Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Friday, September 29, 2017

Alaskan risteilyn huippukohdat - The Highlights of our Alaskan Cruise


Edellisessä postauksessa valaisin risteilyelämää yleisesti, tällä kertaa saatte lukea mitä teimme maissa käydessämme!
My previous post was about the cruise in general, while in this post you will find out what we did onshore!
Ketchikan
Sen toki tiesin etukäteen, että Alaskassa on talvella tosi kylmää, mutta en ollut tietoinen, että siellä sataa kesällä koko ajan. Noh, sen tulin kyllä tietämään tämän risteilyn aikana. Saavuimme Ketchikanin pikkukylään aamuvarhaisella ja vettä tuli taivaan täydeltä. Meillä oli aikomus tehdä lentoretki vesitasolla Misty Fjords-nimiselle vuonolle, jossa olisi nähnyt upeita maisemia. Huonon sään takia kaikki vesitasolennot oli kuitenkin peruttu, joten se jäi haaveeksi. Minkäs teet, lähdimme tutkailemaan kylää patikointivaatteissamme, joita luulin kohtuullisen vedenpitäviksi. Eipä siinä kauaa mennyt, ennen kuin olimme kastuneet ihan läpimäriksi tallustellessamme kylän katuja kohti Totem Pole Heritage Centre-kulttuurikeskusta, jossa viiden dollarin pääsymaksulla pääsimme onneksi sisätiloihin näkemään Tlingit-, Haida- sekä Tsimshian-kansojen alkuperäisiä toteemipaaluja. Ihan mielenkiintoinen, mutta pieni paikka, josta jouduimme piakkoin takaisin kadulle sadetta uhmaamaan. Tässä vaiheessa satuimme näkemään, että tarjolla on itse asiassa ilmainen shuttle bus, joka kuskasi risteilyvieraita satamasta kylän muutamaan harvaan käyntikohteeseen. Hyppäsimme bussin kyytiin ja saimme kyydin Creek Streetille, joka on historiallinen joen varrelle rakennettu alue. Vaikka ilma oli edelleen kuin paholaisen morsian, oli tuo paalujen varaan pystytetty kaupunginosa silti sangen mielenkiintoinen, etenkin kun joessa näki sekä lohia että niitä pyydystäviä hylkeitä. Muuta meitä kiinnostavaa tässä kylässä ei oikein ollutkaan, pelkkiä turistikauppoja (toinen toistaan epätoivoisempia matkamuisto- ja kultasepänliikkeitä), joten palasimme laivalle hyvissä ajoin. 
Arriving to the port of Ketchikan


Creek Street


I knew of course that it gets pretty cold in Alaska in the wintertime, however I did not know that in the summertime it rains all the time. Well, I certainly learnt that during this cruise. We arrived in the tiny town of Ketchikan early in the morning and it was raining cats and dogs. We had planned to do a flightseeing tour with a float plane to a place called Misty Fjords, but due to the bad weather all the flights were cancelled. Nothing we could do about that, so we donned our hiking gear which I had thought was reasonably water resistant and set out to explore the town. It didn’t take long until we were absolutely soaking wet while walking towards the Totem Pole Heritage Centre, where with the 5 USD entrance fee got us luckily indoors to see the original totem poles of the Tlingit, Haida and Tsimshian peoples originally living in this area. This was an interesting but small place, so before long we were back on the street taking our chances with the elements. At this point we discovered there was actually a free shuttle bus transporting the people from the cruise ship terminal to the few points of interest in the town. We jumped on and got a ride until Creek Street, which is a historical area of the town built right on the creek. Although the weather continued to be absolutely miserable, this neighbourhood built on stilts was a fascinating place to explore, especially as there were salmon and the seals hunting them in the river. However, there was nothing else that interested us in this town, just tourist shops (souvenir shops and jewellery shops, one more desperate than the other) so we headed back into the comfort of the ship.

