Melkoinen viikonloppu - What a Weekend
Olipa harvinaisen kiireinen viikonloppu. Lauantaille sattui kiipeilykerhon miitti ja sunnuntaille vinokasryhmän (saattaa kaivata vähän selitystä, siitä lisää myöhemmin) patikointiretki. Molemmille alueille pääsisi joten kuten bussilla, mutta se vaatisi hyvin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, sillä bussia pitäisi vaihtaa useamman kerran, niitä menisi vain kerran tunnissa ja loppupysäkiltäkin olisi vielä reilu kävelymatka. Joten päätimme radikaalisti vuokrata auton viikonlopuksi, nyt kun low seasonin aikaan Gold Carilta auton sai ihan naurettavaan hintaan. 13 euroa yhdeltä päivältä ja päälle kaksi ilmaista päivää, eli toisin sanoen auton sai kolmeksi päiväksi 13 eurolla. Ok, takuuta pitikin sitten jättää 1350 euroa, eli jos ei luottokortissa riitä rajat niin joutuisi ottamaan päälle vakuutuksen, jonka ansiosta hinta moninkertaistuisi. (toim.huom. sen takuun takaisin saannissa sitten kestääkin aika himputin kauan - mahdollisesti jopa kuukausi, eli se pitää ottaa huomioon vuokratessa) Joka tapauksessa, perjantai-iltana suuntasimme siis töistä suoraan lentokentälle josta auto oli haettava, ja sitten baanalle! Hauskaahan tässä on se, ettemme ole siis autoilleet sitten yhtään Maltalla, ja näin ollen olimme ihan hukassa reittien suhteen. Bussin ikkunasta katsottuna tai jalankulkijana maailma näyttää ihan erilaiselta ja niinpä emme edes tienneet omista kotikulmistamme, mikä katu on yksisuuntainen mihinkin suuntaan.
Well, that was a untypically busy weekend. On Saturday we had a rock-climbing club meet and on Sunday there was a hike followed by a picnic organized by a local LGBT group. It would have been just about possible to get to both places by public transport, but that would have required copious amounts of time and patience, several changes on bus lines that operate only once an hour and even from the final stop it would have been a fair walk to the destination. Therefore we made the radical decision to rent a car for the weekend, seeing as due to the low season Gold Car was doing a ridiculously cheap offer; 13 euro for one day and you get two days for free. Yes, a car for three days for 13 euros only! Ok, in case you are wondering what the catch is, they do take a deposit of 1350 euro from your credit card and if you don't have enough credit, you are forced to take on an additional insurance that multiplies the price (edit: it's also worth noting that it takes an unreasonably long time to get the deposit back, possibly up to 30 days!). In any case, Friday evening after work we headed to the airport to pick up the car and off we went! The funny thing was that we have not driven a car in Malta at all so we were pretty lost. The world looks totally different from the bus window or as a pedestrian so even the one-way streets in our neighbourhood were completely mysterious for us - they are all one-way but to which direction...
Maltan liikenne on syystäkin hyvin pahamaineinen ja erilaisia onnettomuuksia sattuu harva se päivä. Näkeehän sen bussistakin, että ihmiset ajavat kuin reikäpäät, kapeat tiet ovat huonossa kunnossa ja autoja on yksinkertaisesti liikaa. Arkailin hieman baanalle lähtöä näissä olosuhteissa, mutta onneksi kuskina toimiva vaimo oli itsevarmempi (niin, minähän en siis aja muutenkaan) ja hyvinhän se meni.
The traffic in Malta is notorious for a reason and different accidents are really commonplace. I can also see it from the bus that a lot of people drive like maniacs on speed, the narrow roads are at places in terrible condition and there are just simply too many cars on the roads. I would have been terrified to drive under these circumstances (well, I'm pretty scared of driving under any circumstances) but luckily the designated driver aka wifie felt more confident and it was all fine in the end.
