Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Thursday, March 1, 2018

Cienfuegos

Viñalesista lähdimme jälleen jatkamaan matkaa bussilla kohti Cienfuegosin kaupunkia, jota kehutaan kauniin arkkitehtuurinsa takia. Kaupungin historiallinen keskus kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja sitä nimitetään "Etelän helmeksi".  Matkalle lähdettiin jonkin verran myöhässä ja bussiin pääsy oli jossain määrin kaoottista, ilmeisesti se oli ylibuukattu mistä syystä osa porukasta lähetettiin matkaan colectivo-taksilla. Me pääsimme kuitenkin bussiin ja muuten ongelmitta perille. 

Casa de Cultura on Plaza de Armas

Arc of Triumph

From Viñales we continued our journey once again by bus towards the city of Cienfuegos, which is known for its beautiful architecture. The historical centre is an UNESCO world heritage site and it is nicknamed "The Pearl of the South". We started the trip a bit late and the whole process of getting into the bus was rather chaotic, as it appeared they were overbooked and some passengers had to be sent off by a taxi colectivo. However we made it onto the bus and got to our destination without any other trouble.

Plaza de Armas

A fisherman at sunset by the bay of Cienfuegos.


Löydettyämme Airbnb-majoituksemme ja asetuttuamme taloksi, päätimme lähteä tutustumaan kaupungin historialliseen keskustaan. Lyhyen kävelymatkan päässä oli kaupungin kuuluisin aukio, Plaza de Armas, jossa myös Jose Martí-puisto sijaitsee. Ennen kuin ehdimme paneutua kieltämättä kauniiseen arkkitehtuuriin, meillä oli ruumiillisempia tarpeita: oli nimittäin hirveä nälkä ja tämä oli ensimmäinen (vaan ei viimeinen) kerta Kuubassa, kun emme tahtoneet löytää mitään syötävää. Kun ollaan ihan kaupungin keskustassa, olisin kuvitellut baareja ja ravintoloita vieri vieressä, mutta ei. Näimme pari ravintolaa, jotka olivat kiinni, baarin jossa ei tarjottu mitään ruokaa ja lopulta löysimme sangen vaatimattoman baarin, joka pystyi tarjoamaan oluen lisäksi juustovoileipää. Söimme sitten juustovoileivät, jotka eivät ainakaan budjettia paljoa nakertaneet, ja pystyimme sitten keskittymään enemmän ympäristöömme. Aukion kauneimmat rakennukset ovat enimmäkseen peräisin 1920-luvulta ja sieltä löytyy myös Pariisista muistuttava pieni riemukaari sekä kansallissankari Jose Martín patsas. Aukiota ympäröiviin rakennuksiin kuuluu teatteria, katedraalia ja hallituksen virastoja. Hyvä näköalapaikka on Hotel Union lähellä aukiota, jonka kattoterassilta avautuu hienot näköalat kaupungin ylle. Illalla matkalla takaisin majapaikkaamme satuimme kävelemään ohi valtion omistaman jäätelöbaarin, joka yleisen propagandakoneiston mukaisesti julisti katollaan ettei ikinä luovu periaatteistaan, ja päätimme ottaa illan ratoksi jäätelöt. Seiniä koristi toinen toistaan houkuttelevampia kuvia kaikenlaisista eri jäätelöannoksista. Kun tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme, pyysimme listaa jäätelöistä, johon hän totesi, että tarjolla on vain kookosjäätelöä. No mikäs siinä, kookosjäätelöä sitten! Tähän asti ruokailu ei siis ollut sujunut ihan mutkattomasti Cienfuegosissa... 

Ice cream shop that will never give up its principles... 

... to serve only coconut ice cream!


