Istanbul Osa 1 - Part 1
Kuten äitini totesi, meidän pitää aina tunkea itsemme johonkin "vaarallisena" pidettyyn paikkaan tai tilanteeseen. Varasimme lennot Istanbuliin jo kuukausia sitten, ennen Turkin ja Venäjän välistä lentokoneselkkausta, ennen Ankaran pommia ja ennen Pariisin terroristi-iskua. Kertoessani ihmisille menevämme Istanbuliin, reaktio oli lähes aina "mutta eikö teitä pelota, eihän siellä ole turvallista!" Noh, missäpä sitä ihminen tietäisi olevansa turvassa. Emme me toki minnekään Syyrian rajalle olisi olleet menossakaan ja vaikka Istanbulissakin on ollut erinäisiä kahinoita ja terroriuhkaa pidetään korkeana, ei siellä turistina seikkaillessa tuntenut oloaan yhtään sen uhatummaksi kuin Maltan kaduilla tallatessa. Eli heti alkuun spoiler alert - mitään pahaa ei tapahtunut viikon mittaisen lomamme aikana. Euroopan ja Aasian rajalla sijaitseva suurkaupunki otti meidät vastaan avosylin. (edit: lomamme ajoittui siis ennen Istanbulin itsemurhapommittajaa, joka tappoi kymmenen saksalaisturistia juuri niillä kulmilla, missä mekin kaikkien turistien tapaan pyörimme. Elämme surullisia aikoja.)
As my mother pointed out, we seem to have a tendency to get ourselves to places or situations perceived as "dangerous". We had booked the flights to Istanbul months ago, before the plane incident between Turkey and Russia, before the bomb in Ankara and before the terrorist attack in Paris. Whenever mentioning to people that we are going to Turkey the response was "but aren't you scared, it's not safe there!" Well, where are you ever really going to be safe, I ask you. Obviously we were not going to be heading towards the Syrian border anyway and even though Istanbul has also experienced certain unrest and the terror threat is considered high, we didn't feel any less safe there than we do on the streets of Malta. So we will start with a spoiler alert: nothing bad happened during our week-long holiday there. The megalopolis straddling Europe and Asia welcomed us with open arms. (edit: our holiday was of course before the recent suicide bomber in Istanbul, who killed several German tourists around the area where we and all the other tourists spent most of our time. Such horrible times we live in.)
Lensimme Turkish Airlinesilla Maltalta suoraan Istanbuliin. Tällä kertaa olimme joulun kunniaksi ottaneet enemmänkin "flashpacker"-asenteen normaalin nuukailumme sijaan: sohvasurffailun sijaan olimme varanneet hyvän hotellin vanhan kaupungin keskustasta (hyvissä ajoin varaamaalla saimme huoneen noin 50€ per yö, kun lähempänä ajankohtaa hinta olisi noussut moninkertaiseksi). Harvinaista oli myös se, että hyppäsimme lentokentältä taksiin emmekä menneet julkisilla, tämä tosin vain sen takia että meillä oli ihan valtavan giganttinen matkalaukku mukana. Laukku oli mukana sen takia, että Gina oli menossa Istanbulista kotiinsa Unkariin loppulomaksi ja suuri osa omaisuuttamme on edelleen siellä hänen vanhempiensa säilytyksessä. Kun kerrankin lennetään ei-halpalentoyhtiöllä eikä tarvitse pihistellä matkatavaramaksujen suhteen, osa omaisuutta tulee sitten hänen mukanaan Maltalle.
We flew directly from Malta to Istanbul with Turkish Airlines. This time (as it was Christmas!) we had adapted more of a flashpacker attitude than our usual shoestring style; instead of couchsurfing we had booked a nice hotel (http://www.dreambosphorushotel.com/) in the heart of the old town (as we booked well in advance we got a good deal with rate of about 50€ per night whereas closer to the date the price had trebled). It was also untypical of us to jump into a taxi instead of taking public transport to get to the hotel from the airport. Fair enough, we had our gigantic suitcase with us that would have really made tube travel difficult. The reason for the gigantic suitcase was that Gina was heading to Hungary direct from Istanbul for the rest of her holiday and most of our stuff is still at her parents' place for safekeeping. As for once we are not flying with a low-cost airline and therefore don't need to worry about luggage fees she is going to bring some of the aforementioned stuff to Malta.