Totem Pole Heritage Centre

Soaked at Creek Street

Juneau
Laiva saapui Alaskan pääkaupunkiin Juneauun aamusta ja yllätys yllätys, vettä satoi kaatamalla. Olimme ottaneet opiksemme edellisestä päivästä ja ostimme laivalta sadeponchot (hintaan 3 USD kipale, voitte kuvitella miten mahtavasta laadusta oli kyse) ennen kuin suuntasimme kohti kaupunkia. Täälläkin ohjelmaan kuuluisi vesitasolennot, mutta kuten arvata saattaa ne oli myös peruttu sään takia. Päädyimme loppujen lopuksi varaamaan valaidenkatseluretken (vai miten whale watching cruise nyt olisikaan suomeksi), vaikka olimme etukäteen nimenomaan päättäneet ettemme mene katselemaan valaita - ihan siitä syystä että olemme nähneet valaita muissa paikoissa ja retket ovat kalliita. Nyt ei kuitenkaan ollut oikein mitään muita vaihtoehtoja kuin joko mennä valasretkelle, hengata Juneaun pikkukaupungissa (jossa ei ole oikein mitään muuta kuin turistikauppoja ja retkien myyjiä) tai palata istumaan laivalle syömään ja juomaan. Koska emme halunneet heittää koko päivää hukaan tekemättä mitään, päädyimme tähän kieltämättä hintavaan retkeen (135USD per henkilö), johon kuului myös kuljetus Mendenhall-jäätikölle ja takaisin. Tiedättehän, miten valasretkien mainoksissa valaat aina hyppivät siinä ihan veneen edessä? En ole lukuisilla valaankatseluretkillä ikinä nähnyt mitään sellaista. Yleensä saa olla tyytyväinen, jos näkee valaan hännän ja niin tälläkin kertaa kävi. Näillä vesillä majailee ryhävalaita, joita näimme kolmeen otteeseen - ensin näkyy valaan puhaltama vesisuihku, sitten väläys selkää ja lopuksi häntä. Aina se on kuitenkin upea ja innoittava kokemus nähdä edes vilaus noista mahtavista jättiläisistä, vaikkeivät ne valaat tulekaan siihen veneen viereen hyppelemään.
Seals in the whale-watching cruise


Venesatamasta suuntasimme sitten Mendenhall-jäätikölle, joka ei kieltämättä tehnyt meihin ihan niin suurta vaikutusta kuin sen olisi ehkä pitänyt - olimmehan juuri nähneet lukuisia jäätiköitä Kanadan kalliovuorilla ja kurjan kelin takia tämä jäätikkö ei näyttänyt niin mahtavalta, kuin se varmaan olisi auringonpaisteessa kimallellessaan ollut. Kun tänne oltiin kuitenkin tultu, kävelimme sitten vesisateessa muutamaa lyhyttä patikkapolkua pitkin jäätikön läheisyydessä. Kieltämättä meitä kuitenkin vähän pelotti tallustella siellä kahdestaan, kun alueella tunnetusti liikkuu paljon karhuja eikä se sadekaan kauheasti innostanut patikoimaan, joten se patikointi jäi aika lyhyeksi. Olihan sitä paitsi jo korkea aika päivän ensimmäiselle drinkille, joten suuntasimme takaisin laivalle.
We arrived in the capital of Alaska, Juneau in the morning and surprise surprise, it was raining like hell. We had learnt our lesson the day before and bought rain ponchos on the ship (3 USD per piece, you can imagine the quality). Also here the float plane tours are usually on offer, but they were cancelled due to the weather as was to be expected. We finally ended up booking a whale watching cruise, although we had specifically decided not to do that - just because those tours are really expensive and we have seen whales in different parts of the world. However, we had little choice but either go whale watching, hang out in the town of Juneau (which doesn’t really have much else than tourist shops) or go back to the ship to eat and drink. Since we didn’t want to waste the day doing nothing, we took the pricey (135USD per person) whale-watching trip, which also included transfer to and from Mendenhall Glacier. You know how in the advertisements for whale watching the whales are always jumping out of the water right next to the boat? I have never on numerous whale watching trips ever seen anything like that. Normally you can count yourself lucky if you see a tail and that was pretty much the case also this time. The whales hanging out in these waters are the humpbacks and we saw them on three occasions - first you see the spray of water coming out of the whale’s blow hole, then you see a flash of its back and finally the tail. Nevertheless, it is always such an inspiring and amazing experience to see even a little glimpse of those awesome giants - even if they don’t come jumping right next to your boat.


Soaked but happy to see whales!

From the harbour we headed out to the Mendenhall glacier, which did not impress us quite as much as it probably should have - we had just seen so many glaciers on the Canadian Rockies and with this miserable weather the glacier just didn’t look as spectacular as it probably does on a sunny day. We were doing a couple of short hikes around the visitor centre of the glacier, but truth be told we were pretty scared hiking there just the two of us, as this is active bear area. Also the weather wasn’t really inspiring for long hikes, so we cut it pretty short. It was well past the time for a first drink of the day as well, so we headed back to the ship in the afternoon.
Mendenhall Glacier