After finding our Airbnb accommodation and settling in, we decided to go have a look at the city. The historical centre with its most famous square, Plaza de Armas and Jose Martí park, was just a short walk away. Before we could immerse ourselves into the undeniably beautiful architecture, we had some bodily needs to take care of; we were starving and this was the first (but not the last!) time in Cuba that we had hard time finding something to eat. Being smack in the centre of the city I had imagined it being full of restaurants and bars, but no. We passed a couple of closed restaurants, a bar that served no food at all and finally found a bar that could serve us a cheese sandwich. So we ate cheese sandwiches, which at least didn't break the budget, and were finally able to concentrate more on our surroundings. The most beautiful buildings along the square are mainly from 1920's and include for example a small arc of triumph that might make you think you are in Paris and a statue of Jose Martí. The amazing buildings surrounding the square include for example a cathedral, a theatre and municipal government buildings. A great (and free!) view point is the rooftop terrace of the nearby Hotel Union, where you can see a stunning view over the square and much more. As we were heading back towards our accommodation in the evening we were passing a government-owned ice cream bar, which as part of the general propaganda announced on its front to never give up its principles, and decided to indulge in a sweet treat. As we got in we could see the walls covered in pictures of tempting portions of ice creams, all different types. Once the waiter approached us and we asked for a menu, he told us the only available type is coconut ice cream. Sure, coconut ice cream it is then! So far eating in Cienfuegos had proved to be a bit of a challenge... 

The Cathedral


Views from The Union Hotel rooftop terrace



Seuraavan päivän ohjelmaamme kuului visiitti Punta Gordassa, mikä huvittavaa kyllä kääntyy jotensakin pullukaksi pisteeksi. Kaupungin leveä bulevardimainen Paseo de Prado johtaa suoraan sinne, joten päätimme kävellä tämän reilun kolmen kilometrin matkan nautiskellen merenlahden näkymistä. Olimme nähneet kartalta, että matkan varrella on myös pieni hiekkaranta, mutta emme onneksi pakanneet bikinejä mukaan - ranta oli tosiaan sen verran pieni, että se ei houkuttanut meitä yhtään pulikoimaan paikallisten lasten sekaan. Punta Gorda on kaupungin eteläisin kärki ja siellä on paljon elegantteja tai suorastaan ökytaloja, mukaan lukien nykyään ravintolana toimiva Palacio de Valle. Budjettimme ei venynyt syömään siellä, mutta halusimme kuitenkin syödä vähän paremmin kuin edellisenä iltana, joten nautimme suht hyvät (mutta kalliit) ateriat rannalla sijaitsevassa ravintolassa merinäköaloineen. Joka tapauksessa Punta Gorda oli miellyttävä rauhallinen alue ja ihan sen eteläisimmässä kärjessä on pieni puisto, jossa oli mukava levähtää ennen matkaa takaisin kaupunkiin. Paluumatkalla onnistuimme onneksi hyppäämään paikalliseen bussiin, joka ei monta paikallista pesoa maksanut, joten ei tarvinnut ottaa yhtä lukemattomista polkupyörätakseista mitä meille tarjottiin. Illalla menimme kokemuksen vuoksi (ja koska oli tullut jo käveltyä aika paljon sille päivälle) hevostaksilla keskustaan illalliselle, mikä oli ihan mielenkiintoinen kokemus eikä noin lyhyelle matkalle tullut myöskään kalliiksi. Kuski päästi minutkin kuvien ottamista varten kuskin paikalle. Nyt kun olimme myöhempään liikkeellä, alkoi illallista löytyä huomattavasti edellistä iltaa helpommin ja kadulla oli monenlaista ravintolan tarjoajaa. 

