Sohvasurffauksen Huippukokemuksia - Top Experiences of Couchsurfing
Edellisessä päivityksessä selitin sohvasurffauksen ideaa niille, joille koko konsepti saattaa olla tuntematon. Lupasin myös kertoa omista kokemuksistani, mitä on vuosien varrella kertynyt.
Mietin tätä postausta suunnitellessani, pitäisikö listata parhaita, huonoimpia, oudoimpia vai hauskoimpia kokemuksiamme - tätä kun on kuitenkin harrastettu vuodesta 2010 lähtien, ollaan surffattu yli 40 kertaa ja hostattu yli 60 kertaa, niin kyllä siinä on tullut kaikenlaista koettua. Päätin sitten ottaa esimerkkejä kaikenlaisista kokemuksista, sen sijaan että olisin tehnyt jonkinlaisen top 10-listauksen. Postauksen kuvat eivät välttämättä liity tarinoihin, muihin surffaustarinoihin kylläkin.
In my previous post I explained the idea of couchsurfing to those of you, who might be unfamiliar with the concept. I also promised to share some of my experiences with you.
I was wondering if this post should be about the best, the worst, the weirdest or the funniest experiences - we have been doing this since 2010, surfing more than 40 times and hosting over 60 times so there are quite a few options. I decided to take some examples of all - the good, the bad and the ugly instead of doing some sort of Top 10 list. The pictures are not necessarily related to these particular stories.
Heti alkuun disclaimerina: meille ei ole koskaan sattunut mitään todella ikävää kauhutarinaa surffailun merkeissä. Yleisin kysymys, mitä ihmiset ihmettelevät kuullessaan koko konseptista on "eikö se ole vaarallista?! Päästät jonkun tuntemattoman sun kotiin, sehän saattaa varastaa kaiken tai vaikka murhata sinut! Ja vielä hullumpaa mennä jonkun tuntemattoman luo nukkumaan!" Vaikka suurin osa ihmisistä ei itse asiassa ole sarjamurhaajia eikä edes ryöstäjiä, toki täytyy olla jossain määrin varovainen. Tätä vartenhan sivustolla on referenssisysteemi ja me esimerkiksi emme mielellämme valitse surffaajia emmekä isäntiä, joilla ei ole yhtään referenssejä.
First the disclaimer: nothing really bad has ever happened to us while surfing or hosting - no horror stories here. The most common question people ask when hearing about CS is "but isn't it dangerous? You are letting some random stranger in your house, they might rob you or even kill you! And it's even crazier to go and sleep at some random stranger's place!" Although (shocking news!) most people are actually not serial killers or even robbers, it is of course wise to be careful. This is what the reference system is for and for example we prefer not to choose hosts or surfers who have no references as you need to keep safe.
Surffailujoulu Melbournessa, Australiassa joulukuu 2014
Olemme viettäneet joulua monissa merkeissä, mutta ehkä yksi parhaista tavoista viettää joulua oli keskellä CS-porukkaa Melbournessa. Alunperin srilankalainen Carl halusi järjestää hauskan joulun isohkolle surffailijajengille, joista monet olivat nuoria ja ensimmäistä kertaa poissa kotoa viettämässä joulua. No, me veteraanitkin mahduimme vielä joukkoon. Meitä oli muistaakseni kaikkiaan 14 henkeä, meidän lisäksemme oli surffailijoita Saksasta, Hollannista, Virosta sekä Puolasta. Kaikki laittoivat jotain jouluruokaa omasta maastaan ja syötiin itsemme oikein perinteiseen jouluähkyyn (mitä ilmeisesti jouluähky on perinne, jonka lähes kaikki joulua viettävät maat jakavat). Vaikka jouduimmekin nukkumaan patjoilla keittiön lattialla, ei se haitannut kun tiesimme tilanteen etukäteen ja se oli hauska tapa viettää joulua hyvässä seurassa.
CS Christmas in Melbourne, Australia December 2014
We have had all sorts of different ways of celebrating Christmas, but maybe one of the best ways was in the middle of a CS group in Melbourne. Our host Carl, originally from Sri Lanka, wanted to organize a fun Christmas for a large-ish group of surfers, most of whom were young and it was their first Christmas away from home. Luckily there was space for a couple of old-timers like us as well. As far as I remember it was about 14 of us, apart from us there were surfers from Germany, Holland, Poland and Estonia. Everyone cooked some traditional Christmas food from their country and we did the over-eat-yourself-into-a-coma tradition which seems to be shared by most countries. Even though we had to sleep on a mattress on the kitchen floor it was no problem, as we knew it beforehand and it was a fun way to spend Xmas in good company.
