Sen seitsemän värin laguuna Bacalarissa - The Lagoon of Seven Colours in Bacalar


Seuraavaan pysäkkiimme, Bacalariin, meitä kutsui monivärinen laguuna (laguna de siete colores). Majapaikkaa etsiessämme totesimme, ettei tästä kylästä kovin hyvää hinta-laatusuhdetta löydy ja varasimme melko vaatimattoman majatalon alle puolen kilometrin päässä laguunilta. Ajatuksena oli, että viettäisimme iltapäivän tallustellen laguunan reunaa pitkin ihaillen niitä kuuluisia värejä ja kuvittelimme myös, että laguunan rannalla olisi varmaan paljon ravintoloita ja baareja, joten sieltä löytyisi hyvä lounaspaikka. Suunnitelman toteuttaminen tosin ontui, kun lähdimme kävelemään laguunia kohti ja piakkoin tajusimme, että suurin osa sen rantaa on yksityisessä omistuksessa eikä satunnainen ohikulkija edes näe koko laguunia korkeiden aitojen takaa, puhumattakaan siitä että sen rannalle pääsisi käymään. Olimme myös suunnilleen nälkäkuoleman partaalla eikä mistään ravintoloista tai baareista näkynyt häivääkään, vaikka kuinka kävelimme. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että olimme koko ajan kävelleet väärään suuntaan, sillä päinvastaisesta suunnasta rannalta löytyi kuin löytyikin julkinen uimapaikka ja San Felipen linnoituksen läheltä myös aukio, jonka reunalla oli muutama ravintola ja saimme lopulta sekä mahamme täyteen että vilauksen itse laguunista. Se ensimmäinen iltapäivä ei kuitenkaan mennyt oikein hyvin ja Bacalarin kylä vaikutti todella köyhältä ja likaiselta kyläpahaselta. Vasta nyt aloimme tajuta, miten steriili Puerto Morelos itse asiassa olikaan - Meksiko alkoi näyttää vilauksia todellisista kasvoistaan.

Fort of San Felipe

Our reason to travel to our next destination, Bacalar, was the Laguna de siete colores. When looking for accommodation we had to come to the conclusion that we cannot find great value in this village and ended up booking a rather simple guest house about half a kilometre away from the lagoon. We figured we will spend the afternoon strolling along the lagoon admiring the beautiful colors and also assumed that the shore will be lined with lots of restaurants and bars, so it should be a good place to find lunch. We were very wrong. After walking for a while towards the lagoon it became painfully obvious that most of the shore is privately owned and a passer-by cannot even catch a glimpse of the lagoon over the high fences, nevermind walk along it. We were also on the edge of starvation and could not locate one restaurant, no matter how much we walked. In the end it turned out we had picked the wrong direction randomly, as in the opposite direction there was at least a public swimming place where you could get to the lagoon and, eventually, close to the San Felipe fort there was also a square lined with some restaurants. So finally we did get to see the lagoon as well as fill our bellies. However, that was not a great first impression and Bacalar seemed like a very poor and dirty little town. Only now we started to get an idea of just how sterile Puerto Morelos had been - Mexico was showing us a glimpse of its real face.



Toinen päivämme Bacalarissa kuitenkin osoittautui täydelliseksi. Ensinnäkin sää armahti meitä ja aamu avautui kauniin aurinkoisena (edellisen iltapäivän pilvinen ja sateenuhkainen keli ei tehnyt laguunille oikeutta), sitä paitsi veneretki oli ihan yli odotusten. Meitä oli pieni ryhmä, noin 10 henkeä plus kapteeni. Rajaton juomatarjoilu kuului hintaan, samoin kuin yksinkertainen lounas hedelmineen, sipseineen sekä Nutella-leipineen. Kaikkein parasta oli kuitenkin itse laguuni, joka tosiaan näytti parhaat puolensa upeine auringossa kimaltelevine väreineen. Vaihtelevat värit johtuvat eri syvyyksistä - joissain kohtaa voi kahlata polvenkorkuisessa vedessä, kun taas toisissa kohdissa cenote tiputti merenpohjan yli sadan metrin syvyyteen. Mitä matalampi vesi, sen vaaleammansininen vedensävy ja mitä syvempi, sen tummempi - supersyvä Cenote Negro oli nimensä mukaisesti ihan musta. Pulahtelimme uimaan tai vain tanssimaan veteen eri kohdissa olut- ja tequilahuuruissamme ja nautimme päivästä täysin siemauksin. Nähdäkseni paras tapa nauttia laguunasta on osallistua joko näille veneretkille tai vuokrata kajakki omatoimiseen tutkailuun. Monet rannalla sijaitsevista hostelleista näyttivät myös mukavilta ja siellä saa sitten loikoilla laguunin rannalla oikein sydämensä kyllyydestä - olisi ehkä meidänkin kannattanut tehdä niin. Joka tapauksessa saimme viettää ihanan päivän laguunilla! Muuten Bacalarilla ei ole mitään tarjottavaa, joten kaksi yötä riitti oikein mainiosti. Lähdimme seuraavana päivänä takaisin kohti pohjoista koloniaaliseen Valladolidin kaupunkiin.  






Nevertheless, our second day in Bacalar turned out to be perfect. First of all the weather turned for the best and the morning was lovely and sunny (the previous day with its grey, about-to-rain skies had not done the lagoon justice) and the boat trip we had booked online exceeded our expectations. We had a small group, about ten people plus the captain. Unlimited drinks as well as a simple lunch with fruits, crisps and Nutella sandwiches was included in the trip. The most important thing, obviously, was the lagoon itself, which was really showing its best side with brilliant colours glimmering in the sun. The variation in the water colour has to do with the depth - at some point we were wading in water up to our knees whereas in other parts there were cenotes more than hundred metres deep. The deeper the water, the darker the colour and the super deep Cenote Negro lived up to its name with its practically black colour. We visited several different spots at the lagoon for swimming or just dancing in the water encouraged by copious amounts of beer and tequila, enjoying the day to the max. As I see it, the best way to experience the lagoon is either by doing one of these boat trips or perhaps renting a kayak to explore it independently. Many of the hostels located at the shores of the lagoon also looked lovely and by staying in one of them you get to spend all the time you want by the shore - in hindsight we should have done that as well. In any case, we got to spend a lovely day at the lagoon!

That was all we wanted to do in Bacalar, so the next day we headed towards the north to visit the colonial town of Valladolid.




Comments

  1. Upean näköistä teillä siellä! Innolla odotan mitä tulevan pitää, kun upeissa paikoissa olette jo reissanneet. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista! Pysy kuulolla, päivityksiä Meksikosta riittää vielä vaikka kuinka paljon, kunhan ehdin niitä kirjoittamaan!

      Delete

Post a Comment

Popular posts from this blog

Varadero - paratiisi vai pettymys? Varadero - a paradise or a disappointment?

Rantatouristina Soussessa - Beach Tourists in Sousse

Kuuban ensitunnelmia - Cuba, first impressions