Beach along the promenade


At Punta Gorda


Our programme for the following day included a visit to Punta Gorda, the southernmost tip of the city area. The main thoroughfare of the city, El Paseo del Prado, leads all the way there and is deemed to be pleasant for walking with its bay views and benches to rest on, so we decided to walk the 3 kilometres' distance to Punta Gorda.  We had seen on the map that there is also a small sandy beach along the way, but luckily we didn't pack our bikinis - the beach was indeed very small and also not very inviting, so we didn't join the local kids frolicking in the water. Punta Gorda has a lot of very elegant or indeed opulent mansions, including the Palacio de Valle which is now operating as a restaurant. Our budget did not allow to eat there but we wanted to have a bit nicer a meal than the day before, so we ended up having a relatively good (but rather expensive) meal in one of the sea view restaurants. In any case Punta Gorda was a pleasant quiet area with a little park at the very southern tip, where it was nice to get a bit of rest before heading back into the city. Luckily on the way back we managed to catch a local bus that didn't cost many local pesos  so we didn't need to take one of the many offered bicycle taxis. In the evening, while heading into the centre for dinner, we decided to give a go to the horse taxi for the sake of the experience (and since we had already walked quite a bit that day) and that was pretty fun and didn't even work out to be expensive for such a short way. The driver invited me to the driver seat for the sake of having some pictures, which was fun as well. This time that we were out later it turned out much easier to find a place to have dinner and there was no shortage of people promoting restaurants on the street. 

Punta Gorda

Maybe I will have a career as a horse taxi driver in Cienfuegos!


Koska meillä oli vielä aamupäivä aikaa seuraavana päivänä, varasimme matkatoimiston kautta puolipäiväretken El Nichon vesiputouksille noin tunnin ajomatkan päähän. Retki oli vain meille kahdelle ja taksikuski tuli Moskvitchillään hakemaan meitä sovitusti aamukasilta. Kuski oli ihan symppis ja jutteli mukavia koko matkan ajan. El Nicho on suosittu päiväretkikohde Cienfuegosista, mutta emme kohdanneet siellä paljon muita turisteja. Vesiputousten ympärillä on lyhyehkö patikkapolku, jonka varrella on parikin uimapaikkaa ja paljon kauniita näköalapaikkoja. Vietimme siellä miellyttävät pari tuntia tallustellen luonnon keskellä ja uiden sangen virkistävässä (toisin sanoen jääkylmässä!) vedessä. Iltapäivällä olikin aika suunnata takaisin bussiasemalle kohti seuraavaa kohdettamme: Playa Girónia. 


El Nicho


As we still had the following morning before continuing our journey, we booked a half-day trip from a travel agency to El Nicho waterfalls about an hour away. The trip was just for the two of us and the taxi driver showed up as agreed the following morning at 8am. The driver was a nice guy and we had nice conversations throughout the journey. El Nicho is a popular day trip from Cienfuegos but we didn't find it too crowded at all. There is a short hike around the water falls with a couple of pools for swimming and lots of stunning scenery. We spent a really pleasant couple of hours in there walking in the nature and swimming in rather refreshing (read: ice cold!) water. In the afternoon it was time to head back to the bus station and continue towards our next destination: Playa Girón.  

Our driver and his trusty Moskvitch

Swimming in El Nicho


Friday, February 23, 2018

Viñales kansallispuisto - Viñales National Park

Havannasta matkasimme kohti Viñalesin kansallispuistoa Viazul-bussilla. Oli mukava yllätys, että nykyään liput voi ostaa ja maksaa ongelmitta etukäteen netissä. Ensimmäinen bussimatkamme ei tosin sujunut ihan ongelmitta... bussi lähti kyllä suurin piirtein ajallaan Havannasta, mutta matkaa ei oltu tehty vielä 20 minuuttiakaan, ennen kuin bussi hyytyi tielle. Kaikki matkustajat komennettiin ulos tienvarteen sillä välin, kun kuski apulaisineen (jokaisessa bussissa oli aina vähintään kolme "työntekijää", joista yksi ajoi emmekä päässeet selville siitä, mikä muiden työnkuva oli) kävi maate bussin alle yrittäen ilmeisesti korjata mikä siellä ikinä olikaan rikki. Siinä sitä sitten odoteltiin pari tuntia, sateen yltyessä meidät päästettin sentään takaisin sisälle bussiin, mutta koslaa ei saatu herätettyä enää henkiin. Lopulta uusi bussi saapui paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vessa ei muuten toiminut tässä uudessakaan bussissa (ja kuten tulimme jatkossa huomaamaan, ei missään bussissa ikinä). Näin ollen saavuimme Viñalesin kaupunkiin pari tuntia aikataulusta myöhässä nälkäkuoleman partaalla. Bussia oli vastassa valtava lauma majoituksen tarjoajia ja kävellessämme kohti etukäteen varaamaamme Airbnb-majoitusta näimme, että käytännössä jokainen talo tarjosi majoitusta. Täällä ei ainakaan jää ilman kattoa pään päälle, eikä myöskään nälkäiseksi - ravintoloitakin on vieri vieressä. Viñales on selkeästi hyvin turistinen, mutta mukavan rento paikka, jossa on kiva hengailla pari päivää. 


