Suomen turistin ihmettelyjä - Musings of a Tourist in Finland
Kun on ollut pitkään muilla mailla, sitä katsoo omaa kotimaataan turistin ihmettelevin silmin. Sitä tuntee samaan aikaan olevansa kotona, omiensa joukossa ja toisaalta kuitenkin niin ulkopuolinen. Pyrin käymään Suomessa kerran kesässä ja kerran talvessa, nyt on kesäisen käyntini aika. Lennän Finnairilla Maltalta ja oudon ihana kotoisuuden ja ulkopuolisuuden tunne alkaa jo lentokentältä. Olen yhtäkkiä keskellä suomalaisia ihmisiä. Joka puolella suomalalaisia, pellavapäisiä, ruskettuneita, joidenkin kasvot punoittavat liiallisesta auringosta, joidenkin kenties muista syistä. Siinä ne ovat, joka puolella, puhuvat suomea ja ovat oi niin suomalaisia.
When you have been away for a long time, you look at your home country through the eyes of a tourist, full of wonder. I usually visit Finland once a summer and once a winter - now it is the time of my summery visit. I fly with Finnair from Malta and I get that strange wonderful feeling of belonging while being an outsider already at the airport. Suddenly I am surrounded by Finns. Finnish people all around me with their blond hair and tanned skins, somebody's face is red due to too much sun, somebody else's possibly due to something else. There they are, everywhere, speaking Finnish and being oh so Finnish.
Jatkan matkaa Helsingistä junalla. Junassa on tietenkin tilaa vaikka muille jakaa, vaunu on puolityhjä. Saan koko neljän hengen paikan itselleni, meillä Suomessa annetaan toisillemme niin paljon tilaa. Asettuessani aloilleni ohitseni hoippuu nuori mies, jonka askel on epävarma ja rankkitynnyrin vieno tuoksahdus seuraa häntä pilven tavoin. En ylläty löytäessäni hänet parin tunnin päästä ravintolavaunusta yksin oluttuoppinsa kanssa. Suomessa aikuinen mies voi juoda maitoa ruoan kanssa, mutta junavaunuun astuttuaan hänen tulee aloittaa aamunsa oluella - tai jatkaa edellistä iltaa oluella.
I continue my journey from Helsinki on the train. Needless to say there is lots of space on the train, the carriage is half-empty. I get the seating for four people all to myself, here in Finland we give each other so much space. As I get settled in, a young man passes me with unsteady steps, leaving a subtle smell of brewery behind him. I am not surprised when encountering him a couple of hours later in the restaurant car, nursing his beer all by himself. In Finland a grown man might drink a glass of milk with his meal but when travelling by train he must start his morning - or continue the night before - with beer.
Minä ostan ravintolavaunusta kahvia ja pullaa. Tavallisesti en syö pullaa, mutta Suomessa syödään pullaa ja juodaan kahvia. Annos maksaa viisi euroa eivätkä väsyneet ja hämmentyneet aivoni oikein hahmota, onko tämä kallista. Tulee mieleen Kummelin vanha sketsi "Onks kymppi paljo vai vähä?" Ah Kummeli, vanhaa kunnon suomalaista huumoria. Pulla on selkästi pakastimesta, se on vielä vähän jäässä keskeltä. Mutta suomalainen ei valita, hän maksaa kiltisti ylihintaa ja syö jäistä pullaa mukisematta. Koska sisu.
I buy coffee and a bun in the restaurant car. Usually I don't care for buns or pastries, but in Finland the "coffee and bun" combo is what you do. The portion sets me back with five euro and my tired confused brain cannot quite grasp if this is outrageously expensive or not. It reminds me of an old joke from a comedy show called Kummeli. Oh Kummeli, good old Finnish humour. The bun is clearly straight from the freezer and still a bit frozen in the middle. A Finn does not complain however - they stay quiet, pay too much for the still-frozen bun and eat it without a squabble. That's how tough we are, you see.
Junamatkan aikana on paljon aikaa ihailla ohivilahtelevia maisemia. Voi tätä loputonta vihreyttä ja vehreyttä. Peltoja, metsiä, niittyjä ja lisää metsää. Pohjanmaalla juna jyrisee epätodellisen söpöjen punaisten tupien ohi. Ikään kuin tämä idylli olisi kulissia, rakennettu vain kaltaisteni turistien iloksi. Katsokaa nyt, miten kaunista maalaismaisemaa, ja tuonne on aseteltu idylliä täydentämään statistiksi reipas maalaismummo päiväkävelyllään. Sade ei mummon lenkkiä hidasta, suomalaiset nähkääs haluavat ulkoilla, olivat keliolosuhteet mitkä tahansa.
