Varaderoon..." Mainittakoon vielä muuten pohjustukseksi, että koko aikamme Kuubassa oli ollut tukahduttavan kuuma ja odotimme innolla rantakohteeseen pääsyä. Säiden jumalat kuitenkin nauroivat meille päin naamaa, sillä juuri kun saavuimme Varaderoon, Kuuban ylle iski aivan harvinaisen kylmä rintama.


Our last actual destination in Cuba was the famous paradise beach: Varadero. Whenever things were getting tough and frustrating on the road (which was often), we were telling each other "but in Varadero it will be lovely, there we can just relax and enjoy ourselves, once we get through this we will be in Varadero..." I would also like to mention that the whole entire time we had spent in Cuba, it had been suffocatingly hot and we were really looking forward to being on the beach. However, the gods of weather were laughing in our faces - just as we arrived in Varadero, a highly unusual cold front hit Cuba.

What exactly what I imagined to be wearing on the beach...



Joissain osissa maata vettä tuli ihan kaatamalla aiheuttaen tulvia, myrskyt aiheuttivat tuhoja ja niin edes päin, joten siinä mielessä Varaderossa ei ollut mitenkään hirvittävän huono ilma. Se oli kuitenkin riittävän kylmä, että uutistenlukija vaikutti järkyttyneeltä hokiessaan "temperaturas muy, muy bajas" - eli lämpötilat olivat jossain 20 asteen tietämillä ja kovan tuulen ansiosta se tuntui kieltämättä aika kylmältä. Ranta oli kieltämättä kaunis ja turkoosi meri näytti kovan aallokonkin kanssa hienolta. Myrskytuulet olivat kuitenkin heittäneet rannalle runsaasti kaikenlaista roskaa merikasvillisuudesta muoviroskaan eikä auringonpalvojia juuri sotkuisella rannalla näkynyt. Menimme toki rannalle, koska mitä siellä Varaderossa muutakaan tekisi, mutta harrastimme kerrospukeutumista - bikinit alle, farkut ja toppi päälle ja takki sekä huivi koko komeuden päälle. Välillä, jos aurinko paistoi tarpeeksi lämpimästi eikä sillä hetkellä tuullut, tarkeni ottaa vähän kerroksia pois. Hetkellisesti ehti paistattelemaan jopa bikineissä!

The strong wind was good for some...


In some parts of the country it was pouring down rain causing floods, the storms caused a lot of damage and so on, so in fairness Varadero was not hit very badly in terms of weather. However, it was cold enough for the newsreader to act shocked, talking about "temperaturas muy, muy bajas" - which meant temperatures of around 20 degrees Celsius coupled with strong wind, which did feel rather cool. The beach was undeniably beautiful and the turquoise sea looked gorgeous even with huge waves. Nonetheless, the strong winds had brought up a lot of debris on the beach, both sea vegetation and plastic garbage, and unsurprisingly the beach was rather vacant of sun-worshipers. We did go to the beach, as I don't know what else you would do in Varadero, but dressing in layers was the key. Bikinis, then jeans and a top, covered by a jacket and a scarf. At times, when the sun was beating down stronger and it wasn't so windy just at that point, we could peel off some layers. For short periods of time we could even sun-bathe in a bikini!

At least you can't complain about the crowds!


Ilmojen lisäksi Varadero yllätti myös muulla tapaa. Olin kuvitellut sen olevan enemmän kuten mikä tahansa turistien suosima rantakohde missä tahansa päin maailmaa, ja vähemmän "kuubalainen". Oletin myös, että tarjolla olisi muita paikkoja enemmän esimerkiksi erilaisia etnisiä ravintoloita tms. Tunnelma oli kuitenkin melko samanlainen, kuin muissakin käyntikohteissamme, paitsi että kaikkialla oli paljon vähemmän ihmisiä. Osittain johtui tietenkin ilmoista, että paikka vaikutti yllättävän hiljaiselta, mutta toisaalta varmaan useimmat turistit olisivat varanneet matkansa paljon ennen tämän omituisen säärintaman ilmestymistä. En siis tiedä, mistä syystä Varaderossa oli niin kuolemanhiljaista.



