Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Monday, February 16, 2015

Osa Viisikymmentäkuusi – Part Fifty-Six: Christchurch & Akaroa




Saavuimme Christchurchiin illalla ja surffailuhostimme Peter tuli hakemaan meitä bussilta. Samalla hän haki myös samalla bussilla tulleet kaksi saksalaistyttöä – ahaa, hän siis hostaa useampia ihmisiä kerrallaan (mitä hän ei ollut maininnut etukäteen). No, ei siinä parissa saksalaisessa vielä mitään, mutta perille saapuessamme kävi ilmi, että talo oli jo täynnä ihmisiä, koskapa hänellä oli yhteensä 12 sohvasurffailijaa sekä kämppis sekä koira jakamassa tätä yhden kylpyhuoneen asuntoa. Se oli meille kyllä järkytys ja jos olisimme tämän tienneet, emme olisi menneet sinne ollenkaan. Ainoa lohdutus oli se, että mistä lie syystä Peter antoi meille ainoan vierashuoneen (pienenpieni huone kapealla yhdenmaattavalla sängyllä), joten meillä oli sentään sen verran yksityisyyttä. Kaikki muut nukkuivat mistä vain sattuivat löytämään tilaa olohuoneen lattialta. Tämä ei ollut ollenkaan meidän käsityksemme sohvasurffailusta ja olisimme lähteneet saman tien pois, mutta koko kaupunki oli lähestulkoon täyteen buukattu ja loput hostellit olisivat olleet tosi kalliita, joten päätimme hammasta purren pysyä aloillamme ja käydä siellä vain nukkumassa – onhan sitä nyt pahemmissakin paikoissa yövytty. 

"Container Mall" Re-Start - earthquake-proof shopping mall

We arrived in Christchurch in the evening and our host Peter came to pick us up from the bus. At the same time he picked up the two German girls who had come on the same bus – ok, so he is hosting more people at the same time, he hadn’t mentioned that beforehand. Nevermind the two Germans, finally it turned out that actually he is hosting altogether 12 surfers in the small one-bathroom-house he shared with his flatmate and a dog. This came to us as a shock and had we known this beforehand, we wouldn’t have gone there in the first place. The only thing making it bearable was that for whatever reason Peter gave us the only spare room (a tiny room with a single bed) so at least we got some privacy. Everybody else just slept wherever they could find a space to lie down on the living room floor. This is not our idea of couchsurfing at all and we would have walked out straight away, but the city was nearly fully booked and the remaining hostel rooms would have been really expensive so we decided to stick it – still not the worst place we have ever slept at. 
Damages caused by the earthquake


Vaikka Christchurch on eteläsaaren suurin kaupunki noin 340 000 asukkaan väkiluvullaan, siellä käyneiden yleinen mielipide oli, ettei siellä ole paljon mitään nähtävää. Mehän emme tätä uskoneet, vaikka Uuden-Seelannin huippukohteet aina löytyvätkin kaupunkien ulkopuolelta. Ei siellä tosin kauaa tarvinnut tallustella, ennen kuin oli pakko yhtyä tähän mielipiteeseen. Maanjäristysten sarja 2011 tuhosi kaupunkia aika pahasti ja vahinkoja korjaillaan yhä (eikä näköjään kovin tehokkaasti), mutta totta puhuen en usko, että se ennen maanjäristystäkään olisi ollut kovin kaunis kaupunki. Mielipiteeseemme vaikutti toki vähän sää, joka oli todella kurja: kaikki näyttää aina rumemmalta harmaana sadepäivänä, mutta silti – Christchurch vaikutti todella oudolta kaupungilta, joka olisi kuulunut paremminkin jonnekin entiseen Neuvostoliittoon. Oli hankalaa löytää edes toimivaa ravintolaa tai kahvilaa, aina kun näimme jonkin lupaavannäköisen kyltin, kävi ilmi että siellä oli ollut kahvila ennen maanjäristystä ja kyltti oli ainoa, mitä jäi jäljelle. Joka tapauksessa, oli siellä sentään ihan hyvä museo, joka oli vieläpä ilmainen ja siellä saattoi viettää mukavasti pari tuntia. Ihan museon vieressä oli Kasvitieteellinen Puutarha, jossa säätä uhmaten kiertelimme jonkin aikaa. Maanjäristyksen uhrien muistoksi Madras Streetille oli laitettu muistomerkiksi 185 tyhjää valkoista tuolia, mikä oli ihan pysäyttävä näky. Päätimme jättää väliin köysirata-ajelut (ei tämä niin kaunis kaupunki ole, että haluaisin nähdä sen yläilmoista) sekä jokiveneilyt (ei se tällä ilmalla olisi kovin nautittavaa), joten siinäpä ne kaupungin nähtävyydet sitten olivatkin. 
Monument for the victims of the earthquake

