Patikointia Ein Gedissa & Masadassa - Hiking in Ein Gedi & Masada

Lähdimme aamuvarhain kohti Jerusalemin keskusbussiasemaa ja sieltä bussilla kohti Ein Gedin kansallispuistoa, joka on keidas keskellä aavikkoa. Busseja Jerusalemista Ein Gediin menee aamusta tasatunnein ja matkaan menee noin puolitoista tuntia, ainakin kuskin mielipuolisella ajotyylillä. Pysäkiltä oli vain parin minuutin kävelymatka vierailijakeskukseen, josta löytyy ruokakiska (kahvia, voileipiä jne.), kauppa ja saniteettitilat. Lippuja ostaessa (27 shekeliä per henkilö) saa passia vastaan ilmaiseksi avaimen säilytyslokeroon, jonne saatoimme jättää suurimman osan kamoistamme pakaten mukaan vain vettä, eväitä, bikinit ja pyyhkeen - lukemani perusteella matkan varrella voi nimittäin pulikoida lähteissä.

An oasis in the desert, with Dead Sea in the background

We headed early in the morning towards the central bus station of Jerusalem, from where we took a bus to Ein Gedi Nature Reserve, which is an oasis in the middle of the desert. In the morning there are buses from Jerusalem to Ein Gedi every hour, on the hour and it takes about 1,5 hrs to get there - if your driver is as insane as ours was, that is. From the bus stop in Ein Gedi it's only a couple of minutes' walk to the visitor centre where you will find a food kiosk (with things like coffee and sandwiches), a little shop and toilet facilities. When buying the tickets (27 shekels per person) you can ask for a key for the deposit box in exchange for your passport, so you can leave any extra stuff behind for free. We only took water, some food, bikinis and a towel with us, as I had read you can swim in the springs along the hiking route. 

Lähdimme tallustelemaan päällystettyä polkua pitkin ja näimme heti saman tien pieniä suloisia nubianvuorikauriita, jotka nauttivat kaikessa rauhassa ateriaansa piittaamatta ihmisistä ollenkaan. Se olikin hyvä, sillä porukkaa oli ainakin patikkapolun alkupäässä sankoin joukoin liikkeellä. Saavuttiin hyvin nopeasti Daavidin vesiputoukselle ja siellä jo pulikoikin ihmisiä vedessä, mutta me jatkoimme matkaa aina vain ylöspäin polttavassa helteessä. Patikkapolku kulki lähellä pientä puroa, joka muuttui tämän tästä vesiputoukseksi. Ylimmän vesiputouksen jälkeen väkimassat harvenivat selvästi ja sen jälkeen kohtasimme enää vain satunnaisia kulkijoita isojen opastettujen ryhmien tai perheiden sijaan. Vehreän keitaan ja sitä ympäröivän aavikon yli aukeavat maisemat Kuollutmeri taustanaan olivat todella vaikuttavat.

Ibexes doing their thing.

We started our hike along the paved path and before long we spotted cute small ibexes that were enjoying their meal in peace, paying absolutely no attention to people. That was a good thing, as especially in the beginning of the hike it was surprisingly crowded with guided groups and families. We reached the David Falls very quickly and saw some people swimming already there by the falls, but we continued ever upwards in the blistering heat. The hiking trail went alongside a little stream that every once in a while became a water fall. After the upper waterfall the crowds clearly dispersed and then we only met the occasional hikers, instead of large groups. The scenery over the lush oasis, surrounded by the desert and backed by the Dead Sea was really impressive.

Olin ihan vakuuttunut siitä, että Ein Gedin lähde oli se huippu uimapaikka, josta olin lukenut. Olen kyllä ollut väärässä ennenkin. Ein Gedin lähde osoittautui nimittäin pieneksi puroksi, jossa saattoi kyllä juuri ja juuri viilentää jalkojaan, mutta ei sinne olisi uimaan mahtunut hyvällä tahdollakaan. Kiersimme kansallispuiston ympyränmuotoista reittiä pitkin, eli meillä ei sitten ollut enää mahdollisuutta mennä takaisin vesiputouksille uimaan, mikä olisi kyllä viilentänyt ihanasti paahtavan helteen keskellä patikoidessa. Kuljimme takaisin kohti vierailijakeskusta pitkin niin sanottua maisemareittiä, jonka varrella oli myös muinainen synagoga upeine mosaiikkeineen. Tässä vaiheessa monen tunnin patikointi kuumuudessa alkoi tosissaan painaa jaloissa, joten päästyämme takaisin vierailijakeskukseen voileipälounas ja kylmä juoma tulivat todellakin tarpeeseen.

