Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Saturday, April 11, 2015

Osa Kuusikymmentäyhdeksän – Part Sixty-Nine: Siem Reap & Angkor Wat


Bantay Srei


Pitkän pähkäilyn jälkeen olimme päättäneet jatkaa matkaa Kambodzaan bussilla Bangkokista lentämisen sijaan. Koskapa maan pääasiallinen matkailukohde, Angkor Watin temppelikompleksi, on melko lähellä Thaimaan rajaa, on sitä kautta matkaaminen bussilla ihan järkevä ja nykyään helppo vaihtoehto. Ostimme liput netistä (www.thaiticketmajor.com) 750 bahtilla eli alle 20 eurolla per henkilö, liput piti hakea Mo Chitin asemalta vähintään tuntia ennen lähtöä. Me olimme toki tapamme mukaan asemalla lähes kaksi tuntia ennen lähtöä, mutta parempi niin kuin olla myöhässä. Bussimatka oli hyvinkin mukava, tiet olivat hyvässä kunnossa ja bussi kaikin puolin hyvä – jopa ilmastointi oli sopivalla tasolla, niin ettei ollut kuuma kuin saunassa mutta ei myöskään liian kylmä. Heti bussin lähdettyä meille tarjoiltiin aamiainen (minkä en tiennyt kuuluvan hintaan): keksi, joku rinkelin tapainen ja appelsiinimehu. Lounas (paistettua riisiä kasvisten kera sekä joku ei-kasvissyöjälle-soveltuva palanen, josta ei saanut selvää oliko se lihaa vai kalaa) tarjoiltiin juuri ennen rajalle saapumista. Sitten bussi pysähtyi päästääkseen kyytiin ystävällisen thai-miehen, joka jakeli lomakkeita Kambodzan viisumia varten ja sanoi, että hän voi hoitaa kaikille viisumin 40 dollarilla. Tämä palvelu ei ole mitenkään tarpeellinen, koska viisumin saa ihan samalla vaivalla rajalta, jossa se maksaa 30 dollaria. Bussin saapuessa rajalle kaikkien täytyy nousta pois kyydistä (ja jälleen meidät ympäröi joukko hyvin avuliaita ihmisiä, jotka voivat ”auttaa” meitä saamaan viisumin), kävellä Thaimaan rajan yli, sieltä pienen kävelymatkan päässä on toimisto, josta saa viisumin ja sieltä pitää sitten kävellä vielä vähän pitemmälle Kambodzan rajalle. Siellä jonotetaan 40 asteen helteessä täytellen arrival and departure cardeja, lopulta saa leiman passiin ja sitten pitää kävellä takaisin bussiin. Koko prosessiin meni meidän porukalla melkein puolitoista tuntia.
Feeling small...
After long and careful consideration we had decided to take a bus to Cambodia from Bangkok instead of flying. Since the main tourist attraction of the country, the temple complex of Angkor Wat, is quite close to the Thai border, taking a bus from Thailand is a sensible, and these days easy, option. We bought the tickets online (www.thaiticketmajor.com for 750 baht (less than 20 euro) per person and you had to pick up the tickets at the station minimum an hour before the bus departure. As usual, we were at the station a good two hours before the departure – better early than late! The bus ride was really comfortable, the roads were in good condition and the bus was fine all over – even the air-conditioning (my pet-hate!) was set on a reasonable level; not hot as hell nor freezing cold. As soon as the bus started a breakfast was served (I hadn’t known it was included): a biscuit, something resembling a pretzel and orange juice. The lunch (fried rice with vegetables topped with a non-vegetarian-friendly item that we couldn’t figure out if it was meat or fish) was served just before we arrived at the border. Then the bus stopped to let in a very friendly Thai guy who was giving out forms to fill out for the Cambodian visa, saying that he can organize the visas for everyone for 40 USD per person. This “service” is by no means necessary since you can get the visa on the border without any trouble for 30 USD. As the bus arrives at the border everyone needs to get off (only to be surrounded by a herd of other very helpful people who can “help” you get the visa), walk across the Thai border, after which there is the office you can get the visa on arrival. With your visa you walk to the immigration, queue up in the 40-degree heat with people filling out arrival and departure cards until you finally get your passport stamped and you can walk back to the bus. The whole process took our bus load about an hour and a half. 

