Osa Kuusikymmentäkuusi – Part Sixty-Six: Bagan

Laiva Mandalaysta Baganiin Irrawaddy-jokea pitkin lähtee aamuseitsemältä. Olimme varanneet liput etukäteen netistä (www.myanmarrivercruises.com, 40 USD per hlö) ja liput toimitettiin hotelliimme. Kanssamatkustajamme ovat lähestulkoon kaikki ulkomaalaisia turisteja, oletettavasti paikalliset matkustavat joko bussilla tai hallituksen omistamalla ”hitaalla laivalla”, jolla matkaaminen kestäisi noin 15 tuntia ja maksaa 10 USD. Mekin olisimme sitä harkinneet, mutta se menee vain pari kertaa viikossa eikä tällä kertaa meille sopivana päivänä. Laiva on yllättävänkin mukava ja tilava, runsaasti istuimia sekä sisätiloissa että ulkona eri kansilla. Ainoa ongelma on kuumuus; sisätiloissa on olevinaan ilmastointi, mutta se ei näytä toimivan ollenkaan. Niinpä sisällä on lämpömittarin mukaan 36C ja ulkona vähän kuumempaa. Lipun hintaan kuuluu aamiainen (paahtoleipää, hilloa sekä keitetty muna pikakahvin kera) sekä lounas (kasvisnuudeleita) ja ravintolasta voi ostaa juomia mielensä mukaan. Juomien hinta on ehkä pari-kolme kertaa korkeampi kuin normaalissa ravintolassa. Me olimme tuoneet pienen pullon Mandalay-rommia, joten ostimme kokista ja nautimme rommikolat matkan ratoksi ulkokannella maisemia ihaillen. Laivalla matkaaminen on hitaampaa ja kalliimpaa kuin bussilla meno, mutta jokimaisemat ja ohi hitaasti liukuvien kylien elämä tekee matkasta paljon mielenkiintoisempaa ja nautittavampaa. Hillitön kuumuus ja matkan venyminen (lipussa olevan optimistisen saapumisajan 16:30 sijaan pääsimme perille klo 18:30) tosin alkoi kuluttaa kärsivällisyyttä ja loppuvaiheessa olimme jo sangen innokkaita pääsemään laivasta ulos. 

Bagan

 

The boat from Mandalay to Bagan along the Irrawaddy River departs at 7am. We had booked the tickets in advance online (www.myanmarrivercruises.com 40 USD per person) and the tickets were delivered to our hotel. Nearly all our fellow passengers were foreign tourists, I assume the locals travel either by bus or by the slow government boat that takes around 15 hours and costs 10 USD. We would have also considered that option but it only goes a couple of times a week and not on the day we wanted to travel. The boat was surprisingly nice and comfortable with ample seating both indoors and on various outer decks. The only problem was the heat – the inside bit was supposedly air-conditioned but it didn’t really seem to work at all. Therefore the inside temperature was 36C whereas outside it was a bit hotter. The ticket price includes breakfast (toast with jam and boiled egg served with instant coffee) and lunch (vegetarian noodles), you can buy beverages on-board. The drinks cost about two or three times more than in a normal restaurant. We brought along a small bottle of Mandalay Rum so we just bought cokes and enjoyed a rum and coke while admiring the views on the outer deck. Travelling by boat is both slower and more expensive than taking the bus, but the scenery and the life of the little villages along the river make it a very interesting and enjoyable journey. The horrible heat and the delay (instead of the optimistic ETA on the ticket, 4:30pm, we arrived at 6:30pm) was getting to us though and by the end of the journey we were really looking forward to getting out of the boat. 

Boat jetty at Nyaung U

Baganiin (tai itse asiassa Nyaung U-kylään, josta pääsee Baganiin) saapuessamme taksikuskien lauma hyökkäsi kaikkien matkustajien kimppuun ja hintaneuvottelut alkoivat. Ongelmana oli, ettei aluetta tuntemattomana osannut päätellä, oliko kuskin sanoma hinta oikea, mutta periaatteesta tingimme hintaa alas minkä pystyimme. Ei mitenkään yllättävää, että hyvin englantia puhuva, taksikuskiksi luulemamme mies olikin itse asiassa opas, joka esitteli varsinaisen kuskin veljekseen ja alkoi kaupata palveluksiaan oppaana ja kuskina ympäri Baganin aluetta seuraavalle päivälle. Selväähän oli, että kuskia taas tarvitaan, ja totesimme että englantia puhuva opas olisi myös tarpeen, jotta saisimme kokemuksesta enemmän irti. Sovimme sitten hinnasta, 40 USD koko päivän nähtävyysajelu. Emme olleet tietoisia siitä, että heti Baganin alueelle saapuessa turistien täytyy maksaa 20 USD per hlö pääsylippu, eli käytännössä kylästä ei pääse pois ennen kuin lipun ostaa. Hetken luulimme tätä joksikin huijaukseksi, mutta kävi ilmi että kyseessä on ihan virallinen maksu, josta ei pääse yli eikä ympäri, joten maksettava oli. Se lippu on voimassa viisi päivää eikä sen lisäksi tarvitse maksaa mitään muita pääsymaksuja mihinkään temppeleihin. 