Houses in Viñales town

Traffic in Viñales


From Havanna we continued our journey towards Viñales National Park with Viazul bus. It had been a nice surprise that nowadays you can buy and pay for your bus tickets online without a problem. Our first bus journey in Cuba was not without problems, however... we did leave Havanna more or less on time but we had travelled less than 20 minutes before the bus died on the road. All the passengers were told to get off and wait by the side of the road while the driver and his assistants (all the buses always seem to have at least three employees on them - one of them drives but I never figured out if the others had some sort of a job to do) were lying under the bus, presumably trying to fix whatever was wrong with it. We were waiting around for about two hours, once it started to rain heavily at least we were let back on the bus, but they never managed to fix the bus. Finally a new bus arrived and we got to continue our journey. As a side note, the toilet didn't work in the new bus either (and as we found out later on, it never worked in any of the buses). Therefore we arrived in Viñales more than two hours later than planned at the edge of starvation. The bus was met by a huge herd of people offering accommodation services and while walking to our pre-booked Airbnb accommodation we saw that practically all the houses were offering accommodation. It seems you will not end up without a roof over your head nor will you stay hungry - there are also restaurants side by side. It is obviously a very touristy, but pleasant and relaxing place to hang out for a couple of days. 

Gina smoking a "puro"

Ploughing the tobacco field with oxes

Our trusty steeds


Hostimme järjesti meille ratsastusretken seuraavalle päivälle (25 CUC/henkilö), mikä osoittautui loistavaksi retkeksi. Meitä oli vain me kaksi sekä "opas", hyvin ujo nuori poika, joka ei juuri puhua pukahtanut. Minua ratsaille auttaessaan hän kysyi, onko minulla ratsastuskokemusta ja vastattuani "un poco", se ilmeisesti hänen mielestään riitti kunnon laukkamenoon metsäpoluilla. Joka tapauksessa oli hienoa ratsastaa läpi huikaisevan kauniin Viñalesin laakson ja vierailla tupakkaviljelmällä, jossa kasvatetaan ja tehdään alusta loppuun käsin korkealaatuisia sikareita. Kaikki tehdään luomumenetelmin, peltokin kynnettiin härän vetäessä auraa perässään. Tupakkaviljelmän työntekijän mukaan tämä on siksi, että ollaan kansallispuistossa eikä sen takia saa käyttää kemikaaleja - se on sinänsä toissijaista, sillä Kuubassa melko lailla kaikki ruoka tuotetaan luomuna, kun mitään kemikaaleja eikä edes traktoreita ei ole saatavilla. Sadosta 90 % menee valtion tehtaisiin, joissa tuotetaan teollisia sikareita kuten Cohibaa. 10 % jää siis viljelijälle ja siitä he tekevät käsin käärittyjä artesaanisikareita. Vierailun yhteydessä saimme kokeilla yhtä näistä "puro"-sikareista, jonka pää piti kastaa kuubalaiseen luomuhunajaan. Tällä tavoin kuulemma Che Guevarakin poltteli sikareitaan. Vaikka emme yleensä poltakaan, ostimme toki mukaan tuliaisiksi ja muutenkin fiilistelyyn pakkauksen sikareita. Vierailimme ratsain myös toisella farmilla, jossa tuotettiin kahvia ja hunajaa, mutta se oli pikainen visiitti emmekä alkaneet siellä ostoksille. Paluumatkalla opaspoika vasta innostuikin yllyttämään hevosia kunnon laukkaan, siinä oli parikin jännää hetkeä, jolloin pelkäsin tipahtavani hevosen selästä ja kuvittelin itseni jo jossain kuubalaisessa sairaalassa jalka murtuneena... mutta perille päästiin ehjin nahoin ja hyvillä mielin!

