Alaskan risteilyn huippukohdat - The Highlights of our Alaskan Cruise

Edellisessä postauksessa valaisin risteilyelämää yleisesti, tällä kertaa saatte lukea mitä teimme maissa käydessämme!

My previous post was about the cruise in general, while in this post you will find out what we did onshore!

Ketchikan

Sen toki tiesin etukäteen, että Alaskassa on talvella tosi kylmää, mutta en ollut tietoinen, että siellä sataa kesällä koko ajan. Noh, sen tulin kyllä tietämään tämän risteilyn aikana. Saavuimme Ketchikanin pikkukylään aamuvarhaisella ja vettä tuli taivaan täydeltä. Meillä oli aikomus tehdä lentoretki vesitasolla Misty Fjords-nimiselle vuonolle, jossa olisi nähnyt upeita maisemia. Huonon sään takia kaikki vesitasolennot oli kuitenkin peruttu, joten se jäi haaveeksi. Minkäs teet, lähdimme tutkailemaan kylää patikointivaatteissamme, joita luulin kohtuullisen vedenpitäviksi. Eipä siinä kauaa mennyt, ennen kuin olimme kastuneet ihan läpimäriksi tallustellessamme kylän katuja kohti Totem Pole Heritage Centre-kulttuurikeskusta, jossa viiden dollarin pääsymaksulla pääsimme onneksi sisätiloihin näkemään Tlingit-, Haida- sekä Tsimshian-kansojen alkuperäisiä toteemipaaluja. Ihan mielenkiintoinen, mutta pieni paikka, josta jouduimme piakkoin takaisin kadulle sadetta uhmaamaan. Tässä vaiheessa satuimme näkemään, että tarjolla on itse asiassa ilmainen shuttle bus, joka kuskasi risteilyvieraita satamasta kylän muutamaan harvaan käyntikohteeseen. Hyppäsimme bussin kyytiin ja saimme kyydin Creek Streetille, joka on historiallinen joen varrelle rakennettu alue. Vaikka ilma oli edelleen kuin paholaisen morsian, oli tuo paalujen varaan pystytetty kaupunginosa silti sangen mielenkiintoinen, etenkin kun joessa näki sekä lohia että niitä pyydystäviä hylkeitä. Muuta meitä kiinnostavaa tässä kylässä ei oikein ollutkaan, pelkkiä turistikauppoja (toinen toistaan epätoivoisempia matkamuisto- ja kultasepänliikkeitä), joten palasimme laivalle hyvissä ajoin. 

Arriving to the port of Ketchikan

Creek Street

I knew of course that it gets pretty cold in Alaska in the wintertime, however I did not know that in the summertime it rains all the time. Well, I certainly learnt that during this cruise. We arrived in the tiny town of Ketchikan early in the morning and it was raining cats and dogs. We had planned to do a flightseeing tour with a float plane to a place called Misty Fjords, but due to the bad weather all the flights were cancelled. Nothing we could do about that, so we donned our hiking gear which I had thought was reasonably water resistant and set out to explore the town. It didn’t take long until we were absolutely soaking wet while walking towards the Totem Pole Heritage Centre, where with the 5 USD entrance fee got us luckily indoors to see the original totem poles of the Tlingit, Haida and Tsimshian peoples originally living in this area. This was an interesting but small place, so before long we were back on the street taking our chances with the elements. At this point we discovered there was actually a free shuttle bus transporting the people from the cruise ship terminal to the few points of interest in the town. We jumped on and got a ride until Creek Street, which is a historical area of the town built right on the creek. Although the weather continued to be absolutely miserable, this neighbourhood built on stilts was a fascinating place to explore, especially as there were salmon and the seals hunting them in the river. However, there was nothing else that interested us in this town, just tourist shops (souvenir shops and jewellery shops, one more desperate than the other) so we headed back into the comfort of the ship.

