Vuorilta merelle - From the Mountains to the Sea: Dalat & Nha Trang


Ho Chi Minh Citystä jatkoimme matkaa kohti vuoristossa sijaitsevaa Dalatia noin seitsemän tunnin bussimatkan päässä. Ostimme bussiliput päivää aiemmin hintaan 280 000 dongia per henkilö, johon sisältyi nouto keskustasta bussiasemalle. Yllätyimme nähdessämme, millainen “sleeper bus” Vietnamissa oli - bussissa oli kolme puolittain makuuasennossa olevaa istuinta ylä- ja alarivissä, mikä oli minun kokoiselleni henkilölle ihan mukava vaihtoehto. Yhtään 163-senttistä pidemmälle tyypille se alkaisi kyllä käydä ahtaaksi. Isot rinkat piti laittaa bussin alla olevaan varastoon, ja olimme etukäteen lukeneet että niistä laukuista saattaa matkan aikana hävitä tavaraa, joten mitään arvokasta sinne ei kannata laittaa. Lukko on hyvä olla olemassa joka tapauksessa, jos et halua kenenkään tonkivan tavaroitasi. 


On the bus

From Ho Chi Minh City we continued our journey towards Dalat, a mountain town about seven hours’ bus ride away. We bought the bus tickets the day before for 280 000 dongs per person including a pick-up from the centre to the bus station. We were surprised when seeing how the sleeper bus was in Vietnam - there were three separate seats in a row, all in a half-lying down position, one upstairs and one downstairs. These seats were pretty comfortable for somebody of my size, but anyone taller than 163 cm would have trouble fitting in there. The big backpacks had to be stored underneath the bus and we had read beforehand that things may go missing from there during the journey, so it’s advisable not to pack anything of value in there. In any case it’s good to lock up your backpack if you don’t want anybody to go through your stuff.
By Dalat Lake

A round-about with a difference

Views from the cable car

Dalat on kuulemma ollut suosittu turistikohde jo niistä ajoista asti, kun ranskalaiset siirtomaaisännät perustivat sinne asemansa paetakseen Etelä-Vietnamin paahtavia helteitä. Siksi yllätyimmekin vähän siitä, miten vähän siellä näkyi länsimaisia turisteja eikä itse kaupunkikaan vaikuttanut erikoisen turistiystävälliseltä - siellä oli esimerkiksi vähemmän ravintoloita englanninkielisillä menuilla, kuin mitä odotin. Paikkana se oli ihan miellyttävä, varsinkin järveä ympäröivä alue, vaikka siellä ei ollutkaan niin paljon viileämpää kuin olimme toivoneet - päiväsaikaan lämpötila keikkui kuitenkin lähellä 30 asteen rajaa, vaikka havumetsät antoivatkin vaikutelman pohjoisesta tropiikin sijaan.
Ensimmäisenä päivänämme otimme taksin köysirata-asemalle (70 000 dongia) ja otimme vaunun alas kohti  Tuyen Lam -järveä ja Truc Lam -luostaria. Köysirata-asemalla ei ollut paljon ihmisiä ja pääsimme vaunuun jonottamatta, mikä oli miellyttävä yllätys ja maisemat olivat ihan mahtavat - tässä vaiheessa olimme todella innostuneita. Tunnelma tosin lässähti, kun saavuimme perille luostarialueelle ja kohtasimme valtavat väkimassat. Olin odottanut luostarin alueen olevan hiljainen ja rauhallinen, mietiskelyyn innoittava paikka, mutta sen sijaan se oli täynnä turistiryhmiä, joista suurin osa oli vietnamilaisia ryhmiä. Ensimmäinen opetus: kannattaa välttää vietnamilaisten parissa suosittuja kohteita viikonloppuisin, sillä ne tulevat ihan täyteen kotimaisia turisteja. Me emme toki tätä tienneet ja yllätyimme väenpaljoudesta, joka ei paljoa helpottanut kävellessämme järven rannalle. Järvi ja sen ympärillä näkyvät havumetsän peittämät vuoret olivat kyllä kauniit, mutta luonnon rauhasta ei ollut tietoakaan. Olimme saaneet käsityksen, että metsän halki voi kävellä vesiputouksille, mutta sitä patikkapolkua ei sitten löytynytkään, joten otimme taksin 20 000 dongilla vesiputouksille. Tämä osoittautui taas vähemmän kannattavaksi kohteeksi, sillä vesiputousten alueesta on tehty huvipuistoa muistuttava paikka kelkkaratoineen, vuoristoratoineen jne. ja porukkaa oli kuin pipoa. Me emme halunneet mennä kelkalla emmekä vuoristoradalla, vaan kävellä vesiputouksille, mutta kävi ilmi että siitäkin piti maksaa 30 000 dongia. Ei siinä mitään, mutta putouksille päästyämmekin kauniisiin maisemiin oli hankala keskittyä väenpaljouden takia. Oletettavasti viikolla tämä olisi ollut miellyttävämpi kohde, mutta nyt se oli meille vähän pettymys.
Yay, I'm in the cable car!


