Osa Kaksikymmentäseitsemän – Part Twenty-seven: Sydney

Lento Dubaista Sydneyhin kesti noin 14 tuntia, yksi pisimmistä lentomatkoista mitä olen kokenut. Siinä ehti katsoa kolme leffaa sekä muutaman jakson komediasarjoja, yrittää nukkua monta kertaa tuloksetta sekä syödä pari ateriaa ja muutaman välipalan. Lähdimme Dubaista maanantaiaamuna ja laskeuduimme Sydneyhin tiistaina aamuseitsemän tienoilla – kokonainen päivä katosi siinä välillä.

Matka kentältä sohvasurffailijan luo meni yllättävän helposti junan, bussin ja reilun kilometrin kävelyn kautta rinkat selässä, vaikka olimmekin melko sekaisin aikaeroväsymyksen takia. Sohva sijaitsi Lane Cove-nimisellä alueella noin 15 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Alue vaikutti todella mukavalta, rauhalliselta paikalta jossa olisi hyvä asua. Se muistutti meitä Irlannin pienistä kylistä! Rossman, joka oli varsinainen hostimme, oli töissä, mutta hänen ranskalainen ystävänsä Ludo asui väliaikaisesti hänen luonaan ja päästi meidät sisään, esitteli meille asunnon ja neuvoi tien läheiseen supermarketiin. Voi sitä onnea, kun pääsimme ensimmäistä kertaa kuukauteen normaaliin ruokakauppaan, josta saattoi ostaa vihanneksia ja hedelmiä! Syötyämme ja käytyämme suihkussa totesimme, että pakko oli ottaa pienet nokoset, kun ei silmät tahtoneet pysyä auki. Emme toki olleet tälle päivälle suunnitelleetkaan mitään suuria nähtävyyskierroksia – lepo oli pääasia. Kolmen tunnin nokoset tekivätkin kyllä ihmeitä, sen jälkeen jaksoimme tehdä uuden kierroksen ruokakauppaan ja tehdä vähän järkevämpiä ostoksia, sillä halusimme laittaa Rossmanille ja Ludolle ruokaa illalla. Siinä se päivä sitten menikin, tutustuimme Rossmaniin illalla ja suunnittelimme seuraavien päivän ohjelmaa, nukkumaan mentiin varhain toivoen pääsevämme yli aikaerosta.

The flight from Dubai to Sydney took about 14 hours, one of the longest flights we have ever taken. We had time to watch three movies, a couple of episodes of sit-coms, eat a couple of meals and snacks and try to sleep on several occasions (without much success). We left Dubai Monday morning and landed in Sydney Tuesday morning around 7am – we lost a whole day in the process.

Getting from the airport to our host’s place was surprisingly easy by train, bus and about a kilometre’s walk, even though we were not feeling very smart with the jet lag. The host lived in a lovely area called Lane Cove about 15 minutes’ bus ride from the centre. Our actual host, Rossman, was at work but his French friend Ludo was staying with him and let us in, showed us around and guided us to the nearby supermarket. Oh, the bliss of getting to a normal supermarket where one could buy fruits and vegetables! After eating and showering we had to resort to taking a nap as it was impossible to stay awake. We hadn’t made any major plans for the day anyway, we knew we’ll need some rest. After sleeping for about 3 hours we felt a lot better and had energy to go the supermarket again with a little bit more sense as we wanted to cook for the guys in the evening and had forgotten half of the ingredients on our first visit. That was it for the first day, we got to know Rossman in the evening and we were planning the coming days. We got to bed early hoping to get over the jetlag. 

Keskiviikkona suuntasimme takaisin kaupungin keskustaan. Saimme Rossmanilta hyvän vinkin, että kaupungilla on tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia joka päivä, joten osallistuimme sille. Siinä kierrettiin koko keskustan alue, joka on melko kompakti ja helppo kävellä. Opas oli aussimaisen pirteä ja vitsikäs, tykkäsimme kovasti. Se antoi hyvän käsityksen missä kaikki mielenkiintoiset kohteet olivat, niin että jälkeen päin oli helppo löytää omin päin kaikki.

Seuraava projekti oli hankkia paikallinen sim-kortti, jotta pystyisimme kommunikoimaan sohvasurffaajien kanssa jne. Sen ostoon olisi tosin pitänyt olla passi mukana (meillä oli vain kopiot), joten myös se jäi seuraavaan päivään, mutta ainakin saimme vertailtua hintoja ja valitsimme sopivan operaattorin. Erittäin epätyypillistä kyllä, päädyimme myös shoppailemaan – suunnittelimme menevämme perjantai-iltana ulos Rossmanin ja Ludon kanssa ja tajusimme, ettei meillä ollut kerrassaan minkäänlaisia salonkikelposia kenkiä eikä trendikkäisiin baareihin edes pääse sisälle vaellussaappaissa. Näin ollen piti ostaa yksinkertaiset mustat ballerinat, jotka onneksi löytyivät ensimmäisestä kaupasta mihin käveltiin. 

On Wednesday morning we headed back to the centre. Rossman gave us a good tip that there is a free walking tour of the town every day so we participated on one. We walked around the centre that was nice and compact, easily walkable. The guide was an epitome of a cheerfully jokey Aussie – really funny and informative at the same time. The tour gave us a good idea of the orientation so that we could find all the sights by ourselves afterwards.