Although Christchurch is the biggest city on the South Island with its population of about 340 000, everyone we talked to said there’s not much to see there. We didn’t quite believe that even though it is true that the greatest things in NZ are outside the cities. However, we didn’t have to walk around for long before we saw what they meant. The series of earthquakes in 2011 had battered the city badly and they are still working on fixing the damages (and not very efficiently it seems) but I doubt it was a beautiful city even before the earthquakes. Mind you, the weather was really awful and obviously everything looks uglier on a grey rainy day but still, Christchurch just looked like it belonged somewhere in the ex-Soviet Union with its grey square buildings and the air of neglect. It was difficult to even find a functional restaurant or café – whenever we saw a promising-looking sign, it turned out there used to be a café there but after the earthquake only the sign remained. However, there was a good museum (free!) where we spent a pleasant couple of hours. We also braved the elements while strolling around the Botanical Gardens just next to the museum. One thing quite worth seeing was the monument for the victims of the earthquake where 185 empty white chairs had been placed to commemorate the 185 people who lost their lives. We decided to give the gondola a miss (it’s not such a nice city I would want to see it from the air) and punting on the Avon River (with this weather it would be hardly enjoyable) so that was pretty much it, sight-wise. 
In the Botanical Gardens

Koska yksi päivä riitti oikein hyvin kaupungin kiertelyyn, päätimme suunnata seuraavana päivänä Akaroan niemimaalle noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Akaroaa kehuttiin kauniiksi ranskalaistyyppiseksi kyläksi, josta menee risteilyjä ihastelemaan paikallisia delfiinejä (maailman pienin ja harvinaisin delfiinilaji Hector Dolphins) sekä pingviinejä (blue penguins). Päiväretket Christchurchista olisivat maksaneet melkein 200 NZD per hlö, mutta löysimme onneksi halvemman tavan – varasimme pelkän bussin (40 NZD per hlö meno-paluu YHA-alennuksella) ja löysimme netistä (bookme.co.nz) halvemman diilin risteilylle, joten se tuli maksamaan 55 NZD normaalin 75 NZD sijaan. Meillä oli noin tunti aikaa hengailla Akaroassa ennen risteilyn alkua, joten kävimme syömässä ranskalaistyyliin kreppejä (tarjoilijatkin olivat ranskalaisia) ja kuljeskelimme pitkin pittoreskejä katuja, talot olivat todella söpöjä pikkumökkejä. Itse risteily oli todellakin hintansa arvoinen (vaikka johan tässä on seilattu vaikka millä paateilla), sillä maisemat olivat mahtavat ja näimme kaikkia toivomiamme eläimiä: sieltä löytyi sekä hylkeitä, pingviinejä että niitä pieniä delfiinejä. Hylkeistä ja delfiineistä sai suht helposti kuviakin, kun hylkeet loikoilivat tapansa mukaan paistattelemassa päivää, kun taas delfiinit uiskentelivat leikkisästi laivan ympärillä pitkät tovit. Pingviinit sen sijaan olivat turhan kiireisiä kalastaessaan kuvaamista ajatellen; ne pilkistivät aina välillä vedestä esiin ja parin sekunnin päästä ne olivat taas sukeltaneet syvälle, ilmestyäkseen taas pinnalle kymmenen metrin päässä. Mahdottoman söpöjä otuksia! Akaroa oli tosi söpö pikkukylä, vaikkakin vähän turistirysämäinen, ja siellä oli huomattavasti kivempaa hengailla kuin Christchurchin kaupungissa.
Seuraavaksi matka jatkuu kohti Queenstownia ja vanhaa ystäväämme Päiviä!
In the Akaroa Harbour
A camera-shy penguin

Since one day was more than enough for the city, the next day we decided to head to Akaroa peninsula about 1,5 hours’ drive away. Akaroa is famed to be a quaint French-style village where you can take cruises to see dolphins (the smallest and the rarest in the world, Hector dolphins) and blue penguins. The day trips from Christchurch would have cost nearly 200 NZD per person but luckily we found a cheaper way of doing it by booking the bus (40 NZD per person with our YHA discount) separately and booking the cruise on www.bookme.co.nz with a discounted price 55 NZD instead of normal price 75 NZD. We had about an hour to hang out in Akaroa before the cruise so we went to eat French crepes (even the waiters were French) and strolled around the picturesque little streets with incredibly cute little cottages. The cruise was really worth its price (even though by now we have taken so many different boat trips) as the landscape was just stunning and we saw all the animals we were hoping to see: dolphins, fur seals and penguins. It was relatively easy to photograph the seals, as they were just lounging around in the sun as they do, as well as the dolphins that were swimming happily by the boat for a long while. The penguins were a bit too busy with fishing to be posing for us though: they would pop up on the surface for a couple of seconds, then dive under only to appear again 10 metres away. Hence the pictures don’t really do justice to their cuteness! Akaroa was a really pretty township, if a little touristy, and it was definitely a lot more pleasant a place to hang out than Christchurch.
Next destination: Queenstown and our old friend Päivi’s place!
NZ fur seal

Hector Dolphins



No comments:

Post a Comment