Hoi An - Vietnamin tunnelmallisin kaupunki vai täyteenahdettu turistirysä? The Most Atmospheric Town in Vietnam, or an Overcrowded Tourist Trap?

Hoi Ania kehutaan usein Vietnamin tunnelmallisimmaksi kaupungiksi, eikä suotta - viehättävän vanhankaupungit kapeat kujat värikkäine paperilyhtyineen ovat todellakin Instagram-kuvatulvan arvoiset. Toiset tosin moittivat, että kaupungista on tullut liian täyteenahdettu turistirysä. Lähdimme ottamaan selvää, ihastuisimmeko mekin Hoi Aniin vai oliko edessä pettymys.

Hoi An is often called the most atmospheric town in Vietnam, and for a good reason - the narrow alleys of the charming ancient town with the colourful lanterns are truly Instagram-worthy. However, some people say the town has become an overcrowded tourist trap. We went to find out whether we would be charmed by Hoi An or were we in for a disappointment.

Matkaa Nha Trangista oli 10 tuntia, ja olimme päätyneet varaamaan yöjunan kakkosluokan makuuvaunulla. Tämä tarkoittaa kuuden hengen “hard bed” -hyttiä ja voin sanoa että ne sängyt olivat kyllä nimensä veroiset - oli kuin olisi maannut puulankulla. Hyttiin päästyämme katselimme sängyllä lojuvaa ryttyistä lakanaa ja huopaa epäillen, sillä se näytti jo käytetyltä. Onneksi meillä oli omat pienet matkatyynyt ja viltit mukana, niin ei tarvinnut jakaa ainakaan tyynyään ties kenen aiemman nukkujan kanssa. Yön mittaan epäilymme vahvistuivat, sillä hyttikaverimme vaihtuivat useampaan kertaan eikä kukaan tullut vaihtamaan lakanoita - kaikki nukkuivat siis samoilla petivaatteilla. Matka ei ollut mitenkään erikoisen mukava johtuen ensinnäkin niistä kivikovista sängyistä, toisekseen siitä että valot olivat päällä koko yön ja porukkaa tuli ja meni pitkin yötä eri asemille pysähdyttäessä. Emme siis olleet saaneet paljoakaan nukuttua junan saapuessa Danangiin, joka on lähin mahdollinen asema - juna ei kulje Hoi Aniin. Halusimme päästä helpolla, joten olimme varanneet kuskin hotellistamme ja tällä kertaa kuski olikin sovitusti vastassa ja pääsimme perille hotelliimme ongelmitta.

Japanese bridge

It was a good ten-hour journey from Nha Trang and we had booked a night train with 2nd class sleeper. This means a six-person cabin with hard beds, and let me tell you, those beds really earned their name - it was like lying on a wooden plank. When getting into the cabin we looked at the rumpled bed sheets and blanket with some doubt, as they looked already used. Luckily we had our little travel pillows and blankets with us, so at least we didn’t need to share the pillow with lord knows who had slept there before. During the journey our doubts proved true, as our cabin mates changed several times and nobody came in to change the sheets - everybody just used the same sheets. It was not a particularly comfortable jorney due to the rock-hard beds, having the lights on the whole night and with people coming and going throughout the night while stopping at different stations. We were not exactly well-rested on arrival to Danang, which is the closest possible station to Hoi An - the train does not go to Hoi An itself. We wanted to get there hassle-free after the night on the train, so we had booked a transfer from our hotel. This time the driver was there waiting for us and we got into our hotel smoothly.

Boats with lanterns

Tärkein nähtävyys Hoi Anissa on koko vanhankaupungin alue, joka on itsessään jo todella hurmaava ja pittoreski. Ostamalla lipun (130 000 dongia eli viitisen euroa per henkilö) saa käydä viidessä valitsemassaan kohteessa, joihin lukeutuu pieniä museoita, temppeleitä, vanhoja asuinrakennuksia sekä kokoontumishalleja. Me pyrimme jakamaan liput niin, että näimme esimerkkejä kaikista näistä, vaikka itse etukäteen vähän ihmettelin mikä hemmetti on assembly hall - ei kuulostanut ollenkaan mielenkiintoiselta, mutta olin tietenkin ihan väärässä. Näiden museo- yms. visiittien lisäksi oli nautinnollista tallustella viehättävillä kapeilla kujilla ja ihastella niitä kuuluisia lyhtyjä, vaikka toki liikkeellä oli aika paljon muitakin ihmisiä. Koimme, että päiväsaikaan vanhassakaupungissa oli miellyttävämpää kuljeskella, sillä illalla siellä oli ihan valtavat ihmismassat ja liikkuminen oli suorastaan hankalaa. Pimeydessä sytytetyt lyhdyt ja joella lipuvat veneet lyhtyineen olivat kyllä todella kaunis näky, mutta sen ihailua hankaloitti väkimassan mukana kulkeminen ja noin 7 000 kaupustelijaa, jotka kaikki halusivat myydä meille veneretkiä ja ties mitä.

