Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Thursday, December 4, 2014

Osa Kolmekymmentäneljä: Rannikkoa alas Mackaysta Brisbaneen Part Thirty-four: Down the coast from Mackay to Brisbane


Olimme saaneet taas autonpalautus-tehtävän (en osaa paremminkaan tätä relocation-systeemiä suomeksi kääntää) – auto piti ajaa Mackaysta melkein tuhannen kilometrin päähän Brisbaneen, aikaa oli neljä päivää. Lähdimme aamulla liikkeelle ja päätimme ajaa Rockhamptoniin asti, noin 340km päähän. Se olisi ihan siedettävä ajomatka ja siellä oli Capricorn Cave-luola, joka vaikutti mielenkiintoiselta vierailukohteelta. Luolien yhteydessä oli leirintäalue, jossa telttailisimme yön yli. Matka meni nopeasti, koska sen varrella ei ollut paljon nähtävää ja pääsimme leirintäalueelle hyvissä ajoin.
The driver. Note the sugar cane train in the background.

 
Luolaan sai mennä vain opastetulle kierrokselle, joka kesti noin tunnin. Kaikenlaisia muita luonnonnähtävyyksiä Australiassa on jo nähtykin, mutta tämä oli ensimmäinen luola, jossa vierailimme ja se oli aika vaikuttava. Opas oli tuttuun aussityyliin rento ja vitsikäs ja itse luola oli mielenkiintoinen paikka, jossa asui paljon lepakoita sekä paljon ällöttävämpiäkin eläimiä, joita emme onneksi nähneet – lepakoita siellä kyllä lenteli. Kierroksen jälkeen hengailimme respan tienoilla käyttäen ilmaista wifiä, respa meni kiinni klo 18 ja sen jälkeen vaikutti siltä, että olimme ainoat ihmiset koko leirintäalueella. Ketään muita ei ollut telttailualueella eikä mökeissäkään näyttänyt olevan ketään, ei ketään henkilökuntaa, ei valoja eikä mitään... eläimiä siellä kyllä oli, wallabeita hyppi ympäriinsä ja erilaisia lintuja ja liskoja rapisteli ympärillä mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Siinä oltiin ihan luonnon armoilla, mikä oli vähän hermostuttavaa mutta onneksi yö meni ihan hyvin eikä mitään tapahtunut.


We had another relocation of a car to do, this time from Mackay to Brisbane which was nearly a thousand kilometres in four days. We hit the road early and decided to drive until Rockhampton on the first day, about 340km. It was a reasonable distance to cover and there were Capricorn Cave that sounded like an interesting place to visit. The caves also had a campsite where we wanted to stay the night in our tent. The drive was fairly quick as there wasn’t much to see along the route so we got there in good time.
You could only visit the cave on a tour that took about an hour. We have seen all sorts of natural sights in Australia but so far this is the first cave we visited and it was pretty impressive. As usual in Oz, the guide was pretty laid-back and full of jokes which made the tour all the more enjoyable. The cave was home to heaps of bats along with many other, much more gross animals – luckily we didn’t see any of those while we did see tiny little bats flying around and could hear them squirming in the darkness. After the tour we were hanging out by the reception area using the free wifi. They closed the shop at 6pm and after that it seemed that we were quite literally the only human beings at the whole camping ground. There were no other tents, all the cabins seemed empty, no staff on grounds, no lights anywhere… just loads of animals all over the places, wallabies hopping about, different birds and lizards rustling in the bushes but absolutely no people. We were really at the mercy of nature, it seemed but luckily the night was quite uneventful.

Jatkoimme matkaa seuraavana aamuna kohti Hervey Bayta lähes 400 km päähän. Ajo-olosuhteet olivat melkein kuin Keski-Australian outbackilla; todella vähän liikennettä ja tuskin mitään kaupunkeja tai kyliä matkan varrella. Pysähdyimme lounaalle Gin Gin-nimisessä kaupunkipahasessa (keksin tietenkin hyvän vitsin ”missä on tonic-tonic?”) ja yritimme Hervey Bayta lähestyessä pysähtyä myös viinitilalla, joka oli valitettavasti kiinni juuri sinä päivänä, mutta mitään muita kiinnostavia pysähdyskohteita ei tuolta väliltä löytynyt. Olimme löytäneet Hervey Baysta sohvan egyptiläisen Ahmedin luona ja hän asui kämppistensä kanssa todella isossa ja modernissa talossa. Hänellä oli 2 australialaista kämppäkaveria, joiden lisäksi talossa parveili jatkuvasti muita kavereita, surffailijoita ja kaiken maailman tuttavia. Joka kerta kun menimme sisään, siellä oli joitain uusia ihmisiä joita emme olleet vielä tavanneet. Sangen sosiaalisia eläimiä, mutta mikäs siinä.