Not-so-zen monastery


Dalat had apparently been a popular tourist destination ever since it was established as a mountain station by the French trying to escape the relentless heat of Southern Vietnam. Therefore I was surprised by how few Western tourists we encountered there. The town also seemed somewhat less tourist-friendly than I had expected, for example there were not so many restaurants with menus in English. It was a pleasant enough town, especially the area around the lake, although it was not quite as cool as I had hoped - the temperatures during the day still climbed close to the 30 degree mark, although the pine forests around gave impression of a Northern country rather than the tropics. 

On the cable car

On our first day we took a taxi to the cable car station for 70 000 dongs and rode the cable car down to the Tuyen Lam lake and Truc Lam monastery. There were not a lot of people at the cable car station and we got to the car without any queuing, which was great. The views from the cable car were amazing and we were really excited. However, our spirits dropped quickly once we made it down to the monastery and encountered the swarming masses of people. I had expected the monastery area to be quiet and peaceful, the sort of place that inspires meditation, but instead it was full of tour groups - mainly Vietnamese tourists. Lesson number one: try to avoid visiting places popular among the domestic tourists on the weekends, as they get extremely crowded. We didn’t know this, so we were surprised by the crowds, which didn’t disperse much as we made our way to the lake. The lake, surrounded by mountains that were covered in pine forest, offered really beautiful views, but the masses of people made it hard to enjoy the peace of nature. We were under the impression that you can walk through the forest to the water fall, but we couldn’t find the hiking route, so we ended up taking a taxi for 20 000 dongs to the water falls. As it turned out, we needn’t have bothered at all - the water falls area had been turned into a fun park of kinds with a bob sleigh, rollercoaster, zip line etc. And needless to say, it was full of people. We only wanted to walk to the falls, but it turned out you had to pay an entrance fee for that as well - 30 000 dongs. Ok, that was not a lot, but unfortunately we couldn’t really enjoy the beautiful falls either due to the crowds. Maybe during the week this would have been a lot nicer place to visit, but now it was quite a disappointment for us.
The crowded monastery


With a bit of extra walking we found a quiet spot by the water falls


Dalat on myös erilaisten aktiviteettien keskus, ja meilläkin oli tarkoitus tehdä siellä puolen päivän maastopyöräilyretki, vaikka pidimmekin sitä melko kalliina (52 USD per henkilö). Gina oli kuitenkin tulossa flunssaiseksi, ja totesimme ettei maastopyöräilyretki helteessä tilannetta ainakaan parantaisi, joten päätimme ottaa toisen päivämme Dalatissa rauhallisemmin ja kävimme katsomassa Vietnamin viimeisen keisarin kesäpalatsia. Se oli ihan miellyttävä ja edullinen kohde (pääsymaksu 30 000 dongia), vaikka sielläkin oli paljon porukkaa. Palatsivierailun jälkeen suuntasimme Dalatin söpölle juna-asemalle, joka on art deco -tyylinsä ansiosta jonkinlainen nähtävyys itsessään, joten sinne päästäkseen pitää maksaa 5 000 dongia (20 senttiä). Ainoa juna, jolla sieltä voi matkustaa, on vintage-juna läheiseen Trai Matin kylään ja siellä sijaitsevaan Linh Puoc -pagodaan. Halvin meno-paluulippu puisilla penkeillä maksoi 108 000 dongia per henkilö ja matka kesti alle puoli tuntia. Takaisin pitää tulla samalla junalla eikä aikaa pagodavisiittiin ollut kuin 40 minuuttia, mutta se oli oikeastaan ihan riittävästi. Pagoda oli aika mielipuolinen näky, siinä ei totisesti oltu säästelty väreissä eikä koristeissa.

