Sanottuamme hyvästit Sri Lankalle lensimme Colombosta Kuala Lumpurin kautta Vietnamiin, jossa ensimmäinen pysäkkimme oli maaninen Ho Chi Minh City. Tapojemme vastaisesti olimme varanneet 14 tunnin välilaskullemme päivähuoneen lentokenttähotellista, joten saavuimme perille suhteellisen freesseinä ja hyvin levänneinä, vaikka myöhäinen ilta olikin. Meistä tuli miljonäärejä heti lentokentällä vedettyäni automaatista kolme miljoonaa dongia eli noin 115 euroa (olisin itse asiassa halunnut viisi miljoonaa, mutta maksiminostosumma oli kolme - sillä oli pärjättävä alkuun). Lentokenttäbussi maksoi 20 000 dongia eli vajaan euron ja vei meidät kätevästi lyhyen kävelymatkan päähän hostellistamme backpacker streetilla. Kävelymatkalla havaitsin, ettei alue ollutkaan mikään yöelämän keskus, niin kuin olin vähän pelännyt - klo 23 tienoilla ravintolat sulkivat oviaan eikä mistään kuulunut jyskyttävää musiikkia. Sehän sopii, me kypsään ikään ehtineet reppureissaajat saisimme siis nukkua yömme rauhassa.
 |
| The city of five million motor cycles |
 |
| Local market |
After saying goodbye to Sri Lanka we flew from Colombo via Kuala Lumpur to Vietnam, where our first stop was the manic Ho Chi Minh City. Untypically of us, we had booked an airport hotel for our 14-hour layover, so we arrived relatively fresh and well-rested despite the late hour. We became millionaires right away at the airport, as I withdrew three million dongs (which equals about 115 euro - actually I wanted to get five million but three was the maximum withdrawal amount available). The airport bus cost 20 000 dongs (less than one euro) per person and dropped us off conveniently within a short walk from our hostel on the Backpacker Street. Along the walk I noticed that luckily the area didn’t seem like such a nightlife centre I had feared it to be - it was around 11pm and the restaurants were closing their doors and there wasn’t any pumping music to be heard anywhere. It seemed us mature backpackers would not be disturbed while getting our beauty sleep.
 |
| Ben Thahn Market |
 |
| Central post office |
 |
| Reunification Palace |
Meillä oli kaksi päivää Ho Chi Minh Cityssa, ja halusimme tehdä tänä aikana yhden puolipäiväretken Cu Chi -tunneleihin ja yhden kokopäiväretken Mekong-joen alueelle, joten varsinaiseen kaupungin nähtävyyksien katseluun meillä oli siis vain aamupäivä aikaa. Lähdimme siis reippaina tallustelemaan kaupungille heti aamupalan jälkeen ajatellen, että kävellessä saamme kokea kaupungin ilmapiiriä paremmin kuin taksilla suhaillen ja nähdä enemmän. Olin jäädä heti ensimmäisen tienylityksen aikana moottoripyörän alle, ja tämä osoittautui sangen usein toistuvaksi kokemukseksi Vietnamissa - liikenne on todellakin aivan niin hullua, kuin kaikki sanovat, ja pahimmillaan moottoripyöriä suhailee jalkakäytävilläkin. Tai niitä on parkkeerattu jalkakäytäville niin paljon, ettei sekaan mahdu kävelemään, ja jalankulkija joutuu astumaan kadulle riskeeraamaan henkensä. Jo kaduilla kävely on siis ihan oma sydämentykytyksiä aiheuttava extreme-kokemuksensa Ho Chi Minh Cityssä! Toinen sydämentykytyksiä tuottava asia on kahvi - Sri Lankan jälkeen oli ihanaa havaita olevansa kahvikulttuurin keskellä, ja vahvasta vietnamilaisesta kahvista (jäillä tai ilman) tuli heti uusi suosikkini. Kahviloita riittää joka kulmalla, ja kahvi on hyvää ja halpaa.
