Osa Neljäkymmentäkahdeksan – Part Forty-Eight: Waitomon kiiltomatoluola – Waitomo Caves

Bussimatka Paihiasta Hamiltoniin kesti seitsemän tuntia, joten se päivä meni melko lailla matkustaessa. Hostimme Marcus tuli hakemaan meitä bussilta Hamiltonista, joka on lähin isohko kaupunki heidän asuinpaikkaansa nimeltään Kihi-Kihi. Kyllä, nämä uusiseelantilaiset paikannimet ovat melko huvittavia ja monesti mahdottomia muistaa. Saavuimme perille illallisaikaan lauantaina, jolloin Hamiltonissa on aina iltamarkkinat monien kojuineen, joista voi ostaa (lähinnä aasialaista) ruokaa. Mekin haimme sieltä thai-murkinat illalliseksi, jonka jälkeen ajoimme reilun puolen tunnin matkan perheen maatilalle. Marcus asuu vaimonsa Alicen ja kahden lapsensa kanssa pienellä maatilalla, jossa on lähinnä harrastuskäyttöön tai lasten iloksi pari ponia, pari lammasta, kanoja sekä koira. 

The bus ride from Paihia to Hamilton took about 7 hours so that day was pretty much gone. Our host Marcus came to pick us up from Hamilton which is the nearest big-ish town to their home town Kihi-Kihi. Yes, the place names in NZ are rather amusing and often impossible to remember. We arrived around dinner time on Saturday when Hamilton has a night market going on with loads of options for (mainly Asian) food. We also picked up a thai dinner and drove about half an hour to the farm where Marcus lives with his wife Alice and their two kids as well as with a couple of ponies, a couple of sheep, chickens and a dog.

 

Seuraavana päivänä menimme Waitomon luolille, jotka olivat pääsyy näille seuduille tulemisellemme. Kihi-Kihi on suhteellisen lähellä luolia eli vain noin 40 minuutin ajomatkan päässä, mutta alueelle ei mene mitään julkisia kulkuneuvoja. Marcus oli kertonut meille etukäteen, ettei se olisi mikään ongelma, sillä alueella on hyvin helppo liftata ja monet heidän surffailijansa ovat liftanneet luolille ja takaisin ilman mitään ongelmia. Loppujen lopuksi Marcus ja hänen poikansa Sam päättivät tulla kanssamme, joten saimme kyydin Waitomoon. Olimme buukanneet combon, johon kuului vierailu siinä ”pääasiallisessa” luolassa, jossa on paljon kiiltomatoja (joka normaalisti maksaisi noin 50 NZD) sekä black water tubing, mikä tarkoittaa sitä että kellutaan luolassa maanalaisessa joessa pimeydessä uimarenkaiden varassa. Paketti maksoi 152,50 NZD per henkilö (Black Labyrinth), siinä se kiiltomatoluola on niin sanotusti puoleen hintaan. Tubing oli varattu klo 12:45, joten mentiin ensin sinne kiiltomatoluolaan. Sinne voi mennä vain opastetulle kierrokselle, joka kesti noin tunnin (sen sanottiin kestävän 45 minuuttia, mutta kyllä siinä tunti meni). Käveltiin ensin oppaan johdolla luolan eri osiin, jotka olivat kyllä kaikki vaikuttavia ja katedraaliosiossa yksi tyttö ryhmästä lauloi, akustiikka toimi todella kauniisti. Huippukohta oli kuitenkin se, kun menimme veneellä kiiltomatoluolan läpi – ihan kuin olisi katsellut tähtitaivasta. Kuvia siellä ei voinut ottaa, mutta mieleen jäi kyllä vaikuttava kokemus. Sen jälkeen suuntasimme toimistolle, josta tubing-kokemus alkoi. Pukeuduimme erittäin imarteleviin märkäpukuihin (jotka olivat kylmiä ja märkiä edellisten asiakkaiden jäljiltä, yäks) ja kumisaappaisiin, hyppäsimme minibussiin ja ajoimme luolille. Sieltä sitten alkoi seikkailu pimeässä luolassa, jossa vuoroin hypättiin alas vesiputouksia (tosin pieniä sellaisia, silti tuntui hurjalta hypätä pimeydessä takapuoli edellä veteen), vuoroin kelluttiin pimeydessä kiiltomatoja ihaillen, vuoroin käveltiin uimarenkaat olalla otsalampun valossa todella liukkaiden kivien yli veden yltäessä polvenkorkeuteen... kaikkiaan tätä kokemusta kesti kolmisen tuntia, josta ehkä vähän alle kaksi tuntia oltiin siellä itse luolassa ja loput ajasta oli valmistelua, turvallisuusbriiffausta jne. Jälkeen päin nautittiin hintaan kuuluvaa tomaattikeittoa sekä bagelit, joka tuli kyllä tarpeeseen. Todella hauska kokemus, välillä vähän pelottava ja kaikin puolin suositeltava! Vesi oli tosi kylmää, mutta märkäpuku piti meidät kyllä hyvin lämpiminä (yksi suurimmista pelonaiheista etukäteen oli kylmyys). Koska Marcus ja Sam menivät kotiin aiemmin, liftasimme sitten luolilta takaisin Kihi-Kihiin, joka sujui yllättävän helposti: alle yhdeksässä minuutissa saimme kyydin perille asti.

Tubing experience awaits!