How cool she is, riding her horse with her cigar...

The artisan cigar maker at work


Our Airbnb host arranged us a horseback riding trip (25 CUC per person) which turned out to be an excellent experience. It was just the two of us plus a "guide", a very young and very shy boy who hardly said a word throughout the trip. While helping me to get on the horse, he asked if I have any horseback riding experience and apparently took my response "un poco" as affirmative for doing full-on galloping on the forest trails. In any case it was really great to be riding in the spectacularly beautiful Viñales valley and visit a tobacco farm where they make high-quality cigars with natural methods from the beginning to end - even the fields are plowed with an ox. According to the employee of the farm who was showing us around, this is because we are in a national park and therefore only organic methods are allowed and no chemicals can be used. Pretty much everything in Cuba is produced organically though, simply as there are no chemicals or tractors available. 90 % of what they produce at the tobacco farm goes to the state-owned factories where they produce cigars such as Cohiba with mechanical means. The farmer stays with 10 % of his crop of which they make their artisan cigars by hand. We got to try one of these "puro" cigars by dipping the end in organic Cuban honey before smoking it - I hear this is how Che Guevara liked his cigars as well. Although we are not smokers in general, we did buy a pack of cigars to be given as gifts and also for smoking some in Cuba as that is what you do. We also visited another farm that produced coffee and honey, but that was a quick visit and we didn't do any shopping there. On the way back our guide was apparently sufficiently impressed by our riding skills to encourage the horses to gallop off even faster, which resulted in a couple of nerve-wrecking moments when I thought I'm about to fall off and could already see myself lying in a Cuban hospital with a broken leg... but we made it back all in one piece and fully enjoyed the day!

Viñales valley and me

Mural de la Prehistoria

Depiction of native tribe's life at the entrance of Cueva del Indio


Toisena Viñalesin päivänämme päätimme ottaa hop on hop off -bussin (5 CUC per hlö), jolla pääsisimme näkemään enemmän laaksosta. Halusimme käydä erityisesti Cueva del Indio -luolassa, joka totta puhuen oli bussireitin varrella mielestäni ainoa todella käymisen arvoinen paikka. Joidenkin arvostelujen mukaan se on ihan liian täynnä turisteja, mutta meidän siellä käydessämme ei ollut liiaksi asti muita vierailijoita. Luola on melko pieni, eikä sen läpi kävelyyn mene kuin 5 - 10 minuuttia, mutta siellä näkee paljon mielenkiintoisia kivimuodostelmia. Huippukohta on kuitenkin veneretki maanalaisella joella, joka kuuluu pääsymaksun hintaan (5 CUC). Veneretki kesti ehkä kymmenisen minuuttia ja päädyimme luolasta ulos päästessämme kauniisiin maisemiin. Koska seuraavaa bussia olisi pitänyt odotella turhan kauan, päätimme kävellä seuraavalle luolalle eli Palenque de los Cimarrones noin kilometrin päähän. Tämän luolan olisi kyllä voinut jättää väliin, sillä siellä ei ollut mielestäni juuri mitään näkemistä eikä se ollut edes 3 CUC pääsymaksun arvoinen. Ilmeisesti näissä luolissa asui aikoinaan afrikkalaisia orjia, jotka olivat karanneet isänniltään, joten joissain nurkissa oli jotain afrikkalaisia ihmisiä esittäviä mallinukkeja. Luolan uloskäynnillä meidät säikytettiin leikkikäärmeellä ja esitettiin jonkinlainen tanssishow, jonka tuli muka esittää näiden ihmisten perinteitä tms. Luolassa toimi jonkinlainen baari/ravintola, jonka jätimme testaamatta. Muita pysäkkejä bussireitin varrella oli näköalapaikka, josta avautui kyllä vaikuttavat näköalat laakson yli sekä hieman hämmentävä "Mural de la Prehistoria" -kalliomaalaus, jonka lähelle päästäkseen olisi pitänyt maksaa pääsymaksu. Mielestäni sen näki ihan tarpeeksi hyvin bussistakin. 