The next morning we continued the drive until Hervey Bay, nearly 400km away. It was almost like driving in the outback – almost no traffic and hardly any towns along the way. We stopped for lunch at a small town called Gin-Gin (obviously I had to make a joke “where is tonic-tonic?”) and made an unsuccessful attempt to visit a winery close to Hervey Bay, that was unfortunately closed that day, but we didn’t find any other interesting places to stop along the way. Our host in Hervey Bay was an Egyptian guy called Ahmed who lived with his house mates in a massive modern house. Apart from his two Aussie house mates, the house was full of friends, other surfers and all sorts of acquaintances. Every time we walked in there were some new people we hadn’t met yet and who showed no surprise of seeing us. Rather sociable animals, so they were, but it was all good and we met lots of nice people. 

Syy pysähtyä Hervey Bayssa ei ollut kaupunki itsessään, joka ei ollut paljon mistään kotoisin, mutta läheinen Fraser Island – maailman suurin hiekkasaari. Olin lukenut etukäteen, miten iso saari on, mutta on se silti vaikuttava näky. Hervey Baysta on monta tapaa vierailla Fraserilla ja jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmaan halunneet mennä itsenäisesti jeepillä ja olla siellä yötä telttaillen. Näin ei kuitenkaan ollut, koska auton palautuksen takia meillä oli vain yksi päivä aikaa, joten varasimme sitten päiväretken jolla näkee kaikki tärkeimmät turistikohteet. Harvinaista kyllä, emme valinneet tällä kertaa halvinta vaihtoehtoa (160AUD per hlö, ei siltikään mikään halpa keikka), vaan päädyimme hiukan hintavampaan Fraser Explorer Premium touriin, jossa oli pienempi ryhmäkoko (korkeintaan 18 hlöä) ja johon kuului aamukahvit, parempi lounas oluen kera yms. Pikku juttuja, jotka tekevät retken nautittavammaksi ja olivat mielestämme selkeästi extra 20 AUD:n arvoisia. 
Eli's Creek

Our bus

Body scrub at Lake McKenzie

The reason for stopping in Hervey Bay was not the town itself, which was rather unimpressive, but the nearby Fraser Island – the largest sandy island in the world. I had read beforehand how big it is but still it was impressive to see it with our own eyes. There are many ways to visit the island from Hervey Bay and if we had more time, we probably would have liked to do a jeep tour of some kind and do camping on the island. However, due to the relocation we only had one full day to spare, so we booked a day tour to see the most important tourist bits. Untypically enough, we didn’t go for the cheapest possible option (which at 160AUD per person was still not dirt cheap) but decided to book the slightly more expensive Fraser Explorer Premium tour that had a smaller group size (max 18 pax) and included little extras like morning coffee, nicer lunch with beer/wine etc. These are the little things that we find make the tour that much more enjoyable that it’s worth the extra 20AUD per person. 