Another project was to get a local sim card to be able to communicate with hosts etc. Unfortunately we couldn’t actually buy it the same day as we didn’t have our passports (only the copies) but at least we could do the price comparison and choose a good one. Untypically enough, we also ended up doing some shopping – we were planning to go out with the guys on Friday night but we realized we had absolutely no presentable shoes; we couldn’t even get into any trendy bars in our hiking boots. So it was necessary to buy simple black pumps that we luckily found easily in the first shop we walked into. Gina was saying “I can’t believe I’m in a shoe shop!”

Yksi tavallaan mukava juttu Sydneyssa on se, ettei se ole täynnä ”pakollisia” nähtävyyksiä. Hengailimme rauhassa oopperatalon tienoilla ottamassa kuvia Harbor Bridgesta ja sitten menimme Harbour Bridgelle ottamaan kuvia oopperatalosta (matkan varrella sai kuvia molemmista samaan aikaan), mutta niitä lukuunottamatta emme kokeneet mitään pakkoa ravata nähtävyydestä toiseen. Yhtenä päivänä mentiin lautalla Manleyn biitsille Ludon kanssa, jossa oli kiva hengailla ja lautalta oli hienot maisemat Sydneyn satamasta, toisena päivänä mentiin kuuluisalle Bondi beachille. Ilma ei ollut vielä ihan tarpeeksi lämmin varsinaiseen biitseilyyn (vaikka ranta oli kyllä täynnä ihmisiä bikineissä mutta meidän mielestä oli turhan kylmää ja tuulista moiseen), mutta mukava siellä oli käydä. Olimme myös onnekkaita, koska juuri nyt rannalla oli Scuptures by the sea-taidetapahtuma, jossa rantakatu Bondilta oli täynnä erilaisia veistoksia ja muita taideteoksia. Kävelimme Ludon kanssa (sekä muutaman sadan muun ihmisen kanssa, siellä oli todella paljon porukkaa!) biitsiltä toiselle ihaillen taideteoksia sekä maisemia, ilman veistoksiakin se olisi ollut todella kaunis paikka. 

One kind of nice thing in Sydney is that it’s not packed with ”must-see” sights. We were just hanging out around the Opera House taking pictures of the Harbour Bridge and then went to the Harbour Bridge to take pictures of the Opera House (along the way we could get pictures of both) but apart from that we didn’t feel the need to run from one sight to another. One day we took the ferry to Manley beach with Ludo, which was a nice place to hang out and the ferry ride itself rewarded us with great views of the harbour. Another day we went to the famous Bondi beach even though the weather wasn’t really warm enough for actual beach stuff – it was full of people in bikinis but we found it too cold and windy for that. We were lucky as Sculptures by the Sea event was going on and the coastal walk from Bondi was filled with different art pieces and sculptures. We walked with Ludo (and with a couple of hundred other people – the place was packed!) from one beach to another admiring both the art and the landscape, it would have been a lovely place even without the artwork. 

Perjantai-iltana lähdimme sitten katsomaan kaupungin yöelämää Rossmanin ja Ludon kanssa. Päädyimme legendaariseen Stonewall-gay baariin, jossa oli hyvä meininki. Siellä oli monta drag show-esitystä ja hyvää musiikkia, joten vietimme siellä hauskan illan. Sielläkin näimme miten avoimia ja ystävällisiä aussit voivat olla: meillekin tultiin juttelemaan moneen kertaan. Kuten tavallista, baarin asiakkaista ehkä 90 % oli miehiä ja siellä seassa oli pari-kolme naisparia.

Päivät Sydneyssä menivät siis enemmänkin rennon hengailun merkeissä kuin nähtävyyksiä listalta tikkaillen, ja hyvä niin. Lounaaksi löysimme yllättävän halpoja diilejä; etukäteen olimme pelänneet Australian hirvittäviä hintoja, mutta Sydneyn food courteista lounas löytyy helposti 5 aussidollarilla, halusi sitten sushia, falafelia tai jotain aasialaista riisi-kasvis-jutskaa. Todella hieno kaupunki, sinne pitää mennä kyllä Aussi-kierroksen lopussa takaisin. Itse asiassa on pakkokin mennä, sillä jätimme jotain kamoja Rossmanin luo, ettei tarvitse kantaa ihan kaikkea koko aikaa mukana. Rossman oli niin hyvä tyyppi, että haluamme ehdottomasti hengailla hänen kanssaan myös takaisin mennessämme. 

Night out with the guys

Friday night we headed out on the town to see Sydney by night with Rossman and Ludo. We ended up in the legendary Stonewall gay bar where the craic was mighty (as the Irish would say). We loved the music and there were several drag shows so that was a recipe for a good night. Also there we experienced how open and friendly Aussies can be; we were approached several times for a chat. As usual, about 90% of the clientele were (gay) men and there were maybe two or three lessie couples in the mix.

Our days in Sydney were spent by chilling out rather than ticking sights from a list, which was great. For lunch we found surprisingly good deals; in advance we had been scared of the horrific prices of Australia but in Sydney food courts it was easy to find a nice lunch for 5 AUD, no matter if you wanted sushi, falafel or fried rice with vegetables. It was such a fabulous city, we definitely have to go back at the end of the Oz tour. Actually we are forced to as we left some stuff at Rossman’s place so that we wouldn’t need to carry it all with us the whole time. Rossman is such a lovely guy that we definitely want to see him again no matter what.