Osa Kahdeksan: Pitkän reissun suunnittelua – Australian Kulta- ja Aurinkorannikko

Fraser Islandilta rannikkoa alaspäin matkatessa päädymme Australian versioon Aurinkorannikosta (Sunshine Coast), missä meno on ilmeisesti huomattavasti rauhallisempaa ja rennompaa, mikä varmaankin sopii meille oikein hyvin. Tässä vaiheessa vaihdamme rannalla makoilun mielellämme vuorilla vaelteluun ja suuntaamme Glass House Mountains-vuorille.

Mitä pitemmälle matkalla edetään, sitä epämääräisimmiksi suunnitelmat käyvät, etenkin aikajanan suhteen. Sitähän emme tiedä, montako päivää missäkin kohteessa vietämme, joten en osaa sanoa missä vaiheessa selvitään Brisbaneen. Se on kuitenkin varmaa, että siellä pysähdytään jossain vaiheessa. Kahden miljoonan asukkaan Brisbane on kuulemma yksi Australian aliarvostetuimmista matkakohteista, josta löytyy aktiviteetteja niin liikunnan, taiteen, ruoan kuin yöelämänkin merkeissä.

Tarkoitus olisi pysähtyä aina silloin tällöin vähän pitemmäksi aikaa ja chillata jossain mukavassa paikassa vaikkapa viikko – Brisbane voisi olla yksi näistä paikoista (riippuen toki siitä, millaista majoitusta löydetään). Reppuelämä käy pitemmän päälle raskaaksi, kun kaikki omaisuus pitää pakata rinkkaan joka toinen päivä ja istua loputtomia tunteja bussissa, junassa, autossa tai missä tahansa matkantekovälineessä, aina pitää ehtiä seuraavaan bussiin tai junaan, aina löytää tiensä uudessa kaupungissa ja vaikka kaikki tämä on ehdottoman jännittävää ja innostavaa, joskus on mukava huilata hetki eikä ryntäillä koko ajan paikasta toiseen. Jossain mukavassa kaupungissa hengaillessa voisi käydä joissain muissakin kuin ”joka turistin pakkonähtävyyksissä” ja tutustua läheiseen ympäristöön pintaa syvemmältä.

Vaikka emme olekaan surffareita (välihuomautuksena mainittakoon, että vieläkin harmittaa, kun ei viime reissulla Balilla otettu halpoja surffitunteja. Australiassa sekin olisi niin paljon kalliimpaa.), pitää tietenkin myös käydä Surfer´s Paradisessa. Lukemani perusteella se on kyllä melkoinen bilemesta, missä me vanhat ihmiset emme ehkä jaksa menon mukana, mutta kaipa se biitsi on näkemisen arvoinen. Läheinen Byron Bay kuulostaa myös mielenkiintoiselta rennolta hippipaikalta – odotan sieltä samalaisia viboja kuin Tarifasta täällä ”meilläpäin”.

Siitä eteenpäin en oikein tiedä, mitä tehdään ja mihin mennään, todennäköisesti jatkamme edelleen rannikkoa alas takaisin Sydneyhin. Ainoa varma aikarajoitus on se, että meillä on Melbournessa ”house-sitting” homma 26. joulukuuta tammikuun toiseen päivään saakka, joten silloin pitää olla mestoilla.

En ole perehtynyt asiaan, onko house sittingille jotain vakiintunutta suomenkielistä vastiketta. Kysehän on siitä, että ihmiset tarvitsevat matkoille lähtiessään jonkun, joka asuu heidän talossaan pitäen huolta yleensä lemmikeistä, joissain tapauksissa puutarhasta jne. Tai ylipäänsä kodinomistajat vain haluavat, että joku asuttaa taloa heidän poissaollessaan esimerkiksi murtovarkaiden varalta. Vaimo suoritti tarkkaan tyyliinsä perusteellisen tutkimuksen siitä, mikä house sitting-nettisivusto olisi paras ja valitsimme aussiehousesitters.com.au, jonne sitten rekisteröidyimme ja aloimme lähetetellä hakemuksia ihmisille, jotka etsivät talovahtia meille sopivilla päivämäärillä meille sopivissa paikoissa. Muutaman hakemuksen jälkeen tärppäsi ja vietämme siis pari viikkoa heti joulun jälkeen Melbournessa Alisonin talossa huolehtien hänen kahdesta kissastaan. Tämä on meille tietenkin hieno homma ensinnäkin ilmaisen majoituksen puolesta ja toisekseen siksi, että se on jälleen kerran hyvä syy pysähtyä ja huilailla juuri sopivasti joulun jälkeen.

Sitten meillä on enää reilu viikko jäljellä Australiassa, johon pitäisi mahduttaa Tasmania ja siellä camper vanilla ympäriinsä ajelu sekä vaeltelu – 10. tammikuuta meitä kutsuu Auckland, Uusi-Seelanti!