Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Wednesday, December 10, 2014

Osa Kolmekymmentäkuusi - Part thirty-six: Byron Bay & Port Macquarie



Byron Bayn hippikylä oli vain parin tunnin bussimatkan päässä Brisbanesta. Emme olleet löytäneet sohvaa sieltä ja jopa leirintäalueet tuntuivat tosi kallilta, joten varasimme YHA hostellin, jossa päädyimme maksamaan tähän asti kalleimman hinnan hostellihuoneesta: 100 AUD per yö. Tämä oli selvästi sesonkiaikaa, kun koulujen kesälomat ovat alkaneet (tuntuu vieläkin hullulta puhua kesästä joulukuussa!) ja hinnat pilvissä. 

The hippie town of Byron Bay was only a couple of hours’ bus drive away from Brisbane. We hadn’t found a couch in BB and even the campsites seemed really expensive, so we ended up booking a YHA hostel where we paid the highest price for a hostel room so far: 100AUD per night. It’s clearly high season now that the school’s out for summer (it still feels crazy to talk about summer in December!) and the prices were sky-high. 



Olin odottanut Byron Bay olevan samantapainen paikka kuin Tarifa Espanjassa, rento hippi-vibainen paikka jossa olisi kiva hengailla pari päivää tekemättä mitään. Sitä se ehkä olisi ollutkin, ellei paikka olisi ollut ihan täynnä ”schoolies” eli koulujen kesäloman alkamista juhlivia teinejä. Mainitsin aiemmin, että Airlie Beachissa tunsin itseni vanhaksi, Byron Bayssa vielä enemmän. Hostellissakin meidän seinänaapureina oli riehakas teinilauma eikä kyllä tällaiset vanhat ihmiset jaksa sitä riekkumista kuunnella. Siinä mielessä Byron Bay oli vähän pettymys, mutta oli se paikkana ihan kaunis. Oli siellä vähän sitä hippifiilistäkin, puistossa hengaili rastahiuksisia himmailijoita ja Hare Krishna-tyypit lauloivat ja soittivat erilaisia instrumentteja myyden kasviskeittokirjoja. Löytyi kylästä myös jotain erikoisia kauppoja myyden kaikkea sateenkaarenväristä, yrttejä, kristalleja yms. Aloitimme toisen päivän aamujuoksulla ihanan hienolla hiekkarannalla ja päivällä kävimme pienellä patikkamatkalla niemen ympäri, jossa oli Australian itäisin kohta ja majakka. Matkalla näki delfiinejä, wallabeja, echidnan (taas yksi näitä Aussien omituisia eläimiä, vähän siilin näköinen pussieläin) ja muita eläimia sekä hienoja maisemia, se oli ihan käymisen arvoinen kolmen tunnin kävely. Matkalla takaisin keskustaan löydettiin pääbiitsiä rauhallisempi ranta, jossa oli kiva lepäillä pari tuntia. Mutta siinäpä se meidän Byron Bayn käynti oli, ajatuksena oli ollut varata ensin kaksi yötä ja jos tykätään siellä olla, ollaan pitempään, mutta ei se ollut niin kiva paikka kuin olin odottanut joten kaksi yötä riitti ihan mainiosti. 


I expected Byron Bay to be similar to Tarifa in Spain: a quiet relaxed town with a cool hippie vibe. It maybe would have been like that if it wasn’t for the herds of “schoolies” – teenagers celebrating the start of the summer holiday in a rather rowdy manner. I said before I felt old in Airlie Beach – well, in Byron Bay even more so. Also in our hostel we had a crowd of schoolies as neighbours and I must say I’m way too old for this shit. In that sense we were a little disappointed with Byron Bay, even though it was quite a pretty place. There was a bit of the hippie vibe I had expected with groups of rasta-haired flower children hanging out at the park and Hare Krishna devotees singing and playing myriad instruments while selling vegetarian cookbooks. You could also find various shops selling curiosities, everything in rainbow colours, herbs and crystals and so on.
We started our second day with a run in the lovely fine sand on the beach and then headed for the Lighthouse walk around the peninsula where the easternmost point of Australia is located. Along the way we saw pods of dolphins, wallabies, echidna (another one of Australia’s oddities, sort of a hedgehog-looking marsupial) as well as gorgeous scenery, it was well worth the 3 hours’ walk. On the way back to town we discovered a more secluded beach where we had a nice rest for a couple of hours. That was pretty much it for our visit to Byron Bay – originally we had thought we’ll book two nights and if we like it, we’ll stay longer. But as it was, two nights was well enough.
Gina at the lighthouse