Skagway
Uskomatonta, mutta totta - laivan saapuessa Skagwayn pieneen kylään ei satanut vettä. Mahtavaa! Upeaa! Heti ulos! Tälle päivälle olimme varanneet sen ainoan laivalta varatun retkemme, junamatkan historiallisella Skagwayn White Pass-rautatiellä, joka rakennettiin kultakuumeen aikoihin. Junamatkalle olimme kuitenkin menossa vasta iltapäivällä, joten aamusta ehdimme oikein hyvin tutustua kylään ja käydä pienellä patikkaretkelläkin. Skagwayn kylä näyttää elokuvaa varten rakennetuilta kulisseilta, mahdottoman söpöine kauppoineen, saluunoineen ja ravintoloineen. Kylän keskustasta on helppo  kävellä monelle mukavalle patikkaretkelle, me valitsimme Smuggler’s Covelle menevän muutaman kilometrin reitin. Olipa ihanaa kävellä ilman vesisadetta ja satuimme löytämään mitä parhaimman näköalapaikan, josta näimme laivammekin!
Skagway town


White Pass-junamatka oli todellakin hintansa arvoinen (149 USD per henkilö laivalta varattuna). Vanhanaikainen juna tuksutteli pitkin välillä huolestuttavan vanhanaikaista rautatietä uskomattoman dramaattisten vuoristomaisemien läpi. Samalla opimme paljon alueen historiasta, kultakuumeesta näillä seuduilla ja miten mahdottomien hankaluuksien läpi ihmiset taistelivat kultaa löytääkseen. Ihan älyttömän mielenkiintoinen retki ja monesti leuka loksahti niiden näköalojen edessä. Meille päivä Skagwayssa oli ehdottomasti paras pysähdyskohteista, mutta se johtui aika pitkälti suosiollisesta säästä - nyt sitä osasi todellakin arvostaa poutapäivää!


As unbelievable as it sounds, it was NOT raining when our ship arrived in the tiny Skagway. Amazing! We couldn’t wait to get out there! This was the location where our only pre-booked excursion took place, the journey on the historical White Pass railway that was built during the days of the Gold Rush. However, we were only taking the train journey in the afternoon, so in the morning we had time to look around the village and go for a little hiking trip. The Skagway town looks like it was built for a Wild West movie with its impossibly cute shops, saloons and restaurants. There are a couple of hiking trails you can easily walk to from town centre, we chose the one leading to Smuggler’s Cove. What a feeling to walk around without getting soaked by the rain! We happened to find a great view point to see our ship as well, it was a really enjoyable walk!
Smuggler's Cove

The train journey on White Pass was certainly worth its price (149 USD per person when booked at the ship). The charmingly old-fashioned train huffed and puffed its way up along worryingly old-fashioned rail tracks through absolutely stunning mountain scenery. At the same time we learnt a lot about the history of the area, the Gold Rush and what incredibly hardships people went through to get to the gold. It was super interesting and the views were breath-taking. For us the day in Skagway was definitely the best of the stop-overs but that was at least partly due to the weather - now we could really appreciate the absence of rain!

Glacier Bay
Kolmen pysähdyspaikan jälkeen meillä oli edessä kaksi meripäivää, mutta se ei tarkoita, etteikö olisi ollut mitään näkemistä. Vietimme suuren osan ensimmäisestä päivästä nimittäin Glacier Bayn Kansallispuistossa, mikä on ihan mielettömän upea lahti täynnä jäätiköitä. Jos tähän asti säät eivät olleetkaan meitä suosineet, nyt kävi ihan mahtava tuuri, sillä Glacier Bayssa nautimme kirkkaasta pilvettömästä auringonpaisteesta koko päivän (mikä ei kuulemma ole ollenkaan tavallista, yleensä on sateista ja sumuista, joka toki väistämättä himmentää jäätiköiden loistoa). Laiva lipui hitaasti valkoisina kimaltelevien jäätiköiden ohi ja pysähtyi välillä kaikkein suurimpien ja tunnetumpien jäätiköiden kohdalle tehden 360-asteen käännöksiä, jotta näkymät olisivat yhtä hyvät joka puolelta laivaa. Ei siinä voinut muuta kuin ihmetellä ja ihastella ja ottaa tuhansia kuvia, jotka eivät kuitenkaan koskaan saa näkymää tallennettua niin hyvin. Eivätkä ne jäätiköt siihen loppuneet, vaikka Glacier Bay jäikin taakse - seuraavanakin päivänä lähes koko päivä mentiin samanlaisissa maisemissa. Kertakaikkisen upea kokemus ja epäilemättä koko risteilyn huippukohta!


