Osa Neljäkymmentäkolme - Part Forty-Three: Great Ocean Road Osa Yksi/ Part One

Pitkän ja rentouttavan tauon jälkeen pakkasimme jälleen rinkat ja tallustelimme juna-asemalle vaappuen painavien rinkkojemme alla. Olimme varanneet vuokra-auton keskustan Hertz-toimistosta ja kuten pian kävi ilmi, emme olleet ainoita... toimistoon oli ihan hillitön jono ja useimmat ihmiset käyttivät samaa taktiikkaa kuin me: yksi odottaa kadulla matkalaukkujen kanssa kun toinen menee uhmaamaan jonoa, joka kiemurteli toisesta kerroksesta portaita pitkin kadulle asti. Kaksi tuntia siinä meni, uskokaa tai älkää. Lopulta auto saatiin ja päästiin tien päälle 2 tuntia aikataulusta jäljessä, mikä ei sinänsä haitannut kun ei alunperinkään ollut oikein mitään aikataulua. Ensimmäinen kohteemme oli Torquay, pieni kylä meren rannalla, josta Great Ocean Road (ei kai sille virallista käännöstä ole suomeksi, vaikka Iso Valtameritie..?) alkaa ja josta olimme onneksi löytäneet sohvan. Löysimme hostimme Alicen talon helposti ja juteltuamme vähän aikaa, annoimme hänen palata töidensä ääreen ja suuntasimme biitsille. Torqayn rannat ovat kuuluisia surffareiden suosikkeja, mutta me kun emme surffaa (muuta kuin sohvia), meistä se ei ollut mitenkään erityisen hieno paikka. Etenkin kun kävi ilmi, että huolimatta harvinaisen kuumasta päivästä (yli 35C) vesi oli jääkylmää. Siellä tajusin yhtäkkiä, etten ole kertaakaan uinut Australiassa meressä ilman märkäpukua! Tämä johtuen siitä, että trooppisessa pohjoisessa, jossa oli tarpeeksi lämmintä uimiseen, vedet ovat täynnä erittäin myrkyllisiä meduusoja, joiden pistos saattaa pahimmassa tapauksessa tappaa ja etelässä, jossa ei ainakaan näitä pahimpia meduusoja ole, vesi (ja suurimman osan aikaa ilmakin) on ollut liian kylmää uimiseen. Tätä en odottanut Australian kesästä! Joka tapauksessa, käveleskelimme rannalla ja kävimme sitten ostoksilla illallista varten, sillä olimme luvanneet laittaa ruokaa Alicelle, hänen veljelleen sekä toiselle sohvasurffailijalle. Teimme kiinalaista kasviswokkia, joimme pari olutta ja paransimme maailmaa monenlaisilla puheenaiheilla, siinä meni ilta rattoisasti. 

Along the Great Ocean Road

 

After a long and very relaxing break in the quiet suburbs of Melbourne, we packed up once again and headed to the train station, wobbling under the oppressing weight of our backpacks. We had booked a car at Hertz office downtown Melbourne and as it turned out, we weren’t the only ones… there was an incredible queue to the rental office with most people adapting the same tactic as us: one of us (in our case obviously it was the non-driver aka me) waited on the street with the luggage while the other one braved the queue that snaked its way from their office on the first floor all the way to the street. Two hours, I kid you not. Finally we got the car and hit the road 2 hours behind schedule, which didn’t really make much of a difference since we didn’t actually have any schedule to begin with. Our first stop was the small sea side town of Torquay, mainly just because the Great Ocean Road starts from there and we had found a couch in there. It was mercifully easy to find our host Alice’s place and after chatting with her for a while, we left her to finish some work and headed to the beach. Torquay beach is famous for its surf but for non-surfers like us it wasn’t anything special, especially as the water was freezing despite the highly unusual temperature of more than 35C. In fact, we haven’t been in the sea in Australia without a wetsuit! That’s because in the north, where it was warm enough to swim, the waters abounded with very poisonous jellyfish that can in extreme cases be lethal, and in the south where there are no jellyfish (well, at least not the most poisonous kind) it’s been too cold for us to swim! Not what I expected from Australia, to be sure. However, we had a stroll on the beach and then did a little shopping for the dinner as we had promised to cook for Alice, her brother and another couchsurfer.  We cooked up a Chinese style stir-fry, had a few drinks and interesting chat about various topics (from travelling experiences to stars and everything in between), it was a good night. 