Suihkua vailla keskellä Siperiaa, syyskuu 2010
Saimme ensimmäiset surffailukokemuksemme Venäjältä ja sieltä niitä tarinoita kyllä riittääkin. Olimme syksyllä 2010 Trans-Mongolian junamatkalla, joka oli itsessään jo mahtava kokemus. Pysähdyimme matkan varrella moneen otteeseen ja useimmissa paikoissa yövyimme jonkun sohvalla. Yekaterinburgin ja Irkutskin välillä matkaa olisi ollut ihan hirvittävän paljon, joten halusimme tehdä varikkopysähdyksen jossain - lähinnä vain päästäksemme junasta pois ainakin yhdeksi yöksi ja käymään suihkussa. Löysimme sitten sohvan Omskista keskeltäei-mitään Siperiaa, jossa meitä hostasi alunperin Kazakstanista kotoisin oleva Alen. Hän oli oikein suloinen nuori poika, joka asui vielä äitinsä kanssa (äiti oli tosin silloin jossain muualla). Valitettavasti hänen profiilistaan ei käynyt ilmi, että he elivät sangen alkeellisissa olosuhteissa eikä talossa ollut esimerkiksi juoksevaa vettä. Muistakaahan, että yksi syy pysähtymiseen oli, että pääsisimme käymään suihkussa. Pihalla oli kyllä ulkovessa ja venäläinen versio saunasta banya, mutta kävi ilmi että banyan ovi oli lukossa ja se poissaoleva äiti oli ottanut avaimen mukaansa meille tuntemattomasta syystä. Ei sitten käydä suihkussa. Alen oli kyllä sympaattinen tapaus - hän ei ollut koskaan käynyt edes Moskovassa, ulkomaista puhumattakaan ja tarjosi majoitusta matkalaisille harjoitellakseen englantia. Siinä mielessä emme katuneet Omskissa pysähtymistä, vaikka en kaupunkia kenellekään suosittelisi nähtävyyksien tai yleisen ilmapiirin takia.
Showerless in Siberia, September 2010
We got our first surfing experiences in Russia and there would be plenty of stories to tell from there. Autumn 2010 we were doing the Trans-Mongolian train journey, which in itself was an amazing experience. We did several stops along the way and in most places did CS. The journey between Yekaterinburg and Irkutsk would have been excruciatingly long so we decided to break the journey somewhere just to have a pit stop, namely just to get out of the train and take a shower for a change. We found a couch in Omsk in the middle ofnowhere Siberia, where we were hosted by Alen who was originally from Kazakhstan. He was a really sweet young man living with his mother (who was away at the time). Unfortunately it was not mentioned in his profile that they lived in rather simple circumstances without such mod cons as running water. Remember our main reason for stopping was to take a shower? There was an outhouse for a toilet on the yard as well as the Russian version of sauna, banya. However the banya was locked and apparently the now-absent mother had taken the key with her for whatever reason. So no washing-up possibilities for us, thank you very much. Despite everything, Alen was a really nice character who had never even been to Moscow, let alone abroad, and he was hosting travellers to practise his English. That's why we didn't regret stopping in Omsk, although I would not recommend the town to anyone for its sights or general atmosphere.
