Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Sunday, January 17, 2016

Istanbul Osa 2 - Part 2

Maakuntamatkailun jälkeen suuntasimme takaisin kohti Istanbulia. Bussiliput järjestyivät helposti päivää etukäteen ja olimme jälleen nähdäksemme ainoat ulkomaalaiset koko bussissa. Matkustimme takaisin sykkivään Istanbuliin jouluaattona ja niinpä päätimme juhlistaa tätä iltaa vähän hienommassa (eli kalliimmassa) ravintolassa. Sultanahmetissa on vieri vieressä "perinteisiä" turkkilaisia ravintoloita joissa huivipäinen mummo istuu tekemässä gözlemeä (turkkilaisia lättyjä) ja asiakkaat istuvat lattialla värikkäiden tyynyjen päällä. Toki nämä ravintolat ovat hyvin pitkälti turistirysiä, mutta siitä huolimatta kivannäköisiä paikkoja, joten päätimme mennä yhteen näistä jouluateriallemme. Nautimme gözlemet niin sanotusti kaikilla mausteilla mezze-annoksen kera - siinä oli hummusta, jos jonkinlaista munakoisosettiä, mausteista tomaattisalsaa ja vaikka mitä. Herkullista, vaikka kallista lystiä olikin. Juomiksi tyydyimme omenateehen, sillä viinin hinta olikin ihan päätähuimaava. Aattoillan ratoksi katsoimme hotellissa vielä Ihmeellinen on Elämä-leffan (itkin, tietenkin) ja siinä meidän stressitön joulu olikin.





After visiting the countryside we headed back towards Istanbul. It was easy enough to purchase the bus tickets the day before the departure and it appeared that again we were the only foreigners on the bus. It was Christmas Eve so we decided to celebrate a bit in a nicer (meaning more expensive) restaurant. In Sultanahmet you have lots of "traditional" Turkish restaurants where an old lady with a head scarf will prepare the gözleme (Turkish pancakes) and the customers are sitting on the floor on top of a pile of colourful cushions. Obviously these are very touristy but still kind of nice places so we headed to one of these for our Christmas meal. We enjoyed gözleme with an amazing mezze set - with hoummos, all sorts of eggplant dishes, spicy tomato salsa and loads more. Delicious (though expensive)! Drinks-wise we settle for apple tea as the wine prices were sky-high. Afterwards we watched It's a Wonderful Life movie in keeping with my Christmas tradition (and yes, I cried, I always do) and that was our blissfully stress-free Christmas. 

Joulupäivä avautui pilvisenä, mutta onneksi vältyimme edelleen sateelta. Tänään päätimme matkata lautalla (Istanbul-kortilla lauttamatka ei monta liiraa maksanut) Aasiaan asti tutustumaan Kadiköy-nimiseen kaupunginosaan. Lauttamatka oli mukava, vaikkakin sumuinen sää vähän maisemien katselua latistikin. Tarkoituksena oli hengailla tässä kuulemma viehättävässä ja turistialue Sultanahmetia autenttisemmassa osassa kaupunkia ilman sen kummempaa määränpäätä. Tämä suunnitelmattomuus osoittautuikin ihan hyväksi strategiaksi, sillä alue oli miellyttävä ja siellä ihan erilaiset vibat kuin turistialueella. Nautimme turkkilaiset kahvit, shoppailimme ja lounaaksi nappasimme simppelit riisiä-papujen-kera-setit, joka oli harvinaisen halpa tapa saada kupumme täyteen. Kadiköyssa aikamme hengailtuamme suuntasimme bussilla Uskudarin kaupunginosaan, koska pitihän tällekin päivälle saada moskeijakiintiö täyteen. Uskudar on kuulemma hyvin hartaan uskonnollinen osa kaupunkia ja niinhän moskeijat näyttivätkin olevan täynnä rukoilijoita - emme uskaltautuneet yrittämäänkään mennä sisälle, koska nämä eivät näyttäneet turistipaikoilta emmekä halunneet riskeerata loukkaavamme ketään. Aasian puolella seikkailu näissä "tavallisten ihmisten" kaupunginosissa oli mielenkiintoista ja näimme ainakin pienen raapaisun arkielämää turistialueiden ulkopuolelta.

On the ferry


Arriving to the Asian side



The Christmas day was cloudy, but thankfully there was still no rain. Today the plan was to travel by ferry all the way to Asia (with the Istanbul card the ticket cost next to nothing) to explore an area of the city called Kadiköy. The ferry ride was pleasant, although the foggy weather dampened the views somewhat. Our intention was just to hang out without any particular destination in this neighbourhood that was being called charming and more authentic than the very touristy Sultanahmet. This uncharacteristic approach paid off as it was a nice area to stroll around in and honestly the vibe was completely different than in the tourist area. We did quite a bit of shopping (it appears there are lots of health food shops as well as vegetarian restaurants in this neighborhood, my kind of place!), had an unbeatable value lunch of rice and beans, enjoyed some Turkish coffee and wandered around the charming streets. After that we caught a bus to another neighbourhood called Uskudar, as we obviously had a quota of mosques per day to meet. Apparently Uskudar is a very devout area of the city and the mosques were full of worshippers - we didn't even try to enter these mosques as they didn't look like they were open to tourists and we didn't want to risk offending anyone. Venturing to the Asian side to see the "regular people" outside the tourist areas was really interesting and at least we saw a tiny glimpse of the life in the city away from the souvenir shops. 