After the three stop-overs we had two days at sea ahead of us, but that certainly didn’t mean there wasn’t going to be anything to see. We spent most of the first day in Glacier Bay National Park which was an absolutely stunning place. Until now we hadn’t been very lucky with the weather but now we hit the jackpot, as we had clear pure sunshine the whole day in Glacier Bay. Apparently this is very rare as usually it’s rainy and foggy there which inevitably dampens the glory of the glaciers. The cruise ship passed slowly one glimmering white glacier after another, stopping at the biggest and the most well-known ones, taking slow 360-degree turns so that you had equally good views on each side of the ship. All I could do was to stare in awe, admiring the spectacular scenery and take about a thousand pictures, none of which could ever fully capture what we were seeing. When leaving Glacier Bay behind, it didn’t mean the end of the glaciers though, as the following day afforded more of similarly amazing views. This was an absolutely incredible experience and without a doubt the highlight of the whole cruise!



Tuesday, September 26, 2017

Alaskan risteily - Alaskan Cruise

Emme ole koskaan olleet luksusristeilyllä emmekä ole noin ylipäänsä risteilytyyppiä - itsenäinen reppureissaaminen on enemmän meidän tyyliämme. Viikon risteily Vancouverista Sewardiin osoittautui kuitenkin loistavaksi tavaksi päästä Alaskaan ja nähdä samalla Glacier Bayn kansallispuisto, jonne on vaikea päästä ilman risteilyä. Lisäksi meille oli mukavaa vaihtelua elää luksuselämää, jossa kaikki ruoka ja juoma kuului hintaan eikä tarvinnut missään vaiheessa laskea senttejä. Laivamme oli Norwegian Sun, noin 2000 matkustajan laiva. Pysäkkejä oli viikon matkalla kolme, Ketchikan, Juneau sekä Skagway ja meripäiviä kolme. Tässä postauksessa kerron itse risteilystä ja seuraavassa postauksessa käyn läpi pysähdyspaikkojemme ohjelmat.
Our cruise ship

Looking down from the panoramic lift

We have never been on a luxury cruise before and we are not really the cruising type - we are more like independent backpackers. However, it turned out that a one-week cruise from Vancouver to Seward is a great way to get to Alaska from Canada while seeing the Glacier Bay National Park, which is not easy to get to without a cruise. Besides, it was a nice change for us to have a bit of luxury where all the food and drink is included and we don’t need to be counting the pennies at any point. Our ship was the Norwegian Sun, which carries about 2000 passengers. We had three stop-overs along the way, Ketchikan, Juneau and Skagway, as well as three days at sea. In this post I will tell you about the cruise itself and the next post will be about the stop-overs.
Olimme varanneet risteilyn jo pitkälti yli puoli vuotta etukäteen ja saimme hyvän paketin (1242 euroa per henkilö) , johon kuului paitsi majoitus ja ruokailut, myös juomapaketti (johon kuuluu kaikki alle 15 USD:n arvoiset juomat, eli käytännössä kaikki paitsi kalleimmat shampanjat) sekä “service charge” eli pakollinen tippi laivan henkilökunnalle. Pakettiin kuului myös 200 USD edestä käyttörahaa laivan palveluita, esim. retkiä, hierontoja tai erikoisruokailuja varten. Tämä oli ainoa syy, miksi varasimme yhden retken laivalla, koska saatoimme käyttää sen 200 USD sitä varten - muuten retket kannattaa aina ostaa satamasta, se tulee aina huomattavasti halvemmaksi kuin laivalta varatessa. Retkiä on tarjolla niin paljon, ettei niitä loppuunmyydä, joten kannattaa jutella myyjille satamassa.
Staff members on the final night show

We had booked the cruise more than six months ago already and got a good deal (1242 euro per person) which included not only accommodation and meals, but also the beverage package (including all the drinks priced less than 15 USD, which practically means everything else except the most expensive champagne etc.) as well as the service charge. The deal also included 200 USD spending money towards the services of the ship, such as the shore excursions, spa treatments or specialty dining. This was the only reason why we booked one shore excursion on the ship, so that we could use the spending money on that - otherwise it is always better to buy the trips at the harbour which is much cheaper than booking it through the ship. There are so many excursions and companies selling them, that they are not going to be booked out - it is definitely worth having a chat with the guys selling the tours at harbours.
Olimme varanneet ikkunallisen hytin, joka oli kyllä hintansa veroinen - sen verran mahtavia maisemia meni koko ajan ohi ja niitä oli mukava ihailla oman hytin yksityisyydestä. Hytti tuntui myös sangen tilavalta (ainoa vertailukohteeni oli tosin joku Silja Linen halvin hyttityyppi). Huonesiivoojamme kävi hoitamassa hommansa sekä aamulla että illalla ja aina illalliselta palatessamme löysimme sängyltä seuraavan päivän ohjelman sekä pyyhkeistä taitellun eläinhahmon, mikä jaksoi aina huvittaa minua.


