Matkablogi Sillä välin maailmalla - Travel Blog In the meanwhile, somewhere around the world...

Maakuntamatkailun jälkeen suuntasimme takaisin kohti Istanbulia. Bussiliput järjestyivät helposti päivää etukäteen ja olimme jälleen nähdäksemme ainoat ulkomaalaiset koko bussissa. Matkustimme takaisin sykkivään Istanbuliin jouluaattona ja niinpä päätimme juhlistaa tätä iltaa vähän hienommassa (eli kalliimmassa) ravintolassa. Sultanahmetissa on vieri vieressä "perinteisiä" turkkilaisia ravintoloita joissa huivipäinen mummo istuu tekemässä gözlemeä (turkkilaisia lättyjä) ja asiakkaat istuvat lattialla värikkäiden tyynyjen päällä. Toki nämä ravintolat ovat hyvin pitkälti turistirysiä, mutta siitä huolimatta kivannäköisiä paikkoja, joten päätimme mennä yhteen näistä jouluateriallemme. Nautimme gözlemet niin sanotusti kaikilla mausteilla mezze-annoksen kera - siinä oli hummusta, jos jonkinlaista munakoisosettiä, mausteista tomaattisalsaa ja vaikka mitä. Herkullista, vaikka kallista lystiä olikin. Juomiksi tyydyimme omenateehen, sillä viinin hinta olikin ihan päätähuimaava. Aatto...

Bussimatka Istanbulista Canakkaleen, joka on lähimpänä Troijaa oleva kaupunki, kesti kuutisen tuntia. Matka meni helposti mukavassa modernissa bussissa, jossa oli jopa turhankin kuuma – olin etukäteen pelännyt palelevani, joten olin pukeutunut tapani mukaan kerroksittain. Sain ottaa kyllä kaikki kerrokset pois, mitä kehtasin ja vieläkin oli kuuma. Muuten matkalta ei ollut mitään raportoitavaa, kaikki meni sujuvasti. Canakkaleen päästäksemme viimeinen etappi on ylittää salmi lautalla, jossa ei mennyt monta minuuttia ja sitten oltiin Aasiassa. Canakkale on selkeästi turistien suosima paikka, jossa on paljon hotelleja, baareja ja voi miten monta kebab-paikkaa. Mieleemme tuli jopa ihmetellä, että syövätkö turkkilaiset oikeasti joka ikinen päivä kebabia ja pizzaa, kun kaduilla ei näkynyt juuri mitään muita ravintoloita. Täällä englanninkielisiä ruokalistoja tai englantia puhuvia tarjoilijoita oli hieman vaikeampi löytää kuin Istanbulissa, mutta aina saatiin vatsamme täyteen ja jos ei ...

Kuten äitini totesi, meidän pitää aina tunkea itsemme johonkin "vaarallisena" pidettyyn paikkaan tai tilanteeseen. Varasimme lennot Istanbuliin jo kuukausia sitten, ennen Turkin ja Venäjän välistä lentokoneselkkausta, ennen Ankaran pommia ja ennen Pariisin terroristi-iskua. Kertoessani ihmisille menevämme Istanbuliin, reaktio oli lähes aina "mutta eikö teitä pelota, eihän siellä ole turvallista!" Noh, missäpä sitä ihminen tietäisi olevansa turvassa. Emme me toki minnekään Syyrian rajalle olisi olleet menossakaan ja vaikka Istanbulissakin on ollut erinäisiä kahinoita ja terroriuhkaa pidetään korkeana, ei siellä turistina seikkaillessa tuntenut oloaan yhtään sen uhatummaksi kuin Maltan kaduilla tallatessa. Eli heti alkuun spoiler alert - mitään pahaa ei tapahtunut viikon mittaisen lomamme aikana. Euroopan ja Aasian rajalla sijaitseva suurkaupunki otti meidät vastaan avosylin. (edit: lomamme ajoittui siis ennen Istanbulin itsemurhapommittajaa, joka tappoi kymmenen sak...