Suuntasimme siis seuraavaksi Port Macquareen, noin kuuden tunnin bussimatkan päähän. Se on myös melko pieni kaupunki meren rannalla, jonka suurin vetonaula meille oli koala-sairaala. Tällä alueella elää Australian suurin koalapopulaatio ja kun joku paikallinen näkee loukkaantuneen tai sairaan koalan, he tuovat sen tähän sairaalaan, jossa se sitten hoidetaan toivon mukaan kuntoon ja palautetaan luontoon. Saavuimme Portiin (kuten sitä onneksi kutsutaan – loppuosa on hankala lausua ja kirjoittaa!) iltakuuden tienoilla ja lähdimme etsimään leirintäpaikkaa, kuten tavallista kantaen epäinhimillisen isoa tavaramääräämme. Onneksi kiva leirintäalue meren rannalta löytyi suhteellisen kivuttomasti, saimme teltan pystyyn ja menimme kaupunkiin illalliselle. Hassua kyllä, törmäsimme telttailualueella Mikeen, joka oli myös sohvasurffailija. Olimme nähneet hänen profiilinsa sohvaa etsiessämme, mutta koska hän on nykyään tien päällä ja asuu teltassa, emme kirjoittaneet hänelle. Nyt kuitenkin juttelimme illan ratoksi, hän on kirjoittanut matkaoppaan kaikesta mitä Australiassa voi tehdä ilmaiseksi (http://australiafree.com.au/) ja antoi meille paljon vinkkejä. 



The next destination was Port Macquarie about six hours’ bus journey away. It’s another small town by the sea and the main reason we wanted to stop there was the koala hospital. In the area they have the largest koala population in Australia and whenever a local person encounters a koala that has been injured or looks sick, they contact the hospital where (in best case scenario) the koala is nursed back to health and returned to the wild. We arrived at Port (as it is affectionately called – good job as I find the rest of the name hard to pronounce and spell!) at around six in the evening and headed off to look for a site to pitch up our tent, as usual carrying the inhumane amount of luggage we have. Luckily we found a nice campsite by the beach relatively easily, pitched the tent and headed back to the town to get dinner. Funnily enough we also ran into a guy called Mike at the campsite, he is also on couch surfing and we had seen his profile when looking for a couch, however as it said he’s on the road and currently living in a tent we didn’t write to him. So now we were at the same campsite and spent a pleasant evening chatting with him. He has written a guide book for budget travellers on what you can do in Australia for free (http://australiafree.com.au/) so he could give us a lot of tips for the rest of our trip. 


Seuraavana aamuna heräsimme vesisateeseen, mikä ei tullut yllätyksenä: tarkoitus oli ollut ”selviltä päinkin” (Raanujärven slangia) mennä seuraaviksi kahdeksi yöksi hostelliin, koska sääennusteen mukaan ukkosmyrskyjä oli luvassa. Niinpä pakkasimme kaiken takaisin rinkkoihin ja tallustelimme YHA hostelliin, joka osoittautui todella kivaksi hostelliksi. Privaattihuone jaetulla kylpyhuoneella maksoi 80 AUD per yö ja se tuntui enemmän pieneltä irlantilaiselta B&B-paikalta kuin hostellilta – todella kotoisa ja viihtyisä huone. Sattumoisin ihan hostellin vierestä löytyi myös terveyskeskus, jonne päätin viimein mennä korvani kanssa – viimeiset kaksi viikkoa (Whitsunday-saarilla sukeltamisen jälkeen) vasen korvani oli ollut välillä kipeä ja välilä vain lukossa, niin että olin puolikuuro koko ajan. Aikana toivottuani, että se menisi itsekseen ohi, päätin lopulta mennä lääkärille, kun kerran se oli niin kätevästi siinä vieressä ja meillä oli aikaa. Hyvä olikin, että menin: prosessi oli kivuton, ei tarvinnut odottaa kuin ehkä puolisen tuntia ja käynti maksoi 70 AUD (jonka toki saan vakuutuksesta takaisin, mutta ei tämä budjettia rikkoisi vaikken saisikaan). Lääkäri huuhteli korvan ja palasin taas kuulevien joukkoon. 