Matka meni kaikin puoli kommelluksitta ja saavuimme hotellille illan jo hämärtyessä. Kätevää kyllä, hotelli oli lyhyen kävelymatkan päässä vanhan kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä, joten lähdimme katsomaan Hagia Sofiaa ja Sinistä Moskeijaa samalla kun metsästimme illallista. Löysimme tiemme Hagia Sofian luo yllättävän helposti ja olihan se valaistuna upea näky. Mielestäni ehkä vielä kauniimpi Sininen Moskeija taas on aukion toisella puolella. Siellä pääsimme sisäpihaan asti, mutta itse moskeija oli suljettu turisteilta rukouksien ajaksi. Rukouskutsu alkoikin kaikua Sinisestä Moskeijasta sitä ihaillessamme ja hetken kuluttua kutsuun liittyi toinen ja kolmaskin muezzin ilmeisesti alueen eri moskeijoista. Oli aika hienoa katsella molempia mykistävän kauniita moskeijoita ja kuunnella samalla tätä (joidenkin kauniisti rääkynnäksikin kuvailemaa) laulua, joka minusta ehdottomasti lisäsi hetken viehätystä.
The trip went without a hitch and we got to the hotel when the night was falling. Conveniently enough the hotel was located within a very easy walking distance from all the most important sights in the old town, so we decided to check out both Hagia Sophia and The Blue Mosque while searching for dinner. We found our way to Hagia Sophia with surprising ease and it was a stunning sight all lit up in the dusk of the early evening. The Blue Mosque which was maybe even more amazing a sight was just across the square. We could get into the courtyard but the mosque itself was closed for the prayers. While admiring it from the outside, we could hear the prayer call first from the Blue Mosque and after a while two other muezzins from other mosques in the area joined in. It was magical to gaze at both incredibly beautiful mosques while listening to this melodic singing (which some describe less charitably as cacophony), which in my opinion definitely added to the charm of the moment.
Seuraavalle päivälle meillä olikin intensiivinen nähtävyyksienkatseluohjelma (yhdyssana?) suunniteltuna. Lähdettiin aamulla loistavan aamupalan (harvoin olen näin paljon vegaanisia vaihtoehtoja nähnyt hotellin aamupalapöydässä, mahtavaa!) vahvistamana kohti muinaisten sulttaanien asumusta, Topkapin Palatsia, joka oli noin viiden minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Siellä hujahtikin helposti kolmisen tuntia, paikka oli melko massiivinen ja todella mielenkiintoinen. Pääsymaksu oli 45TL ja vuokrattiin tapojemme vastaisesti audioguide (20TL), jotta saisimme visiitistä enemmän irti ja se kyllä kannatti. Oli mukavaa kävellä omaan tahtiin ja kuunnella halutessaan lisätietoja itseä kiinnostavista kohteista. Itse palatsi oli todella hieno vaikuttavine huoneineen ja sisäpihoineen, samoin näköalat Bosphoruksen ja kaupungin yli. Tykkäsin erityisesti Imperial Treasury-osiosta, jossa esiteltiin ottomaanien taidetta ja jalokiviä.
For the following day we had a rather intensive sightseeing programme planned. We headed off after a great breakfast (never have I seen so many vegan options for hotel breakfast, amazing!) towards the old residence of the sultans, the Topkapi Palace which was about five minutes' walk away from the hotel. We spent easily about three hours in there as the place was massive and really interesting. The entrance ticket was 45TL and we also picked up an audioguide (another 20TL) to get more out of the visit and it was definitely worth it. It was nice to be able to walk around in your own pace and listen to more information of the things you were interested in. The palace complex was really impressive with its magnificent rooms and courtyards, as well as the views over the city and Bosphorus. I particularly enjoyed the Imperial Treasury where they displayed Ottoman art and some of the biggest gems in the world.
Topkapista kävelimme muutaman minuutin matkan Hagia Sofiaan napaten matkan varrella lasillisen tuoretta granaattiomenamehua katumyyjältä. Pääsymaksy Hagia Sofiaan oli 25TL ja wow, olihan se harvinaisen upea paikka. Se oli alunperin kirkoksi rakennettu ja sittemmin moskeijaksi muutettu, mutta molempien uskontojen vaikutus näkyy joka puolella. Harmillista kyllä, että varmaankin välttämättömät entisöintityöt olivat meneillään (ehkä jatkuvasti) ja rakennustelineet peittivät osan sisätiloista. Oli kuitenkin hienoa, että pääsimme yläkertaankin ottamaan kuvia. Välihuomautuksena mainittakoon, että Istanbulissa on kaikkialla kissoja - kirjaimellisesti kaikkialla - ja niinpä yksi suosikeistani myös Hagia Sofiassa oli sangen vastahakoisesti poseerannut kissa. Nämä kissat, vaikka suurin osa onkin tietenkin kodittomia, näyttävät kuitenkin yleensä hyvinvoivilta ja ihmiset syöttävät ja paijaavat niitä kaduilla, joten ei tullut niin surku kuin yleensä kulkukissoja nähdessä.