Mosaic floor of the ancient synagogue

Other people swimming at a water fall

I was absolutely convinced that Ein Gedi Spring was the great spot for swimming that I had read about. Then again, I have been wrong before. It turned out that the spring was actually a tiny shallow stream, where you could just about cool the soles of your feet, but there was no way of immersing yourself into the lovely cooling water. As we took the circular route, we were not going back on ourselves and therefore missed the chance of swimming in the waterfalls. Oh well, at least along the scenic route towards the visitor centre we also had a chance to visit an ancient synagogue with its amazing mosaics. At this point we were pretty exhausted after hiking for several hours in the baking heat, so upon reaching the visitor centre, a sandwich lunch and a cold drink were seriously appreciated. 

Spot the ibex in the picture

Having a refreshing... foot bath instead of a swim!

Tämän jälkeen jatkoimme matkaan Masadan kalliolinnoitukseen parinkymmenen kilometrin päähän, jonne oli tarkoitus päästä joko bussilla tai liftaamalla. Puolen tunnin odottelun aikana ei kuitenkaan tullut bussia eikä kukaan ottanut meitä kyytiinkään, joten taivuimme maksamaan jaetusta taksista 40 shekeliä päästäksemme perille ajoissa. Masadan linnoitus on rakennettu yli kolmensadan metrin korkeuteen ja sinne pääsyyn on kaksi vaihtoehtoa - joko patikointi käärmeen lailla mutkittelevaa Snake Path -polkua pitkin tai köysiradalla. Normaalisti meille olisi tietenkin ollut kunnia-asia patikoida, mutta nyt olimme jo sen verran puhki, että oli ilouutinen kuulla patikkapolun olevan suljettu kuumuuden takia. "Jouduimme" siis menemään köysiradalla sekä ylös että alas (74 shekeliä per henkilö). Masadan rauniot olivat kerta kaikkiaan upea näky, etenkin ylhäältä avautuvien maisemiensa ansiosta, mutta olimme molemmat hiukan liian nuutuneita arvostaaksemme sitä sen ansaitsemalla tavalla - lähinnä vain laahustimme yhdestä varjoisesta paikasta toiseen etsien tekosyytä istahtaa alas. En siis välttämättä suosittele käymään Ein Gedissa ja Masadassa saman päivän aikana, ainakaan jos aikoo patikoida pitkiä matkoja kummassakaan.

At Masada, melting in the heat

The Snake Path, mercifully closed due to the heat

After Ein Gedi we continued our way to Masada, an ancient fortress situated about 20 km away, where we had planned travelling either by bus or by hitch-hiking. However, during the half an hour we waited no bus had come and nobody picked us up either, so we agreed to pay 40 shekels for a shared taxi, rather than waste any more time waiting. The Masada fortress is built on top of a rock over 300 metres high, and there are two options how to get there - either hiking up the Snake Path or taking the cable car. Obviously, normally we would have considered it a duty to hike up, but now we were already pretty beat - so it was actually great news that the hiking path was closed due to the heat. Therefore we were "forced" to take the cable car both ways (74 shekels per person). The ruins of Masada were absolutely spectacular, in particular due to the views from the top, but unfortunately we were both a little too dead to truly appreciate it as much as it deserved - we were mainly dragging ourselves from one shady bit to another, looking for excuses to take a seat. I wouldn't necessarily recommend visiting both Ein Gedi and Masada on the same day, at least if you are planning to do any hiking in either place.

At the Masada ruins

Desperately seeking shade and rest...

Päivä oli ollut uuvuttava, mutta hyvin antoisa. Sen koettelemukset eivät kuitenkaan olleet vielä ihan ohi... siitä lisää seuraavassa postauksessa!

The day had been a really exhausting, yet extremely rewarding. However, the ordeal wasn't quite over yet... read more in the next post!