We had chosen a stateroom with a window, which was certainly worth its price - you are passing such incredible scenery all the time and sometimes it’s nice to admire it from the privacy of your cabin. The stateroom also felt very spacious to me (granted, I don’t have any other luxury cruise to compare it to). Our cabin attendant serviced the room every morning and again every evening, and whenever returning from dinner we found the following day’s programme and a towel animal on the bed, which never ceased to amuse me.
Noviisiristeilijöinä olimme koko ajan vähän huvittuneen vaikuttuneita palveluista. Kuten olin etukäteen kuullutkin, laivalla saa syödäkseen ihan koko ajan ja joka puolella - tarjolla on erilaisia buffet-paikkoja samoin kuin pari erilaista fantsumpaa ravintolaa, joissa oli pöytiintarjoilu ja hienostuneen pienet annokset (nimimerkillä me kaksi pieniruokaista jaksoimme aina syödä kolmen ruokalajin illallisen). Heti aamiaisajan päätyttyä tarjolla on jotain kevyttä pikkupurtavaa, kunnes lounasaika alkaa. Lounaan jälkeen tarjolla on jälleen pikkupurtavaa hengenpitimiksi, kunnes illallisen aika tulee. Olimme enimmäkseen tyytyväisiä ruokapalveluun, vaikkakin kasvisvaihtoehtoja olisi voinut olla mielestäni vähän enemmän. Baareja on monessa kerroksessa eri teemoilla, joten huvikseen voi käydä vaikka oluella sports barissa ja mennä sitten sangrialle espanjalaistyyppiseen tapas-paikkaan, josta jatkaa sitten hienostuneeseen loungeen nauttimaan cocktailia pianomusiikin säestyksellä. Laivalla on myös (yllättävän suosittu) kuntosali, sekä suomalais- että turkkilainen sauna, uima-allas (jota ei tosin Alaskan risteilyllä tule varmaan paljoa käytettyä) sekä monta poreallasta, joissa tarkenee istuskella kylmälläkin säällä.



As novice cruisers, we were all the time a bit bemused and amazed by the services. As I had heard and read beforehand, you never stop eating while on the cruise. There is a choice of different buffet restaurants as well as a couple of fancier restaurants with table service and fine dining portions (meaning that both of us always managed to eat a three-course dinner, although we don’t eat much). As soon as breakfast service finishes, there are snacks available until lunch time starts. Immediately after lunch more snacks are made available to ensure your survival until dinner time. We were mainly satisfied with the food service, although there could have been more variety as to the vegetarian choices. There are loads of differently-themed bars on different decks, so you can for example pop in to a sports bar for a pint, then continue with sangria at the Spanish-style tapas place, after which you can enjoy a cocktail with piano music in the sophisticated lounge. On the ship you can also use (the surprisingly popular) fitness centre, Finnish sauna and steam room, outdoor pool (which doesn’t get much use on Alaskan cruise) as well as several jacuzzis that are hot enough to relax in even in cold weather.
Tarjolla olisi ollut myös paljon erilaisia ohjelmia, kuten bingonpelaamista ja “hauskoja tietovisoja”, jotka jätimme suosiolla väliin. Kävimme kuitenkin parina iltana musiikkipitoisessa show’ssa, jotka olivat kyllä molempina kertoina todella hyvin tehty ja esiintyjätiimi oli todella lahjakasta sekä laulun että tanssin suhteen. Näistä esityksistä ei saanut ottaa kuvia, joten en voi valitettavasti jakaa niitä kanssanne.
There would have also been lots of different sorts of programmes that I found cringe-worthy, such as playing bingo and “funny quiz shows” so we did not participate in those. We did go to the evening entertainments shows a couple of times and they were really good - the team was made up of truly talented singers and dancers and we really enjoyed ourselves. You are not allowed to take any pictures of these shows so unfortunately I cannot share them with you.
Sunny day in Vancouver