Kaaoksen keskellä Christchurchissa, helmikuu 2015
Kuten mainitsin, olimme viettäneet edellisen joulun isossa CS-porukassa ja vaikka pienehkössä asunnossa vähän ahdasta tulikin, se oli silti hyvä kokemus. Tärkeää siinä oli, että tiesimme etukäteen olevamme ison porukan keskellä ja sovimme, että se meille sopii. Toisin kävi Christchurchissa Uudessa-Seelannissa pari kuukautta myöhemmin. Totta puhuen se oli vähän oma vika, kun meillä ei ollut paljon aikaa netissä ja hätäilimme vähän pyynnön lähetyksen kanssa. Peter (reilu viisikymppinen rekkakuski) tuli sovitusti hakemaan meitä bussilta ja yllätyimme jo siinä vaiheessa, kun mukaan hyppäsi samasta bussista myös kaksi saksalaista reppureissaajaa. He näyttivät yhtä lailla hämmentyneiltä meidän mukaantulostamme. Matkalla Peter mainitsi, että kotona oli hänen muistaakseen noin 17 muuta surffaajaa. Nauroin, sillä toivoin sen olevan vitsi. Se ei ollut vitsi. Saavuimme hänen kohtalaisen pieneen taloonsa ja olohuone-keittiö oli ihan tupaten täynnä ihmisiä ja heidän kamojaan. Ihmisiä istui sohvalla, lattialla, kaikilla tuoleilla ja omien reppujensa päällä. Tilanteen pelastus oli se, että jostain syystä (ehkä koska olemme pariskunta, ehkä koska olimme keskimäärin varmaan 10 vuotta muita surffaajia vanhempia, ehkä meillä vain kävi mäihä) Peter antoi meille ainoan "vierashuoneensa" - tämä oli komeron kokoinen huone, jossa oli yhden hengen sänky, mutta luojan kiitos meillä oli ovi jonka saattoi sulkea eivätkä rinkkamme sekoittuneet muiden ihmisten rinkkoihin. Tilanne oli silti melko kestämätön, etenkin kun talossa oli tasan yksi kylpyhuone ja siellä joutui jonottamaan kuin yökerhossa konsanaan. Peter tuntui pitävän tilannetta hyvänä vitsinä ja jaksoi sanoa "tervetuloa kaaoksen keskelle!" monta kertaa. En oikein ymmärrä, mitä iloa tästä hänelle oli, mutta se ei ihan vastaa meidän käsitystämme sohvasurffauksen ideasta.
Welcome to Chaos in Christchurch, February 2015
As mentioned before, we had spent a Christmas in a large group of CS's and even though the small house got a bit crowded, it was overall a nice experience. The important part was that we knew beforehand there will be a lot of people and agreed to that. A couple of months later in Christchurch, New Zealand we had quite a different experience. To be fair, it was partly our own fault as we didn't have much time to spend on the Internet and we sent out the request with some haste. Our host Peter, a fifty-something truck driver, came to pick us up from the bus stop as agreed and we were already surprised to see two German backpackers getting into the car from the same bus. They appeared equally surprised of our presence. On the way to his house Peter mentioned, that there are around 17 other surfers in the house, if he's not mistaken. I laughed, hoping it was a joke. It was not a joke. We arrived at his relatively small house to find the living room/kitchen absolutely packed with people and their luggage. People sitting on the sofa, all the chairs, the floor, on their own backpacks... the only saving grace was that for whatever reason (maybe because we are a couple, maybe because we were on average about ten years older than the other surfers or maybe we just got lucky) Peter gave us his only "guest room" - it was size of a wardrobe with a single bed, but thank God we had a door we could close and our backpacks didn't get mixed up with those of the others. Even then the situation was pretty terrible, especially as there was only one bathroom in the house and you always had to literally queue to pee like in a night club or some similar establishment. Peter seemed to consider this all a great joke and he kept saying "welcome to chaos!" over and over again. I don't quite see what he got out of all this, but it's not really our idea of CS.
Boheemeja roskisdyykkareita ja laivaliftaajia
Gibraltarin kupeessa asuessamme lähes kaikki surffaajamme halusivat tietenkin käydä Gibraltarilla. Tutustuimme myös toiseen matkailijoiden alijoukkoon - laivaliftaajiin. En tiennyt moisen idean olemassaolosta mitään, ennen kuin kohtasimme näitä liftaajia. Meillä oli syysaikaan monenmonta surffaajaa, joiden tarkoitus oli päästä johonkin laivaan tai veneeseen työtä vastaan matkalle Karibialle tai Etelä-Amerikkaan. Oli turkkilais-uusiseelantilainen elämäntapaliftaajapariskunta, jotka olisivat jääneet sohvallemme siihen asti, että löysivät laivan - paitsi, että pyysimme heitä lähtemään sovitun parin päivän jälkeen. Kaverimme sohvalla he sitten nukkuivatkin kolmisen viikkoa, ennen kuin tärppäsi. Mukavia ihmisiähän hekin olivat, mutta meidän mielestämme surffaamisen ja loisimisen välillä on vissi ero. Oli suomalainen Tomi, joka eli filosofiansa mukaisesti ilman rahaa liftaten, sohvasurffaten ja roskiksia dyykaten. Oli pari belgialaista hippipoikaa, jotka pysäytettiin joka kerta Espanjan ja Gibraltarin rajalla, koska rajavartioiden mukaan he "näyttivät rikollisilta". Vaikka me emme ihan näin boheemisti osaisikaan elää, on silmiä avaava kokemus tavata tällaisiakin ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan ajatuksia ja kokemuksia. Ihailen heidän rohkeuttaan elää omalla tavallaan yhteiskunnan normeista piittaamatta ja muistelen lämmöllä näitä kohtaamisia.
