Ilojen ja pettymysten Sapa - The Highs and Lows of Sapa
Saavuimme Hanoihin Dong Hoista (Phong Nhan kansallispuistoa lähinnä oleva juna-asema) 10 tunnin junamatkan jälkeen. Matka meni suhteellisen mukavasti upeiden maisemien halki, ainoa mutta oli ettei junasta saanut ostettua muuta ruokaa kuin pikanuudeleita, sipsejä yms. epäterveellistä prosessoitua roskaa. Hanoi otti meidät vastaan ukkosmyrskyllä ja kaatosateella, joten luikimme sadeponchojemme suojaamina suoraan hotellille, emmekä juuri sinä iltana poistunut huoneestamme muuta kuin parin minuutin kävelymatkan päähän illallisen hakureissulle. Tällä kertaa emme ehtineet Hanoissa tehdä oikein mitään muuta kuin yrittää järjestellä Sapan reissuamme Pohjois-Vietnamiin, mutta tiesimme tulevamme takaisin vielä Sapan ja Halong Bayn risteilyn väliseksi ajaksi, joten säästimme Hanoin nähtävyyksien kiertelyn sille kerralle. Sapa tunnetaan kauniina vaelluskohteena vihreine riisiviljelmineen, joten odotimme sitä innolla.
Kaikki meidät tuntevat tietävät, että yleensä olemme suunnitelmallisia matkailijoita, jotka ottavat asioista selvää ja yleensä varaavat majoituksen/matkaliput yms. hyvissä ajoin etukäteen. Tällä kertaa etenemme vähän vähemmän suunnitelmallisesti osittain olosuhteiden pakosta - meillä ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa tehdä niin huolellista tutkimusta kuin tavallisesti. Monet vietnamilaiset olivat kertoneet meille jo viikkotolkulla, miten huhtikuun ja toukokuun vaihe (eli meikäläisten vappua ympäröivä ajankohta) on maassa suuri lomakausi ja kotimaiset matkailijat täyttävät kaikki turistien suosimat paikat. Emme ottaneet näitä puheita ihan tosissamme, sillä oletin niiden olevan osittain myyntipuhetta (tyyliin "jos et varaa lippuja nyt, kohta ne on loppuunmyyty!") ja toiseksi emme uskoneet vietnamilaisten suuntaavaan Sapaan lomaansa viettämään, sillä käsityksemme mukaan Sapa on ennen kaikkea vaelluskohde, eivätkä vietnamilaiset tykkää vaeltamisesta tai ylipäänsä kävelemisestä. Niinpä oletimme voivamme järjestetää Sapan reissumme ongelmitta päivän varoitusajalla. ISO MOKA.
Anyone who knows us knows that typically we are careful planners, who like to do our research and usually book accommodation/tickets etc. well in advance. This time we are trying a more spontaneous approach, partly as we simply don’t have the time to do as much research as we normally do. Lots of Vietnamese people had been telling us for weeks that there is a big holiday coming up at the end of April - beginning of May, and that all the destinations will be packed with domestic tourists during the holiday. We hadn’t really taken these warnings that seriously, partly as I thought it was mainly for selling purposes (like “if you don’t book now, the tickets will be sold out!”) and secondly, we saw mainly Sapa as a trekking destination, and the Vietnamese are not keen on trekking or walking for that matter. We figured the domestic tourists wouldn’t be flocking to Sapa and therefore we thought we’d have no trouble organizing our stay just one day ahead. BIG MISTAKE.