From Topkapi we walked a few minutes to Hagia Sophia, grabbing a glass of fresh pomegranade juice from a street seller on the way. The entrance ticket for Hagia Sophia was 25TL and wow, what a sight it is. Originally built as a church and later transformed into a mosque, you can see the influence of both religions all around. It's too bad that the probably necessary renovations were going on (maybe they are always going on) and some of the interior was covered with scaffolding. However it was really great we could go also to the upper levels to take pictures and admire this amazing building. As a side note, there are cats everywhere in Istanbul - literally everywhere - and even in Hagia Sophia one of my favourites was the cat who posed for me rather reluctantly. These cats, while surely most if not all of them are homeless, look generally like they are pretty well off and people are always feeding them and petting them on the street so I didn't feel so sorry for them as for stray cats in general.
Lounaaksi nappasimme katumyyjältä simit-nimiset bagelin tapaiset herkut (maksoikin kokonaiset 2TL) ja jatkoimme epäröimättä matkaa kohti Basilica Cisterniä. Olin etukäteen lukenut, että tämä vesisäiliö on yksi Istanbulin parhaita nähtävyyksiä, ja ihmettelin kyllä miten vesisäiliö voi olla niin mielenkiintoinen. Asia selvisi, kun näin kuvia paikasta ja paikan päällä koettuna se oli vielä upeampi. Se on kuin maanalainen kirkko pylväineen ja muistutti meitä molempia Cordoban mezquitasta. Valaistus oli sopivan tunnelmallinen, pylväiden välissä pääsi kulkemaan puusiltoja pitkin kaloja kuhisevan veden yli ja hento musiikki soi taustalla. Ehdottomasti 20TL:n pääsymaksun arvoinen paikka.
For lunch we grabbed simit (bagel-type of delicacy) from a street seller for the fairly reasonable price of 2TL and continued our crusade towards Basilica Cistern. I had read beforehand that the cistern is one of the most impressive sights of Istanbul and I must admit I was wondering how come a water container can be that interesting. After seeing the pictures of the place I understood and of course when seen in person it's even more amazing. It was like an underground church with its columns and it reminded us of the Mezquita in Cordoba. The lighting was really atmospheric, you could walk between the columns along the wooden pathways over the water teaming with fish while the subtle classical music was playing in the background. A really magical place and well worth the entrance fee of 20TL.
Paljon oli jo nähty, mutta vielä oli nähtävää jäljellä tälle päivälle. Onnistuimme viimein ajoittamaan käyntimme Siniseen Moskeijaan sopivaan aikaan (kahdesti yritimme mennä sisään rukousten aikaan) ja jos emme vielä olleet nähneet tarpeeksi upeutta, nyt se tarve viimeistään tuli tälle päivälle tyydytettyä. Wow. Ihan uskomattoman kaunis moskeija ja vieläpä ilmainen käyntikohde. Keskellä moskeijaa oli alue, jossa miehet rukoilivat eikä turisteilla (tai ilmeisesti myöskään musliminaisilla) ollut sille asiaa. Minua hieman hävetti ottaa kuvia toisten rukoillessa vieressä, mutta toisaalta monet rukousalueella hengailevat ottivat myös selfietä rukouksien välissä, joten eipä se kai heidän hartauttaan häirinnyt.
Se oli melkoisen tehokas ensimmäinen päivä Istanbulissa! Oli helppoa, kun kaikki nämä nähtävyydet olivat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan, niin sai mahdutettua paljon yhteen päivään eikä tarvinnut käyttää aikaa paikasta toiseen pääsemiseen. Seuraavana päivänä suuntasimmekin jo kohti muinaista Troijaa palataksemme muutaman päivän päästä takaisin katselemaan lisää Istanbulin ihmeitä!