Tämä kesäinen tilanne muistuttaa minua muutaman vuoden takaisesta talvisesta Suomen käynnistäni. Saavuin Rovaniemelle iltakoneella keskellä pimeintä kaamosaikaa. Kummituskaupunki oli autionnäköinen, kaduilla ei ollut yhtään ketään. Paitsi yksi mies, joka polki tyynesti pyörällä lumista jalkakäytävää pitkin kello kymmenen aikaan illalla. Suomalaisen mielestä lumi, jää ja 22 asteen pakkanen ei nimittäin ole mikään este pyöräilylle. On ne niin sitkeää kansaa, tottuneet selviämään ja puskemaan läpi sen harmaan kiven.
The 12-hour train ride gives me plenty of time to admire the scenery flashing by me. So very green and lush, endless forests, fields, meadows and more forests. In Ostrobothnia we are speeding past surreally cute little cottages where one gets the feeling that the whole landscape has been carefully constructed just for the admiration of a tourist like me. Look there, they have even topped off that quintessential countryside scenery by placing a hearty old countryside lady for her daily walk along the village path. The insistent rain does not stop the old lady, as the Finns like to get their fresh air and exercise no matter the weather.
That reminds me of another time when I did my winter time visit to Finland. I arrived in Rovaniemi late evening during the darkest winter month of December. The ghost town was deserted with not a soul on the streets. Except for the lone man cycling calmly amongst the snow on the sidewalk. The Finns do not consider snow, ice or temperature of 22 below zero any obstacle for cycling. Such resilient people, prepared to do whatever it takes to survive.
Ulkomailla ollessani kaipaan Lapin kesän valoisia öitä ja järvimaisemia. Nyt sitä saa. Ensimmäisenä yönäni kotona käyn järven rannalla ottamassa kuvia tasan keskiyöllä siitä keskiyön auringosta. Hyvä onkin, että kävin - muuten sataa vettä yötä päivää eikä aurinkoa näy sen koommin päivällä kuin yölläkään. Lämpötila näyttää Maltan talven lukemia 13 asteella, mutta on täällä sentään paljon enemmän sääskiä kuin Maltalla (toim. huom. lomani loppua kohti kelit paranivat ja sain nauttia ihanista aurinkoisista kesäpäivistä). Silti sielu lepää vihreissä maisemissa. Juon aamukahvia, päiväkahvia sekä iltakahvia, sillä Suomessa juodaan kahvia kaikkina vuorokauden aikoina. Paitsi yöllä, vaikka valoisaa onkin. Käyn saunassa, kunnon puulämmitteisessä saunassa, jossa vesi juoksee niin nopeasti kuin jaksat sitä kantaa. Juon suomalaista siideriä, vaikka se nykyään makuuni ihan liian makeaa ja keinotekoista onkin - mutta kun sitä ei tuolta maailmalta saa niin sitä pitää Suomessa juoda. Heräilen hämmentyneenä, tietämättä valonmäärästä onko yö vai aamu vai kenties päivä ja vitsailen aikaerorasituksesta (aikaeroa on siis kokonainen tunti).
When abroad I long for the views over the lake and the light nights of the Lappish summer. Now it is time to enjoy them. On the first night back home I go out by the lake exactly at midnight to take pictures of the sun. It's a good job I did that, as otherwise it's cloudy and rainy and you cannot see the sun during the day anymore than during the night. The temperature is in the same range than during Maltese winter with around 13 degrees but at least we have much more mosquitoes here (edit: towards the end of my holiday the weather improves and there are several lovely sunny days and nights). Whatever the weather, my soul is nurtured in the middle of all this greenery and space. I drink coffee in the morning, afternoon and evening, because in Finland you drink coffee whatever the time of the day. Except in the night-time, even if it is similarly light also then. I go to sauna, the real proper type that is heated by wood instead of electricity and the water only runs if you carry it running. I drink Finnish cider, even though nowadays I find it too sweet and artificial to my liking - but as this is the only place I can get it, drink I must. I keep waking up confused, unable to tell by the light levels whether it is still night or morning or possibly afternoon. I make jokes about being jet-lagged and therefore confused (yes, there is one whole hour of time difference between Finland and Malta).
Loman tultua loppuun olo on haikea, mutta onnellinen. Jätän jälkeeni vihreän Suomen ja sen oikkuilevan ilmaston ja palaan läkähdyttävän kuumalle Maltan saarelle. Hyvä on kuitenkin palata vaimon kainaloon. Tällä jaksaa taas pitkälle.