Lauantaina suunnattiin ensin siis Ghar Lapsi-nimiselle alueelle kiipeilemään ja huolimatta siitä, että lähdimme heti alkuun väärään suuntaan, löysimme loppujen lopuksi tiemme suht helposti. Siellä aikamme kiipeiltyämme (totta puhuen suurin osa ajasta siellä kylläkin kuluu hengailuun ja oman vuoron odotteluun eikä suinkaan itse kiipeämiseen, mutta saadaanpa ainakin olla kauniin luonnon keskellä raittiissa ilmassa) suuntasimme takaisin kotiin ja kotimatkalla piipahdimme kauppaan - nyt kun kerrankin saimme lastata ostoksemme autoon, eikä niitä tarvinnut kantaa kotiin niin otimme tästä oikein ilon irti. Huh sitä shoppailun määrää! Iltapäivän ratoksi ajelimme vielä Maltan pohjoispuolella asuvan kaveripariskunnan luo iltakahville - sielläkään kun ei tule oikein koskaan käytyä, kun bussilla mennessä menisi helposti puolitoista tuntia suuntaansa. Autolla ajelu oli välillä kieltämättä kyllä stressaavaa ja pysäköinnin löytäminen oli aina oma haasteensa, mutta toisaalta olipa kätevää päästä paikasta toiseen!
On Saturday we headed to area called Ghar Lapsi for rock climbing and despite starting off in the completely wrong direction in the end we found our way with relative ease. After climbing (although to be perfectly honest, more time is spent hanging out and waiting for your turn than actually climbing) on the way home we went food shopping - for once we had the luxury of packing the stuff in the car instead of carrying it all home and we took full benefit of this amazing benefit. In the afternoon we ended up driving up to the North part of the island to visit a couple of friends of ours, whom we very rarely visit as it takes easily one and a half hours on the bus to get there. I must admit driving in Malta is a bit stressing and finding parking is a bitch but on the other hand it seemed so amazingly easy to get from one place to another with the car!
Sunnuntain ohjelmassa oli siis tämä vinokasryhmän patikointitapaaminen. Kyseessä on siis paikallinen LGBT-ryhmittymä, joka on vastikään alkanut järjestää kuukausittaisia tapahtumia. Juuri tällaista tilaisuutta tutustua ihmisiin olinkin kaivannut, joten olimme innolla mukana. Ryhmä tapasi Bahrija-nimisessä pikkukylässä, josta sitten kävelimme reilun tunnin matkan rannalle picniciä nauttimaan. Kartan mukaan kyseiseen Bahrijaan ei olisi pitänyt olla kovinkaan vaikeaa ajaa, mutta todellisuus oli toki vähän toista... onnistuimme löytämään lähimmän suuremman kylän Rabatin ihan helposti, mutta sieltä se alamäki alkoikin. Ensin erehdyimme siellä suunnasta ja päädyimme ihan vastakkaisessa suunnassa olevaan kylään, tämän huomattuamme selvisimme suhteellisen helposti takaisin alkupisteeseen, mutta sieltä Bahrijaan menevä tie olikin suljettu (oletettavasti tietöiden takia, mutta sitä ei kyltissä vaivauduttu selittämään) eikä kiertotien löytäminen ollutkaan helppoa hommaa. Ajelimme melko umpimähkään jotain kinttupolkuun verrattavissa olevaa tietä pitkin rukoillen sen olevan yksisuuntainen, sillä siitä ei olisi mitenkään mahtunut menemään kahta autoa vierekkäin. Lopulta juuri ja juuri ajoissa pääsimme Bahrijaan ja tapasimme muut ryhmäläiset, sitten lähdimmekin saman tien patikoimaan kohti rantaa. Porukkaa oli yllättävänkin paljon, varmaan ainakin 40 - 50 henkeä. Suurin osa oli tietenkin miehiä, mikä on tyypillistä gay-piireissä - meidän lisäksi mukana oli ehkä neljä muuta naista. Porukka oli kuitenkin mukavaa ja kun pääsimme rannalle, maisemat olivat todella kauniit. Paikka oli nimeltään Fomm ir-Rih, mikä ilmeisesti tarkoittaa "tuulen suu" maltaksi. Mahtavat kalliojyrkänteet ja pikkukivien peittämä ranta tarjosivat todella mukavan paikan picnicille ja ilma suosi meitä - auringon paahteessa melkein jo toivoin, että olisin pukenut bikinit vaatteiden alle, niin kovasti se lämmitti! Mukavan iltapäivän lopuksi ajelimme takaisin lentokentälle (tiesulkujen vuoksi se olikin taas uusi seikkailu) palauttamaan auton ja sitten takaisin todellisuuteen odottelemaan bussia ainakin puoli tuntia.