 |
| Vietnamese iced coffee, yum! |
 |
| Views over Ho Chi Minh City |
We had two full days in Ho Chi Minh City, and we had decided to do one full day trip to the Mekong River delta and one half day trip to Cu Chi tunnels, so in effect we only had one morning to do sightseeing in the city itself. Therefore we headed out on foot bright and early, figuring that by walking we have a better chance to soak up the atmosphere and see more than by taking taxies. I nearly got hit by a motor cycle right away at the first road crossing, and this turned out to be often-repeated event in Vietnam - the traffic really is as crazy as everybody says, and in the worst case the motorcycles are speeding along the pavement as well. Or else the pavement is blocked by parked motorcycles, so that the pedestrian is forced to step on the road to go around them, risking their life all the time. So just walking on the streets of Ho Chi Minh City is an extreme experience that can make your heart race! Another thing to make your heart race faster is the coffee - after three weeks in Sri Lanka I was delighted to be in a coffee country, and the strong Vietnamese coffee (with or without ice) soon became my new favourite. Coffee shops are on every corner, and the coffee is good and cheap.
 |
| Notre Dame cathedral |
Yleisen ilmapiirin haistelun lisäksi nappasimme listalta meille mieluisimmat ja kiintoisimmat kohteet. Kävelimme pikaisesti Ben Thanh Market -basaarialueen läpi matkallamme kohti Dong Khoi -katua, jolla sijaitsee paljon Ranskan siirtomaavallan aikaisia rakennuksia. Kävimme katsomassa Notre Damen katedraalia, joka sijaitsee keskuspostitoimiston vieressä. Itse katedraaliin ei päässyt sisälle korjaustöiden takia (vitsiniekoille tiedoksi, tämä tapahtui ennen Pariisin Notre Damen kattopaloa, eli niistä korjauksista ei ollut kyse), mutta postitoimistoon sai mennä sisälle ihan ilmaiseksi ja se olikin todella kaunis rakennus. Puistossa sijaitsevaan Reunification Palaceen emme lopulta menneet sisälle aikaa säästääksemme, vaan kävelimme sieltä Bitexco Financial Tower -rakennukseen, jonka 52. kerroksessa sijaitsevassa kahvilassa saimme juodaksemme kiskurihintaiset jääkahvit (yli neljä euroa per lasi!). Olihan kahvi kieltämättä hyvää, mutta näkymistä kaupungin yli siellä joutui maksamaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä Sky Deckille, jonne pääsymaksu olisi ollut 200 000 dongia eli noin 8 euroa per henkilö ilman kahvia, joten totesimme kahvilavisiitin kannattavammaksi. Sitten olikin aika kiirehtiä takaisin hostellille, sillä retki Cu Chi -tunneleihin alkoi klo 13.
 |
| Bitexco Financial Tower |
 |
| When you can only take the elevator to the floors 49 and up |
Apart from the general people-watching and atmosphere-soaking-up we had picked a few sights that appealed to us in particular. We walked through the Ben Thanh Market quickly on our way to Doi Khong Street, that has a lot of beautiful French colonial arcitecture. We went to see the Notre Dame cathedral, which we couldn’t enter though due to renovation (no, the renovation had nothing to do with the fire in Notre Dame in Paris as this happened prior to the fire, in case you were going to make that joke), but the beautiful central post office that is located next to the cathedral could be visited for free. After that we walked to a park where the Reunification Palace is located, but due to time constrains we decided not to go in. Finally we walked to the Bitexco Financial Tower and had an incredibly expensive iced coffee (more than four euro per glass!) in the cafeteria on the 52. floor. The coffee was really good, but you are paying for the view over the city that is really impressive. The other option of seeing the same view would be to visit the Sky Deck in the same building, but the entrance ticket there is 200 000 dong (around 8 euro) per person and you don’t get a coffee, so we figured the cafeteria was a better deal. Then it was time to rush back to the hostel, as our trip to Cu Chi tunnels started at 1pm.