Totem Pole Heritage Centre

Soaked at Creek Street

Juneau

Laiva saapui Alaskan pääkaupunkiin Juneauun aamusta ja yllätys yllätys, vettä satoi kaatamalla. Olimme ottaneet opiksemme edellisestä päivästä ja ostimme laivalta sadeponchot (hintaan 3 USD kipale, voitte kuvitella miten mahtavasta laadusta oli kyse) ennen kuin suuntasimme kohti kaupunkia. Täälläkin ohjelmaan kuuluisi vesitasolennot, mutta kuten arvata saattaa ne oli myös peruttu sään takia. Päädyimme loppujen lopuksi varaamaan valaidenkatseluretken (vai miten whale watching cruise nyt olisikaan suomeksi), vaikka olimme etukäteen nimenomaan päättäneet ettemme mene katselemaan valaita - ihan siitä syystä että olemme nähneet valaita muissa paikoissa ja retket ovat kalliita. Nyt ei kuitenkaan ollut oikein mitään muita vaihtoehtoja kuin joko mennä valasretkelle, hengata Juneaun pikkukaupungissa (jossa ei ole oikein mitään muuta kuin turistikauppoja ja retkien myyjiä) tai palata istumaan laivalle syömään ja juomaan. Koska emme halunneet heittää koko päivää hukaan tekemättä mitään, päädyimme tähän kieltämättä hintavaan retkeen (135USD per henkilö), johon kuului myös kuljetus Mendenhall-jäätikölle ja takaisin. Tiedättehän, miten valasretkien mainoksissa valaat aina hyppivät siinä ihan veneen edessä? En ole lukuisilla valaankatseluretkillä ikinä nähnyt mitään sellaista. Yleensä saa olla tyytyväinen, jos näkee valaan hännän ja niin tälläkin kertaa kävi. Näillä vesillä majailee ryhävalaita, joita näimme kolmeen otteeseen - ensin näkyy valaan puhaltama vesisuihku, sitten väläys selkää ja lopuksi häntä. Aina se on kuitenkin upea ja innoittava kokemus nähdä edes vilaus noista mahtavista jättiläisistä, vaikkeivät ne valaat tulekaan siihen veneen viereen hyppelemään.

Seals in the whale-watching cruise

Venesatamasta suuntasimme sitten Mendenhall-jäätikölle, joka ei kieltämättä tehnyt meihin ihan niin suurta vaikutusta kuin sen olisi ehkä pitänyt - olimmehan juuri nähneet lukuisia jäätiköitä Kanadan kalliovuorilla ja kurjan kelin takia tämä jäätikkö ei näyttänyt niin mahtavalta, kuin se varmaan olisi auringonpaisteessa kimallellessaan ollut. Kun tänne oltiin kuitenkin tultu, kävelimme sitten vesisateessa muutamaa lyhyttä patikkapolkua pitkin jäätikön läheisyydessä. Kieltämättä meitä kuitenkin vähän pelotti tallustella siellä kahdestaan, kun alueella tunnetusti liikkuu paljon karhuja eikä se sadekaan kauheasti innostanut patikoimaan, joten se patikointi jäi aika lyhyeksi. Olihan sitä paitsi jo korkea aika päivän ensimmäiselle drinkille, joten suuntasimme takaisin laivalle.

We arrived in the capital of Alaska, Juneau in the morning and surprise surprise, it was raining like hell. We had learnt our lesson the day before and bought rain ponchos on the ship (3 USD per piece, you can imagine the quality). Also here the float plane tours are usually on offer, but they were cancelled due to the weather as was to be expected. We finally ended up booking a whale watching cruise, although we had specifically decided not to do that - just because those tours are really expensive and we have seen whales in different parts of the world. However, we had little choice but either go whale watching, hang out in the town of Juneau (which doesn’t really have much else than tourist shops) or go back to the ship to eat and drink. Since we didn’t want to waste the day doing nothing, we took the pricey (135USD per person) whale-watching trip, which also included transfer to and from Mendenhall Glacier. You know how in the advertisements for whale watching the whales are always jumping out of the water right next to the boat? I have never on numerous whale watching trips ever seen anything like that. Normally you can count yourself lucky if you see a tail and that was pretty much the case also this time. The whales hanging out in these waters are the humpbacks and we saw them on three occasions - first you see the spray of water coming out of the whale’s blow hole, then you see a flash of its back and finally the tail. Nevertheless, it is always such an inspiring and amazing experience to see even a little glimpse of those awesome giants - even if they don’t come jumping right next to your boat.

Soaked but happy to see whales!

From the harbour we headed out to the Mendenhall glacier, which did not impress us quite as much as it probably should have - we had just seen so many glaciers on the Canadian Rockies and with this miserable weather the glacier just didn’t look as spectacular as it probably does on a sunny day. We were doing a couple of short hikes around the visitor centre of the glacier, but truth be told we were pretty scared hiking there just the two of us, as this is active bear area. Also the weather wasn’t really inspiring for long hikes, so we cut it pretty short. It was well past the time for a first drink of the day as well, so we headed back to the ship in the afternoon.

Mendenhall Glacier

Skagway

Uskomatonta, mutta totta - laivan saapuessa Skagwayn pieneen kylään ei satanut vettä. Mahtavaa! Upeaa! Heti ulos! Tälle päivälle olimme varanneet sen ainoan laivalta varatun retkemme, junamatkan historiallisella Skagwayn White Pass-rautatiellä, joka rakennettiin kultakuumeen aikoihin. Junamatkalle olimme kuitenkin menossa vasta iltapäivällä, joten aamusta ehdimme oikein hyvin tutustua kylään ja käydä pienellä patikkaretkelläkin. Skagwayn kylä näyttää elokuvaa varten rakennetuilta kulisseilta, mahdottoman söpöine kauppoineen, saluunoineen ja ravintoloineen. Kylän keskustasta on helppo  kävellä monelle mukavalle patikkaretkelle, me valitsimme Smuggler’s Covelle menevän muutaman kilometrin reitin. Olipa ihanaa kävellä ilman vesisadetta ja satuimme löytämään mitä parhaimman näköalapaikan, josta näimme laivammekin!