Seuraavana aamuna aloitimme sen varsinaisen Great Ocean Road-osion and havaitsimme, miksi siellä autonvuokraamossa oli niin mahdottomat jonot. Koko maailman väestö oli samaan aikaan Great Ocean Roadilla! Liikenneruuhka oli ihan hirvittävä ja harmitti, ettemme tienneet etukäteen tämän olevan kaikkein kiireisin sesonki koulujen lomien, kesän kuumimman ajan ja kaltaisiemme turistien takia, niin että olisimme voineet suunnitella reissumme eri ajalle välttääksemme pahimmat ruuhkat. Tien alkuosa ei edes ollut niin kovin vaikuttava, mutta mitä pidemmälle edettiin, sitä mahtavimmiksi maisemat muuttuivat. Alice neuvoi meille muutaman hyvän pysähdyspaikan, joista ensimmäinen oli Erskine-vesiputoukset Lorne-nimisen pienen kylän lähettyvillä. Vesiputouksille oli lyhyt kävelymatka kauniin sademetsän läpi, mikä oli kyllä muuten hienoa, mutta sekin oli täynnä ihmisiä. Itse asiassa meillä oli tarkoitus nauttia lounasta Lornessa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, kun koko kylästä ei löytynyt parkkipaikkaa – kaikki oli ihan täynnä. Siinä kiertelimme aikamme muutaman muun toiveikkaan turistin kanssa, mutta lopulta luovutimme ja päätimme ajaa jonnekin rauhallisempaan paikkaan lounaalle. Tämä oli sitten seuraava pysäkkimme vielä pienemmässä kylässä nimeltään Kennett River, jossa oli ilmeisesti yksi ainoa pikaruokapaikka/kahvila/kioski (josta löytyi ihan kelvollinen kasvispiirakka kahvin kera) ja mikä tärkeintä, suuri koalapopulaatio. Täällä voi käydä ”koalakävelyllä”, jonka varrella näkee väkisinkin paljon koaloita torkkumassa korkealla puissaan. Polku alkaa edellä mainitun kioskin ja leirintäalueen lähettyviltä ja heti ensimmäisen sadan metrin aikana näimme kaksi koalaa korkealla puussa, leirintäalueella oli onneksi yksi laiskiainen nukkumassa paljon matalammalla, joten sen näki paremmin ja sai parempia kuvia. Ihmiset näkyivät ruokkivan myös paikallisia papukaijoja, jotka tulivat syömään kädestä – meillä ei valitettavasti ollut linnunruokaa tarjolla. Lounaan ja koalabongailun jälkeen päätimme ottaa päikkärit rannalla, koska helteinen päivä osoittautui väsyttäväksi. Heräsimme juuri oikeaan aikaan, sillä taivaalle oli kerääntynyt todella tummia pilviä ja heti kun pääsimme takaisin autoon, taivas aukesi ja ajoimme loppumatkan Apollo Bayhin sateessa. Apollo Bay on myös pieni merenrantakylä, jota markkinoidaan iskulauseella ”paratiisi meren äärellä”. Se on ehkä vähän liioiteltua, mutta ihan nätti paikka se on. Valitettavasti sielläkin näkyi turistisesonki, kaikki paikat olivat ihan täynnä ja hinnat pilvissä, joten onneksi olimme löytäneet sohvan sieltäkin Jessin luona kahdeksi yöksi. Kävimme ruokaostoksilla (hintoja kauhistellen) ja laitoimme itsellemme sekä Jessille illallista. Aterian aikana Jess suositteli hyviä paikkoja, missä käydä seuraavana päivänä.

A sleepy koala at Kennett River

The following morning we started the actual Great Ocean Road trip and found out why the car rental place had been so busy. The whole bloody population of the world was doing the Great Ocean Road! The traffic was abysmal at times and we wished we had realized beforehand that this is the highest season what with the school holidays in Oz, the hottest days of the summer and loads of tourists like us heading there after New Years. Had we known that, we could have timed our trip differently to avoid the worst crowds. The first part of the road wasn’t even that impressive but the further we went, the more spectacular the scenery became. Alice had advised us a few nice places to stop along the way so we went for the Erskine Falls just off Lorne. It was an easy little walk through the rainforest to the falls which were pretty, although it was pretty crowded there as well. Actually we had planned to have lunch in the town of Lorne after the falls, but this proved impossible simply due to the fact that there was no parking available in the whole town – every single parking spot was taken. We circled the tiny town a couple of times along with a few other hopeful drivers but finally gave up and decided to stop somewhere less busy. This turned out to be in even much tinier township of Kennett River that appeared to have one chippie/café/kiosk (with perfectly fine veggie quiche and coffee!) and more importantly, a big population of koalas. Here you can do a “koala walk” where you will inevitably spot many koalas dozing away up on their tree branches. The walk starts right next to the aforementioned kiosk and a campsite. Right at the start of the walk we saw two koalas high up in their trees and later on at the campsite there was one a lot lower so it was easier to see it. There are also parrots that some people were hand-feeding. After lunch and koala-spotting we had a little nap on the beach as the heat of the day proved tiring. We woke up just in time as the clouds had turned really dark and just as we got back to the car, the heavens opened. So we drove in the rain to our home for the next two nights, Apollo Bay where our next host Jess awaited us. Apollo Bay is another small township that is marketed with the slogan “Paradise by the sea”. That’s maybe a slight exaggeration, but it is a pretty place with a beautiful beach. As it turned out, all the establishments raise their prices significantly for the high season and the supermarket was hopelessly over-priced – however you gotta eat so we did some shopping and cooked dinner for ourselves and Jess. While chatting over dinner, Jess gave us a lot of good tips for what to do the next day.