Apart from the weather, Varadero also surprised us in other ways. I had imagined beforehand it being more like any touristy beach destination anywhere in the world and less "Cuban" somehow. I had assumed there would be more facilities than in other places in Cuba, such as ethnic restaurants and the like. However, the atmosphere was pretty similar to the other places we had been to in Cuba, except that there were much less people everywhere. For sure the less-than-great weather had something to do with how surprisingly quiet the place appeared, but on the other hand probably most tourists would have booked their trips much before the strange weather front reached Cuba. So I have no idea how come it was so deathly quiet in Varadero. 



Parempien säiden aikana kyseessä on varmasti kaunis rantakohde - meille Kuuban matkan huipentuma oli varsinainen antikliimaksi. En ole missään nimessä negatiivinen ihminen ja pyrin aina näkemään lasin puolitäytenä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin pakko sanoa, että positiivisin juttu oli se, että olimme piakkoin lähdössä pois Kuubasta. Kuuba ottaa koville ja tässä vaiheessa olin hyvin valmis lähtemään ihan muualle - tässä tapauksessa siis Floridaan!

With better weather this would undoubtedly be a beautiful beach destination - for us the highlight of our Cuban trip turned out to be a total anti-climax. I am definitely not a negative person and I always aim at seeing the glass half-full. Nonetheless, at this stage I had to say that looking at the bright side of life meant the fact that we were soon leaving Cuba. Cuba can be a tough place to be and by this point I was really very ready to move on - in this case to Florida!


Wednesday, April 18, 2018

Trinidad ja kovan onnen Santa Clara - Trinidad and the Miserable Santa Clara

Trinidadin kaupunki on syystäkin useimpien Kuuban turistien listalla. Trinidad on UNESCOn maailmanperintökohde, koska se on hyvin säilynyt esimerkki Espanjan siirtomaavallan aikaisesta kaupungista. Kellot näyttävät pysähtyneen täällä joskus vuoden 1850 tienoilla. Pääaukea Plaza Mayoria ympäröi lukuisia kauniita pastellinvärisiä rakennuksia ja sivukaduilla näkee mielenkiintoista paikallista arkea. Kaupungissa on kieltämättä paljon kaunista nähtävää, mutta turistien suosiolla on kääntöpuolensa. 

Valitettavasti me koimme kaupungissa käyskentelyn aika stressaavaksi kokemukseksi, kun taksien ja retkien kauppaajat olivat hellittämättä kimpussa koko ajan kuin sääskiparvi. Ilmeisesti ratsastusretket ovat erityisen in, sillä niitä kaupattiin koko ajan. Ei se mikään ihme, sillä hevosella kulkeminen joko ratsain tai vankkureilla on myös paikallisille näköjään hyvin tavallinen kulkuneuvo. Me olimme käyneet ratsastusretkellä Viñalesissa, joten täällä päätimme kaupungilla käppäilyn lisäksi käydä junailemassa läheisessä Valle de los Ingeniosissa.



Hanging out with the locals



The city of Trinidad is on the bucket list of most tourists in Cuba, and for a good reason. Trinidad is an UNESCO World Heritage site due its well-preserved Spanish colonial architecture. It seems that the clocks have stopped here sometime around 1850. The main square Plaza Mayor is surrounded by lots of charming colourful buildings, whereas on the side streets you see interesting glimpses of the local life. There is no shortage of pretty sights in the town, however there is a downside to it being the tourist favourite. 

Unfortunately we felt it was pretty stressing trying to stroll around the town, while being constantly harassed by a herd of very persistent people selling tours, offering taxi rides etc. Apparently the horseback riding trips are very in, as they were being offered at all times. No wonder, as you can quickly see that travelling either on horseback or with a horse cart is a perfectly normal way of getting around for many locals. We had already done horseback riding in Viñales so we decided to go on a train ride Valle de los Ingenios instead.