On arrival to Bagan (well, actually the village of Nyaung U which acts as a gateway to Bagan) a herd of taxi drivers descended on all passengers and the price negotiations could begin. Being unfamiliar with the place we had no idea what was a fair price but out of principle tried bargaining it as low as possible. It was no surprise that the guy speaking fluent English, who we thought is the taxi driver, turned out to be a guide. He introduced the taxi driver as his brother and started promoting their services for the sightseeing tour for the following day. Obviously we did need a driver again and we figured it would be beneficial to get an English-speaking guide this time to get more out of the place. So we agreed on a price of 40 USD for the day for the guide and the driver. We were not aware that you had to pay a 20 USD entrance ticket to the whole Bagan area, so you cannot get out of the village before buying the ticket. At first we thought it was some kind of a scam but as it turns out, it was the government fee that you cannot get out of paying. The ticket is valid for five days and you don’t need to pay any other entrance fees for any of the temples. 

Kuski ja opas odottivat meitä sovitusti seuraavana aamuna kahdeksalta ja lähdimme kiertelemään aluetta. Bagan on yksi Myanmarin entisistä pääkaupungeista ja suurimmista matkailukohteista ja sen kyllä huomaa – tämä oli ainoa paikka Myanmarissa, jossa tuntui joskus olevan liian paljon turisteja. Vetonaula täällä on valtava kokoelma temppeleitä ja stupia siroteltuna ympäri karua maaseutua – niitä on kirjaimellisesti tuhansittain, suurin osa peräisin joko 1000- tai 1200-luvuilta. Tämä erosi rajusti vaikkapa Yangonin kultaa kimaltelevista temppeleistä tai Mandalayn hohtavan valkoisista pagodoista, nämä ovat todella vanhoja ja ajan karusti kohtelemia rakennelmia. Monet niistä on restauroitu (joidenkin mielestä pilattu) tosin aika rankalla kädellä. Maanjäristykset ovat myös aiheuttaneet paljon vahinkoa vanhoille rakennuksille. Oppaamme vei meidät vähän syrjäisempiin ja vähemmän tunnettuihin pagodoihin välttääksemme bussilastillisia turisteja ja se toimi aika hyvin, joissain paikoissa oltiin ihan yksin, toisissa oli muutama muu matkailija. Stupien huipulle kiivetessä näki uskomattomat näköalat, pellot täynnä pagodoja ja välissä joku maanviljelijä ajamassa härkävankkureillaan. Kävimme toki myös kuuluisimmissa temppeleissä kuten Ananda, korkeimmassa That Byin Nyu-temppelissä sekä massiivisimmassa Dhamman Gyissä, joissa oli enemmän porukkaa. Melkein joka paikassa oli myös sangen sinnikkäitä matkamuistokauppiaita. 

Lounaaksi nautimme perinteisen Myanmar-tyylisen curryn, jossa riisin kanssa tarjoillaan monenmonta pientä kulhoa erilaisia curryja sekä muita lisäkkeitä. Kolmella dollarilla per henkilö eteen kannettiin ihan päätä huimaava määrä ruokaa, josta emme toki saaneet syötyä kolmasosaakaan. Hyvin maistui, paikalliset curryt tuntuvat olevan öljyisempiä ja vähemmän maustettuja kuin intialaiset curryt. 

Overwhelmed by the amount of food

 
Päivän pääanti olivat nämä kaikki temppelit, mutta kävimme myös työpajassa, jossa tuotetaan erilaisia lakkakäsitöitä. Ensin siellä väkerrellään bambusta vaikkapa pieni kulho, joka sitten peitetään lukemattomilla lakkakerroksilla, koristellaan uskomattoman monimutkaisin kaiverruksin, jotka sitten peitetään eri värisellä lakalla ja annetaan kuivua luonnollisesti – selitykseni kuulostaa ehkä turhan yksinkertaiselta, mutta hirmuisen paljon käsityötä siihen vaaditaan. Todella mielenkiintoista nähdä, miten siellä paiskitaan töitä koko perheen voimin. Iltapäivällä kävimme myös visiitillä kaupungin laitamilla olevassa pienessä perinteisessä kylässä, jossa paikallinen tyttö esitteli meille kylää parin dollarin tippiä vastaan. Siellä asutaan äärettömän yksinkertaisissa bambutaloissa, joissa ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä – vesi haetaan kylän ulkopuolella sijaitsevasta kaivosta ja ainoa sähkönlähde on keskellä kylää seisova aurinkopaneeli. Sieltä saa kuulemma tarpeeksi sähköä älypuhelimien lataamiseen, muita sähköä tarvitsevia härveleitä heillä ei ole. Kyläläiset viljelevät puuvillaa ja maapähkinöitä, tekevät käsitöitä ja elävät todella yksinkertaista elämää. Oli se jännää nähdä, varsinkin tavata sisukas 89-vuotias leidi, joka istui lattialla rennossa risti-istunnassa kehräten puuvillaa, poltellen samalla jättimäistä sikaria. Mekin saimme pössytellä sikarista savut, unohdin vain kriittisellä hetkellä, ettei sikaria kuulu vetää henkeen... Päätimme päivän ihaillen auringonlaskua yhdellä hiljaisemmista pagodoista, se oli taianomainen paikka auringonvalon pehmetessä. 