Rainforest walk

Aamulla ensimmäinen pysäkki oli matkailutoimisto, josta saimme karttoja avuksi ja suuntasimme kohti Cape Otway-niemeä. Matkalla pysähdyimme Mait´s Rest-nimiseen paikkaan, jossa teimme lyhyen patikkamatkan uskomattoman iänvanhan sademetsän läpi. Siellä odotti tyrannosauruksen tai velociraptorin hyökkäävän kimppuun hetkenä minä hyvänsä, se oli niin esihistoriallisen näköinen paikka. Kävelimme hiljaisuudessa, keskittyen siihen miten ympärillämme sademetsä eli ja hengitti. Rauhallista tallustelutahtia siinä meni tunteroinen. Tämän todella hienon kokemuksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Cape Otwayta, joka oli kuuluisine majakkoineen (kehuvat sitä Australian tärkeimmäksi majakaksi) päivämme pääasiallinen käyntikohde. Matkalla näkyi taas useampikin koala nokosilla puissa (en itse asiassa ole koskaan nähnyt hereilläolevaa, aktiivista koalaa! Siinä vasta olisi näky!). Perille päästyämme kävi ilmi, ettei sitä majakkaa niin vain käydä katsomassa: ei pääse edes näköetäisyydelle maksamatta törkeää pääsymaksua $19.50 per henkilö. Onneksi lyhyen kävelymatkan päässä oli näköalapaikka, josta sentään näki kaukaisuudessa tuon kuuluisan majakan, sillä pääsymaksu oli mielestämme ihan ylihinnoiteltu. Pitäkööt tunkkinsa. Sieltä jatkettiin jälleen matkaa, tällä kertaa kohti osuvasti nimettyä Triplet Falls-vesiputouksia. Se oli kaunis kolmen vesiputouksen setti keskellä upeaa sademetsää – jälleen näitä Jurassic Park-fiiliksiä. 

Cape Otway lighthouse from the distance

We started off at the visitor centre in town to get some maps and headed towards Cape Otway. On the way the first stop was Mait’s Rest where we did a short walk through the amazing ancient rainforest. You would keep expecting a tyrannosaur or a veloci-raptor jump out and attack you at any moment, that’s how pre-historical it looked. We walked around in silence, concentrating on the rainforest living and breathing all around us. After this incredible walk that took about an hour at a slow strolling pace, we continued towards our primary destination of the day: Cape Otway with its famous lighthouse, touted to be the most significant lighthouse in Oz. On the way we saw several koalas sleeping in the trees (actually I have never seen a koala awake and active, that would be a sight to remember!). On arrival we stumbled on the inconvenient truth that we didn’t know before: the entry to the “heritage area” including the lighthouse costs a whopping $19.50 per person. Before paying this extortionate fee you can’t get anywhere near enough to even see the lighthouse. Luckily there was at least the option to walk to a look-out point where you could see the lighthouse in the distance, so we opted for that as we really didn’t think the fee was reasonable. From there we drove on to do another little one-hour walk, this time to the aptly named Triplet Falls. It was a beautiful set of three cascades set amidst gorgeous rainforest. 

Palasimme takaisin Apollo Bayhin ja kun kerran aikaa ja virtaa vielä riitti, menimme läheisen kukkulan päälle, josta Jess oli meille kertonut – sieltä avautui upeat maisemat yli Apollo Bayn ja valtameren. Se oli todella kaunis näky tällaisena kauniina (mutta vilpoisena!) päivänä. Illalla chillattiin Jessin luona ja valmistauduttiin seuraavaan päivään; tämän road tripin kliimaksi, Twelve Apostles oli vielä näkemättä!

On arrival back into Apollo Bay we still had some time and energy left so we headed over to a lookout on top of a hill where you can see the township of Apollo Bay and the ocean – it was really beautiful on a nice sunny (but cool!) day. In the evening we just took it easy at Jess’ place and prepared for the next day: the climax of the Great Ocean Road, seeing the Twelve Apostles was still ahead!

Apollo Bay