Appetizing meat shop 


Junamatka (10 CUC per henkilö) on täysin turistinen, mutta ihan kiva tapa viettää puoli päivää ja nähdä sokeriruokoviljelmiä, jotka aikoinaan tuottivat tälle alueelle niin paljon rikkauksia. Kyseessä on vanha junalinja, jota käytettiin sokeriruokotuotteiden kuljettamiseen, mutta joka on nykyään vain turistien käytössä. Tätä markkinoidaan höyryjunana, mutta käsittääkseni kyseessä on kyllä ihan diesel-moottori, jonka katkut leijailivat huomattavan vahvoina junaan sisälle - monet matkustajat istuivat huivi kasvojensa peittona yrittäen välttää pahimipia katkuja. Juna menee päivittäin klo 9.30 ja palaa takaisin Trinidadiin klo 14 tienoilla kulkien hyvin hitaasti kauniiden maisemien läpi ja pysähtyy matkalla kahdessa paikassa; Manacassa, jossa voidaan käydä haciendalla ja kiivetä näköalatorniin 1 CUC:n maksua vastaan, sekä junan päätepisteessä, jossa oli tarjolla jonkinlainen museo. Meistä museo ei vaikuttanut ollenkaan mielenkiintoiselta eikä siellä ollut mitään muuta tekemistä, joten hengailimme vain odotellen takaisin junaan pääsyä. Manacassa oli kuitenkin ihan kiva kiivetä Pedro Iznagan näköalatorniin ja juoda juuri puristettua sokeriruokomehua.

The watchtower

Views from the top

The quaint (and very uncomfortable) train


The train ride (10 CUC per person) is completely touristy but a pretty pleasant way to spend half a day seeing the sugar cane mills that used to bring so much wealth to this area. This train line used to haul sugar cane from the valley to the town but nowadays it is used for tourists only. It is marketed as a steam train but I think it had a diesel engine with very noticeable fumes making their way into the train itself - many passengers were covering their faces with scarves, trying to escape the worst of the strong fumes. The train departs daily at 9.30am and returns to Trinidad around 2pm, winding its way extremely slowly through the beautiful scenery. There are two stops along the way: Manaca, where you can visit a hacienda and climb up to a watchtower for an extra fee of 1 CUC per person, and the final stop where there was some sort of a museum. We didn't find the museum the least bit interesting and there wasn't really anything else to do, so we ended up just hanging out, waiting to get back on the train. However, Manaca was a nice stop with cool views from the watch tower and an opportunity to drink some freshly squeezed sugar cane juice. 

Sugar cane juice

The guy making sugar cane juice



Trinidadista jatkoimme matkaa kohti Santa Claraa, joka osoittautui Kuuban reissumme turhimmaksi pysähdyspaikaksi. Suurin syy, miksi halusin siellä käydä, oli Che Guevaran mausoleumi ja monumentti, jossa oli myös museo. Syystä, joka jäi meille täysin tuntemattomaksi, kyseinen käyntikohde oli kiinni. Paikalla oli äärimmäisen luotaantyöntävä vartija konekivääreineen, joka osoitti meille sangen selvästi, että sisälle ei ole tulemista eikä kannata kysellä miksi ei, tai milloin paikka voisi mahdollisesti olla auki. Lisäksi molempina päivinämme tässä kaupungissa satoi vettä kaatamalla, pari muuta mahdollista käyntikohdetta joita etsin opaskirjasta päiviämme täyttämään olivat myös kiinni selittämättömistä syistä ja kaikki löytämämme ruoka oli kieltämättä todella halpaa, mutta laatu ei vastannut sitäkään hintaa. En siis valitettavasti voi kertoa Santa Clarasta mitään hyvää.

This picture pretty much sums up our time in Santa Clara...

Parque Vidal in pouring rain


From Trinidad we continued our journey to Santa Clara, which turned out to be the most pointless stop on our trip in Cuba. The main reason why I wanted to stop there was to visit Che Guevara mausoleum and monument, where there would also be a museum. For reasons that were left totally unclear to us, the place was closed. There was an extremely unpleasant security guard with a machine gun indicating rather clearly that we could not enter and he didn't exactly offer explanation why it was closed, or any information when it might be open. Apart from that, both days that we had in the town, it was pouring down rain all day, the couple of other sights I had looked up in the hopes of filling our days with something meaningful to do were also closed for no reason, and finally whatever food we managed to find was undeniably cheap, but still not even worth that much money. All in all, unfortunately I cannot say anything good about our time in Santa Clara. 

Kuuban reissustamme oli jäljellä enää yksi varsinainen kohde - hartaasti odottamamme Varadero. Siellä sitten saa viimein rentoutua ja nauttia hermolomasta, niinhän? 

We only had one actual destination left in Cuba - the long-awaited Varadero. Surely, there we can finally relax and enjoy ourselves, right?

Plaza Mayor in Trinidad