Angkor Wat at sunrise

Matka rajalta Siem Reapiin, joka on lähin kaupunki Angkor Watiin ja sitä kautta maan suosituin turistikohde, kesti vielä pari tuntia. Hotellimme järjestämä tuk-tuk kuski oli meitä sovitusti vastassa, mikä olikin hyvä, sillä muuten kimppuumme olisi hyökännyt lauma muita kuskeja. Ilmaisen hotellikuljetuksen juju oli toki se, että päästyämme hotelliin hän alkoi tarjota palveluksiaan temppelivisiiteille, mutta ei siinä mitään sillä tietenkin kuskia taas tarvitsimme. Buukkasimme hänet sitten täällä viettämämme kolmen päivän ajaksi kuskiksemme. Sovimme, että aloitamme seuraavana päivänä vähän myöhemmin, klo 11 aikaan, ja vietämme kompleksin alueella auringonlaskuun saakka. Olimme todella tyytyväisiä hotelliimme, sillä Myanmarin kalliiden eikä oikein hyvien hotellien jälkeen oli ihan luksusta asettua ihanaan suureen hotellihuoneeseen, jossa kaikki toimi ja henkilökunta oli ihan hellyttävän ystävällistä. Oli myös kiva mennä kävelylle Siem Reapin kaupungille etsien illallispaikkaa ja todeta, että paikka on ihan täynnä kivannäköisiä ja halpoja ravintoloita. Sieltä löytyy ravintolaa joka lähtöön, mikä oli helpotus Myanmarin jälkeen. 
With our tuk-tuk driver

It was still another 2 hours of driving from the border to Siem Reap, which is the closest city to Angkor Wat and therefore the most popular tourist destination in Cambodia. As agreed, our hotel had sent a tuk-tuk driver to pick us up, which was a relief as otherwise we would have been attacked by a herd of other drivers. Unsurprisingly, the catch of the free pick-up was that now he can promote his services for the temple visits, but that’s no problem since we needed a driver anyway. So we agreed to hire him for the three days we were spending here. We were really happy with our hotel, since after the expensive and not-great-value-for-money hotels in Myanmar it was really lovely to settle in a huge gorgeous room where everything worked and all the staff were just so nice and sweet that I wanted to just hug them. It was also a pleasure to go out on the town in the evening and find nice, inexpensive restaurants and bars lining the streets. You can find any sort of restaurant you want which was a relief after the limited selection in Myanmar. 

Olimme päättäneet pysyä alueella neljä yötä ja ostaa kolmen päivän passin Angkor Watin temppelikompleksiin. Se tuntui järkevältä, kun yhden päivän lippu maksaa 20 USD ja kolmen päivän lippu 40 USD eikä yhden päivän aikana ehdi nähdä läheskään kaikkea tästä massiivisesta kompleksista. Ensimmäiseksi haluaisin varoittaa matkalaisia pukukoodista, itse kun pukeuduin tyhmästi shortseihin ja pikkutoppiin. Tiesin kyllä kokemuksesta, että yleensä buddhalaisissa temppeleissä pitää peittää kaikki olkapäistä polviin, mutta yleensä Thaimaassa ja Myanmarissa huivi kelpasi tähän tarkoitukseen. Toin sitten mukanani jättimäisen huivin, jolla olisin voinut peittää kaiken tarvittavan, mutta täällä se ei kelvannutkaan. Pääsin kyllä temppelin alueelle ja useimpiin paikkoihin, mutta aina välillä tietyissä paikoissa vartija ei pysäytti minut, ja joka tapauksessa tajuttuani asuni sopimattomuuden tunsin oloni aika epämukavaksi. Apu löytyi kyllä helposti, ostin matkamuistoliikkeestä 2 dollarilla T-paidan ja 3 dollarilla sellaiset löysät norsukuvioiset pöksyt, jotka muodostavat osan Aasian reppureissaajan uniformua. Näillä vermeillä pääsi joka paikkaan sisälle, joten päädyin pitämään tätä asukokonaisuutta koko ajan temppeleissä vieraillessamme. 

We had decided to stay in Siem Reap for four nights and get the three-day pass for the Angkor Wat complex. It offered better value for money, since one day ticket costs 20 USD, three day ticket costs 40 USD and one day visit would be way too rushed – the area to cover is just huge. First I would like to warn my fellow travellers about the dress code, since I made the silly mistake of wearing shorts and a little top on the first day. I knew out of experience that in Buddhist temples you need to cover up everything between shoulders and knees, but usually in Thailand and Myanmar it was acceptable to wear a scarf. So I brought my gigantic scarf that would have been enough to cover everything, but as it turns out, here you are not allowed to use a scarf. I got in the temple area itself and most places with no problem but every once in a while I was stopped by a guard. In any case, after realizing that my outfit was totally inappropriate, I felt pretty uncomfortable. It was easy to solve though, as I ended up buying a 2-dollar T-shirt and 3-dollar pants (one of those loose elephant-patterned pants that seem to form a part of the uniform of any backpacker in Asia) and in this ensemble I got in everywhere. 
Bas-relief in Angkor Wat