Auton vuokraus viikonlopuksi oli ihan hyvä kokemus (lukuunottamatta sitä, että odottelemme edelleen takuusumman takaisin saamista), mutta emme edelleenkään aio hankkia täällä autoa. Jo pelkästään parkkeeraaminen aiheuttaa liikaa päänvaivaa - helpompaa mennä bussilla!
The programme for Sunday included the hike and picnic with the local LGBT group that has recently started organizing events every month with the goal of people mingling and getting to know each other. This is exactly the sort of thing I had been hoping to find so we are eagerly participating in these events. The group met in the small village called Bahrija, from where it would be about an hour's hike down to the beach. According to the map it looked like Bahrija wouldn't be that hard to get to... well, of course the reality proved to be something else altogether. We managed to find the closest bigger town Rabat without any difficulties but that's where it all started to go downhill... first of all we took the wrong turn and ended up in another village in the completely opposite direction. On discovering that we managed to turn around and get to square one pretty easily but then the road to Bahrija turned out to be closed (supposedly due to road works, not that there was any explanation for that) and the alternative route was not exactly easy to find. We drove pretty randomly along a road that could only have been described as a footpath, praying that it was one-way as there would have been no way two cars can pass. Finally, against all odds we did make it to Bahrija just in time to meet with the rest of the group and started the hike right away. It was a surprisingly big group, I would say maybe 40 - 50 people - most of them guys as is typical in the gay circles. Including us there were maybe six or seven women among all these guys. However people were nice and the place we ended up in was gorgeous. The beach was called Fomm ir-Rih (it took me a long time to memorize that!) which apparently means the mouth of the wind in Maltese. Spectacular cliffs and a pebble beach offered a really lovely backdrop for our picnic and the weather was amazing - in direct sunshine I actually wished I had worn a bikini under my clothes, that's how warm it was! After a pleasant afternoon we drove back to the airport (due to the road closures that was another adventure in itself) and then it was back to reality - waiting for the bus for at least half an hour.
It was a good experience to rent a car for the weekend (apart from the fact that we still haven't gotten our deposit back) but it did nothing to change our resolve that we will not buy a car in here. Even finding parking is such a hassle - much easier to just take the bus!
 |
| Our trusty steed for the weekend |
Well, that was a untypically busy weekend. On Saturday we had a rock-climbing club meet and on Sunday there was a hike followed by a picnic organized by a local LGBT group. It would have been just about possible to get to both places by public transport, but that would have required copious amounts of time and patience, several changes on bus lines that operate only once an hour and even from the final stop it would have been a fair walk to the destination. Therefore we made the radical decision to rent a car for the weekend, seeing as due to the low season Gold Car was doing a ridiculously cheap offer; 13 euro for one day and you get two days for free. Yes, a car for three days for 13 euros only! Ok, in case you are wondering what the catch is, they do take a deposit of 1350 euro from your credit card and if you don't have enough credit, you are forced to take on an additional insurance that multiplies the price (edit: it's also worth noting that it takes an unreasonably long time to get the deposit back, possibly up to 30 days!). In any case, Friday evening after work we headed to the airport to pick up the car and off we went! The funny thing was that we have not driven a car in Malta at all so we were pretty lost. The world looks totally different from the bus window or as a pedestrian so even the one-way streets in our neighbourhood were completely mysterious for us - they are all one-way but to which direction...