At the Cueva del Indio

Boat trip at the Cueva del Indio


On our second day in Viñales we decided to use the hop on hop off bus (5 CUC per person) to see more of the valley. We really wanted to see the cave called Cueva del Indio which to be honest was the only really worthwhile stop along the bus route. I had read in some reviews that it was way too packed with tourists, but at the time of our visit it was not too crowded at all. The cave is pretty small and it doesn't take more than 5 - 10 minutes to walk through, but you see lots of really interesting rock formations. The highlight however is the boat trip on the subterranean river that is included in the entrance fee (5 CUC per person). The boat ride takes maybe about 10 minutes and finishes up in a really beautiful little spot. As we would have had to wait quite a while for the next bus, we decided to walk to the next cave, Palenque de los Cimarrones about a kilometre way. We might as well have skipped this one to be honest, as there was nothing much to see. Apparently African slaves who had escaped from their owners used to live and hide in these caves, so in some nooks and crannies there were some dummies supposedly depicting the slaves. At the exit of the cave we were scared to death with a toy snake and then an extremely short dance show of sorts was performed, that presumably was depicting the lives of the slaves. There was a restaurant/bar in the cave which we didn't try out. Other stops along the way included a view point, where you did get an amazing view over the valley, as well as the slightly baffling Mural de la Prehistoria that you would have had to pay to see up close. I thought I could see enough from the bus. 

A slightly questionable dance performance at Palenque de los Cimarros



Viñales oli todella miellyttävä ja rentouttava paikka, jossa vietimme ehkä parhaat päivät Kuubassa. Sitähän emme toki sillä hetkellä tienneet, sillä edessä oli vielä paljon seikkailuja eri puolilla Kuubaa!

Viñales was a really pleasant and relaxing place where we spent possibly the nicest days we had in Cuba. Obviously at the time we didn't know that yet, as we still had lots of adventures ahead of us in different parts of Cuba!

Friday, February 16, 2018

Muutama päivä Havannassa - A Few Days in Havanna

Havanna ei jätä ketään kylmäksi. Rapistunutta romantiikkaa ja toisaalta kasvoille iskevää todellisuutta näkyy joka puolella. Aloitimme kunnon turistien tavoin tutustumisemme pääkaupunkiin vanhasta Havannasta, jonne pääsimme majapaikastamme Havanna Centrossa colectivo taxilla 50 sentin hintaan (onneksi meillä oli tarpeeksi paikallisia pesoja). Capitolion kulmilla hyppäsimme ulos taksista ja lähdimme harhailemaan erittäin epämääräisellä suunnitelmalla varustettuna, tarkoituksena enemmänkin fiilistellä kuin ruksia nähtävyyksiä listalta. Arkkitehtuuri ja autot vetivät huomiomme puoleensa koko ajan: romanttisen rähjäiset, vuosia sitten varmasti hulppean näköiset pastellisävyiset rakennukset, samoin kuin 50-luvun amerikanraudat kirkkaissa väreissä pinkistä turkoosiin ovat kyllä hienon näköisiä, mutta kertovat toisaalta karua tarinaa maasta, joka on juuttunut menneisyyteen. Harvassa olevien kauppojen ulkopuolella näkyi usein pitkät jonot, kun paikalliset odottivat kärsivällisen alistuneina päästäkseen ostamaan jotain niinkin arkista asiaa kuin saippuaa tai kolajuomaa.