Aloitimme vierailun pääkohteesta eli itse kuuluisasta Angkor Watista, joka oli rakennettu alunperin hindutemppeliksi mutta aikojen saatossa palveli myös buddhalaisena temppelinä. Se on maailman suurin uskonnollinen rakennelma ja kyllähän se oli vaikuttava näky. Pakko myöntää, että kaiken hypetyksen jälkeen en ehkä ollut ihan niin vaikuttunut kuin odotin, mutta ehdottomasti hieno paikka. Siellä käytiin itse asiassa kahdesti, sillä sinne mentiin myös seuraavana aamuna katsomaan auringonnousua ja kyllähän siellä riitti nähtävää kahdeksi visiitiksi, on se sen verran iso paikka ja täynnä yksityiskohtia, kuten seiniä koristavat veistokset. Joka tapauksessa alueella on tuhottomasti muutakin nähtävää, omat suosikkini olivat Tah Promin viidakkotemppeli, jossa luonto on vienyt voiton ja temppelin katolla kasvaa jättimäinen puu, sekä Angkor Thomin keskellä oleva Bayon, jossa parisataa mystistä Buddha-kasvoa seuraa vierailijan joka liikettä tornien joka kulmalta. Tuk-tuk-kuskimme vei meidät temppeliltä toiselle ja jotkut olivat vähemmän vaikuttavia kuin toiset. Yksi huippukohta oli myös parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Banteay Srei, joka oli pienehkö temppeli, mutta ihan täynnä uskomattoman yksityiskohtaisia puukaiverruksia. Matka sinne oli myös huvittava, sillä ajoimme läpi monien kiinnostavien pikkukylien. Matkan varrella pysähdyimme myös katsomaan, miten paikalliset keräävät ja käsittelevät palmusokeria – jätkä kiipeää apinan lailla sokeripalmun latvaan, lypsää sieltä kukinnosta nektaria, jota sinne keitetään ja kirnutaan tietyn aikaa, riippuen siitä halutaanko sokerista juoksevaa vai paloja. Saimme maistiaiset tuosta makeasta herkusta ja päätimme ostaa palmusokerinamuja itsellemme sekä lahjoiksi kotiin, kun halvalla tietenkin lähti.
Ainoa ärsyttävä asia temppelikompleksia kiertäessä oli hillitön määrä kaupustelijoita – siellä oli koko ajan joku tarjoamassa opaspalveluita, joku myymässä kirjaa, toinen postikortteja, kolmas mitä tahansa matkamuistoja ja vielä pari juomien myyjää päälle. Ei siinä paljon muuta ehtinyt puhuakaan kuin hokea koko ajan ”no thank you”. Kolmantena päivänä olimme kieltämättä vähän väsyneitä temppeleihin, varsinkin kun kuumuus oli ihan tappava (kyllä, valitan paljon kuumuudesta – tykätäänhän me molemmat toki lämmöstä, mutta kyllä nähtävyyksien kiertely yli 35 C helteessä on rankkaa hommaa!). Niinpä teimme vain pikaisen retken Roluos-temppeleihin, kun ne kerran kuuluivat lipun hintaan, mutta loppupäivän loikoilimme laiskoina uima-altaan äärellä.
Tah Prom

We started off in the main destination, the famous Angkor Wat itself. The temple was built originally as a hindu temple (thus the distinctive shape resembling a mountain) but later on it served as a Buddhist temple. It’s believed to be the largest religious building anywhere in the world and it is a pretty impressive sight. I must admit that after all the hype I was maybe slightly less awed than I expected to be, but nevertheless it’s an incredible place. We actually went there twice as we started our second day with a sunrise at Angkor Wat and there was certainly enough to see for two visits, as it is just huge and full of details, like the carved bas-reliefs lining the walls. In any case there is plenty more to see in the area, my personal favourites were the jungle temple of Tah Prom where the nature has taken over and there’s a huge tree growing right out of the temple, as well as the centrepiece of Angkor Thom, Bayon, where more than 200 Buddha faces are following the visitor’s every step on every side of the towers. Our tuk-tuk driver took us from one temple to another and some of them were more impressive than others. Another highlight was Banteay Srei that was located about 20 km from Angkor Thom. It’s smallish in size but absolutely full of extremely intricate stone carvings that were really awesome. Also the trip there was entertaining as we drove through several interesting little villages. Along the way we also stopped to see how the locals gather and process palm sugar; a guy climbs up the palm tree like a monkey, gets the nectar out of the flowers, which is then boiled and churned for a certain time depending on whether they want it to be liquid or solid. We got a taster of this lovely sweet treat and decided to buy some for ourselves and some for presents, as it was so cheap.
The only annoying thing about visiting the complex was the amount of hawkers. There is constantly somebody in your face, offering guiding services, guide books, post cards, whatever souvenirs or cold drinks. We had hardly time to carry on a conversation as we had to keep saying “no thank you” all the time. On the third day, I must admit, we were a little tired of temples, especially in the sweltering heat (yes, I complain a lot about the heat – although we both like warmth, walking around temples in +35C is a bit too much!). So we only did a quick tour of the outlying Roluos temples, since they are included in the ticket, but the rest of the day we spent happily resting by the pool. 
Bayon