Bohemian Dumpster-Divers and Boat Hitch-Hikers
Since we were living close to Gibraltar, naturally pretty much all of our surfers wanted to visit Gibraltar. We also got to know of a sub-group of travellers - boat hitch-hikers. I had no idea it was a thing before meeting them. In autumn time we had many surfers with the intention of getting a free ride on one of the boats travelling to the Caribbean or South America through working as crew members. There was a Turkish - New Zealander couple of dedicated hitch-hikers, who would have stayed on our couch until finding a boat - except that we asked them to leave after the two days we had agreed upon. After that they ended up on a couch of a friend of ours and stayed there for three weeks until they got lucky with a boat. Nice people and all, but in our opinion there is a great difference between CS and being a leech. There was a Finnish guy called Tomi who lived according to his own philosophy without any money whatsoever - hitch-hiking, couchsurfing and dumpster-diving. There were a couple of Belgian hippie guys who were stopped every time when crossing the border between Spain and Gibraltar, as according to the border guards they "looked like criminals". Even if we couldn't really live quite this bohemian way, it is an eye-opening experience to meet these people and share thoughts and experiences with them. I admire their bravery to live life in their own way without regard to the norms of the society and I remember these encounters with warmth.
Ilman sohvaa Lontoossa toukokuu 2014
Joskus voi käydä niinkin ikävästi, että sovittu sohva perutaan viime hetkellä. Niin meille on käynyt vain kerran, se tapahtui Lontoossa pari vuotta sitten. Olen siitä kertonut suomeksi täällä.
Left without a couch in London May 2014
One of the worst things that can happen with CS is when the host cancels last minute and you are left without a place to sleep. This has only really happened to us once, a couple of years ago in London. Our hosts cancelled the night before due to illness so we arrived in London on a Friday evening without a place to stay. We sent a few emergency requests but ended up booking two beds in a small dorm in a hostel (just how expensive is London!) for one night. In the end we wouldn't have even needed to do that, as Tristan kindly offered his couch and we spent a few merry nights in his busy and lively flat, having a BBQ party that also involved beer pong. Things worked out all right in the end and it turned out to be one of the funniest CS experiences.
Näitä kokemuksia on kertynyt vuosien varrella sen verran monta, että taidan tehdä jossain vaiheessa toisen postauksen aiheesta - muuten tästä tulisi jo ihan romaanin veroinen sepustus. Onko siellä lukijoilla kokemuksia surffailusta tai hostaamisesta? Jakakaa ihmeessä kommenttiosastossa mielipiteitä ja kokemuksia!
Along the years we have had so many different experiences that I think I will re-visit the topic in another post - otherwise this would become a novel in itself. Do any of the readers have any CS experiences? Please do share your thoughts and memories in the comments!
Mietin tätä postausta suunnitellessani, pitäisikö listata parhaita, huonoimpia, oudoimpia vai hauskoimpia kokemuksiamme - tätä kun on kuitenkin harrastettu vuodesta 2010 lähtien, ollaan surffattu yli 40 kertaa ja hostattu yli 60 kertaa, niin kyllä siinä on tullut kaikenlaista koettua. Päätin sitten ottaa esimerkkejä kaikenlaisista kokemuksista, sen sijaan että olisin tehnyt jonkinlaisen top 10-listauksen. Postauksen kuvat eivät välttämättä liity tarinoihin, muihin surffaustarinoihin kylläkin.
In my previous post I explained the idea of couchsurfing to those of you, who might be unfamiliar with the concept. I also promised to share some of my experiences with you.