In the morning we woke up with rain falling on our tent – no surprise as we had checked the forecast and had already planned to go to a hostel for the following two nights. So we packed up again and made the gruelling journey (well, it wasn’t a long way really, it’s just that with the luggage it felt a lot longer!) to the YHA hostel which turned out to be really nice. Private room with shared bathroom cost 80AUD per night and the room was lovely – it felt much more like a small Irish B&B than a hostel. There also happened to be a medical centre right next to the hostel and I decided finally to go and get my ear sorted – for the past two weeks (since diving in the Whitsunday Islands) my left ear had been blocked and at times painful and I was pretty much half-deaf all the time. I had hoped it would just go away but that didn’t seem to happen so I went to the doctor as it was so convenient and we had time. Good job I did as the whole process was easy, I only had to wait about half an hour for an appointment and the visit cost 70AUD (which I will of course claim back from the insurance but it wouldn’t have broken the bank even if I had to pay it myself). The doctor syringed my ear and I got back to the land of the hearing. 

Saatuamme kaiken järjestettyä, menimme kävelemään rannan kautta kohti sitä koalasairaalaa. Rantaa pitkin kävellen näki kauniita maisemia ja Breakwater-kiviseinä oli mielenkiintoinen: se on koristeltu paikallisten sekä turistien toimesta erilaisilla graffiteilla jne. Koalasairaalassa saattoi vierailla ilmaiseksi ja joka päivä klo 15 siellä on opastettu kierros. Suurin osa työntekijöistä on vapaaehtoisia ja kaikki tuotot myymälästä menee suoraan koaloiden hoitoon, joten sieltä oli kiva ostaa pari pientä matkamuistoa. On ne koavarievut sitten ihan vastustamattoman söpöjä! Port Macquariessa on myös Kooloonbung Creek nature reserve, jossa voi kävellä pitkospuita pitkin ympäri sademetsää omin päin ilmaiseksi (toisin kuin Rainforest Centressä, jossa moisesta pitäisi maksaa 8 AUD per hlö). Sieltä löytyi muutaman kilometrin kävelyn varrella monentyyppistä kasvillisuutta, oli mangrovemetsää, sademetsää ja eukalyptys-puita. Metsässä asustaa paljon valtavia hedelmälepakoita (pitänee googlettaa mitä ne flying foxes on suomeksi, lentäviä kettuja?), joita roikkui puissa pää alaspäin kymmenittäin.
Kaiken kaikkiaan tykkäsimme Portista paljon enemmän kuin Byron Baysta, vaikka ilmat eivät oikein suosineetkaan – oli vähän sateista ja viileää koko ajan. Toisaalta se oli ihan mukavaa vaihtelua kuuman ja kostean tropiikin jälkeen. Aamukuudelta bussi lähti kohti Sydneyta, jonne palaamme pariksi päiväksi Rossmanin luo (joka tuntuu jo vanhalta ystävältä!).

Breakwater in Port Macquarie


After we got all sorted, we took the coastal walk towards the koala hospital. The scenery along the walk was beautiful and the Breakwater was interesting as it was full of graffities done by both locals and travellers. The visit to the koala hospital was free and they have a guided tour every day at 3pm. Most of the workers there are volunteers and all the proceeds from the souvenir shop go directly to the running of the hospital, so it was a nice place to buy little koala-related bits. Those little lazy creatures are just unbearably cute! Another place we visited in Port was the Kooloongbung creek nature reserve where you could walk around in the rainforest on boardwalks by yourself for free (whereas in the nearby Rainforest Centre you would have to pay 8AUD per person for the pleasure). Along the walk there were many different types of flora like mangrove forest, grasslands and eucalyptus-trees. There are heaps of fruit bats, the enormous flying foxes living in the forest and we saw loads of them hanging from their trees upside down (as they do).
All in all we liked Port Macquarie a lot more than Byron Bay, although the weather wasn’t very favourable – it was sort of cool and a bit rainy all the time. However it was a nice change after the humid heat of the tropics. The next morning at six the bus took us back to Sydney for a couple of days to stay with Rossman (who now feels like an old friend!). 
Flying foxes sleeping in a tree

No comments:

Post a Comment