Onnistuimme sentään varaamaan ihan kohtalaisen hyvät bussiliput (suurin osa matkaajista menee Sapaan yöjunalla, mutta me emme halunneet matkata yöjunalla johtuen aiemmasta vähemmän mukavasta yöjunakokemuksesta), mutta hotellin varaaminen osoittautui ongelmaksi. Ensinnäkin hinnat olivat huipussaan, joten hyvinkin kämäisen näköiset hotellit maksoivat enemmän kuin yleensä maksoimme hyvätasoisista hotelleista. Toisekseen meille kävi parikin kertaa niin, että varasimme huoneen booking.comin kautta vain saadaksemme hotellilta viestin pari tuntia myöhemmin "hotelli on täynnä, varauksenne on peruttu". Ideana oli olla yksi yö Sapan kaupungissa ja järjestää sieltä patikointiretki oppaalla ja homestay-majoitus pariksi yöksi jossain läheisessä pikkukylässä. Onnistuimme viimein varaamaan hotellin, joka ei peruuttanut huonettamme ja pääsimme Sapaan, joka osoittautui ihan erilaiseksi paikaksi kuin mitä odotimme - ei mikään idyllinen vuoristokylä, vaan köyhän mies Las Vegas neonkyltteineen plus hemmetin paljon enemmän väkijoukkoja, liikennettä, meteliä ja hermoja raastavaa tungosta. Sapassa viettämämme yö ei siis todellakaan vastannut odotuksia, ja epäonni jatkui seuraavana aamuna.
Tavallisesti Aasiassa kaikki kyllä järjestyy ja on aina saatavilla, kunhan asiakas on valmis maksamaan. Ei näin Sapassa lomakaudella - hotellimme respa ei onnistunut löytämään meille opasta, sillä kaikki oli jo varattu, eikä myöskään saanut yhteyttä kehenkään tuntemaansa homestayn omistajaan. Löysimme sentään varaussivustolta pari saatavilla olevaa homestay-majoitusta läheisestä Lao Cain kylästä, joten nappasimme kaupungista moottoripyörätaksit (yllättävän kohtuulliseen hintaan 60 000 dongia eli reilut pari euroa per pyörä) ja suuntasimme kaupungin raivostuttavasta tungoksesta pikkukylän suhteelliseen rauhaan. Otimme huoneen kivalla näköalalla (muuten ihan ok huone, paitsi että sänky oli ihan kivikova!) ja päätimme lähteä patikoimaan ympäröivälle seudulle omin päin. Seuraavaksi päiväksi isäntämme lupautui oppaaksi 400 000 dongin eli noin 15 euron hintaan.
Usually in Asia it is easy to arrange anything at a moment’s notice, as long as you are willing to pay. Not so in Sapa during the holiday. Our hotel’s receptionist was not able to get us a guide, as everybody was booked already, nor did she manage to contact any homestay owners. Luckily we managed to find a homestay with availability on booking.com in nearby Lao Cai village, so we grabbed motorcycle taxis from town at surprisingly reasonable rate of 60 000 dongs per bike (a couple of euro) and left the agonizing chaos of the town behind to get to the relative peace and quiet of the little village. We got a room with a nice view (otherwise all was ok, but the bed was rock hard!) and decided to head out for a walk by ourselves in the surrounding area. Our host promised to work as our guide the next day for the price of 400 000 dongs (about 15 euro).
Kylän ympäristössä oli helppo patikoida ilman opasta kauniin vihreiden riisiviljelmien ja muiden kylien läpi, sillä näillä poluilla ei olisi voinut eksyä ja ympärillä oli yleensä ihmisiä. Heti kävelymatkamme aluksi meitä lähti seuraamaan nuori paikallinen tyttö kantaen laukkuja, rannekoruja ja muita käsitöitä. Tajusin tietenkin, että hän haluaa myydä niitä meille, mutta aluksi hän ei puhunut mitään, hymyili vain nätisti ja seurasi meitä sanaakaan sanomatta. Vähän ajan päästä hän alkoi esitellä tuotteitaan, joista olin kyllä kiinnostunut, mutta en olisi siinä vaiheessa halunnut ostaa mitään. Yritin sanoa, että tulisin katsomaan niitä myöhemmin, kun palaisimme takaisin, mutta hän vain hymyili ja jatkoi seuraamistamme lannistumatta. Lopulta päädyin ostamaan laukun ihan vain siksi, ettei tyttöpolo joutuisi seuraamaan meitä koko päivää, ja joka tapauksessa halusin sen nätin laukun. Sitä saatoin sitten esitellä kaikille muille, jotka myöhemmässä vaiheessa halusivat myydä minulle muita laukkuja.