Less sunny day in Juneau

Olin ennakkoluuloisesti olettanut, että luksusristeilyt ovat täynnä vain tosi vanhoja ihmisiä, mikä ei ainakaan ihan täysin pitänyt paikkaansa. Totta on, että olimme taatusti nuoremmasta päästä tällä laivalla, mutta siellä oli myös paljon keski-ikäistä porukkaa. Suurin osa asiakkaista vaikutti olevan amerikkalaisia, mutta sekaan mahtui niin saksalaisia, intialaisia, kiinalaisia kuin etelä-amerikkalaisiakin.
I had a certain prejudice about these cruises, thinking that they are full of only old people, which was not entirely true. True, we were certainly among the younger people on the ship, but there were lots of middle-aged people as well. The majority of the passengers seemed to be American but as far as I could tell there were also Germans, Indian, Chinese as well as South American passengers.
Restaurant reflection on the window

Kaiken kaikkiaan risteily oli kyllä hyvin positiivinen kokemus ja olisin tämän kokemuksen perusteella valmis lähtemään vaikkapa Karibian risteilylle. Toisaalta laivalla seilailu on omituista kuplassa elämistä, mikä ei oikein kuulu matkustustyyliimme noin ylipäänsä, mutta aina silloin tällöin viikko helppoa luksusta voi tehdä hyvää!
All in all the cruise was a positive experience and based on this experience I would be up for another cruise, maybe in the Caribbean. It is true that on one hand life on a cruise is a strange living-in-a-bubble-kind of experience, which is normally not our travelling style at all, but every once in a while I could succumb to a week of easy luxury!

Saturday, September 23, 2017

Viimeinen pysäkki Kanadassa - Our Last Stop in Canada: Vancouver Island

Vancouver Island on pienen maan kokoinen saari Kanadan länsirannikolla, jonka pääkaupunkia Victoriaa mainostetaan "mukavana päiväretkenä Vancouverista". Sanoisinko anglismin minun takapuoleni. Onhan Victoria toki kiva kaupunki, mutta Vancouverin keskustasta kestää suunnilleen neljä tuntia päästä Victorian keskustaan menemällä Skytrainilla, bussilla, lautalla sekä taas bussilla. Eli jos saarelle lähtee, siellä kannattaa mielestäni viettää vähintäänkin pari kolme päivää. Jos aikaa riittää ja haluaa nähdä paljon luontoa, Vancouver Islandilla voi helposti viettää viikon päivät. Meillä oli kolme päivää tehokasta peliaikaa jäljellä, joten sen täytyi riittää.

Ferry to Vancouver Island


Vancouver Island, located off the West Coast of Canada, is size of a small country. The capital, Victoria, is advertised as being a "lovely day trip from Vancouver". Yeah, right. Sure, it is a lovely town, but it takes easily four hours to get from Vancouver downtown to Victoria downtown by taking a combination of Skytrain, bus, ferry and bus again. So if you are heading out to the island, I think you should have at least a couple of days to spend there. If you have more time and you want to see lots of nature, you can easily spend a week on Vancouver Island. We only had three days left in Canada, so that had to be enough for us.  

On the ferry

Matka oli pitkä, mutta ihan miellyttävä, etenkin lauttamatka (17.20 CAD per henkilö yhteen suuntaan), jonka varrella näki hienoja maisemia. Vancouver Islandin ilmasto on Kanadan leppoisimpia, joten se on talvellakin mukava käyntikohde. Näin elokuun lopulla ilma oli kaikin puolin miellyttävä ja aurinkoinen. Victorian keskustassa hostimme Leanne tuli meitä vastaan ja esitteli meille tätä viehättävää historiallista kaupunkia. Victoria on Kanadan mittapuulla vanha kaupunki ja täynnä kaunista arkkitehtuuria. Kiertelimme satama-aluetta, josta löytyy muun muassa vaikuttava parlamentti. Satamassa toimii myös vesitasolentokenttä, joka oli meille kiinnostava kuriositeetti - en ole ikinä nähnyt niin monta vesitasoa yhdessä paikassa. Koska suuri osa Kanadasta on tiettömien taipaleiden päässä, pieniä vesitasokoneita käytetään esim. kuljettamaan kaukaisiin taajamiin niin ihmisiä kuin tavaroitakin. Sataman toiselta puolelta löytyvä Fisherman's Wharf taas on todella viehättävä "kelluva kylä", josta löytyy niin pieniä baareja, ravintoloita kuin venekodeissaan asuvia ihmisiäkin. Perjantai-illan kunniaksi menimme Leannen kavereiden kanssa paikallisen pienpanimon pubiin nauttimaan todella hyviä ja yllättävän edullisia oluita.