It had been a busy day but we still had something left to see. We finally managed to time our visit to the Blue Mosque to coincide with the visiting hours (we had tried to come in twice during the prayer times) and if we hadn't seen enough magnificent things by now, this at least filled our proverbial cup to the brim. Wow. An incredibly beautiful mosque which is free to visit. In the middle of the mosque there was an area where the men were praying and non-Muslims (or apparently Muslim women) couldn't enter. I felt a little embarrassed to be taking pictures when people were praying so close to me, but on the other hand several people hanging out at the praying area were also taking selfies between prayers, so I suppose it didn't bother them.
That was a packed first day in Istanbul! It was really easy to visit all these sights as they are all located within easy walking distance from each other and we didn't have to waste time getting from one place to another. The following day we already headed toward ancient Troy but we would be back in a few days to enjoy more of what Istanbul has to offer!
As my mother pointed out, we seem to have a tendency to get ourselves to places or situations perceived as "dangerous". We had booked the flights to Istanbul months ago, before the plane incident between Turkey and Russia, before the bomb in Ankara and before the terrorist attack in Paris. Whenever mentioning to people that we are going to Turkey the response was "but aren't you scared, it's not safe there!" Well, where are you ever really going to be safe, I ask you. Obviously we were not going to be heading towards the Syrian border anyway and even though Istanbul has also experienced certain unrest and the terror threat is considered high, we didn't feel any less safe there than we do on the streets of Malta. So we will start with a spoiler alert: nothing bad happened during our week-long holiday there. The megalopolis straddling Europe and Asia welcomed us with open arms. (edit: our holiday was of course before the recent suicide bomber in Istanbul, who killed several German tourists around the area where we and all the other tourists spent most of our time. Such horrible times we live in.)
 |
| We have arrived! |
 |
| The ever-present apple tea |
Lensimme Turkish Airlinesilla Maltalta suoraan Istanbuliin. Tällä kertaa olimme joulun kunniaksi ottaneet enemmänkin "flashpacker"-asenteen normaalin nuukailumme sijaan: sohvasurffailun sijaan olimme varanneet hyvän hotellin vanhan kaupungin keskustasta (hyvissä ajoin varaamaalla saimme huoneen noin 50€ per yö, kun lähempänä ajankohtaa hinta olisi noussut moninkertaiseksi). Harvinaista oli myös se, että hyppäsimme lentokentältä taksiin emmekä menneet julkisilla, tämä tosin vain sen takia että meillä oli ihan valtavan giganttinen matkalaukku mukana. Laukku oli mukana sen takia, että Gina oli menossa Istanbulista kotiinsa Unkariin loppulomaksi ja suuri osa omaisuuttamme on edelleen siellä hänen vanhempiensa säilytyksessä. Kun kerrankin lennetään ei-halpalentoyhtiöllä eikä tarvitse pihistellä matkatavaramaksujen suhteen, osa omaisuutta tulee sitten hänen mukanaan Maltalle.
We flew directly from Malta to Istanbul with Turkish Airlines. This time (as it was Christmas!) we had adapted more of a flashpacker attitude than our usual shoestring style; instead of couchsurfing we had booked a nice hotel (http://www.dreambosphorushotel.com/) in the heart of the old town (as we booked well in advance we got a good deal with rate of about 50€ per night whereas closer to the date the price had trebled). It was also untypical of us to jump into a taxi instead of taking public transport to get to the hotel from the airport. Fair enough, we had our gigantic suitcase with us that would have really made tube travel difficult. The reason for the gigantic suitcase was that Gina was heading to Hungary direct from Istanbul for the rest of her holiday and most of our stuff is still at her parents' place for safekeeping. As for once we are not flying with a low-cost airline and therefore don't need to worry about luggage fees she is going to bring some of the aforementioned stuff to Malta.
Matka meni kaikin puoli kommelluksitta ja saavuimme hotellille illan jo hämärtyessä. Kätevää kyllä, hotelli oli lyhyen kävelymatkan päässä vanhan kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä, joten lähdimme katsomaan Hagia Sofiaa ja Sinistä Moskeijaa samalla kun metsästimme illallista. Löysimme tiemme Hagia Sofian luo yllättävän helposti ja olihan se valaistuna upea näky. Mielestäni ehkä vielä kauniimpi Sininen Moskeija taas on aukion toisella puolella. Siellä pääsimme sisäpihaan asti, mutta itse moskeija oli suljettu turisteilta rukouksien ajaksi. Rukouskutsu alkoikin kaikua Sinisestä Moskeijasta sitä ihaillessamme ja hetken kuluttua kutsuun liittyi toinen ja kolmaskin muezzin ilmeisesti alueen eri moskeijoista. Oli aika hienoa katsella molempia mykistävän kauniita moskeijoita ja kuunnella samalla tätä (joidenkin kauniisti rääkynnäksikin kuvailemaa) laulua, joka minusta ehdottomasti lisäsi hetken viehätystä.