The main sight in Hoi An is the ancient town, which is really charming and picturesque in itself. By buying the ticket for 130 000 dongs (about five euro) per person you get to visit five sights of your choosing from a selection of small museums, ancient town houses, temples and assembly halls. We aimed at dividing the tickets so that we could visit one of each, although originally I was wondering what the heck is an assembly hall - that really didn’t sound very interesting but turns out I was very wrong. Apart from visiting these various sights it was really enjoyable just to stroll around the lovely little streets admiring those famous lanterns, although of course the streets were fairly busy with both locals and tourists. We found that in the day time the ancient town was less crowded, while in the evening it got extremely busy and the masses of people made moving around pretty difficult. The lanterns looked even prettier in the darkness, and the boats flowing down the river all lit up looked lovely, but the crowds and the 7000 sales touts wanting to sell us boat trips and what-not made admiring the scenery a bit harder.

Yhtenä iltana päätimme käydä water puppet -showssa (eli… vesimarionetti?), joka kuulosti juuri sellaiselta ihanan omituiselta kokemukselta, joita Aasia on tulvillaan. Olimme käyneet Myanmarissa nukketeatterissa, mutta tämä vedessä tapahtuva show on kuulemma ainutlaatuinen Vietnamissa. Teatteri oli lyhyen kävelymatkan päässä hotelliltamme, joten menimme sinne hyvissä ajoin ostamaan lippuja peläten pitkää jonoa, jota ei tosin ollut - itse asiassa paikalla ei ollut yhtään ketään. Ostimme 80 000 dongin liput (kolmisen euroa) per henkilö ja saimme valita parhaat paikat. Pikkuhiljaa jonkin verran porukkaa alkoi valua sisään, kaikki länsimaisia turisteja - selkeästi tämä show ei ole kiinalaisten turistien suosiossa. Show kesti 45 minuuttia ja oli sangen viihdyttävä, juuri sellainen kuin mitä odotinkin. On vaikea sanoin kuvailla mitä esitys piti sisällään, joten annan kuvien puhua puolestani.  

The stage is set

Water puppets

One evening we decided to visit the water puppet show, which sounded exactly the kind of wonderfully weird experience Asia offers. We had been to a puppet show in Myanmar, but apparently this water puppet show is unique to Vietnam. The theatre was within a short walking distance from the hotel so we walked there well in time, fearing there will be a long queue to get tickets. Turns out our fears were unfounded, as there was absolutely nobody there. We bought our tickets for 80 000 dongs per person (around three euro) and got to choose best possible seats. After a while some people started to trickle in - all Western tourists, obviously this show is not favoured by the Chinese tourists. The show lasted 45 minutes and was very entertaining, exactly what I had expected. It was sort of hard to describe so I will let the pictures do the talking.

At the end of the show the artists came out to join the puppets

Teimme Hoi Anista myös päiväretken My Sonin temppelikompleksiin, joka maksoi 16 euroa per henkilö -  hintaan kuului bussikuljetus, “englantia” puhuva opas, veneretki takaisin ja yksinkertainen lounas. Opas oli tosi omituinen, emmekä ymmärtäneet hänen englannistaan juuri mitään, joten lähdimme omille poluillemme heti My Soniin päästyämme, ja kyllä kannatti. Temppelikompleksin alueella oli paljon ihmisiä, mutta me lähdimme kiertämään sitä myötäpäivään, kun turistiryhmät näkyivät menevän vastapäivään, joten onnistuimme välttämään pahimmat ruuhkat sangen tehokkaasti. Lisäksi tällä tavoin näimme kaikkein vaikuttavimmat rauniot viimeiseksi, joten kokemus parani jatkuvasti. My Son muistutti vähän Angkor Watia, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Muinaiset champat, jotka hallitsivat aluetta 300-luvulta aina 1300-luvulle asti, rakensivat nämä hindutemppelit, mutta suuri osa niistä on tuhoutunut hyvin pitkälle. My Son on UNESCON maailmanperintölistalla ja todella mielenkiintoinen kohde, joskin hillitön kuumuus ja turistimassat tekivät siitä vähän raskaan päiväretkikohteen. Molempia olisi voinut yrittää välttää menemällä paikalle hyvin aikaisin, auringonnousun aikoihin, mutta emme olleet tietoisia tällaisesta vaihtoehdosta ennen kuin retki oli jo ohi.