 |
| A trap |
 |
| Gina with a tank |
 |
| Going down to the tunnels |
Totesimme heti, että Vietnamissa erilaiset päiväretket ovat hyvin edullisia ja helposti järjestettävissä joka hostellista tai hotellista, joten päädyimme tekemään paljon tavallista enemmän päiväretkiä sen sijaan, että menisimme kohteisiin omin päin julkisilla liikennevälineillä ja ilman opasta. Vaikka pidämmekin yleensä enemmän omaehtoisesta kulkemisesta, on toisaalta mukavan helppoa kun bussi tulee hakemaan majapaikasta, opas vie joka paikkaan, eikä itse tarvitse tehdä mitään pohjatutkimusta. Cu Chi - tunneleistakaan en etukäteen tiennyt juuri mitään, sen vain että kyseessä on suosittu turistikohde Ho Chi Minh Citysta. Päiväretki kuljetuksineen ja oppaineen maksoi 130 000 dongia per henkilö, eli noin viisi euroa, jonka lisäksi paikan päällä piti maksaa 110 000 dongin pääsymaksu itse tunneleihin. Ajomatka paikan päälle kesti reilun tunnin ja siihen kuului nopea pysähdys käsityöpajassa, jossa tehtiin lakeerimaalauksia. Halukkaat olisivat voineet jotain ostaakin, mutta mitään ylenmääräistä tyrkytystä siellä ei onneksi ollut. Cu Chihin päästyämme kiertelimme ensin oppaan kanssa viidakkoaluetta, jonne Vietkongin sotilaat olivat virittäneet erilaisia ansoja vihollisilleen ja meille esiteltiin, miten nämä ansat toimivat, ja miten sissit olivat piiloutuneet maakuoppiin kuullessaan vihollisen lähestyvän. Täältä löytyi myös ampumarata, jossa halukkaat olisivat voineet kokeilla erilaisten aseiden ampumista, mutta minua se ei kiinnostanut ja Gina piti hintaa liian kovana - muistaakseni hinta oli vähintään 300 000 dongia eli 12 euron pintaan viiden panoksen ampumisesta. Itse tunneleihin mentiin vasta ihan lopuksi ja hyvä niin - ne olivat niin pieniä ja ahtaita, että niissä piti liikkua hankalasti kumartuneena, ja vaikka en kärsikään ahtaanpaikankammosta, ei se mikään mukava kokemus ollut. Eipä sillä, eiväthän tunneleita käyttäneet sissit niissä toki huvikseen hengailleet. Retki oli mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka en mikään sotahullu olekaan.
 |
| Would you fit into this hole to hide? |
 |
| More traps |
 |
| In the tunnel |
We noticed right away that in Vietnam different sort of day trips were extremely affordable and easy to arrange in any hostel or hotel, so we started to do a lot more day trips than usual. Usually we prefer making our own way without a group by public transport, but for a change it was very convenient to be picked up from the accommodation and taken around everywhere with a guide, without having to do extensive research. I didn’t have much information about the Cu Chi tunnels beforehand, I just knew that it was a popular tourist destination from Ho Chi Minh City. The half day trip with transportation and guide cost 130 000 dong (about five euro) per person, plus at the tunnels you had to pay the entrance fee of 110 000 dong per person. The drive there took a bit more than an hour with a stop at a work shop, where they were making and selling laquer paintings. Those who wanted to could buy something, but luckily they didn’t try to push you to buy anything. When getting to Cu Chi we were first walking around in the jungle with the guide, who was showing us different sort of traps devised by the Vietkong and how they were hiding from the enemies in little holes in the ground. There was also a shooting range where you could try shooting different weapons, but I was not interested in that and Gina found the price too high - I think you had to pay minimum 300 000 dongs (12 euro) for shooting five bullets so we skipped that. We only visited the actual tunnels in the end for a few minutes, which I was actually happy with - the tunnels were so small that you had to walk in a very uncomfotable hunched position and although I’m not usually claustrophobic, it wasn’t exactly an enjoyable experience. Of course the soldiers using the tunnels didn’t do it for fun and enjoyment either. All in all it was an interesting and eye-opening trip, although I usually shy away from war-related activities.