Beautiful Turkish coffee and freshly squeezed OJ

Busy restaurant street in Kadikoy


Seuraavana päivänä oli taas aika tehdä turistikierroksia - teimme täsmäiskun Grand Bazaariin jossa meni yllättävän vähän aikaa ja rahaa (ei siellä, etteikö tarjolla olisi ollut enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa). Maltoimme kuitenkin mielemme emmekä ostaneet ihan kaikkea, on se ikuinen tinkiminen ja myyntipuheiden kuuntelu sen verran raskasta touhua. Sieltä hyppäsimme ratikan kyytiin ja suuntasimme joen yli Beyoglun kaupunginosaan. Olin lukenut etukäteen, että kannattaisi majoittua Taksimin tai Beyoglun alueella ja kulkea sieltä Sultanahmetiin nähtävyyksiä varten - mehän teimme tämän toisin päin majoittumalla Sultanahmetiin ajatellen, ettei meitä se yöelämä kuitenkaan kiinnosta ja ollaan mieluummin lähellä nähtävyyksiä. Myönnän kyllä, etta olisi sittenkin ollut kivempi majoittua Taksimin tienoilla - siellä oli jotenkin paljon kivempi meininki, hippibaareja ja kasvisravintoloita ja kaikenlaista muutakin kuin vain matkamuistokauppoja, kuten Sultanahmetissa. Noh, oppia ikä kaikki. Beyoglussa shoppailtiin vielä vähän lisää, syötiin valtaisat uuniperunat lounaaksi (taas yksi hyvä ja halpa kasvisvaihtoehto!), juotiin lisää turkkilaista kahvia ja käytiin parissa nähtävyydessäkin. Galata Tower-näkötorni on jopa näin hiljaisen kauden aikana ilmeisen suosittu käyntikohde, etenkin kun päivä oli kaunis ja kirkas. Sinne joutui jonottamaan pitkät tovit ja pääsymaksukin oli 20TL, mutta kyllä silti kannatti. Kaupungin yli avautui upeat näköalat ja oli hienoa nähdä esim. Topkapin palatsi, Hagia Sophia, Sininen Moskeija sekä kaikki ne muut moskeijat joiden nimiä en muista vieri vieressä. Ehdimme vielä käymään Galata Mevlevi-museossa, joka minua kiinnosti erityisesti koska luen parhaillaan Elik Shafakin kirjaa Forty Rules of Love, joka kertoo sema-tanssin (whirling dervishes) alkuperästä. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa mennä katsomaan itse tanssirituaalia, mutta kiersimme museon, jossa asui aikoinaan sufi-mystikoita. Museo oli mielenkiintoinen ja sufi-mystikoiden hautausmaa rauhallinen paikka kaupungin kuhinan keskellä.

Hustle and bustle at the Grand Bazaar

Tram in Taksim

Sufi cemetery

The following day it was time for the tourist rounds again - we made a very quick visit to the Grand Bazaar where we managed to spend surprisingly little time and money (not that there wasn't a lot on offer). We didn't really feel like going through the hassle of bargaining and listening to the sales speeches ("for you only, you are the first customer of the day" and so on) too many times. From the bazaar we jumped on the tram and headed to the Taksim Square. I had read before that it is best to stay around Taksim or Beyoglu area and travel from there to see the sights in Sultanahmet - we did it the other way around, thinking that since we are not interested in the night life anyway, it would be better to be close to the sights. I do admit that in hindsight it would have been nicer to stay in Beyoglu - it had a lot cooler atmosphere with hippie bars, vegetarian restaurants and all sorts of random shops and not only souvenir shops like in Sultanahmet. Oh well, you live and learn. In Beyoglu we did still some more shopping, ate gigantic baked potato for lunch (another great veggie option!), drank more Turkish coffee and managed to visit a couple of sights as well. The Galata Tower is obviously a very popular sight to visit even at this low season, especially as it was a beautiful sunny day. There was a long queue and the entrance ticket cost 20TL but it was so worth it. You could see wonderful views over the city and it was great to see Topkapi Palace, Hagia Sophia, the Blue Mosque and all those other mosques whose names I forget side by side. We still had time to visit The Galata Mevlevi Museum which was particularly interesting for me as I am currently reading the book The Forty Rules of Love by Elik Shafak. It tells the story of the origins of the sema-dance (whirling dervishes) and this museum is one of the places in Istanbul where you can see the real version of it (not the tourist show in a restaurant). Sadly we didn't have the time to see the actual performance but we visited the museum which used to function as a dervish lodge. The adjoining cemetery was a peaceful place to visit amidst the busy city. 

Galata Tower


Selfie from the Galata tower


Kaikki hyvä loppuu aikanaan (sarjassamme kootut kliseet). Seuraavana päivänä oli jäljellä enää viimeinen herkullinen aamupala ja matka lentokentälle. Viiden euron shuttle bus Sultanahmetista Ataturkin lentokentälle on muuten hyvä diili, jos on liikaa matkatavaraa metro- ja ratikkamatkaa ajatellen! Aikamme Istanbulissa oli todella hienoa, saimme mahdutettua paljon näkemistä ja kokemista lyhyeen aikaan. Tämä on yksi niistä harvoista kaupungeista, johon uskon palaavamme lähitulevaisuudessa. Gule gule Istanbul, nähdään taas!

All good things come to an end (and other cliches). The following day all we had to look forward to was one last lovely breakfast and the ride to the airport. By the way, you can get a shuttle bus from Sultanahmet to Ataturk airport for EUR5 per person which is great value if you have too much luggage to brave the metro! We had amazing time in Istanbul, ramming lots of things to see in the space of a few days. This is one of those cities where I really believe we will be back in the not-so-distant future. Gule gule Istanbul, see you again!

Whirling Dervishes

No comments:

Post a Comment