I was wondering if this post should be about the best, the worst, the weirdest or the funniest experiences - we have been doing this since 2010, surfing more than 40 times and hosting over 60 times so there are quite a few options. I decided to take some examples of all - the good, the bad and the ugly instead of doing some sort of Top 10 list. The pictures are not necessarily related to these particular stories.
 |
| In Swiss Alps in December 2011 with our host Nick |
Heti alkuun disclaimerina: meille ei ole koskaan sattunut mitään todella ikävää kauhutarinaa surffailun merkeissä. Yleisin kysymys, mitä ihmiset ihmettelevät kuullessaan koko konseptista on "eikö se ole vaarallista?! Päästät jonkun tuntemattoman sun kotiin, sehän saattaa varastaa kaiken tai vaikka murhata sinut! Ja vielä hullumpaa mennä jonkun tuntemattoman luo nukkumaan!" Vaikka suurin osa ihmisistä ei itse asiassa ole sarjamurhaajia eikä edes ryöstäjiä, toki täytyy olla jossain määrin varovainen. Tätä vartenhan sivustolla on referenssisysteemi ja me esimerkiksi emme mielellämme valitse surffaajia emmekä isäntiä, joilla ei ole yhtään referenssejä.
First the disclaimer: nothing really bad has ever happened to us while surfing or hosting - no horror stories here. The most common question people ask when hearing about CS is "but isn't it dangerous? You are letting some random stranger in your house, they might rob you or even kill you! And it's even crazier to go and sleep at some random stranger's place!" Although (shocking news!) most people are actually not serial killers or even robbers, it is of course wise to be careful. This is what the reference system is for and for example we prefer not to choose hosts or surfers who have no references as you need to keep safe.
Surffailujoulu Melbournessa, Australiassa joulukuu 2014
Olemme viettäneet joulua monissa merkeissä, mutta ehkä yksi parhaista tavoista viettää joulua oli keskellä CS-porukkaa Melbournessa. Alunperin srilankalainen Carl halusi järjestää hauskan joulun isohkolle surffailijajengille, joista monet olivat nuoria ja ensimmäistä kertaa poissa kotoa viettämässä joulua. No, me veteraanitkin mahduimme vielä joukkoon. Meitä oli muistaakseni kaikkiaan 14 henkeä, meidän lisäksemme oli surffailijoita Saksasta, Hollannista, Virosta sekä Puolasta. Kaikki laittoivat jotain jouluruokaa omasta maastaan ja syötiin itsemme oikein perinteiseen jouluähkyyn (mitä ilmeisesti jouluähky on perinne, jonka lähes kaikki joulua viettävät maat jakavat). Vaikka jouduimmekin nukkumaan patjoilla keittiön lattialla, ei se haitannut kun tiesimme tilanteen etukäteen ja se oli hauska tapa viettää joulua hyvässä seurassa.
CS Christmas in Melbourne, Australia December 2014
We have had all sorts of different ways of celebrating Christmas, but maybe one of the best ways was in the middle of a CS group in Melbourne. Our host Carl, originally from Sri Lanka, wanted to organize a fun Christmas for a large-ish group of surfers, most of whom were young and it was their first Christmas away from home. Luckily there was space for a couple of old-timers like us as well. As far as I remember it was about 14 of us, apart from us there were surfers from Germany, Holland, Poland and Estonia. Everyone cooked some traditional Christmas food from their country and we did the over-eat-yourself-into-a-coma tradition which seems to be shared by most countries. Even though we had to sleep on a mattress on the kitchen floor it was no problem, as we knew it beforehand and it was a fun way to spend Xmas in good company.