Lauttamatka saarelle kesti reilut 45 minuuttia, sieltä sitten ajettiin pienellä nelivetobussilla saaren läpi upottavassa hiekassa, joka oli kokemus sinänsä. Melkein kuin dune bashing siellä Dubaissa, bussi pomppi ja heilui puolelta toiselle ja välillä mentiin kuin vuoristoradalla. Siinä mentiin kauniin sademetsän läpi (kuulemma tämä on ainoa paikka maailmassa, jossa sademetsä kasvaa hiekassa ja vieläpä yli 200 metrin korkeudessa) kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa, Lake McKenzie-järveä. Siellä oli pari muutakin turistiryhmää, toisin sanoen paikka oli ihan täynnä turisteja. Joka tapauksessa järvi oli kaunis ja hiekka oli samanlaista valkoista silikaa kuin Whitehaven Beachilla. Oppaan neuvojen mukaan käytimme hiekkaa ihon kuorintaan, siis hierottiin hiekkaa ihoon ja huuhdeltiin järvivedellä pois ja kyllä iho tuntuikin jälkeen päin todella sileältä. Uinnin jälkeen nautimme aamukahvit keksien kera ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa pysähdyspaikkaa, jossa teimme lyhen sademetsäkävelyn. Näimme valtavia Kauri-puita ja opas kertoi alueen ainutlaatuisesta kasvillisuudesta. Lounaan jälkeen ajoimme pitkin kuuluisaa 75 Mile Beachia ja näimme Maheno-laivan hylyn (johon ei olisi saanut koskea, luin kyltin tietenkin vasta kuvan ottamisen jälkeen – älkää kertoko kellekään, siitä tulisi kovat sakot!), samoin kuin Eli´s Creek-puron jossa saattoi uida kristallinkirkkaassa vedessä.

Me and Maheno ship wreck
Onnistuimme näkemään myös yksinäisen dingon, mikä oli hienoa sillä Fraser Islandin dingot ovat kuulemma kaikkein puhdasrotuisimpia sellaisia. Niitä näkisi turhankin läheltä telttaillessa, sillä ne ovat toki oppineet löytävänsä ruokaa sieltä, missä ihmiset telttailevat, mutta tällaisella päiväretkellä niitä kuulemma harvoin näkee. Siinäpä se päivä menikin, kaikki nähtävyydet mahdutettuna muutamaan tuntiin ja matkat paikasta toiseen kestivät kuitenkin aika kauan. Kyllä tämä yhden päivän reissu oli aika hoputettua menoa, mutta omapa oli ongelmamme kun ei enempää aikaa ollut – suosittelisin kyllä vähintään kahden päivän reissua, kenellä vain aikaa riittää. Siinä ehtisi sitten kiertää niitä vähän vähemmän turistintäyteisiä paikkoja. Se oli kyllä hieno päivä ja saari itsessään vaikuttava.
Joka tapauksessa, Fraser on nyt nähty (siis ne kaikkein kuuluisimmat turistikohteet siellä) ja seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Brisbanea, matkaa reilut 330km. 

The ferry to the island took about 45 minutes, after which we started driving with a 4WD bus through the island in the sand which was an experience in itself. It was almost like the dune bashing we had done in Dubai – the bus was jumping and swaying from one side to another like crazy and at times it was quite like a rollercoaster ride. We drove through a gorgeous rainforest (apparently this is the only place in the world where rainforest grows on sand 200m above the sea level) towards the first stop at Lake McKenzie. There were a couple of other tour groups as well, in other words the place was packed. However, the lake was stunningly beautiful and the sand was pure white silica, like in Whitehaven Beach. As the guide had instructed us, we used the combination of the sand and the lake water for exfoliation and scrubbed ourselves everywhere – it did make the skin beautifully smooth. After the swim we had our morning coffees with cookies and continued towards the next stop where we had a short walk in the rainforest. We saw the enormous Kauri-trees and the guide told us about the unique flora of the island. Then it was lunch time already, after which we were driving along the famous 75-mile Beach and saw the Maheno ship wreck (you weren’t supposed to touch the wreck but I only read the sign after taking this picture – don’t tell anyone as it would carry a hefty fine!) and finally headed to Eli’s Creek where you could swim or wade in the crystal clear water. We also saw a lone dingo which was great as apparently the dingoes on Fraser are the purest bred dingoes in all of Australia. When camping people often see them more closely than they would like to as of course the animals have learned where to get an easy meal, but on the day trips they are more seldom seen.
That was pretty much it, all the sights crammed into a space of a few hours with transfers taking a fair bit of time as well. One day tour of the island is pretty rushed but of course that was our own problem since we didn’t have more time – I would definitely recommend minimum 2 days on the island if you have the time. That way you could see the less touristy bits as well. In any case, it was a great day! The following morning we started our journey towards Brisbane, 330 more kilometres to go.
Us on 75 Mile Beach

No comments:

Post a Comment