Oxes in the village

Smoking a hand-made cigar

The driver and the guide waited for us as agreed at 8am the following morning and we started the tour. Bagan is one of the former capitals of Myanmar and the biggest tourist attraction, which became evident soon enough – this was the only place in Myanmar that felt at times crowded with tourists. The main attraction here is the vast collection of temples and stupas scattered around the arid countryside – there are literally thousands of them, most of them dating to the 11^th and 13^th century. This was very different from the glittering golden temples in Yangon or the shiny white pagodas in Mandalay, as these structures were really ancient and worn out by time. Many have also been nearly wiped out by earthquakes. A lot of the ancient buildings have been heavily restored, some say ruined. Our guide took us to some less-visited pagodas to dodge the worst busloads of tourists and that worked out pretty well, in some places we were by ourselves, in others there were a few other visitors. Of course we also visited the best-known temple Ananda, Bagan’s tallest temple That Byin Nyu and the most massive pyramid-shaped temple Dhammayan Gyi, which were a bit more crowded. Climbing on top of the stupas, where it was possible, rewarded us with awe-inspiring views over the pagoda-studded plains. Here and there you could see a farmer negotiating their ox-carts between pagodas. Each pagoda also had its herd of souvenir hawker, some of whom were fairly insistent. 
For lunch we enjoyed the abundance of local curry, where you are served an enormous number of different curries and other condiments with rice. For three dollars per person we got enough food for a vegetarian army, needless to say we couldn't finish one third of it. It was fairly tasty, the local curries seem more oily and less heavily seasoned than the Indian ones. 
The main point of the tour were the innumerable temples but Bagan is also famous for its lacquer-work and we visited a work shop where they produce amazingly beautiful handicrafts with lacquer. For instance, they make a little bowl out of bamboo, cover it in countless layers of lacquer, and carve incredibly intricate decorations, which are then covered in a different-coloured lacquer and let dry naturally – my summarized explanation is very much over-simplified but the process takes enormous amount of work by hand. It was really interesting to see how the whole family is working away. At the end of the day we visited a little village at the edge of the town where a local girl showed us around in exchange for a couple of dollars’ tip. They have extremely simple bamboo houses with no electricity or running water – they get their water from a well outside the village and the only electricity comes from solar panel in the middle of the village. Apparently that’s how they can charge their smartphones, they don’t really have any other devices needing power. The people in the village grow cotton and peanuts, make handicrafts and lead very simple lives. It was fascinating to see that, especially meeting the feisty 89-year-old lady who was threading cotton sitting on the floor in a relaxed cross-legged position and smoking a gigantic cigar. We also got to have a puff from her cigar, although I forgot in the last minute you are not supposed to inhale cigar smoke… we ended the day with admiring the sunset at one of the quieter pagodas, it was a magical place bathing in the fading sunlight.

Our 89-year-old friend in the village

Baganissa olisi ollut nähtävää toiselle päivälle omin päin ja tarkoituksenamme oli ollut vuokrata sähköpyörät (joita on tarjolla joka kulmalla, 5 USD per päivä), mutta kohtalo päätti toisin. Tähän asti reissullamme olemme molemmat olleet ihan hämmästyttävän terveitä ja hyvävointisia, ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmia... paitsi nyt. Molemmat oireilimme ensin flunssaa, sitten vatsaongelmia (säästän teidät yksityiskohdilta) ja päädyimme viettämään toisen päivämme Baganissa turvallisesti hotellihuoneemme kätköissä. Seuraavana päivänä oli bussiliput Lake Inle-järvelle, mutta ne onneksi pystyimme vaihtamaan sillä emme olleet vielä matkustuskunnossa 8 tunnin bussimatkaa varten. Siinä meni pari päivää lepäillessä, mutta eipä siinä mitään, onneksi matkasuunnitelmat olivat joustavat ja olimme joka tapauksessa nähneet tärkeimmät osat Bagania. 

With our guide, Stephan

There would have been a lot more to see in Bagan and our plan was to hire e-bikes (which are available on every corner for 5 USD per day) and look around by ourselves but the fate had other plans. Until now we have been in extremely good health throughout the trip and didn’t have any problems… oh yes, until now. Now both of us came down with a cold, followed by stomach upset (I’ll spare you the details) and we ended up staying in the safety of our hotel room pretty much all day. We had bus tickets to Inle Lake booked for the following day but luckily we could postpone the trip by one day, since we were really not in a condition for an 8-hour bus ride. So we had a couple of days of downtime but that was no disaster, our travel plans are flexible and in any case at least we didn’t miss out on the main sights of Bagan.