Hyvästit Siniselle Ikkunalle - Farewell to Azure Window

Blogissa on vietty Kyproksen reissun jälkeen hiljaiseloa. Ei ole tullut käytyä missään ja Maltan aiheet ovat tuntuneet vähän loppuunkalutuilta (vaikka Gozo-postauksen jatko-osa odottaakin vielä loppusilaustaan). Nyt kuitenkin intouduin kirjoittamaan surullisesta aiheesta, kun Gozolla sijaitseva kuuluisa Sininen ikkuna romahti pari päivää sitten myrskyssä.

It's been quiet at the blog front since our Cyprus trip. We haven't gone anywhere else and I felt I have pretty much gone through my topics on Malta (although the part two for Gozo in a Day is still waiting for its final touches). However, now I feel inspired by the sad event of the iconic Azure Window collapsing due to a violent storm a couple of days ago.


Heräsin itsekin aamuyöllä kolmen tienoilla hirvittävään ukkosmyrskyyn. Salamat valaisivat huoneen parin minuutin välein, ukkonen jyrisi mahdottoman kovasti, kattojen rajusta hakkauksesta päätellen satoi rakeita ja tuuli ulvoi järkyttävällä voimalla. Ajattelin jo siinä makoillessani, että tässä rytäkässä tulee varmasti vahinkoja, etenkin ottaen huomioon miten heppoisasti täällä rakennetaan. Mutta sitä en toki olisi voinut kuvitella, että luonnonvoimat tuhoaisivat yhden Maltan ikonisimmista ja rakastetuimmista nähtävyyksistä.



I also awoke at around 3am that night because of the storm. The lightnings lit up the room every couple of minutes, boom of the thunder was deafening, the rain came down as hail judging by the noise it made on the windows and the wind was howling with a frightening force. While laying there I thought to myself "this storm will do some real damage, especially considering how flimsily things are built here". But never would I have thought that the force of the nature would destroy one of  the most iconic and loved sights of Malta. 

Us at the Azure Window September 2015
 

Sininen ikkuna oli luonnon muovaama kivikaari Djewra Bayssa Gozolla. Se oli toki kärsinyt luonnollisesta eroosiosta ja oli tiedossa, että ennemmin tai myöhemmin luonto viimeistelisi tehtävänsä. Merivesi ja tuuli olivat kaaren alunperin kalliosta muovanneet ja tulisivat aikojen saatossa sen myös tuhoamaan. Ei kuitenkaan odotettu, että se tapahtuisi näin äkillisesti. Yhtenä aamuna maltalaiset vain heräsivät todellisuuteen, jossa Sinistä ikkunaa ei enää ollut.
Tämä ei ollut pelkästään turistinähtävyys, vaan myös paikallisten rakastama jylhä näky, josta he olivat ylpeitä. Vaikuttava kalliokaari on ikuistettu moniin elokuviin ja sarjoihin (kuten Games of Thrones) ja se koristaa kaikkia Maltan matkailuesitteitä. Epäilemättä nyt yksi Maltan matkailuvalteista on poissa, mutta ehkäpä tulevien vuosien matkailijat haluavat edelleen nähdä sen paikan, jossa Sininen ikkuna ennen oli - voin kuvitella paikalle pystytettävän jotain ennen ja jälkeen-tyylisiä kylttejä. Siinä saavat vierailijat sitten pohdiskella kaiken katoavaisuutta.

Future tourist, confused and looking for the famous sight


Azure Window was a natural arch carved from the limestone by wind and the sea over the course of centuries. Obviously the natural erosion was continuously eating away at the rock and it was known that sooner or later the arch would collapse. However it wasn't expected to happen so abruptly. One morning the Maltese people woke up to find out that their beloved Azure Window was not there anymore. It was not just a point of interest for the tourists, but also the locals loved this striking sight that made them proud. The majestic arch had provided an impressive backdrop in numerous movies and series (such as Games of Thrones) and its picture graces any travel brochure about Malta. Undoubtedly one of the biggest tourist attractions of Malta is now lost but perhaps the future travellers will still want to see the place where Azure Window once was - I can imagine "before and after" sort of signs being placed on site. What a way to make people ponder about the fleetingness of everything in life. 

Just a meme - for now.