The next day we headed to the Waitomo caves which was the main reason we came to the area. Kihi-Kihi is relatively close to the caves (about 40 minutes’ drive) but there is no public transport going there. According to Marcus it's no problem since it’s very easy to hitch-hike in the area and many of their previous surfers have hitched a ride there and back without any problems. Finally Marcus and his son Sam decided to join us for the cave visit so we got a ride there. We had booked a combo which included the visit to the “main” glow worm cave (which would normally cost about 50 NZD) and black water tubing where we were floating in the darkness of the cave on tubes. The combo was 152,50 NZD per person – again, a bit pricey but a great way to see the caves (Black Labyrinth). The tubing was booked for 12:45 so we started by visiting the glow worm cave. You have to join a guided tour that took about an hour (it said 45 minutes but it did take an hour) where we first walked around the different parts of the cave which was really impressive. In the cathedral bit the guide invited somebody to sing and a girl sang really beautifully – the acoustics were lovely. However the best bit was clearly going by a boat to the part of the cave that was full of glow worms, it was like looking at a starry sky. It wasn’t possible to take pictures but the image will stay with us forever. After this we needed to head to the office for the tubing. We got dressed in the fantastically flattering wet suits (that were still cold and wet after a previous use, eww) and funny-looking wellington boots, jumped in a mini bus and off we went to the caves. There the adventure started: we were jumping down water falls (sure, they were small ones but still it felt pretty cool to jump down ass-first into the water in the darkness), floating about in the darkness admiring the glow worms, walking in knee-deep water across extremely slippery rocks with the tubes on our shoulders in the darkness… all in all, it’s pretty dark in the caves! The whole experience took about three hours, of which a little less than two hours we were in the actual caves and the rest was preparation, safety briefing etc. After the caves we enjoyed tomato soup with a bagel that was included in the price and was well needed by that time. It was a really fun activity, exciting and a little scary at times. The water was really cold but the wet suits kept us fairly warm (one of the things we had been dreading beforehand was that we’d be freezing the whole time). Since Marcus and Sam had gone home after the cave visit, we hitch-hiked back to Kihi-Kihi and that was surprisingly easy: it took all of nine minutes to get a lift all the way back home. 

Preparing our hitch-hiking signs at Marcus' place

Seuraavana päivänä piti jälleen harjoittaa liftaamista, sillä halusimme mennä Maungatautarin luonnonsuojelualueelle noin puolen tunnin ajomatkan päähän, jonne ei mennyt minkään maailman busseja. Tällä kertaa ensimmäisen kyydin saamiseen ei mennyt seitsemääkään minuuttia, mutta sillä päästiin vain noin puoliväliin asti. Seuraava auto pysähtyi noin viiden minuutin kuluttua ja vei meidät perille asti, kansallispuiston porteille. Sieltä aloitimme patikkamatkan Mt. Pukeatuan huipulle, missä kesti pari tuntia. Maungatautarin alue on suojeltua kaikilta ei-endeemisiltä lajeilta eli lähinnä opossumeilta, rotilta, kissoilta ja koirilta, jotka ovat aiheuttaneet paljon tuhoa endeemisten lintulajien joukossa. Siksi tämä alue on kuin Uuden-Seelannin alkuperäisen luonnon keidas, joka pyritään pitämään mahdollisimman puhtaana ja vapaana kaikesta ihmisten mukanaan tuomista ongelmista. Siellä olikin hienoa patikoida kauniin puhtaan luonnon keskellä täydessä hiljaisuudessa – siellä ei ollut kerta kaikkiaan ketään muuta ihmistä kuin me ja pieniä suloisia lintuja vain lenteli ympärillä. Yksi vähän huono puoli Uudessa-Seelannissa verrattuna Australiaan on se, että natiiveista eläimistä täällä on oikeastaan vain lintuja ja liskoja, ainoat nisäkkäät ovat lepakot. Ausseissa oli niin jännää nähdä kenguruita, vompatteja, koaloita ja vaikka mitä, täällä on vain lintuja, tosin sangen söpöjä sellaisia. Patikoinnin jälkeen palasimme takaisin maantielle liftaamaan ja eiköhän juuri sama jätkä, joka oli meidät sinne tuonut, ollut paluumatkalla takaisin Kihi-Kihiin ja otti meidät taas kyytiin! Aika hyvä ajoitus, uskomaton mäihä.

Waitamo oli hieno paikka ja oli kivaa (joskin väsyttävää) nukkua perheen luona, meno oli aika eloisaa. Seuraavaksi hyppäsimme bussiin Hamiltonista Bay of Plentyn rannalle Taurangaan. 

Fantail

More hitch-hiking was due the following day, since we wanted to visit Maungatautari reserve (about 30 mins drive from Kihi-Kihi) and there was no public transport whatsoever. This time it took less than seven minutes to get our first ride that took us about halfway there, the next car picked us up within 5 minutes and took us all the way to the visitor centre. From there we started the hike to the peak of Mt. Pukeatua which took us a couple of hours. Maungatautari is an ecological island as in that it is protected from all the non-endemic species (like possums, rats, cats and dogs) that have wreaked havoc among the native bird species. That’s how they have made this area into an oasis for the endemic species of New Zealand and they try to preserve it as pure as possible. It was a lovely hike surrounded by only the sounds of the nature – there were absolutely no other people than us on the entire track, just sweet tiny birds flying around us. One thing that I like less in NZ than in Australia is that they have no native mammals other than bats, there are only birds and lizards. In Oz it was so exciting to see kangaroos, koalas, wombats and the like but here there are only birds – not that those wouldn’t be cute! After the hike we made our way back to the main road and started hitching a ride back. And what do you know; the very same guy who had dropped us off was on his way back to Kihi-Kihi and took us back, again we didn’t have to wait many minutes for the ride! How’s that for timing? 

We had a great visit in the Waitomo area, the caves were well worth the visit (despite the prices) and it was really nice (if a little tiring) to stay with a family, it was pretty lively. Time to hit the road again, now we are heading from Hamilton to Tauranga, Bay of Plenty!

Contemplating on the top of the Mt. Pukeatua