 |
| International Christmas Dinner |
Suihkua vailla keskellä Siperiaa, syyskuu 2010
Saimme ensimmäiset surffailukokemuksemme Venäjältä ja sieltä niitä tarinoita kyllä riittääkin. Olimme syksyllä 2010 Trans-Mongolian junamatkalla, joka oli itsessään jo mahtava kokemus. Pysähdyimme matkan varrella moneen otteeseen ja useimmissa paikoissa yövyimme jonkun sohvalla. Yekaterinburgin ja Irkutskin välillä matkaa olisi ollut ihan hirvittävän paljon, joten halusimme tehdä varikkopysähdyksen jossain - lähinnä vain päästäksemme junasta pois ainakin yhdeksi yöksi ja käymään suihkussa. Löysimme sitten sohvan Omskista keskeltä
Showerless in Siberia, September 2010
We got our first surfing experiences in Russia and there would be plenty of stories to tell from there. Autumn 2010 we were doing the Trans-Mongolian train journey, which in itself was an amazing experience. We did several stops along the way and in most places did CS. The journey between Yekaterinburg and Irkutsk would have been excruciatingly long so we decided to break the journey somewhere just to have a pit stop, namely just to get out of the train and take a shower for a change. We found a couch in Omsk in the middle of
 |
| Not related to the story above! CS gathering in Tarifa, Spain back in 2010 |
Kaaoksen keskellä Christchurchissa, helmikuu 2015
Kuten mainitsin, olimme viettäneet edellisen joulun isossa CS-porukassa ja vaikka pienehkössä asunnossa vähän ahdasta tulikin, se oli silti hyvä kokemus. Tärkeää siinä oli, että tiesimme etukäteen olevamme ison porukan keskellä ja sovimme, että se meille sopii. Toisin kävi Christchurchissa Uudessa-Seelannissa pari kuukautta myöhemmin. Totta puhuen se oli vähän oma vika, kun meillä ei ollut paljon aikaa netissä ja hätäilimme vähän pyynnön lähetyksen kanssa. Peter (reilu viisikymppinen rekkakuski) tuli sovitusti hakemaan meitä bussilta ja yllätyimme jo siinä vaiheessa, kun mukaan hyppäsi samasta bussista myös kaksi saksalaista reppureissaajaa. He näyttivät yhtä lailla hämmentyneiltä meidän mukaantulostamme. Matkalla Peter mainitsi, että kotona oli hänen muistaakseen noin 17 muuta surffaajaa. Nauroin, sillä toivoin sen olevan vitsi. Se ei ollut vitsi. Saavuimme hänen kohtalaisen pieneen taloonsa ja olohuone-keittiö oli ihan tupaten täynnä ihmisiä ja heidän kamojaan. Ihmisiä istui sohvalla, lattialla, kaikilla tuoleilla ja omien reppujensa päällä. Tilanteen pelastus oli se, että jostain syystä (ehkä koska olemme pariskunta, ehkä koska olimme keskimäärin varmaan 10 vuotta muita surffaajia vanhempia, ehkä meillä vain kävi mäihä) Peter antoi meille ainoan "vierashuoneensa" - tämä oli komeron kokoinen huone, jossa oli yhden hengen sänky, mutta luojan kiitos meillä oli ovi jonka saattoi sulkea eivätkä rinkkamme sekoittuneet muiden ihmisten rinkkoihin. Tilanne oli silti melko kestämätön, etenkin kun talossa oli tasan yksi kylpyhuone ja siellä joutui jonottamaan kuin yökerhossa konsanaan. Peter tuntui pitävän tilannetta hyvänä vitsinä ja jaksoi sanoa "tervetuloa kaaoksen keskelle!" monta kertaa. En oikein ymmärrä, mitä iloa tästä hänelle oli, mutta se ei ihan vastaa meidän käsitystämme sohvasurffauksen ideasta.
Welcome to Chaos in Christchurch, February 2015
As mentioned before, we had spent a Christmas in a large group of CS's and even though the small house got a bit crowded, it was overall a nice experience. The important part was that we knew beforehand there will be a lot of people and agreed to that. A couple of months later in Christchurch, New Zealand we had quite a different experience. To be fair, it was partly our own fault as we didn't have much time to spend on the Internet and we sent out the request with some haste. Our host Peter, a fifty-something truck driver, came to pick us up from the bus stop as agreed and we were already surprised to see two German backpackers getting into the car from the same bus. They appeared equally surprised of our presence. On the way to his house Peter mentioned, that there are around 17 other surfers in the house, if he's not mistaken. I laughed, hoping it was a joke. It was not a joke. We arrived at his relatively small house to find the living room/kitchen absolutely packed with people and their luggage. People sitting on the sofa, all the chairs, the floor, on their own backpacks... the only saving grace was that for whatever reason (maybe because we are a couple, maybe because we were on average about ten years older than the other surfers or maybe we just got lucky) Peter gave us his only "guest room" - it was size of a wardrobe with a single bed, but thank God we had a door we could close and our backpacks didn't get mixed up with those of the others. Even then the situation was pretty terrible, especially as there was only one bathroom in the house and you always had to literally queue to pee like in a night club or some similar establishment. Peter seemed to consider this all a great joke and he kept saying "welcome to chaos!" over and over again. I don't quite see what he got out of all this, but it's not really our idea of CS.