At the end of the holiday I feel wistful but happy. I leave the lush greenery and temperamental weather of Finland behind and return to the suffocating heat of the Maltese islands. The visit has refreshed my heart and soul but it is always good to return to my wifie.
 |
| Finland at its best. |
When you have been away for a long time, you look at your home country through the eyes of a tourist, full of wonder. I usually visit Finland once a summer and once a winter - now it is the time of my summery visit. I fly with Finnair from Malta and I get that strange wonderful feeling of belonging while being an outsider already at the airport. Suddenly I am surrounded by Finns. Finnish people all around me with their blond hair and tanned skins, somebody's face is red due to too much sun, somebody else's possibly due to something else. There they are, everywhere, speaking Finnish and being oh so Finnish.
Jatkan matkaa Helsingistä junalla. Junassa on tietenkin tilaa vaikka muille jakaa, vaunu on puolityhjä. Saan koko neljän hengen paikan itselleni, meillä Suomessa annetaan toisillemme niin paljon tilaa. Asettuessani aloilleni ohitseni hoippuu nuori mies, jonka askel on epävarma ja rankkitynnyrin vieno tuoksahdus seuraa häntä pilven tavoin. En ylläty löytäessäni hänet parin tunnin päästä ravintolavaunusta yksin oluttuoppinsa kanssa. Suomessa aikuinen mies voi juoda maitoa ruoan kanssa, mutta junavaunuun astuttuaan hänen tulee aloittaa aamunsa oluella - tai jatkaa edellistä iltaa oluella.
 |
| In my private train carriage |
 |
| Scenery from the train window |
I continue my journey from Helsinki on the train. Needless to say there is lots of space on the train, the carriage is half-empty. I get the seating for four people all to myself, here in Finland we give each other so much space. As I get settled in, a young man passes me with unsteady steps, leaving a subtle smell of brewery behind him. I am not surprised when encountering him a couple of hours later in the restaurant car, nursing his beer all by himself. In Finland a grown man might drink a glass of milk with his meal but when travelling by train he must start his morning - or continue the night before - with beer.
Minä ostan ravintolavaunusta kahvia ja pullaa. Tavallisesti en syö pullaa, mutta Suomessa syödään pullaa ja juodaan kahvia. Annos maksaa viisi euroa eivätkä väsyneet ja hämmentyneet aivoni oikein hahmota, onko tämä kallista. Tulee mieleen Kummelin vanha sketsi "Onks kymppi paljo vai vähä?" Ah Kummeli, vanhaa kunnon suomalaista huumoria. Pulla on selkästi pakastimesta, se on vielä vähän jäässä keskeltä. Mutta suomalainen ei valita, hän maksaa kiltisti ylihintaa ja syö jäistä pullaa mukisematta. Koska sisu.
I buy coffee and a bun in the restaurant car. Usually I don't care for buns or pastries, but in Finland the "coffee and bun" combo is what you do. The portion sets me back with five euro and my tired confused brain cannot quite grasp if this is outrageously expensive or not. It reminds me of an old joke from a comedy show called Kummeli. Oh Kummeli, good old Finnish humour. The bun is clearly straight from the freezer and still a bit frozen in the middle. A Finn does not complain however - they stay quiet, pay too much for the still-frozen bun and eat it without a squabble. That's how tough we are, you see.
Junamatkan aikana on paljon aikaa ihailla ohivilahtelevia maisemia. Voi tätä loputonta vihreyttä ja vehreyttä. Peltoja, metsiä, niittyjä ja lisää metsää. Pohjanmaalla juna jyrisee epätodellisen söpöjen punaisten tupien ohi. Ikään kuin tämä idylli olisi kulissia, rakennettu vain kaltaisteni turistien iloksi. Katsokaa nyt, miten kaunista maalaismaisemaa, ja tuonne on aseteltu idylliä täydentämään statistiksi reipas maalaismummo päiväkävelyllään. Sade ei mummon lenkkiä hidasta, suomalaiset nähkääs haluavat ulkoilla, olivat keliolosuhteet mitkä tahansa.
Tämä kesäinen tilanne muistuttaa minua muutaman vuoden takaisesta talvisesta Suomen käynnistäni. Saavuin Rovaniemelle iltakoneella keskellä pimeintä kaamosaikaa. Kummituskaupunki oli autionnäköinen, kaduilla ei ollut yhtään ketään. Paitsi yksi mies, joka polki tyynesti pyörällä lumista jalkakäytävää pitkin kello kymmenen aikaan illalla. Suomalaisen mielestä lumi, jää ja 22 asteen pakkanen ei nimittäin ole mikään este pyöräilylle. On ne niin sitkeää kansaa, tottuneet selviämään ja puskemaan läpi sen harmaan kiven.
