Matkablogi Sillä välin maailmalla - Travel Blog In the meanwhile, somewhere around the world...

Lähdimme aamuvarhain kohti Jerusalemin keskusbussiasemaa ja sieltä bussilla kohti Ein Gedin kansallispuistoa, joka on keidas keskellä aavikkoa. Busseja Jerusalemista Ein Gediin menee aamusta tasatunnein ja matkaan menee noin puolitoista tuntia, ainakin kuskin mielipuolisella ajotyylillä. Pysäkiltä oli vain parin minuutin kävelymatka vierailijakeskukseen, josta löytyy ruokakiska (kahvia, voileipiä jne.), kauppa ja saniteettitilat. Lippuja ostaessa (27 shekeliä per henkilö) saa passia vastaan ilmaiseksi avaimen säilytyslokeroon, jonne saatoimme jättää suurimman osan kamoistamme pakaten mukaan vain vettä, eväitä, bikinit ja pyyhkeen - lukemani perusteella matkan varrella voi nimittäin pulikoida lähteissä. An oasis in the desert, with Dead Sea in the background We headed early in the morning towards the central bus station of Jerusalem , from where we took a bus to Ein Gedi Nature Reserve, which is an oasis in the middle of the desert. In the morning there are buses from Jerus...

Havannasta matkasimme kohti Vi ñalesin kansallispuistoa Viazul-bussilla. Oli mukava yllätys, että nykyään liput voi ostaa ja maksaa ongelmitta etukäteen netissä. Ensimmäinen bussimatkamme ei tosin sujunut ihan ongelmitta... bussi lähti kyllä suurin piirtein ajallaan Havannasta, mutta matkaa ei oltu tehty vielä 20 minuuttiakaan, ennen kuin bussi hyytyi tielle. Kaikki matkustajat komennettiin ulos tienvarteen sillä välin, kun kuski apulaisineen (jokaisessa bussissa oli aina vähintään kolme "työntekijää", joista yksi ajoi emmekä päässeet selville siitä, mikä muiden työnkuva oli) kävi maate bussin alle yrittäen ilmeisesti korjata mikä siellä ikinä olikaan rikki. Siinä sitä sitten odoteltiin pari tuntia, sateen yltyessä meidät päästettin sentään takaisin sisälle bussiin, mutta koslaa ei saatu herätettyä enää henkiin. Lopulta uusi bussi saapui paikalle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vessa ei muuten toiminut tässä uudessakaan bussissa (ja kuten tulimme jatkossa huomaamaan, ei missää...

Tällä reissulla nähdään kanjoneita kerrakseen, mutta nyt oli edessä se kaikista mahtavin Grand Canyon. Olimme päättäneet mennä North Rimille, joka oli ensinnäkin kätevämmin matkamme varrella sekä vähemmän täynnä ihmisiä - lukemani mukaan 90% Grand Canyonin turisteista käy South Rimillä, eli pohjoisreuna on aina paljon hiljaisempi. Toki tämä tarkoittaa, että myös palveluita kuten majoitusta ja ruokailupalveluita on tarjolla vähemmän. Olimme varanneet majoituksen taas hyvissä ajoin mökistä ( Kaibab Lodge ), telttailuun ilmasto olisi ollut ihan liian kylmä. Pohjoisreuna on myös eteläreunaa sen verran korkeammalla, että ilmasto on paljon kylmempi ja täältä löytyy ikivihreää metsää erämaan sijaan. Ajomatka Brycestä oli kolmisen tuntia ja teimme hyvän varikkopysähdyksen isoimmassa matkan varrelta löytyvässä kylässä nimeltään Kanab, koska piti pestä pyykkiä ja ostaa ruokaa seuraaviksi pariksi päiväksi. Sunnuntaisin utahilaisessa pikkukylässä on muuten melko hiljaista - onneksi yksi ruokakaup...

Bryce Canyon on yksi pienimmistä USA:n kansallispuistoista , joten sen voi helposti kattaa yhdessä päivässä auton ratissa ajamalla "maisemareitin" alusta loppuun ja pysähtyen useilla näköalapaikoilla. Halutessaan voi myös tehdä lyhyitä tai vaikka pitempiäkin patikkareittejä näiltä näköalapaikoilta. Parasta on ajaa Visitor Centreltä ihan reitin loppuun pysähtymättä (noin 30 kilometriä) ja takaisin ajaessa pysähtyä kaikilla näköalapaikoilla - ensinnäkin ne ovat sitten oikealla puolella tietä ja toisekseen tällä tavalla näkymät paranevat koko ajan, niin että viimeinen näköala on se kaikkein vaikuttavin. Views from Rainbow Point Bryce Canyon is one of the smallest national parks in the USA, so it is easy to cover in one day by doing the scenic drive from start to finish and stopping at numerous view points along the way. You can also do short or a bit longer hikes from some of the view points. The best thing to do is to drive from the Visitor Centre all the way until ...