Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Friday, September 19, 2014

Osa Kuusitoista – Part Sixteen: Namaste from Kathmandu



Saavuimme Kathmanduun eilen illalla uuvuttavan matkan jälkeen. Siihen asti olimme saaneet kokea vain niitä matkustamisen vähemmän nautittavia puolia: loputonta odottelua lentokentällä, viivästyneitä lentoja (joka ainoa kolmesta lennostamme oli myöhässä, ei tosin tuntia enempää millään kerralla), monenmonta tuntia ahtautuneena lentokoneen klaustrofobiseen tilaan pystymättä kunnolla nukkumaan... kaikenkaikkiaan matkamme Gibraltarilta Kathmanduun kesti noin kolmekymmentä tuntia.

Koneen lähestyessä kaupunkia tuntui oudolta, ettemme nähneet ikkunasta juuri yhtään valoja. Tiesimme kyllä etukäteen, että Kathmandussa sähkönjakeluverkko ei ole ihan kaupungin koon tasolla ja monesti sähköä on tarjolla vain tiettyyn kellonaikaan tietyssä osassa kaupunkia. Nyt sen näki selvästi, kun laskeuduimme pimeässä – lentokentällä sentään oli valot päällä, mutta kaupungissa ei ollut minkään maailman katuvaloja ja monet talot olivat pimeänä, joillain näkyi olevan omat generaattorit joiden voimilla porskutettiin energiansäästölamppuja, mutta jotkut ravintolat näkyivät tarjoavan palveluksiaan romanttisesti kynttilänvalossa. 

Katujen kaaoksessa ei kyllä ollut mitään romanttista. Olemme käyneet monissa kehitysmaissa ja monissa aasialaisissa kaupungeissa, joten tiettyä kaaosta osaa jo odottaa, mutta silti se on joka paikassa erilaista ja Kathmandu on ehkä äärimmäisin esimerkki, mitä olen nähnyt. Meitä oli kentällä sovitusti vastassa kuljettaja sekä matkanjärjestäjä, jonka kautta varasimme tulevan Himalajan-vaelluksemme. Hyvä olikin, että he olivat meitä vastassa, sillä taksikyyti olisi tuntunut aika turvattomalta näissä olosuhteissa... ensinäkin oli siis pilkkopimeää lukuunottamatta autojen ja moottoripyörien ajovaloja sekä muutamien kadunvarsiravintoloiden tai –kauppojen himmeitä valoja. Kadut ja tiet olivat ihan luokattomassa kunnossa, mikä kuskimme mukaan johtuu tietöistä, kun kaupungin katuja yritetään leventää mahduttamaan nykyistä ajoneuvomäärää. Oli syy mikä tahansa, kadut olivat täynnä ammottavia aukkoja, joita kuski ei yrittänytkään väistellä (toivotonta se olisi ollutkin) ja tietenkin liikenne oli ihan hirvittävää – valtava määrä autoja ja moottoripyöriä huudattamassa torviaan jatkuvalla syötöllä ja hyökkäillen kamikaze-tyylisesti sieltä sun täältä. Gibraltarin hullulta vaikuttava liikenne ei ole toki mitään tähän verrattuna. 

Saavuimme tämän kaaoksen läpi kuitenkin ongelmitta majoituspaikkaamme, joka oli siis buukattu airbnb-sivuston kautta. Se löytyi vieläpä helposti, ottaen huomioon ettei nepalilaisissa osoitteissa ole sellaisia turhuuksia kuin kadun nimi ja talon numero. Osoitteessa on vain sen alueen nimi, esimerkiksi meidän majoituksemme sijaitsee alueella nimeltään Karkhana Chow ja kaikilla taloilla 100 metrin säteellä Karkhana Chowsta on sama osoite. Taksikuskien pitää siis aina hankkia tarkat ajo-ohjeet, sillä osoite ei kerro tarpeeksi. Miten postimies ikinä löytää oikean osoitteen, sitä en tiedä. 