Heti myrskyn jälkeisenä aamuna, kun uutinen levisi kulovalkean lailla ympäri Maltan saaria, pakolliset some-tribuutit alkoivat levitä. Ihmiset jakoivat uutista epäuskoisina, vaihtoivat profiili- tai kansikuvakseen kuvia Sinisestä ikkunasta ja myönnän itsekin tehneeni samoin. Tämä herätti myös keskustelua siitä, miksi kaikki olivat yksimielisen järkyttyneitä luonnon tuhottua luonnonnähtävyyden, kun samaan aikaan ihmisten annetaan tuhota historiallisesti tärkeitä rakennuksia rahanteon tähden. Tässä on kyse Maltan hillittömästä rakennusbuumista, jossa etenkin Slieman alueella jatkuvasti puretaan vanhoja rakennuksia uusien, "modernien", pilvenpiirtäjiä imitoivien asuin- ja toimistorakennusten tieltä. Jo nyt Slieman ranta näyttää Vallettasta päin katsottuna geneeriseltä, persoonattomalta (sanoisinko sieluttomalta) kaupungilta, joka voisi olla missä päin maailmaa tahansa, kun taas Slieman rannalta katsottuna Valletta näyttäytyy uskomattoman hienona historiallisena kaupunkia, olkoonkin omalla hurmaavalla tavallaan rähjäinen, ehdottoman viehättävä ja ah, niin maltalainen. Ymmärrän toki tarvetta remontoida ja modernisoida vanhoja ja kurjassa kunnossa olevia rakennuksia, mutta pakkoko ne on jyrätä maan tasalle ja rakentaa tilalle jotain täysin erityyppistä, mikä ei sovi katukuvaan? Olen monen paikallisen tavoin sitä mieltä, ettei kulttuuriperintöä saisi uhrata rahan alttarille.

Immediately after the storm, as the news of what had happened spread around Maltese islands like wildfire, there was a flood of obligatory tributes in social media as well. People were sharing the news in disbelief and shock, changing their profile or cover pictures to pictures of the Azure Window and I admit doing the same. This also raised some questions over why is everybody universally shocked at nature taking away a natural sight, while at the same time people are allowed to destroy historically important buildings in order to make money. It is about the reckless construction boom in Malta whereby, especially in Sliema area, old buildings are continuously being torn down and "modern" skyscaper-like towers are being built to replace them. Already the view of Sliema from Valletta appears like any generic modern (shall I say soulless) city that could be anywhere in the world, whereas looking at Valletta from the Sliema shore you will see an absolutely stunning historical city, which, despite being charmingly shabby, is full of character and oh, so Maltese. I do understand the need to renovate and modernize old dilapidated buildings, but why do you have to tear them all down and replace it with something completely different that does not suit the cityscape? As many locals, I am also of the opinion that one should not sacrifice cultural heritage for money.


Olen surullinen siitä, että Sininen ikkuna on mennyttä kalua. Tämä on minun muistokirjoitukseni tuolle Maltan symbolille. Se, miten paljon tämä minuun vaikuttaa, kertoo varmaan osaltaan miten paljon olen tälle pienelle saarelle juurtunut parin vuoden aikana. Välitän siitä, mitä täällä tapahtuu. Minun Maltani.

It makes me sad that Azure Window is gone. This blog entry is my memorial for the lost symbol of Malta. The impact this has had on me tells a lot about how much I feel for this little island after having lived here a couple of years. I care about what is going on in here. It is my island too.

Comments

  1. Hi, lovely post and I agree with everything. I also couldn't help but say "for one natural wonder that crumbles down, a bunch of towers are coming up elsewhere in Malta". The more I read about planning and construction, the more depressing it gets.

    I'm glad I found your blog, I like to read about Malta from an expat point of view. :) Keep it up.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hi Tiziana,
      Thank you so much for your kind words! It makes me happy to know some locals are also following my blog :) Good to get many different perspectives!

      Delete

Post a Comment

Popular posts from this blog

Patikointia Cape Bretonissa - Hiking in Cape Breton

Mitä maksaa eläminen Maltalla - What does living in Malta cost?

Kaksi rantaparatiisia, Tangalle ja Mirissa - 2 x Beach Paradise, Tangalle and Mirissa