View of "New Havanna" from the Malecon

Queue outside a soap shop



Whatever you say about Havanna, is does not leave anyone cold. Everywhere you look, you can see some shabby charm but at the same time also the harsh reality hits you in the face. We started our exploration of the capital like any good tourist would by heading to the Old Havanna. We got there from our accommodation in Havanna Centro easily and cheaply by taxi colectivo (luckily we had enough local pesos). We hopped off around Capitolio and started strolling around with an extremely vague plan, with the purpose of getting a feel of the city rather than just ticking off the sights. The architecture and the cars drew our attention to them all the time; the dilapidated buildings, that must have been really grandiose years ago, as well as the brightly coloured classic American cars from the 50's looked amazing, but at the same time they were telling a grim story of a country stuck in the past. Any grocery shops were few and between and usually you could see long queues outside, with resigned locals waiting patiently to get a chance to buy such mundane things as a soap or a bottle of cola. 


How many cats can you spot in the picture?

Kävelimme kohti Plaza de Armasia pitkin Calle Obispoa, joka on vilkas sekä turistien että paikallisten suosima kävelykatu. Baaria, matkamuistokauppaa ja halpaa pizzaa löytyy joka lähtöön, samoin kuin live-musiikkia. Plaza de Armasin reunalta löytyy Fuerza Real -linnoitus vallihautoineen, joka on komea näky. Ernest Hemingway asui aikoinaan pitkät tovit Kuubassa ja hänen muistostaan lypsetään kaikki irti. Ambos Mundos -hotelli, jossa Hemingway asui ja kirjoitti Kenelle kellot soivat -romaaninsa, on pitänyt Hemingwayn huoneen museona, jota pääsisi katsomaan pulittamalla 5 CUC pääsymaksun. Lähettyviltä löytyy myös Bodeguita del Medio -baari, jossa Hemingwaylla oli tapana käydä nauttimassa baarin antimia ja jossa nyt tarjoillaan ylihinnoiteltuja mojitoja. La Floridita -baarin baarimikko keksi kuulemma daquiri-cocktailin Hemingwayta varten, joten siellä saa myös nauttia tuplahintaisia daquireja näin halutessaan. Me vain kävimme Hemingwayn hotellin katolla ihailemassa maisemia, jonka saa sentään tehdä ihan ilmaiseksi. Vanhan Havannan mielestäni kaunein aukio oli Plaza Vieja, jota ympäröivät mahtavat historialliset rakennukset.

Capitolio under renovation

Fuerza Real

We walked towards Plaza de Armas along Calle Obispo, which is a busy and lively pedestrian street popular with locals and tourists alike. There are bars, souvenir shops and cheap pizza all over the place, as well as live music. On the side of the Plaza de Armas you find the impressive fortress Fuerza Real with its moat. Ernest Hemingway used to live in Cuba quite some time and his legacy is being milked for every peso. The nearby hotel called Ambos Mundos is where Hemingway used to live while writing his novel For Whom the Bell Tolls and his room is kept as a museum, which you can visit for an entrance fee of 5 CUC. Nearby there is also Bodeguita del Medio, one of Hemingway's favourite bars (allegedly) which is now serving over-priced mojitos to vast masses of tourists. A bar called La Floridita then again is famed for being the birthplace of the daquiri, as apparently the bartender invented it for Hemingway. So now you too can enjoy daquiries in La Floridita for double the price than in any other establishment. We just went up to the roof of Hemingway's hotel to see the view over the city, which you can do free of charge. 