Parliament Buildings at the Harbour


Fisherman's Wharf


It is a long but pleasant journey, especially the ferry trip (17.20 CAD per person one way) during which you will see amazing scenery. Vancouver Island enjoys the most temperate climate of Canada so it makes a nice visit even in the winter time. At the time of our visit at the end of August it was all sunny and mild. When we finally got to downtown Victoria our host Leanne came to meet us and showed us around this charming historical town. Victoria is an old city by Canadian standards and full of beautiful architecture. We strolled around the harbour area where you can also see the impressive Parliament Buildings. The harbour also functions as an airport for the float planes, which was a really interesting curiosity for us - I have never seen so many float planes in one place! Due to the fact that much of Canada is such remote wilderness, small float planes are used a lot to for example transport both supplies and people to the remote settlements. Another interesting place to visit on the other side of the harbour is Fisherman's Wharf, a truly charming floating pier with small bars, food stalls as well as people actually living in their little boat houses. We finished the evening by meeting up with some of Leanne's friends in a local microbrewery's pub where we enjoyed really tasty and surprisingly affordable beers.


Fisherman's Wharf

Niin viehättävä kuin Victorian kaupunki onkin, halusimme kuitenkin päästä myös näkemään luontoa, joten vuokrasimme yhdessä Leannen kanssa auton ja hän ajoi meidät Juan de Fuca Provincial Parkissa sijaitsevalle Mystic Beachin alueelle, jossa kiersimme patikointireittiä mahtavan metsän läpi kauniille rannalle. Ikivanha metsä oli jättimäisine puineen huikea näky, juuri sellainen paikka jossa odottaa dinosauruksen hyökkäävän minkä tahansa puun takaa. Mystic Beachin ranta on suosittu leiripaikka 50 kilometrin patikkareitin varrella, joten rannalla näkyi monta uupunutta patikoijaa. Vaikka meidän patikkaretkemme oli vain muutaman kilometrin mittainen, rannalla oli kuitenkin mukava rentoutua auringonpaisteessa eväitä syöden.




Mystic Beach

As lovely as the town of Victoria is, we wanted to also see some nature so we rented a car together with Leanne and she drove us to Mystic Beach, located in Juan de Fuca Provincial Park. We did a little hiking route through a spectacular old-growth forest to a beautiful beach. The ancient forest with its gigantic trees was an awe-inspiring sight, it's the sort of place where you just expect a dinosaur barge out any moment. Mystic Beach is a popular camping spot on a trail of 50 kilometres, so there were several exhausted hikers on the beach. Although our hike had only been a couple of kilometres, nevertheless it was nice to relax and have our picnic lunch on the beach enjoying the sunshine.





Victoria ei ole järin iso kaupunki 80 000 asukkaallaan, mutta kaupungilla on kivat hipsterivibat. Kaduilla näkee kaikenlaista toinen toistaan coolimpaa tallaajaa ja kujilta löytyy paljon söpöjä pikkukauppoja ja kahviloita. Etenkin Chinatownin mahdottoman kapeat kujat ovat täynnä kiinnostavia huuhaa-kauppoja. Tämä oli meille viimeinen pysäkki Kanadassa ja seuraavaksi vaihdamme reppureissaajavaihteesta luksuselämään - edessä oli nimittäin luksusristeily Alaskaan!

While Victoria is not a very big city with its 80 000 inhabitants, it has nice hipster vibe to it. The streets are full of all sorts of people, one cooler than the other and the alleys are lined with cute little shops and cafes. Especially the ultra-narrow alleys of Chinatown were full of interesting random shops. This was our last stop in Canada and now we needed to change gears from backpacking to life of luxury - the cruise to Alaska was ahead of us!


Thursday, September 21, 2017

Vancouver, paras paikka asua - The most Liveable City in the World: Vancouver


Vancouver listataan monesti maailman parhaiden asuinkaupunkien listalle ja elokuun aurinkoisina päivinä on helppo nähdä, miksi (tosin kuulemma 9 kuukautta vuodesta sataa koko ajan). Vaikka Vancouver on 600 000 asukkaallaan Kanadan isoimpien kaupunkien joukossa, luonto on lähellä paikallisten sydäntä ja kaupunki tarjoaa mahtavat ulkoilumahdollisuudet. Heti ensimmäisenä iltanamme tutustuimme hostimme Robin kanssa Kitsilanon rannalle, jossa oli kiva siemailla jääkahvia ja tallustella kaikessa rauhassa Tyyntä Valtamerta kuunnellen. Siitä tuntuukin olevan aikaa, kun olimme viimeksi meren rannalla!


