Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Thursday, April 2, 2015

Osa Kuusikymmentäseitsemän – Part Sixty-Seven: Lake Inle




 Matka rauhallisen kauniille Inle-järvelle on useimpien Myanmarin kävijöiden listalla. Me matkasimme sinne Baganista noin 8 tunnin matkan minibussilla, joka oli ihan kohtalaisen mukava kokemus. Tässä helteessä olisi toki ollut mukava, jos ilmastointi olisi toiminut kunnolla, mutta kyllä siellä juuri ja juuri pärjäsi. Varasimme bussiliput Baganin hotellistamme, mikä on nähdäkseni ainoa tapa varata ne – netissä nämä minibussioperaattorit eivät operoi eikä Baganissa ole mitään bussiaseman tapaista, josta liput olisi voinut ostaa. Kätevää oli se, että pystyimme vaihtamaan päivää parin tunnin varoitusajalla, kun sairauden yllättäessä emme pystyneetkään matkaamaan alunperin suunniteltuna päivänä. 

Traveling to the serenely beautiful Lake Inle is on the list for most people visiting Myanmar. We took the 8-hour journey from Bagan with a minibus that was relatively comfortable. Sure, in this heat it would have been nice to have properly working air-conditioning, but it was bearable. We bought the bus tickets through our guest house in Bagan which was as far as I can see the only way of booking them – these minivan operators don’t exactly have websites and there is nothing resembling a bus station in Bagan. It was really handy that we were able to change the tickets for a different date just a couple of hours before departure, when sickness prevented us from travelling on the intended date. 

Our transport around Nyaungshwe


Menimme muutenkin tässä vaiheessa matkaa vähän rennommalla otteella. Emme olleet varanneet mitään majoitusta etukäteen, kun Baganin oppaamme sanoi, että hänellä on Nyaungshwessa (pieni kylä lähimpänä järveä, missä on paljon majoitusta ynnä muita turistipalveluita) tuttava, joka voi hakea meidät bussilta, viedä meidät pariin paikalliseen hotelliin joista voimme valita mieleisemme ja järjestää meille veneretket ja kaikki muutkin. Hän saa toki provikat hotelleilta ynnä muilta, mutta joka tapauksessa tällä tavalla löytäisimme halvemman majoituksen kuin netistä varaamalla. Totesimme, että mikäs siinä – kuulostaa helpolta ja niinhän se olikin. Jätkä tuli meitä vastaan bussille ja ajoi meidät tuk-tukin tapaisella kulkuvälineellään (moottoripyörän ja lava-auton sekasikiö) pariin hotelliin, joista valitsimme halvimman ja sovimme, että seuraavana päivänä hän tulee hakemaan meidät koko päivän veneretkelle järvellä. Privaattivene meille maksoi 30 000 kyatia (eli suunnilleen 30 euron luokkaa) koko päiväksi ja sillä rahalla pääsi kaukaisempaankin luostariin asti. Käytiin myös ostamassa bussiliput seuraavaan kohteeseen siinä samalla. 

Local ladies on the lake (note the buffalo in the background!)

At this stage of the trip we were taking it pretty easy – for once we hadn’t booked any accommodation in advance, as our guide in Bagan said his friend in Nyaungshwe (the little town which works as a base for visiting the lake, with plenty of accommodation and other tourist services) could pick us up from the bus, show us a couple of hotels that we can choose from and also help us organize a boat trip on the lake etc. Obviously he would be getting commissions from the hotels and so on but we would still get cheaper accommodation this way than booking online. Sure, why not – that sounds easy and it proved to be fine. The guy picked us up from the bus with a kind of a tuk-tuk (it was a mix between a motorcycle and a pick-up van), took us to a couple of hotels that we could choose from and we agreed that he will come to pick us up the following morning for a boat trip on the lake. We paid 30 000 kyats (around 30 euros) for a private boat for the whole day going to all the attractions. He also took us to buy our bus tickets to the next destination. 
Fishermen with their traditional fish traps