Majapaikkamme sijaitsee kuvauksen mukaan hiljaisella ja rauhallisella alueella. Onneksi tämä pitikin paikkaansa, talo sijaitsee Kathmandun keskustan ulkopuolella mäen päällä ja kaukana meluisasta tiestä – nytkin tätä kirjoittaessani kuulen vain heinäsirkkojen sirkutusta ja koiran haukuntaa liikenteen melun sijaan. Isäntäperheemme on varmasti paikallisten standardien mukaan hyvin toimeentuleva, heillä on todella iso talo (josta he vuokraavat airbnb:n kautta vähintään kahta makuuhuonetta, ehkä useampiakin) josta löytyy kaikki modernit mukavuudet wifiä myöten. He ovat hyvin ystävällisiä ja avoimia ihmisiä, jotka tarjosivat meille illallista heti saavuttuamme. Se tulikin kyllä tarpeeseen, sillä emme olleet syöneet koko päivänä mitään kunnollista ja koneessa Dubaista Kathmanduun paikallisella halpalentoyhtiöllä myynnissä olleet voileivät loppuivat, ennen kuin lentoemännät ehtivät meihin asti... toisin sanoen olimme todella kiitollisia tarjotusta nuudelisopasta. 

Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa oikaista pitkäkseen sängylle, edellinen yö kun oli vietetty lentokoneen ahdingossa kaiken maailman luonnottomissa asennoissa. Hyvien yöunien jälkeen herättiin lauantaiaamuna virkeinä ja hyväntuulisina, ei jet lagista tietoakaan! Aika suunnata ihastelemaan Kathmandun ihmeitä.

We arrived in Kathmandu last night after exhausting 30-hour-long trip. Until then we had only experienced the less-nice bits about travelling: endless waiting at different airports, delayed flights (all of our three flights were somewhat delayed, albeit no more than an hour at any one time), lots and lots of hours spent cramped into the claustrophobic space of a plane unable to sleep, not eating properly… 


Landing in Kathmandu was really strange – as we were approaching the city we could hardly see any city lights. We had read before that the electricity supply is not really up to the size of the city and electricity is only available at certain times in certain parts of the city. You could really notice this as we landed in near-darkness! At least the airport had lights but there were no street lights at all and most of the houses were shrouded in darkness. Some houses or establishments must have had their own generators that were powering the dim energy-saving light bulbs but some small restaurants seemed to be serving their meals in romantic candle light. 


There was nothing romantic about the chaos on the streets however. We have visited many developing countries and many Asian cities, so we kind of expected a certain chaos, however it is always somewhat different and that of Kathmandu just hit me in the face as being possibly the most extreme example that I have seen. Good job we had our tour operator meeting us on the airport with a driver as agreed (this is the guy through whom we booked our Annapurna circuit trek) as I would have felt a bit unsafe with a taxi ride under the circumstances. First of all, being nearly dark apart from the lights of the vehicles and the few dim lights from some restaurants, secondly the streets were in an unspeakable condition, full of gigantic potholes that the driver wouldn’t even try to avoid (it would have been hopeless anyway). According to him it’s because the government is trying to make the roads wider to accommodate the growing number of vehicles on the road so they pretty much blew up the roads and they haven’t been re-constructed yet. And of course these horrific roads are chock-a-block with cars, motorcycles and indescribable vehicles, all the time honking their horns and making kamikaze-like manoeuvres from all directions. I always felt Gibraltar’s commuter traffic was a bit crazy, but they got nothing on Kathmandu!


However, we made it through all this chaos without any problems and the driver found our accommodation which we had booked through airbnb. No mean feat, considering that in Nepal addresses don’t bother with trivialities such as street names or house numbers but they are just marked with a general area. For instance, the area where this house is located is called Karkhana Chowk and all the houses within a 100 metre radius from the actual Karkhana Chowk will have the same address. It is normal for taxi drivers to always call for directions when looking for a place as the address will not give you enough information. How any mail ever gets delivered, I do not know.  

Our accommodation is located in a lovely peaceful area – also now while writing this I can only hear the crickets and dogs outside instead of traffic noise. Our host family must be very well off by the local standards, judging by the huge house with all mod cons where they rent out at least two rooms through airbnb. They are really nice and friendly people and luckily enough they offered us dinner as soon as we arrived – very much appreciated since we couldn’t eat anything proper all day and the low-cost airline we took from Dubai to Kathmandu had ran out of sandwiches by the time the stewardesses reached us. 


What a lovely feeling it was to actual lie down on a bed, after having spent the previous night in all sorts of unnatural positions in the airplane. We were both knackered but after a good night’s sleep we were ready to face the world and to explore Kathmandu!

No comments:

Post a Comment