 |
| Honey tea |
 |
| Bees that made the honey |
Seuraavan päivän retkemme suuntautui siis Mekong-joen alueelle, jonne oli kaupungista parin tunnin ajomatka. Matka maksoi 220 000 dongia eli vähän reilut 8 euroa per henkilö ja hintaan kuului lounas. Bussimatkan jälkeen mentiin veneellä Unicorn-saarelle (jossa ei asu yksisarvisia) ja käytiin monessa eri työpajassa ja maistelemassa herkkuja hedelmistä ja kookospähkinäkarkeista hunajateehen. Ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että tämä oli ihan täysin turistireissu, olin kuitenkin odottanut näkeväni ainakin vähän enemmän jotain "oikeaa" maaseudun elämää. Reissua kuvailtiin niin, että käydään monilla farmeilla, mutta itse asiassa käveltiin vain ravintolasta tai kahvilasta toiseen maistelemaan näitä herkkuja ja joka paikassa olisi voinut ostaa jotain - onneksi mitään ylenmääräistä tuputtamista ei täälläkään ollut. Kivoin osa retkeä oli soutuveneellä pientä kanavaa pitkin lipuminen, jossa kohtaa meille tarjottiin rekvisiitaksi myös ne klassiset vietnamilaiset kolmiohatut (joita ihmiset ihan oikeasti näkyvät käyttävän joka puolella). Ihan kelvollinen lounas tarjoiltiin toisen veneretken päätteeksi, ja syömisen jälkeen saimme loikoilla riippumatoissa ruokalevolla ennen kuin matka takaisin kaupunkiin alkoi. Paluumatkalla pysähdyttiin käymään hienossa Ving Trang -pagodassa, joka oli mielenkiintoinen ja ensimmäinen Vietnamissa näkemämme buddhalainen pagoda. Huomasimme, että täällä pukeutumissääntöjen suhteen ei oltu niin tarkkoja kuin useimmissa käymissämme buddhalaisissa maissa - yleensä temppeleihin ei olisi päässyt sisälle shortseissa tai olkapäät paljastavassa topissa, mutta täällä näkyi paljon vähäpukeisia turisteja eikä kukaan lotkauttanut korvaansakaan. Retki oli siis ihan kiva tapa viettää päivä, ja hyvin edullinen, mutta mitään autenttista vietnamiselämää sen aikana ei kyllä nähnyt.
 |
| Our guide with a water coconut |
 |
| Relaxing after lunch |
Our next day’s full day trip took us to Mekong River delta which was a couple of hours’ drive from the city. The trip cost 220 000 dongs per person so a bit over eight euro including lunch. After the bus ride we took a boat to Unicorn Island (no unicorns to be seen there) and visited several work shops and enjoyed treats from exotic fruits to coconut candy and honey tea. I shouldn’t have been surprised by how touristy the trip was, but still I had hoped to see a little bit more of the “real” life on the delta.
In the trip description it mentioned visiting different farms, but there were no farms - basically we just walked from one restaurant or shop to another and everywhere you had a chance to buy something, however at least there was no aggressive selling. The nicest part of the trip was the trip on a row boat along a narrow canal where we were also given the classic conical hats as props for pictures (by the way, the people in Vietnam really wear those hats all around the place). Another boat trip took us a restaurant where a passable lunch was served, after which we could take a rest in one of the many hammocks before travelling back to the city. On the way back to the city we stopped at the magnificent Vinh Trang pagoda, which was really interesting as it was the first pagoda we saw in Vietnam. I noticed they didn’t seem too particular about the dress code in here unlike in most Buddhist countries we had visited - normally you were not allowed in the temples wearing shorts or a top that doesn’t cover the shoulders, but here we saw many skimpily dressed tourists and nobody seemed to care at all. The trip was a pleasant way to spend the day, and very good value, but you can’t really experience anything authentic about the Vietnamese way of life.
Kofeiininhuuruinen Ho Chi Minh City yllätti minut energiallaan, ja siellä olisi ehkä viihtynyt hiukan kauemmin. Moottoritie oli kuitenkin kuuma, ja se vei meidät seuraavaksi vuoristoon Dalat-nimiseen kaupunkiin, jolta toivoimme hiukan viileämpää keliä!
The caffeine-fulled Ho Chi Minh City surprised me with its energy, and perhaps I would have liked to stay another day to experiece more of it. However, it was time to hit the road, which would take us up to the mountains to Dalat, where we were hoping for a bit cooler weather!
Comments
Post a Comment