Fisherman rowing with his leg

Koska käytännöllisesti katsoen kaikki turistit täällä tekevät näitä veneretkiä, järvellä on paljon trafiikkia, mutta toisaalta se on niin iso alue, ettei se tunnu mitenkään liian täyteen ahdetulta. Aamulla oli yllättävän vilpoisaa – muutenhan Myanmarissa on koko ajan ollut ihan järjettömän kuuma, täällä on sen verran viileämpää että suurimman osan aikaa on ihan miellyttävä lämpötila, aamuvarhain veneellä kovaa vauhtia mennessä oli jopa hupparille käyttöä. Järvi oli kaunis näky heijastaen ympäröivät metsät pinnallaan ja paikalliset kalastajat lisäsivät maisemaan oman pikantin lisänsä. He ovat kuuluisia perinteisestä kalastusmetodistaan: he seisovat veneessä soutaen jalallaan, pitäen molemmat kätensä vapaina verkkojen tai katiskan käyttöä varten. Tämä katiskaksi kutsumani vekotin on bambusta ja verkosta tehty ansa, joka on itsessään mielenkiintoinen näky. Venemiehemme pysähtyi kalastajien lähelle, jotta voimme ottaa kuvia. Sieltä jatkettiin järven reunoilla sijaitseviin ”kelluviin kyliin”. Suuri osa järven asukkaista asuu kirjaimellisesti järvellä, yksinkertaisissa bambutaloissa jotka on pystytetty paalujen päälle. Kotiovelta voi kätevästi hypätä suoraan veneeseen ja soutaa siitä vaikkapa naapuriin tai lähikauppaan. Monet heistä ovat kalastajia tai maanviljelijöitä, joiden kasvisviljelmät kelluvat järvestä kerättyjen leväkasojen päällä. Toinen tulonlähde nykyään ovat turistidollarit, joilla ostetaan kylän asukkaiden käsitöitä; sieltä löytyy hopeaseppää, paikallisesta käsintehdystä paperista tehtyjä aurinkovarjoja, silkki- tai lootustekstiilejä ja niin edelleen. Kylissä voi käydä työpajoissa, joissa näkee miten nämä työt tehdään ja se onkin mielenkiintoista nähdä – kaikki tehdään käsin tai erittäin yksinkertaisilla työvälineillä. Oli todella vaikuttavaa nähdä, miten kylien ihmiset elävät. Söimme lounasta yhdessä monista kelluvista ravintoloissa, jossa ruoka ei onneksi – odotusten vastaisesti - ollut erikoisen kallista, jos ei nyt erikoisen hyvääkään.
Farmers working on their floating vegetable gardens

Making traditional parasols

As practically all the tourists here do a boat trip, there is plenty of traffic on the lake – however it’s such a vast lake that it never feels too crowded. In the morning it was surprisingly chilly – otherwise it’s been infernally hot all the time in Myanmar, but here around the lake the temperature was most of the time pretty pleasant. I actually needed to wear a hoodie when driving on full speed on the boat along the canal. The lake is a spectacularly beautiful sight with its serene waters reflecting the surrounding forests and the local fishermen added to the picturesque scenery. They are renowned for their unique fishing methods: they row with one foot, standing up in the boat, keeping both hands free for manipulating the nets or the fish trap. The traditional fish trap is made of bamboo and net and it is an interesting sight in itself. Our boat driver stopped near the fishermen to allow us to take pictures. Then we continued onto the floating villages around the lake. Many of the inhabitants live literally on the lake in extremely simple bamboo houses on stilts. From your door you can hop onto the boat to visit a neighbour or pop into the local supermarket. A lot of the people are fishermen or farmers, whose vegetable crops float in the lake on top of piles of weed collected from the bottom of the lake. Another source of income these days are the tourist dollars that buy handicrafts of the local people; you can visit lots of different work shops where they make silver jewellery, parasols made of bamboo and locally hand-made paper, weavings of silk or lotus etc. Everything is made by hand, using very simple tools. It was really fascinating to see how the local people live and work. We also had lunch in one of the many floating restaurants in the area, where food was luckily not outrageously expensive, if not particularly amazing either. 
Young monks playing in the canal