Bao Dai's summer palace had a bit of a communist look to it

The palace gardens

Dalat train station

Dalat is also a centre for all sorts of actitivies, and we were also going to do a half day mountain biking trip, although we did consider it rather expensive at 52 USD per person. However, Gina was coming down with a cold, and we figured strenuous exercise in the baking heat would not do her any favours, so we ended up taking it easier on our second day in Dalat. We visited the summer palace of the last emperor of Vietnam, which was a pleasant and very affordable place to visit with 30 000 dong entrance fee, although it was also fairly crowded with tour groups. From there we headed to the cute train station of Dalat, which is a sight in itself thanks to its art deco style, so there is an actual entrance fee of 5 000 dong (20 cents) to get into the station. The only train you can take from there is a vintage train to nearby Trai Mat village and the Linh Puoc pagoda located there. The cheapest return ticket with hard wooden seats cost 108 000 dongs per person and the journey time is less than 30 minutes. You need to take the same train back, which left us only about 40 minutes to visit the pagoda, but actually it was quite enough. The pagoda was a pretty insane sight - they certainly hadn’t saved up when it came to crazy shapes and colours.

On the train

Linh Puoc pagoda




Dalat jäi meiltä siis vähän puolitiehen, kun emme sairastumisen takia päässeet kokeilemaan mitään adrenaliinihumalaa tuovia aktiviteetteja, mutta minkäs teet - joskus näin käy. Jatkoimme bussilla matkaa vuorilta meren rannalle Nha Trangiin, jossa yövyimme pari yötä. Nha Trang on aika vahvasti profiloitunut kiinalaisten ja venäläisten rantalomakohteeksi, ja sen kyllä huomasi - kaikki olettivat meidän olevan venäläisiä, mukaan lukien muut venäläiset turistit, jotka tulivat usein puhumaan meille venäjää. Majailimme rauhallisemmalla Hong Chong Beach -alueella kauempana pääasiallisesta ranta-alueesta, ja itse biitsi olikin yllättävän hiljainen. Olin vähän odottanut sen olevan täyteen ahdettu rantatuoleja ja kaupustelijoita, mutta rantatuoleja ei ollut kovinkaan paljoa eikä kaupustelijoita oikeastaan ollenkaan. Iltapäivästä rannan vieressä kohoavat pilvenpiirtäjähotellit antoivat mukavasti varjoa, joten emme vuokranneet rantatuoleja vaan istuskelimme kaikessa rauhassa hiekalla. Gina oli edelleen aika kipeänä, joten otimme täysin rauhallisesti emmekä oikeastaan tehneet Nha Trangissa sitäkään vähää, mitä etukäteen ajattelimme tehdä - oli ollut tarkoitus käydä ehkä jollain saariretkellä, tai matkata jollekin hiljaiselle biitsille vähän kauemmaksi kaupungista. Näin ollen emme kuitenkaan tehneet juuri mitään, mikä oli toisaalta ihan mukavaa tässä vaiheessa reissua - välillä sitä tarvitsee vähän nollaamista. Seuraava kohteemme olikin Hoi An, jonka odotimme olevan yksi Vietnamin huippukohteista, joten oli hyvä säästää energiaa sitä varten!

Hong Chong Promontory


So Dalat was not quite as amazing an experience as we had hoped, partly due to getting sick and not being able to do any adrenalin-rush-inducing activities, but what can you do - these things happen sometimes. We continued our journey from the mountains to the sea by taking the bus to Nha Trang, where we stayed a couple of nights. Nha Trang is very popular among the Russian and the Chinese beach tourists, and you can certainly notice that - everybody assumed we were Russian, including the Russians who often came to speak Russian to us. We were staying away from the main beach on the calmer Hong Chong Beach area, and the beach itself was actually surprisingly quiet. I had half expected it to be full of beach chairs and people trying to sell you stuff, but there was lots of empty space without beach chairs and hardly any sales people. In the afternoons the high-rise hotels next to the beach gave good shade, so we didn’t need to rent beach chairs but just sat on the sand. Gina was still quite sick, so we took it even more easy than planned - we had thought about doing maybe an island trip, or making our way to some more secluded beach. As it turned out, we didn’t do any of that, but actually it was quite nice to just chill at this stage of the trip - sometimes you need that. Anyway, our next destination was Hoi An, reputed to be one of the highlights of Vietnam, so it was good to save some energy for that!



Comments

Popular posts from this blog

Mitä maksaa eläminen Maltalla - What does living in Malta cost?

Viimeiset päivät Sri Lankassa - The Last Days in Sri Lanka: Galle & Colombo

Krakova: Kazimierz ja vanhakaupunki - Krakow: Kazimierz and Old Town