 |
| CS party in Moscow, Russia 2010 |
Boheemeja roskisdyykkareita ja laivaliftaajia
Gibraltarin kupeessa asuessamme lähes kaikki surffaajamme halusivat tietenkin käydä Gibraltarilla. Tutustuimme myös toiseen matkailijoiden alijoukkoon - laivaliftaajiin. En tiennyt moisen idean olemassaolosta mitään, ennen kuin kohtasimme näitä liftaajia. Meillä oli syysaikaan monenmonta surffaajaa, joiden tarkoitus oli päästä johonkin laivaan tai veneeseen työtä vastaan matkalle Karibialle tai Etelä-Amerikkaan. Oli turkkilais-uusiseelantilainen elämäntapaliftaajapariskunta, jotka olisivat jääneet sohvallemme siihen asti, että löysivät laivan - paitsi, että pyysimme heitä lähtemään sovitun parin päivän jälkeen. Kaverimme sohvalla he sitten nukkuivatkin kolmisen viikkoa, ennen kuin tärppäsi. Mukavia ihmisiähän hekin olivat, mutta meidän mielestämme surffaamisen ja loisimisen välillä on vissi ero. Oli suomalainen Tomi, joka eli filosofiansa mukaisesti ilman rahaa liftaten, sohvasurffaten ja roskiksia dyykaten. Oli pari belgialaista hippipoikaa, jotka pysäytettiin joka kerta Espanjan ja Gibraltarin rajalla, koska rajavartioiden mukaan he "näyttivät rikollisilta". Vaikka me emme ihan näin boheemisti osaisikaan elää, on silmiä avaava kokemus tavata tällaisiakin ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan ajatuksia ja kokemuksia. Ihailen heidän rohkeuttaan elää omalla tavallaan yhteiskunnan normeista piittaamatta ja muistelen lämmöllä näitä kohtaamisia.
Bohemian Dumpster-Divers and Boat Hitch-Hikers
Since we were living close to Gibraltar, naturally pretty much all of our surfers wanted to visit Gibraltar. We also got to know of a sub-group of travellers - boat hitch-hikers. I had no idea it was a thing before meeting them. In autumn time we had many surfers with the intention of getting a free ride on one of the boats travelling to the Caribbean or South America through working as crew members. There was a Turkish - New Zealander couple of dedicated hitch-hikers, who would have stayed on our couch until finding a boat - except that we asked them to leave after the two days we had agreed upon. After that they ended up on a couch of a friend of ours and stayed there for three weeks until they got lucky with a boat. Nice people and all, but in our opinion there is a great difference between CS and being a leech. There was a Finnish guy called Tomi who lived according to his own philosophy without any money whatsoever - hitch-hiking, couchsurfing and dumpster-diving. There were a couple of Belgian hippie guys who were stopped every time when crossing the border between Spain and Gibraltar, as according to the border guards they "looked like criminals". Even if we couldn't really live quite this bohemian way, it is an eye-opening experience to meet these people and share thoughts and experiences with them. I admire their bravery to live life in their own way without regard to the norms of the society and I remember these encounters with warmth.
 |
| Picnic on the beach in Wellington, New Zealand with our hosts January 2015 |
Ilman sohvaa Lontoossa toukokuu 2014
Joskus voi käydä niinkin ikävästi, että sovittu sohva perutaan viime hetkellä. Niin meille on käynyt vain kerran, se tapahtui Lontoossa pari vuotta sitten. Olen siitä kertonut suomeksi täällä.
Left without a couch in London May 2014
One of the worst things that can happen with CS is when the host cancels last minute and you are left without a place to sleep. This has only really happened to us once, a couple of years ago in London. Our hosts cancelled the night before due to illness so we arrived in London on a Friday evening without a place to stay. We sent a few emergency requests but ended up booking two beds in a small dorm in a hostel (just how expensive is London!) for one night. In the end we wouldn't have even needed to do that, as Tristan kindly offered his couch and we spent a few merry nights in his busy and lively flat, having a BBQ party that also involved beer pong. Things worked out all right in the end and it turned out to be one of the funniest CS experiences.
 |
| Beer Pong! |
Näitä kokemuksia on kertynyt vuosien varrella sen verran monta, että taidan tehdä jossain vaiheessa toisen postauksen aiheesta - muuten tästä tulisi jo ihan romaanin veroinen sepustus. Onko siellä lukijoilla kokemuksia surffailusta tai hostaamisesta? Jakakaa ihmeessä kommenttiosastossa mielipiteitä ja kokemuksia!
Along the years we have had so many different experiences that I think I will re-visit the topic in another post - otherwise this would become a novel in itself. Do any of the readers have any CS experiences? Please do share your thoughts and memories in the comments!
Comments
Post a Comment