Maltan liikenne on syystäkin hyvin pahamaineinen ja erilaisia onnettomuuksia sattuu harva se päivä. Näkeehän sen bussistakin, että ihmiset ajavat kuin reikäpäät, kapeat tiet ovat huonossa kunnossa ja autoja on yksinkertaisesti liikaa. Arkailin hieman baanalle lähtöä näissä olosuhteissa, mutta onneksi kuskina toimiva vaimo oli itsevarmempi (niin, minähän en siis aja muutenkaan) ja hyvinhän se meni.
The traffic in Malta is notorious for a reason and different accidents are really commonplace. I can also see it from the bus that a lot of people drive like maniacs on speed, the narrow roads are at places in terrible condition and there are just simply too many cars on the roads. I would have been terrified to drive under these circumstances (well, I'm pretty scared of driving under any circumstances) but luckily the designated driver aka wifie felt more confident and it was all fine in the end.
 |
| No, not staged at all! I'm really meditating here at Ghar Lapsi... |
Lauantaina suunnattiin ensin siis Ghar Lapsi-nimiselle alueelle kiipeilemään ja huolimatta siitä, että lähdimme heti alkuun väärään suuntaan, löysimme loppujen lopuksi tiemme suht helposti. Siellä aikamme kiipeiltyämme (totta puhuen suurin osa ajasta siellä kylläkin kuluu hengailuun ja oman vuoron odotteluun eikä suinkaan itse kiipeämiseen, mutta saadaanpa ainakin olla kauniin luonnon keskellä raittiissa ilmassa) suuntasimme takaisin kotiin ja kotimatkalla piipahdimme kauppaan - nyt kun kerrankin saimme lastata ostoksemme autoon, eikä niitä tarvinnut kantaa kotiin niin otimme tästä oikein ilon irti. Huh sitä shoppailun määrää! Iltapäivän ratoksi ajelimme vielä Maltan pohjoispuolella asuvan kaveripariskunnan luo iltakahville - sielläkään kun ei tule oikein koskaan käytyä, kun bussilla mennessä menisi helposti puolitoista tuntia suuntaansa. Autolla ajelu oli välillä kieltämättä kyllä stressaavaa ja pysäköinnin löytäminen oli aina oma haasteensa, mutta toisaalta olipa kätevää päästä paikasta toiseen!
On Saturday we headed to area called Ghar Lapsi for rock climbing and despite starting off in the completely wrong direction in the end we found our way with relative ease. After climbing (although to be perfectly honest, more time is spent hanging out and waiting for your turn than actually climbing) on the way home we went food shopping - for once we had the luxury of packing the stuff in the car instead of carrying it all home and we took full benefit of this amazing benefit. In the afternoon we ended up driving up to the North part of the island to visit a couple of friends of ours, whom we very rarely visit as it takes easily one and a half hours on the bus to get there. I must admit driving in Malta is a bit stressing and finding parking is a bitch but on the other hand it seemed so amazingly easy to get from one place to another with the car!
