Australian
korkein vuori, puolalaisen Paul Strzeleckin nimeämä Mt. Kosciuszko tunnetaan
aussien kesken hellittelynimellä Kozzie – ymmärrettävää, koska se on vaikea
lausua ja mahdoton kirjoittaa. Vaikkei sen korkeus päätä huimaa (2228m), on se
kuitenkin maanosan korkein huippu ja päätimme valloittaa tämän vuoren, kun
sinne pääsi Canberrasta suhteellisen helposti. Ajoimme Canberrasta Threbdon
vuoristokylään reilut 200km ja sieltä alkoi patikointi vuoren huipulle.
Aussityyliin tämä vuoren valloitus on tehty melko helpoksi; kylästä menee
hiihtohissi (28 AUD per hlö) ylös ensimmäiset viitisen kilometriä varsinaisen
patikkareissun aloituskohtaan, joten siinä säästää ehkä puolitoista tuntia
kävelyä. Koska pääsimme Thredboon puolen päivän tienoilla, päätimme ottaa tästä
hissistä hyödyn irti että ehdimme tehdä koko kierroksen ennen pimeän tuloa.
Itse kävelymatka oli myös suurimmalta osalta todella helppoa menoa, koska
lähestulkoon koko matka oli päällystetty (hankala selittää, katso kuva), ikään
kuin sinne olisi tehty metallinen jalkakäytävä, joka samaan aikaan suojasi
alueen kasvillisuutta ja teki kävelyn todella helpoksi.
Sinne ei olisi voinut
eksyä hyvällä tahdollakaan (kuten Espanjassa patikoidessa aina tapahtuu,
ainakin meille). Loppuosassa oli vähän jyrkempää ylämäkeä, mutta silti koko
reilun 6km suuntaansa käveli helposti puolessatoista tunnissa mukaan lukien
tauot juomista, kuvien ottamista jne. varten. Maisemat olivat jälleen kerran
hienot, taas ihan erilaista Australiaa – vuoristossa on viileämpää ja näin
kesäaikaan sataa paljon, joten kasvillisuus oli ihan erilaista kuin
trooppisilla alueilla tai aavikolla. Suureksi yllätykseksemme löysimme myös
lunta – vuorien etelärinteillä oli siellä täällä lunta, joka ei ollut vielä
sulanut (oletettavasti parin seuraavan kuukauden aikana se kyllä tulee
sulamaan). Tiesimme, että talvella täällä laskettelu ja lumilautailu on iso
juttu, mutta emme odottaneet tähän aikaan löytävämme lunta. Kaikkea sitä oppii
reissatessa. Emme olleet varanneet mitään majoitusta ja arvoimme jonkin aikaa,
yrittäisimmekö nukkua autossa vai laittaisiko teltan pystyyn jonnekin, mutta
säätiedotus lupaili rankkasadetta, joten päädyimme etsimään kattoa pään päälle.
Kesäaika Thredbossa ja muissa vuoristokylissä on todella hiljaista aikaa, joten
löysimme harvinaisen halvan majoitusvaihtoehdon: pieni söpö mökki omalla
keittiöllä vaivaiset 65 AUD per yö. Suorastaan luksusta ja kyllä kannatti,
yöllä satoi nimittäin runsaasti.
 |
| On the chairlift |
 |
| Views from Mt. Kozzie |
Australia’s highest
mountain, Mt. Kosciuszko (named by the Polish Paul Strzelecki) is
affectionately known as Kozzie among the Aussies – understandably enough, since
it’s hard to pronounce and near-impossible to spell. Although its height
doesn’t actually make your head spin at 2228m, it is still the highest peak of
the whole entire continent so we decided to conquer it, since it’s relatively
easy drive from Canberra. We drove a bit more than 200km from Canberra to the
alpine village of Thredbo where the hike to the summit begins. As is typical in
Australia, it was made pretty easy – from the village there was a chair lift
(28 AUD per person) to take you up about five kilometres to the start of the
summit trek, saving you about 1,5 hours of walking. As it was past noon by the
time we got there, we decided to avail ourselves of the lift to ensure we will
have enough time to complete the trek before dusk. The walk itself was also
made very easy as nearly the whole way was covered by a sort of metallic
pavement (not sure how to explain it, see the picture) that protected the flora
while providing a very comfortable and easy walkway. You couldn’t have gotten
lost if you tried (which would invariably happen to us whenever hiking in
Spain). At the end the going got a bit tougher with steeper uphill but still it
was easy to finish the 6k hike one way in about an hour and a half including
breaks for pictures, drinking etc. The landscape was spectacular and once again
so different from what we had seen before in this country – obviously it’s
cooler climate up in the mountains and in the summertime it rains a lot so the
vegetation was completely different than elsewhere we had seen. The biggest
surprise was to find snow – we had known that in the wintertime skiing and
snowboarding are big things around here but we hadn’t expected to see any snow
in the summer. However, the mountains had patches of snow here and there on the
south-facing ridges that hadn’t melted yet (I’m assuming they will in the next
couple of months though).