 |
| Hagia Sophia by night |
The trip went without a hitch and we got to the hotel when the night was falling. Conveniently enough the hotel was located within a very easy walking distance from all the most important sights in the old town, so we decided to check out both Hagia Sophia and The Blue Mosque while searching for dinner. We found our way to Hagia Sophia with surprising ease and it was a stunning sight all lit up in the dusk of the early evening. The Blue Mosque which was maybe even more amazing a sight was just across the square. We could get into the courtyard but the mosque itself was closed for the prayers. While admiring it from the outside, we could hear the prayer call first from the Blue Mosque and after a while two other muezzins from other mosques in the area joined in. It was magical to gaze at both incredibly beautiful mosques while listening to this melodic singing (which some describe less charitably as cacophony), which in my opinion definitely added to the charm of the moment.
 |
| Blue Mosque at night and me |
Seuraavalle päivälle meillä olikin intensiivinen nähtävyyksienkatseluohjelma (yhdyssana?) suunniteltuna. Lähdettiin aamulla loistavan aamupalan (harvoin olen näin paljon vegaanisia vaihtoehtoja nähnyt hotellin aamupalapöydässä, mahtavaa!) vahvistamana kohti muinaisten sulttaanien asumusta, Topkapin Palatsia, joka oli noin viiden minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Siellä hujahtikin helposti kolmisen tuntia, paikka oli melko massiivinen ja todella mielenkiintoinen. Pääsymaksu oli 45TL ja vuokrattiin tapojemme vastaisesti audioguide (20TL), jotta saisimme visiitistä enemmän irti ja se kyllä kannatti. Oli mukavaa kävellä omaan tahtiin ja kuunnella halutessaan lisätietoja itseä kiinnostavista kohteista. Itse palatsi oli todella hieno vaikuttavine huoneineen ja sisäpihoineen, samoin näköalat Bosphoruksen ja kaupungin yli. Tykkäsin erityisesti Imperial Treasury-osiosta, jossa esiteltiin ottomaanien taidetta ja jalokiviä.
For the following day we had a rather intensive sightseeing programme planned. We headed off after a great breakfast (never have I seen so many vegan options for hotel breakfast, amazing!) towards the old residence of the sultans, the Topkapi Palace which was about five minutes' walk away from the hotel. We spent easily about three hours in there as the place was massive and really interesting. The entrance ticket was 45TL and we also picked up an audioguide (another 20TL) to get more out of the visit and it was definitely worth it. It was nice to be able to walk around in your own pace and listen to more information of the things you were interested in. The palace complex was really impressive with its magnificent rooms and courtyards, as well as the views over the city and Bosphorus. I particularly enjoyed the Imperial Treasury where they displayed Ottoman art and some of the biggest gems in the world.
 |
| At the Topkapi Palace |
Topkapista kävelimme muutaman minuutin matkan Hagia Sofiaan napaten matkan varrella lasillisen tuoretta granaattiomenamehua katumyyjältä. Pääsymaksy Hagia Sofiaan oli 25TL ja wow, olihan se harvinaisen upea paikka. Se oli alunperin kirkoksi rakennettu ja sittemmin moskeijaksi muutettu, mutta molempien uskontojen vaikutus näkyy joka puolella. Harmillista kyllä, että varmaankin välttämättömät entisöintityöt olivat meneillään (ehkä jatkuvasti) ja rakennustelineet peittivät osan sisätiloista. Oli kuitenkin hienoa, että pääsimme yläkertaankin ottamaan kuvia. Välihuomautuksena mainittakoon, että Istanbulissa on kaikkialla kissoja - kirjaimellisesti kaikkialla - ja niinpä yksi suosikeistani myös Hagia Sofiassa oli sangen vastahakoisesti poseerannut kissa. Nämä kissat, vaikka suurin osa onkin tietenkin kodittomia, näyttävät kuitenkin yleensä hyvinvoivilta ja ihmiset syöttävät ja paijaavat niitä kaduilla, joten ei tullut niin surku kuin yleensä kulkukissoja nähdessä.