Skagway town

White Pass-junamatka oli todellakin hintansa arvoinen (149 USD per henkilö laivalta varattuna). Vanhanaikainen juna tuksutteli pitkin välillä huolestuttavan vanhanaikaista rautatietä uskomattoman dramaattisten vuoristomaisemien läpi. Samalla opimme paljon alueen historiasta, kultakuumeesta näillä seuduilla ja miten mahdottomien hankaluuksien läpi ihmiset taistelivat kultaa löytääkseen. Ihan älyttömän mielenkiintoinen retki ja monesti leuka loksahti niiden näköalojen edessä. Meille päivä Skagwayssa oli ehdottomasti paras pysähdyskohteista, mutta se johtui aika pitkälti suosiollisesta säästä - nyt sitä osasi todellakin arvostaa poutapäivää!

As unbelievable as it sounds, it was NOT raining when our ship arrived in the tiny Skagway. Amazing! We couldn’t wait to get out there! This was the location where our only pre-booked excursion took place, the journey on the historical White Pass railway that was built during the days of the Gold Rush. However, we were only taking the train journey in the afternoon, so in the morning we had time to look around the village and go for a little hiking trip. The Skagway town looks like it was built for a Wild West movie with its impossibly cute shops, saloons and restaurants. There are a couple of hiking trails you can easily walk to from town centre, we chose the one leading to Smuggler’s Cove. What a feeling to walk around without getting soaked by the rain! We happened to find a great view point to see our ship as well, it was a really enjoyable walk!

Smuggler's Cove

The train journey on White Pass was certainly worth its price (149 USD per person when booked at the ship). The charmingly old-fashioned train huffed and puffed its way up along worryingly old-fashioned rail tracks through absolutely stunning mountain scenery. At the same time we learnt a lot about the history of the area, the Gold Rush and what incredibly hardships people went through to get to the gold. It was super interesting and the views were breath-taking. For us the day in Skagway was definitely the best of the stop-overs but that was at least partly due to the weather - now we could really appreciate the absence of rain!

Glacier Bay

Kolmen pysähdyspaikan jälkeen meillä oli edessä kaksi meripäivää, mutta se ei tarkoita, etteikö olisi ollut mitään näkemistä. Vietimme suuren osan ensimmäisestä päivästä nimittäin Glacier Bayn Kansallispuistossa, mikä on ihan mielettömän upea lahti täynnä jäätiköitä. Jos tähän asti säät eivät olleetkaan meitä suosineet, nyt kävi ihan mahtava tuuri, sillä Glacier Bayssa nautimme kirkkaasta pilvettömästä auringonpaisteesta koko päivän (mikä ei kuulemma ole ollenkaan tavallista, yleensä on sateista ja sumuista, joka toki väistämättä himmentää jäätiköiden loistoa). Laiva lipui hitaasti valkoisina kimaltelevien jäätiköiden ohi ja pysähtyi välillä kaikkein suurimpien ja tunnetumpien jäätiköiden kohdalle tehden 360-asteen käännöksiä, jotta näkymät olisivat yhtä hyvät joka puolelta laivaa. Ei siinä voinut muuta kuin ihmetellä ja ihastella ja ottaa tuhansia kuvia, jotka eivät kuitenkaan koskaan saa näkymää tallennettua niin hyvin. Eivätkä ne jäätiköt siihen loppuneet, vaikka Glacier Bay jäikin taakse - seuraavanakin päivänä lähes koko päivä mentiin samanlaisissa maisemissa. Kertakaikkisen upea kokemus ja epäilemättä koko risteilyn huippukohta!

After the three stop-overs we had two days at sea ahead of us, but that certainly didn’t mean there wasn’t going to be anything to see. We spent most of the first day in Glacier Bay National Park which was an absolutely stunning place. Until now we hadn’t been very lucky with the weather but now we hit the jackpot, as we had clear pure sunshine the whole day in Glacier Bay. Apparently this is very rare as usually it’s rainy and foggy there which inevitably dampens the glory of the glaciers. The cruise ship passed slowly one glimmering white glacier after another, stopping at the biggest and the most well-known ones, taking slow 360-degree turns so that you had equally good views on each side of the ship. All I could do was to stare in awe, admiring the spectacular scenery and take about a thousand pictures, none of which could ever fully capture what we were seeing. When leaving Glacier Bay behind, it didn’t mean the end of the glaciers though, as the following day afforded more of similarly amazing views. This was an absolutely incredible experience and without a doubt the highlight of the whole cruise!