At My Son

We also did a day trip from Hoi An to My Son temple complex. The trip cost 16 euro per person including the bus transfer, “English”-speaking guide, boat trip back and a simple lunch. The guide was really strange and we understood practically nothing what he said, so we ditched him as soon as we got to the temples and went our own way, which really paid off. There were really a lot of people around the complex, but we started going around clockwise, while most tourist groups seemed to go counter-clockwise, so we managed to avoid the worst crowds pretty well. This way we also got to see the most impressive ruins last, so the experience kept getting better and better. My Son reminded us a bit of Angkor Wat, but in a lot smaller scale. The ancient Champa people, who ruled the area between 4th and 14th centuries, built these temples but most of them have been destroyed pretty badly. My Son is on the UNESCO World Heritage list and a really interesting sight, although the relentless heat and the masses of people made it a bit harder to enjoy. We could have tried avoiding both by going there really early, by sunrise, but we were not aware of such option until after the trip.

My Son temple complex

Pyöräily on Hoi Anissa se juttu, ja kaikkien turistien kuuluu pyöräillä ympäriinsä kaupunkia. Arastelin ensin vähän ajatusta pyöräilystä kauhean liikenteen seassa, mutta loppujen lopuksi liikenteen mukana pyöräily osoittautuikin helpommaksi, kuin esimerkiksi tien ylittämisen yrittäminen. Kävimme yhtenä aamuna pyörillämme Chua Long Tuyen -temppelissä ja Chuc Than -temppelissä, joissa ei näkynyt kerrassaan ketään muita turisteja. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista, ja molemmat temppelit olivat todella hienoja. Sieltä jatkoimme matkaa riisiviljelmien kautta Ang Bangin rannalle, jonka piti lukemani mukaan olla melko hiljainen ranta. Se oli ehkä vanhaa tietoa, tai en tiedä mihin tätä biitsiä verrattiin, mutta ei se ainakaan hiljainen ollut - siellä oli ravintoloita vieri vieressä ja kaikki tarjosivat rantatuoleja sangen aggressiivisesti ohikulkeville turisteille. Rantatuolin sai käyttöön ilmaiseksi, kun lupasi syödä lounasta kyseisessä ravintolassa, ja nautimme siellä myös muutaman oluen. Pyöränkin sai parkkeerata ilmaiseksi, kunhan osti jotain baarissa, jolle parkkipaikka kuului, joten nautimme siellä jääkahvit. Mistään hiljaisesta paratiisirannasta ei siis ollut kyse, mutta meillä oli mukava päivä biitsillä.

Chua Long Tuyen

Cycling through the rice fields

Cycling is the thing to do in Hoi An, and all the tourists must get bikes from their hotel (usually for free) and cycle around the town. I was wary at first to cycle among the terrible traffic, but actually cycling along the traffic turned out to be easier than trying to cross the road. One morning we took our bikes and headed to two temples, Chua Long Tuyen and Chuc Than, where there were absolutely no other tourists. It was lovely, quiet and peaceful, and both buildings were really beautiful. We continued on through the rice fields towards Ang Bang beach, which was supposedly an undeveloped beach according to what I had read. I don’t know if that was old information, or what it was comparing the beach to, but I wouldn’t call it undeveloped - it was full of restaurants, all offering beach chairs to the passing tourists in a rather aggressive manner. We could use the beach chair for free when promising to eat lunch in the restaurant, and we also enjoyed a couple of beers throughout the day. Also the bike parking was free if you consumed something in the bar whose parking area it was, so we had an ice coffee there. A quiet paradise beach it was not, but it was a nice way to spend a hot day.

Chuc Than

Mikä on siis vastaukseni otsikon kysymykseen? No, mielestäni Hoi An on vähän molempia. Vaikka siellä toki onkin paljon turisteja, ja välillä kadut voivat olla turhan täynnä, kaupunki on silti mielestäni hurmaava ja siellä on paljon tekemistä. Hoi An oli myös kasvissyöjän paratiisi - vaikka Vietnamissa noin yleensä ei ole vaikea löytää hyvää vegeruokaa, Hoi Anissa on valtavasti tarjontaa ja söin joka päivä todella hyvin. Tähänastisista kohteistamme Vietnamissa Hoi An on ehdottomasti suosikkini!

So, what is my answer to the question in the headline? Well, I think Hoi An is a bit of both. Although there are undeniably a lot of tourists, and the streets can get a bit too busy, in my opinion the town has retained a lot of charm and there is a lot to do. Hoi An is also a haven for vegetarians - even though it is not hard to find good vegetarian food in general in Vietnam, in Hoi An there was a huge variety of options and I ate really well every day there. Hoi An became my favourite of the places we have visited so far in Vietnam!