It was easy to hike without a guide around the village through the beautiful green rice terraces, as you couldn’t have gotten lost on these tracks and there were always some people around. In the beginning of our walk a young local girl started following us. Although she didn’t say a word, it was pretty obvious that she wanted to sell us the colourful bags and other crafts that she was carrying. Sure enough, after a while she approached us and started showing us her products, which I was interested in, but didn’t really want to buy anything at that point. I tried declining politely saying that on our way back we can have a look at her products, however she just kept smiling sweetly and following us undeterred. Finally I ended up buying a bag that I wanted anyway, so that she wouldn’t hang around all day. This way I could also deter the others wanting to sell me the same bag, as I could show I had already shopped.
Maisemat olivat kauniit, mutta meidän makuumme näillä seuduilla oli vähän turhan paljon ihmisiä eikä oikein luonnon rauhaa. Seuraavana päivänä olisimme halunneet mennä jonnekin vähän rauhallisemmille seuduille kauemmaksi kylistä, mutta kuinkas sitten kävikään... tarkoituksemme oli ostaa bussilippu Baolau-varaussivuston kautta takaisin Hanoihin iltapäiväksi, niin että voisimme viettää vielä toisen yön kotimajoituksessa ja palata aamulla takaisin Sapaan. Niitä lippujahan ei sitten ollutkaan enää saatavilla - ainoa mahdollisuus on aamukahdeksalta menevä bussi, joka ei näyttänyt olevan vielä loppuunmyyty, mutta saatavilla "on request". Jouduimme siis palaamaan Sapaan päivää aikaisemmin ja yöpymään siellä viimeisen yön, jotta ehtisimme tähän bussiin. Kaiken huipuksi tämä bussilippukin peruttiin, sitä ei siis ollutkaan saatavilla, joten ryntäsimme Sapassa ensimmäiseen näkemäämme matkatoimistoon kysymään, löytyisikö jostain jotain bussilippua takaisin Hanoihin seuraavaksi päiväksi. Heppu onnistui löytämään meille kaksi viimeistä lippua klo 16 bussiin - eli periaatteessa olisimme sittenkin voineet pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, jos olisimme onnistuneet ostamaan nämä liput etukäteen. Sen sijaan olimme jälleen jumissa infernaalisen kaoottisessa Sapan kaupungissa surkeassa homeisessa hotellissa. Tässä vaiheessa olimme vakaasti sitä mieltä, että koko Sapan reissu oli ollut täysin turha ja varsinainen katastrofi.
The scenery was beautiful around the village, but for us there were a bit too many people and it was not as peaceful as we would have liked. The following day we would have liked to go trekking with a guide a bit further away from the villages, but the fate would have otherwise... we wanted to book a bus ticket back to Hanoi on Baolau booking site for the afternoon, so that we could have stayed another night in the village and hike back to Sapa in the morning. However, no tickets were available for any later than 8am, and even that was marked as "on request". As a result we had to return to Sapa the night before to be able to catch this bus. Surprise surprise, also this bus ticket was cancelled after we made the arrangements, as finally it wasn't available, so as soon as we got to Sapa we rushed into the first travel agency to see if they could possibly arrange us some way of getting back to Hanoi for the next day. The guy managed to get us two last tickets for the 4pm bus - so we could have stuck with the original plan after all, if only we had been able to buy these tickets before. Instead we were back in the infernal chaos of Sapa town, staying in a crappy mouldy hotel. At this point we really thought the whole trip to Sapa was a complete disaster and waste of time and money.