 |
| Snow in Australia! |
We hadn’t booked any
accommodation in advance and we were considering either sleeping in the car
(that would have been a first!) or pitching the tent, but since the weather
forecast promised heavy rain, we ended up looking for a roof over our heads.
This is super-low season in Thredbo and the other mountain villages so we found
a sweet deal; a cute little cabin with a kitchen for measly 65 AUD per night.
And it was definitely worth it since the rain kept falling all night long.
Aiemmin reissua
suunnitellessamme olimme etsineet umpimähkään kartalta pistettä suunnilleen
puolivälissä Kozzieta ja seuraavaa kohdettamme Wilson´s Promia, jotta Ginan ei
tarvitsisi ajaa yli 3 tuntia päivässä. Sopivasti matkan varrella oli paikka
nimeltä Lakes Entrance, jossa näkyi olevan sekä järviä että pääsy meren
rannalle, joten se oli seuraava pysäkki. Mitään muuta ei paikasta tiedetty,
mutta ihan kivalta se vaikutti. Sesonkiaikaan varmasti melkoinen turistirysä,
koska rantakatu oli täynnä motellia, hotellia ja leirintäaluetta sekä
ravintoloita, mutta nyt kelit eivät oikein suosineet rantalomailua (oli aika
vilpoisaa ja silloin tällöin sateli) ja paikka oli aika hiljainen. Metsästettiin
aikamme sopivaa majoitusta, mutta kaikki mökit ja motellihuoneet olivat liian
hintavia, joten päädyttiin taas telttailemaan ja rukoilemaan sateen jumalia,
ettei taivas aukeaisi yöllä. Siellä syötiin ja juotiin ja käveleskeltiin
rannalla (nimeltään 90 Mile Beach, oletettavasti sitä riitti 90 mailia, mutta
ei kävelty ihan koko matkaa). Eikä onneksi yöllä satanut vettä. Aamulla jälleen
tien päälle kohti Wilson´s Promontory-kansallispuistoa!
 |
| On the top of Mt. Kozzie |
Earlier when planning
the road trip, we had looked for a stop-over place on the map that would be
more or less half-way between Kozzie and our next stop Wilson’s Prom, so that
Gina wouldn’t have to drive overly long distances in one day. Nicely along the
way we found Lakes Entrance that seemed to have lakes as well as access to the
ocean beach, so we decided that would do very nicely. We didn’t know anything
else about the place but it seemed like a quite nice place to stop. In high
season it must be a bit of a tourist trap since the Esplanade was lined with
motels, hotels, caravan parks and restaurants but now the weather wasn’t very favourable
for a beach holiday (sort of cool and a bit rainy) so it was fairly quiet. We
went around looking for a nice accommodation but the motels and the cabins were
too expensive so we ended up pitching the tent again, praying to the gods of
rain that the heavens wouldn’t open tonight. All we did in Lakes Entrance was
to eat, drink and have walks on the beach (called 90 Mile Beach, presumably it
goes on for 90 miles – we didn’t walk quite that much). And thank heavens, it
didn’t rain in the night time. So we were all set for our next destination:
Wilson Promontory National Park!
 |
| Wooden sculptures along the Esplanade in Lakes Entrance |
 |
| Lakes Entrance |
 |
| Dead Jellyfish on 90 Miles Beach |
Comments
Post a Comment