From Topkapi we walked a few minutes to Hagia Sophia, grabbing a glass of fresh pomegranade juice from a street seller on the way. The entrance ticket for Hagia Sophia was 25TL and wow, what a sight it is. Originally built as a church and later transformed into a mosque, you can see the influence of both religions all around. It's too bad that the probably necessary renovations were going on (maybe they are always going on) and some of the interior was covered with scaffolding. However it was really great we could go also to the upper levels to take pictures and admire this amazing building. As a side note, there are cats everywhere in Istanbul - literally everywhere - and even in Hagia Sophia one of my favourites was the cat who posed for me rather reluctantly. These cats, while surely most if not all of them are homeless, look generally like they are pretty well off and people are always feeding them and petting them on the street so I didn't feel so sorry for them as for stray cats in general.
Lounaaksi nappasimme katumyyjältä simit-nimiset bagelin tapaiset herkut (maksoikin kokonaiset 2TL) ja jatkoimme epäröimättä matkaa kohti Basilica Cisterniä. Olin etukäteen lukenut, että tämä vesisäiliö on yksi Istanbulin parhaita nähtävyyksiä, ja ihmettelin kyllä miten vesisäiliö voi olla niin mielenkiintoinen. Asia selvisi, kun näin kuvia paikasta ja paikan päällä koettuna se oli vielä upeampi. Se on kuin maanalainen kirkko pylväineen ja muistutti meitä molempia Cordoban mezquitasta. Valaistus oli sopivan tunnelmallinen, pylväiden välissä pääsi kulkemaan puusiltoja pitkin kaloja kuhisevan veden yli ja hento musiikki soi taustalla. Ehdottomasti 20TL:n pääsymaksun arvoinen paikka.
For lunch we grabbed simit (bagel-type of delicacy) from a street seller for the fairly reasonable price of 2TL and continued our crusade towards Basilica Cistern. I had read beforehand that the cistern is one of the most impressive sights of Istanbul and I must admit I was wondering how come a water container can be that interesting. After seeing the pictures of the place I understood and of course when seen in person it's even more amazing. It was like an underground church with its columns and it reminded us of the Mezquita in Cordoba. The lighting was really atmospheric, you could walk between the columns along the wooden pathways over the water teaming with fish while the subtle classical music was playing in the background. A really magical place and well worth the entrance fee of 20TL.
Paljon oli jo nähty, mutta vielä oli nähtävää jäljellä tälle päivälle. Onnistuimme viimein ajoittamaan käyntimme Siniseen Moskeijaan sopivaan aikaan (kahdesti yritimme mennä sisään rukousten aikaan) ja jos emme vielä olleet nähneet tarpeeksi upeutta, nyt se tarve viimeistään tuli tälle päivälle tyydytettyä. Wow. Ihan uskomattoman kaunis moskeija ja vieläpä ilmainen käyntikohde. Keskellä moskeijaa oli alue, jossa miehet rukoilivat eikä turisteilla (tai ilmeisesti myöskään musliminaisilla) ollut sille asiaa. Minua hieman hävetti ottaa kuvia toisten rukoillessa vieressä, mutta toisaalta monet rukousalueella hengailevat ottivat myös selfietä rukouksien välissä, joten eipä se kai heidän hartauttaan häirinnyt.
Se oli melkoisen tehokas ensimmäinen päivä Istanbulissa! Oli helppoa, kun kaikki nämä nähtävyydet olivat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan, niin sai mahdutettua paljon yhteen päivään eikä tarvinnut käyttää aikaa paikasta toiseen pääsemiseen. Seuraavana päivänä suuntasimmekin jo kohti muinaista Troijaa palataksemme muutaman päivän päästä takaisin katselemaan lisää Istanbulin ihmeitä!
 |
| The magnificent Blue Mosque |
It had been a busy day but we still had something left to see. We finally managed to time our visit to the Blue Mosque to coincide with the visiting hours (we had tried to come in twice during the prayer times) and if we hadn't seen enough magnificent things by now, this at least filled our proverbial cup to the brim. Wow. An incredibly beautiful mosque which is free to visit. In the middle of the mosque there was an area where the men were praying and non-Muslims (or apparently Muslim women) couldn't enter. I felt a little embarrassed to be taking pictures when people were praying so close to me, but on the other hand several people hanging out at the praying area were also taking selfies between prayers, so I suppose it didn't bother them.
That was a packed first day in Istanbul! It was really easy to visit all these sights as they are all located within easy walking distance from each other and we didn't have to waste time getting from one place to another. The following day we already headed toward ancient Troy but we would be back in a few days to enjoy more of what Istanbul has to offer!
 |
| At the mosque |
Comments
Post a Comment