Vappupäivän aamu valkeni sumuisena ja harmaana, mutta tämä aamupäivä osoittautui Sapan reissun pelastajaksi. Koska bussi lähti vasta klo 16 aikaan, meillä oli aikaa mennä vielä yhdelle patikointiretkelle, ja Gina löysi sattumoisin karttasovelluksestaan sopivan näköisen reitin. Tämä reitti oli juuri sitä Sapaa, mitä olimme tulleet hakemaan: luonnon rauhaa, vihreitä riisiviljelmiä, vesipuhveleita, eikä juuri ollenkaan muita ihmisiä. Reitin varrella kohtasimme muutaman muun länsimaisen turistin oppaiden kanssa, ja kävelimme yhden kylän läpi, mutta muuten saimme nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Oli aivan ihanaa viimein rentoutua ja olla kaukana liikenteen metelistä ja loputtomista ihmislaumoista. Tämä kolmen tunnin patikkamatka sai meidät toteamaan, että kannatti sittenkin tulla Sapaan - sinne ei vain missään tapauksessa kannata matkustaa vapun tienoilla!
The morning of 1st May was grey and foggy, but this day turned out to be the salvation of our Sapa trip. As the bus was only going around 4pm that day, we had time for one more hike, and Gina happened to find a suitable-looking route in her map app. This hiking route was exactly what we had come to Sapa for: peaceful nature, lush green rice terraces, water buffaloes, and hardly any other people. Along the route we came across a couple of other Western tourists with guides, and walked through one village, but other than that it was just the two of us in peace and quiet. It was wonderful to finally be away from the traffic noise and the maddening crowds. This three hours' hike made us realize, that it was worth travelling to Sapa after all - it was just a terrible idea to go there during this holiday season!
 |
| The views you can expect to see in Sapa: rice terraces |
 |
| Lao Cai village |
We arrived in Hanoi from Dong Hoi (the closest train station to Phong Nha National Park) after ten hours on the train. The trip was reasonably comfortable, although you couldn’t buy any other food on the train apart from instant noodles, chips or some other super-processed unhealthy stuff. Hanoi welcomed us with a thunderstorm and heavy rain, so we just skulked to our hotel protected by our rain ponchos and didn’t wander further than a couple of mins’ walk to get supper that evening. This time we didn’t have time for anything else in Hanoi but trying to sort out our upcoming stay in Sapa, but we knew we were coming back into the city between the visits to Sapa and Halong Bay, so we saved the sightseeing in Hanoi for later. Sapa is a well-known trekking destination in the north of Vietnam, particularly known for its beautiful rice terraces, so we were really looking forward to visiting it.
 |
| He looks pretty comfy hanging out there... nevermind the 10 metre drop below him! |
 |
| It's a tough life, being a water buffalo |
Kaikki meidät tuntevat tietävät, että yleensä olemme suunnitelmallisia matkailijoita, jotka ottavat asioista selvää ja yleensä varaavat majoituksen/matkaliput yms. hyvissä ajoin etukäteen. Tällä kertaa etenemme vähän vähemmän suunnitelmallisesti osittain olosuhteiden pakosta - meillä ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa tehdä niin huolellista tutkimusta kuin tavallisesti. Monet vietnamilaiset olivat kertoneet meille jo viikkotolkulla, miten huhtikuun ja toukokuun vaihe (eli meikäläisten vappua ympäröivä ajankohta) on maassa suuri lomakausi ja kotimaiset matkailijat täyttävät kaikki turistien suosimat paikat. Emme ottaneet näitä puheita ihan tosissamme, sillä oletin niiden olevan osittain myyntipuhetta (tyyliin "jos et varaa lippuja nyt, kohta ne on loppuunmyyty!") ja toiseksi emme uskoneet vietnamilaisten suuntaavaan Sapaan lomaansa viettämään, sillä käsityksemme mukaan Sapa on ennen kaikkea vaelluskohde, eivätkä vietnamilaiset tykkää vaeltamisesta tai ylipäänsä kävelemisestä. Niinpä oletimme voivamme järjestetää Sapan reissumme ongelmitta päivän varoitusajalla. ISO MOKA.