Myanmarissa kun ollaan, eihän temppeleitä ja luostareita voi välttää. Retki vei meidät myös Inthein kylään katsomaan lukuisia ikivanhoja pagodoja. Matka pitkin kapeaa kanaalia oli jo itsessään mielenkiintoinen ja ohittaessamme luostarin, näimme joukon pieniä munkkipoikia ilakoimassa kanaalissa. Hikinen kävelymatka kohti huipun pagodaa oli rankkaa hommaa, myös matkamuistojen myyjien välttely. Temppeli sekä ympäröivät stupat olivat kyllä sen arvoinen näky, vaikkakin osassa temppeliä kyltin mukaan "naiset ovat kiellettyjä". Menimme myös niin kutsuttuun ”hyppivä kissa”-luostariin. Nimensä mukaisesti siellä asuu munkkien kanssa paljon kissoja ja joku munkeista oli opettanut kissoja hyppimään renkaiden läpi. Tätä ei kuitenkaan enää kuulemma tapahdu, koska kyseinen munkki on kuollut eivätkä muut munkit vaivaudu opettamaan kissoja enää. Kissoja siellä kyllä riitti, mutta ei hyppiviä sellaisia.  

In Myanmar, you cannot avoid visiting some temples and monasteries. The boat also took us to the village of Inthei to see countless ancient pagodas. The trip along the narrow canal was interesting in itself and as we passed a monastery, we saw a group of little monks frolicking around in the canal. The sweaty walk up to the main pagoda was tough going, also as it included dodging dozens of souvenir sales people. It was worth the climb though as the temple and the surrounding stupas were an awe-inspiring view - even though in parts of the temple, according to the sign "ladies are prohibited". We also visited the so called Jumping Cat monastery, so named as there are plenty of cats living there and a monk had apparently taught some of them to jump through hoops. Unfortunately this doesn’t happen anymore, as we were told the monk in question had died and nobody else is teaching the cats any acrobatics anymore. There are still lots of felines, none of them were jumping around though. 

Ancient stupas in Inthei



Järvi oli todella kaunis ja oli hyvin mielenkiintoista nähdä paikallista elämää. Totta puhuen, oli myös hauskaa nähdä välillä jotain muitakin nähtävyyksiä kuin temppeleitä ja pagodoja, niin vaikuttavia kuin ne ovatkin! Kuten kaikkialla Myanmarissa, täälläkin tunsimme olevamme julkkiksia, kun paikalliset tervehtivät meitä aina niin innokkaasti, aluksi ujot hymyt muuttuen ilahtuneeksi virneeksi kun vastaamme tervehdykseen. Suomeen palatessa tuntuu varmasti oudolta, kun tuntemattomat ihmiset kadulla eivät enää vilkuttele ja hymyile minulle. Mielestäni yksi päivä Inle-järvellä riittää kyllä ihan hyvin, ellei sitten halua tehdä parin päivän vaelluksia alueella. Me harkitsimme jotain sellaista, mutta luovuimme ajatuksesta osittain ajanpuutteen, osittain edelleen heikohkon kuntomme takia. Vielä on yksi kohde Myanmarissa edessä matkan varrella takaisin Yangoniin – Bago. 

The lake is really beautiful and it was fascinating to see the local life-style. To be perfectly honest, it was also fun to see something else but pagodas and temples for a change, as impressive as they are! As elsewhere in Myanmar, also here we felt like celebrities, what with the locals always greeting us so happily, their initially timid smiles turning into excited beaming when we return the greeting. When going back to Europe, I’m going to feel really odd when the strangers on the street are not waving and smiling at me all the time. In my opinion one day at Inle Lake is enough, unless you want to do some hiking in the area. We had considered something like that but gave it up partly due to lack of time, partly due to us still not feeling 100% well. Now there is still one more destination ahead on the way back to Yangon; Bago.

No comments:

Post a Comment