Sunnuntain ohjelmassa oli siis tämä vinokasryhmän patikointitapaaminen. Kyseessä on siis paikallinen LGBT-ryhmittymä, joka on vastikään alkanut järjestää kuukausittaisia tapahtumia. Juuri tällaista tilaisuutta tutustua ihmisiin olinkin kaivannut, joten olimme innolla mukana. Ryhmä tapasi Bahrija-nimisessä pikkukylässä, josta sitten kävelimme reilun tunnin matkan rannalle picniciä nauttimaan. Kartan mukaan kyseiseen Bahrijaan ei olisi pitänyt olla kovinkaan vaikeaa ajaa, mutta todellisuus oli toki vähän toista... onnistuimme löytämään lähimmän suuremman kylän Rabatin ihan helposti, mutta sieltä se alamäki alkoikin. Ensin erehdyimme siellä suunnasta ja päädyimme ihan vastakkaisessa suunnassa olevaan kylään, tämän huomattuamme selvisimme suhteellisen helposti takaisin alkupisteeseen, mutta sieltä Bahrijaan menevä tie olikin suljettu (oletettavasti tietöiden takia, mutta sitä ei kyltissä vaivauduttu selittämään) eikä kiertotien löytäminen ollutkaan helppoa hommaa. Ajelimme melko umpimähkään jotain kinttupolkuun verrattavissa olevaa tietä pitkin rukoillen sen olevan yksisuuntainen, sillä siitä ei olisi mitenkään mahtunut menemään kahta autoa vierekkäin. Lopulta juuri ja juuri ajoissa pääsimme Bahrijaan ja tapasimme muut ryhmäläiset, sitten lähdimmekin saman tien patikoimaan kohti rantaa. Porukkaa oli yllättävänkin paljon, varmaan ainakin 40 - 50 henkeä. Suurin osa oli tietenkin miehiä, mikä on tyypillistä gay-piireissä - meidän lisäksi mukana oli ehkä neljä muuta naista. Porukka oli kuitenkin mukavaa ja kun pääsimme rannalle, maisemat olivat todella kauniit. Paikka oli nimeltään Fomm ir-Rih, mikä ilmeisesti tarkoittaa "tuulen suu" maltaksi. Mahtavat kalliojyrkänteet ja pikkukivien peittämä ranta tarjosivat todella mukavan paikan picnicille ja ilma suosi meitä - auringon paahteessa melkein jo toivoin, että olisin pukenut bikinit vaatteiden alle, niin kovasti se lämmitti! Mukavan iltapäivän lopuksi ajelimme takaisin lentokentälle (tiesulkujen vuoksi se olikin taas uusi seikkailu) palauttamaan auton ja sitten takaisin todellisuuteen odottelemaan bussia ainakin puoli tuntia.
Auton vuokraus viikonlopuksi oli ihan hyvä kokemus (lukuunottamatta sitä, että odottelemme edelleen takuusumman takaisin saamista), mutta emme edelleenkään aio hankkia täällä autoa. Jo pelkästään parkkeeraaminen aiheuttaa liikaa päänvaivaa - helpompaa mennä bussilla!
 |
| Fomm ir-Rih |
The programme for Sunday included the hike and picnic with the local LGBT group that has recently started organizing events every month with the goal of people mingling and getting to know each other. This is exactly the sort of thing I had been hoping to find so we are eagerly participating in these events. The group met in the small village called Bahrija, from where it would be about an hour's hike down to the beach. According to the map it looked like Bahrija wouldn't be that hard to get to... well, of course the reality proved to be something else altogether. We managed to find the closest bigger town Rabat without any difficulties but that's where it all started to go downhill... first of all we took the wrong turn and ended up in another village in the completely opposite direction. On discovering that we managed to turn around and get to square one pretty easily but then the road to Bahrija turned out to be closed (supposedly due to road works, not that there was any explanation for that) and the alternative route was not exactly easy to find. We drove pretty randomly along a road that could only have been described as a footpath, praying that it was one-way as there would have been no way two cars can pass. Finally, against all odds we did make it to Bahrija just in time to meet with the rest of the group and started the hike right away. It was a surprisingly big group, I would say maybe 40 - 50 people - most of them guys as is typical in the gay circles. Including us there were maybe six or seven women among all these guys. However people were nice and the place we ended up in was gorgeous. The beach was called Fomm ir-Rih (it took me a long time to memorize that!) which apparently means the mouth of the wind in Maltese. Spectacular cliffs and a pebble beach offered a really lovely backdrop for our picnic and the weather was amazing - in direct sunshine I actually wished I had worn a bikini under my clothes, that's how warm it was! After a pleasant afternoon we drove back to the airport (due to the road closures that was another adventure in itself) and then it was back to reality - waiting for the bus for at least half an hour.
It was a good experience to rent a car for the weekend (apart from the fact that we still haven't gotten our deposit back) but it did nothing to change our resolve that we will not buy a car in here. Even finding parking is such a hassle - much easier to just take the bus!
 |
| Some of Gina's new friends were even furrier than others |
Comments
Post a Comment