The 12-hour train ride gives me plenty of time to admire the scenery flashing by me. So very green and lush, endless forests, fields, meadows and more forests. In Ostrobothnia we are speeding past surreally cute little cottages where one gets the feeling that the whole landscape has been carefully constructed just for the admiration of a tourist like me. Look there, they have even topped off that quintessential countryside scenery by placing a hearty old countryside lady for her daily walk along the village path. The insistent rain does not stop the old lady, as the Finns like to get their fresh air and exercise no matter the weather.
That reminds me of another time when I did my winter time visit to Finland. I arrived in Rovaniemi late evening during the darkest winter month of December. The ghost town was deserted with not a soul on the streets. Except for the lone man cycling calmly amongst the snow on the sidewalk. The Finns do not consider snow, ice or temperature of 22 below zero any obstacle for cycling. Such resilient people, prepared to do whatever it takes to survive.
 |
| Sunny summer evening |
Ulkomailla ollessani kaipaan Lapin kesän valoisia öitä ja järvimaisemia. Nyt sitä saa. Ensimmäisenä yönäni kotona käyn järven rannalla ottamassa kuvia tasan keskiyöllä siitä keskiyön auringosta. Hyvä onkin, että kävin - muuten sataa vettä yötä päivää eikä aurinkoa näy sen koommin päivällä kuin yölläkään. Lämpötila näyttää Maltan talven lukemia 13 asteella, mutta on täällä sentään paljon enemmän sääskiä kuin Maltalla (toim. huom. lomani loppua kohti kelit paranivat ja sain nauttia ihanista aurinkoisista kesäpäivistä). Silti sielu lepää vihreissä maisemissa. Juon aamukahvia, päiväkahvia sekä iltakahvia, sillä Suomessa juodaan kahvia kaikkina vuorokauden aikoina. Paitsi yöllä, vaikka valoisaa onkin. Käyn saunassa, kunnon puulämmitteisessä saunassa, jossa vesi juoksee niin nopeasti kuin jaksat sitä kantaa. Juon suomalaista siideriä, vaikka se nykyään makuuni ihan liian makeaa ja keinotekoista onkin - mutta kun sitä ei tuolta maailmalta saa niin sitä pitää Suomessa juoda. Heräilen hämmentyneenä, tietämättä valonmäärästä onko yö vai aamu vai kenties päivä ja vitsailen aikaerorasituksesta (aikaeroa on siis kokonainen tunti).
 |
| Land of the thousands of (pictures of) lakes. |
When abroad I long for the views over the lake and the light nights of the Lappish summer. Now it is time to enjoy them. On the first night back home I go out by the lake exactly at midnight to take pictures of the sun. It's a good job I did that, as otherwise it's cloudy and rainy and you cannot see the sun during the day anymore than during the night. The temperature is in the same range than during Maltese winter with around 13 degrees but at least we have much more mosquitoes here (edit: towards the end of my holiday the weather improves and there are several lovely sunny days and nights). Whatever the weather, my soul is nurtured in the middle of all this greenery and space. I drink coffee in the morning, afternoon and evening, because in Finland you drink coffee whatever the time of the day. Except in the night-time, even if it is similarly light also then. I go to sauna, the real proper type that is heated by wood instead of electricity and the water only runs if you carry it running. I drink Finnish cider, even though nowadays I find it too sweet and artificial to my liking - but as this is the only place I can get it, drink I must. I keep waking up confused, unable to tell by the light levels whether it is still night or morning or possibly afternoon. I make jokes about being jet-lagged and therefore confused (yes, there is one whole hour of time difference between Finland and Malta).
 |
| Midnight. And sun. |
Loman tultua loppuun olo on haikea, mutta onnellinen. Jätän jälkeeni vihreän Suomen ja sen oikkuilevan ilmaston ja palaan läkähdyttävän kuumalle Maltan saarelle. Hyvä on kuitenkin palata vaimon kainaloon. Tällä jaksaa taas pitkälle.
At the end of the holiday I feel wistful but happy. I leave the lush greenery and temperamental weather of Finland behind and return to the suffocating heat of the Maltese islands. The visit has refreshed my heart and soul but it is always good to return to my wifie.
Comments
Post a Comment