Vancouver is often listed as one of the most liveable cities in the world and on sunny days in August it is easy to see why (although apparently it rains constantly nine months out of the year). Although Vancouver is among the biggest cities in Canada with its 600 000 inhabitants, nature is close to the heart of the locals and the surroundings of the city offer great opportunities for outdoorsy pursuits. On our first evening we headed out to the local favourite Kitsilano beach where it was lovely to enjoy an iced coffee and stroll around listening to the Pacific Ocean. It seems to been ages ago since we were by the ocean!

City scape with harbour view


Yksi Vancouverin must-do-jutuista on pyöräily valtavassa Stanley Parkissa. Robilla oli onneksi lainata meille pyörät, joilla poljimme ensin hänen luotaan meren rantaa pitkin miellyttävällä pyöräreitillä itse puistoon ja sitten koko niemen ympäri. Stanley Parkin voi pyöräillä vain yhteen suuntaan, eli kun sen reitin kerran aloittaa, pakko jaksaa koko 6 kilometriä läpi. Koska oli niin ihanan aurinkoinen ja kaunis päivä, me päätimme viettää aikaa rannalla, vaikkei valtameren vedet uimaan kutsuneetkaan.


At Stanley Park

One of the “must do’s” in Vancover is cycling around the humongous Stanley Park. Luckily Rob lent us bikes with which we rode from his place along the lovely bike route by the sea side until the park itself and then all the way around the peninsula. You can only cycle one way around the park so once you get started you have to be committed to go the whole 6 kilometres. As it was a lovely sunny day, we decided to spend some time on the beach, even though the Pacific waters were not inviting enough for a swim.
Kaupungin julkinen liikenne toimii hyvin ja 10 CAD:n päiväkortti on hyvinkin hintansa veroinen. Lähdimme seikkailemaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa ensin Skytrainilla, valittiin Waterfront-pysäkki, koska se kuulosti kivalta, sieltä hypättiin hintaan kuuluvaan SeaBus-lauttaan tyyliin “katotaanpa mihin tämä menee” ja satuttiin näkemään Lynn Valley-nimiseen paikkaan menevä bussi. Nopea vilkaisu turistikarttaan osoitti, että sieltä löytyy patikkareittejä ja ihan ilmainen riippusilta (kun taas yksi kaupungin vetonauloista, Capilanon riippusilta maksaisi suolaiset 40 CAD per henkilö), joten päädyttiin sinne. Lynn Valley oli mielestäni ihan mahtava paikka ikivanhoine metsineen ja rotkon pohjalla virtaavine jokineen.


At the Lynn Valley

The public transport of Vancouver works well and the 10 CAD day pass is well worth its price. We took off on an adventure without specific plans, first taking the Skytrain to Waterfront as that sounded nice, then jumped on the SeaBus (included in the day pass) with the idea “let’s see where this one goes!”, and on Lonsdale quay happened to see a bus going towards Lynn Valley. A quick glance at a tourist guide told us there are hiking routes and a free suspension bridge (whereas one of the city’s attractions, Capilano suspension bridge costs whopping 40 CAD per person), so that sounded perfect. Lynn Valley turned out to be a fantastic place with ancient forest and the river flowing at the bottom on a dramatic gorge.
Kuten on tyypillistä Kanadan kaupungeissa, varsinaiset nähtävyydet Vancouverissa eivät mielestäni olleet mitenkään mahtavan kiinnostavia, joten jätimme museot yms. väliin. Tallustelimme ympäri Chinatownia, kaupungin vanhinta osaa Gastownia, josta löytyy vanha höyrykello (joka oli niin paljon odottamaani pienempi, etten ensin edes huomannut sitä) ja söimme paljon aasialaista ruokaa, koska Vancouverissa on valtavan suuri kiinalaisväestö. Kaupungin tärkeimmät valtit ovat kuitenkin luontokohteet. Meillä oli vain muutama päivä aikaa, joten emme ehtineet tutustua vuoriin, ennen kuin suuntasimme Vancouver Islandille - viimeinen kohteemme Kanadassa. Vancouver vaikutti oikein viehättävältä kaupungilta, jossa voisi kuvitella asuvansa - ainakin kesällä!
The Steam Clock in Gastown

Chinese garden in Chinatown

As typical in the Canadian cities, the sights as such were not particularly interesting for me, so we skipped museums etc. We strolled around Chinatown, as well as the oldest part of the city called Gastown where you can find the old steam clock (which was much smaller than I expected, so I nearly missed it) and ate lots of Asian food, as there is a huge Chinese population in Vancouver. The nature destinations are however the biggest draw of Vancouver. As we only had a few days (and had just been to the Rockies) we didn’t get around to going to the mountains, before heading off to Vancouver Island - our last destination in Canada. Vancouver seemed like a lovely city where I could imagine living - at least in the summertime!