The cathedral

Plaza Vieja



Toisena kokonaisena Havannan päivänämme päätimme tutustua enemmän keskustan ja Vedadon alueeseen ja aloitimme Plaza de la Revolucionilta, jota hallitsee Havannan korkein rakennus: Jose Martin muistomerkki. Aukiota ympäröivät kunnon neuvostoliittolaisen näköiset ministeriörakennukset, joista yhtä koristaa Che Guevaran kuva. Muistomerkin huipulle pääsi 3 CUC pääsymaksulla ja kyllä kannatti mennä katsomaan Havannaa yläilmoista. Täältä sai hyvin perspektiiviä kaupungin kokoon ja täällä vasta huomasi todella, miten vähän autoja kaduilla on. Muistomerkin vieressä meni kuusikaistainen tie, jolla näkyi yksi auto siellä, toinen täällä. Vaikka autoja on niin vähän, pakokaasun katku tuntuu silti tukahduttavalta Havannan kaduilla - huomaa kyllä, että autot ovat järjestään yli 30 vuotta vanhoja ja saastuttavat paljon nykyautoja enemmän. Kävimme myös tutustumassa todella vaikuttavaan Colon-hautausmaahan isoine monumentteineen, joka oli 5 CUC pääsymaksun arvoinen. Söimme lounasta läheisessä hallituksen omistamassa ravintolassa, jolla oli näille ravintoloille tyypillisesti hyvin rajallinen ruokalista (eikä kaikkea listalla olevaa tietenkään ole saatavilla) ja halvat hinnat. Alle puolentoista euron margarita-pizza oli todennäköisesti halvin ja taatusti huonoin koskaan syömäni pizza. Sieltä hurautimme amerikanrautataksilla pienen hintaneuvottelun jälkeen Avenida de los Presidentesille, jota pitkin kävelimme merenrantaa reunustavalle Maleconille.

Plaza de la Revolucion


View from the Jose Marti memorial


On our second full day in Havanna we decided to explore the centro and Vedado areas and started off on Plaza de la Revolucion which is ruled by the highest building in Havanna: Jose Marti Memorial. The square is surrounded by very soviet-like ministry buildings, one of which is decorated by a huge Che Guevara mural. The entrance fee to get up to the top of the memorial tower is 3 CUC and well worth it for the aerial view of Havanna. Here you can really get a good perspective on the size of the city and you also see just how few cars there are on the streets. Next to the memorial there was a six-lane road that was mainly void of traffic. Although there are so few cars, the air quality is terrible on the streets of Havanna - it is obvious that the cars are all minimum 30 years old and pollute much more than modern cars. After the memorial we went to see the impressive Colon cemetery that was also well worth the 5 CUC entrance fee with its enormous monuments. We had lunch in a nearby government-owned restaurant that had the typical very restricted menu (and not all items on the menu are available anyway) and low prices. My pizza margarita for less than 1,5 euros was quite possibly the cheapest and most definitely the worst pizza I had ever eaten. From there we took a classic car functioning as a taxi to the Avenida de los Presidentes and walked down this nice avenue all the way until the Malecon by the sea. 


Colon Cemetery

Avenida de los Presidentes

Illan ratoksi menimme vielä Havannan sataman itäpuolella sijaitsevaan San Carlos Campana -linnoitukseen. 6 CUC pääsymaksulla pääsee tutkailemaan runsaasti lääniä, josta löytyy muun muassa monta pientä museoa - osa enemmän, osa vähemmän mielenkiintoisia. Che Guevaran elämästä kertova näyttely oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin. Se maalasi kuvan Chestä kansallissankarina ja täytti kaikki sankarinpalvonnan ja propagandan tunnusmerkit. Linnoituksen ehkä paras anti oli kuitenkin henkeäsalpaava näköala sataman yli vanhaan kaupunkiin. Myöhemmin illalla linnoituksessa olisi ollut vielä jonkinlainen seremoniallinen kanuunanlaukaisu, mutta emme jaksaneet sitä enää pitkän päivän päätteeksi odotella.

In the evening we headed to the San Carlos Campana fortress on the east side of the Havanna harbour. There is a lot to see in exchange for the 6 CUC entrance fee, for example several little museums - some more interesting than others. What I found particularly interesting was the museum about Che Guevara, that painted the picture of a national hero in a full hero-worship (propaganda) mode. However, the best bit about visiting the fortress was the breath-taking view over the old city on the other side of the harbour. There would have been also some sort of a ceremonial cannon shooting later on in the evening, but we didn't feel like waiting for it after a long day. 

San Carlos de Campana Fortress
Havannasta olisi niin paljon juttua kirjoitettavana, mutta siinä se oli pähkinänkuoressa! Seuraava pysäkki: Vinalesin kansallispuisto!

There would be so much to write about Havanna but that's it in a nutshell! Next stop: Vinales National Park!