Temppeleiden lisäksi yksi Siem Reapin huippukohdista oli Phare, kambodzalainen sirkus. Olin onneksi sattunut lukemaan siitä etukäteen Air Asian lennolla, sillä muuten en olisi varmaan osoittanut sirkushommaa kohtaan mitään kiinnostusta – minun mielikuvissani sirkus on pellejä ja kaltoinkohdeltuja eläimiä – mutta tämä onkin ihan erilainen sirkus. Siellä ei ole eläimiä eikä pellejä, mutta show kertoo tarinan enimmäkseen akrobatialla höystettynä musiikilla ja tanssilla. Koko sirkus alkoi ilmaisena kouluna alueen köyhimmille ja huono-osaisimmille lapsille, jotka saivat normaalin koulutuksen lisäksi oppia sirkustaitoja ja aikuisiässä he voivat sitten tienata elantonsa vaikkapa sirkusesiintyjänä. Lippu maksoi 18 USD per henkilö, mikä on tässä maassa suht paljon, mutta kyllä kannatti. Oli ihan mahtava ilta, esityksen jälkeen oli kädet kipeänä taputtamisesta ja poskiin sattui hymyilemisestä. Akrobaatit olivat ihan uskomattomia ja koko porukka henki niin ääretöntä tekemisen iloa, näytti että heillä on ihan oikeasti älyttömän hauskaa esiintyessään, ettei siinä muuta voinut kuin elää mukana. 
Phare

Siem Reap oli noin ylipäänsä todella pehmeä lasku Kambodzaan, kyllä huomaa että siellä on valtava määrä turisteja ja sitä kautta palveluja turisteille. Ravintolaa ja baaria riitti joka lähtöön ja happy hourit olivat sangen antoisat – useimmissa paikoissa happy hour oli koko ajan ja olut oli yleensä 50 centin luokkaa, ehkä halvin näkemäni oli 35 centtiä eli huomattavasti kivennäisvettä halvempaa. Siellä ei kuitenkaan temppeleiden lisäksi ole paljon nähtävää, joten varaamamme 4 päivää riittivät oikein hyvin ja ehti myös rentoutua ja käydä hieronnassa. Seuraavaksi pahamaineiseen Phnom Penhiin, josta toivottavasti selviämme ilman mitään tragedioita!

Apart from the temples, one of the absolute highlights of Siem Reap was Phare, the Cambodian Circus. Luckily I had read an article about it on in-flight magazine of Air Asia, because otherwise I would have had no interest in circus – in my mind circus is clowns and mistreated animals – but this was a whole different thing. No animals, no clowns, but a show that tells a story mainly through acrobatics spiced up with music and dance. The whole thing started off as a school offering free education for the poorest underprivileged children in the area. Apart from the normal education the kids could learn circus skills so that when grown-ups, they can earn a living as circus artists. The ticket cost 18 USD per person which is quite steep for Cambodia but it was definitely worth it. After the show my hands were hurting from clapping and my cheeks were hurting from smiling so much, it was such a good night. The acrobatics were just incredible and you could see that all of them enjoyed performing so much, their joy was infectious. 


Siem Reap was a nice soft landing to Cambodia. You can see that it’s the most visited town in the country as they are certainly geared up for tourism. All sorts of bars and restaurant with very generous happy hours (it always seemed to be happy hour!), beer would normally cost around 50 cents and at its cheapest 35 cents which is considerably cheaper than mineral water. Apart from all the temples there’s not much else to see, so the four days we had was perfectly enough to even have a relaxing day with a massage and pool time. Next we are heading to the infamous Phnom Penh that we can hopefully survive without any drama!

No comments:

Post a Comment