 |
| The concrete walking paths were necessary along the soaking wet rice terraces |
Anyone who knows us knows that typically we are careful planners, who like to do our research and usually book accommodation/tickets etc. well in advance. This time we are trying a more spontaneous approach, partly as we simply don’t have the time to do as much research as we normally do. Lots of Vietnamese people had been telling us for weeks that there is a big holiday coming up at the end of April - beginning of May, and that all the destinations will be packed with domestic tourists during the holiday. We hadn’t really taken these warnings that seriously, partly as I thought it was mainly for selling purposes (like “if you don’t book now, the tickets will be sold out!”) and secondly, we saw mainly Sapa as a trekking destination, and the Vietnamese are not keen on trekking or walking for that matter. We figured the domestic tourists wouldn’t be flocking to Sapa and therefore we thought we’d have no trouble organizing our stay just one day ahead. BIG MISTAKE.
 |
| Look what grows here! |
Onnistuimme sentään varaamaan ihan kohtalaisen hyvät bussiliput (suurin osa matkaajista menee Sapaan yöjunalla, mutta me emme halunneet matkata yöjunalla johtuen aiemmasta vähemmän mukavasta yöjunakokemuksesta), mutta hotellin varaaminen osoittautui ongelmaksi. Ensinnäkin hinnat olivat huipussaan, joten hyvinkin kämäisen näköiset hotellit maksoivat enemmän kuin yleensä maksoimme hyvätasoisista hotelleista. Toisekseen meille kävi parikin kertaa niin, että varasimme huoneen booking.comin kautta vain saadaksemme hotellilta viestin pari tuntia myöhemmin "hotelli on täynnä, varauksenne on peruttu". Ideana oli olla yksi yö Sapan kaupungissa ja järjestää sieltä patikointiretki oppaalla ja homestay-majoitus pariksi yöksi jossain läheisessä pikkukylässä. Onnistuimme viimein varaamaan hotellin, joka ei peruuttanut huonettamme ja pääsimme Sapaan, joka osoittautui ihan erilaiseksi paikaksi kuin mitä odotimme - ei mikään idyllinen vuoristokylä, vaan köyhän mies Las Vegas neonkyltteineen plus hemmetin paljon enemmän väkijoukkoja, liikennettä, meteliä ja hermoja raastavaa tungosta. Sapassa viettämämme yö ei siis todellakaan vastannut odotuksia, ja epäonni jatkui seuraavana aamuna.
 |
| Working on the rice fields |
We did manage to book reasonable bus tickets (most travellers take the night train up to Sapa, but as we had had a less comfortable experience before on a Vietnamse night train, we didn’t want to do that), but getting a hotel room turned out to be a problem. First of all, the prices were sky-high, so even really lowsy-looking hotels cost more than what we normally paid for really nice hotels. Secondly, it happened not once but twice that we made a reservation on booking.com, only to receive a message from the hotel a couple of hours later saying “your booking is cancelled as the hotel is full”. Our idea was to spend one night in Sapa town and organize there a trekking trip with a guide and have a couple of nights in a homestay in some small village. Finally we managed to book a hotel that didn’t cancel our reservation, and we arrived in Sapa, only to find out it was nothing like we expected - I had envisioned a quiet mountain town, instead we found a poor man’s Las Vegas with plentiful neon signs, plus incredible traffic, noise and nerve-wrecking crowds. Our first night in Sapa was far from what we expected, and the things didn’t get any better the next morning either.
 |
| Surreal greenery |
Tavallisesti Aasiassa kaikki kyllä järjestyy ja on aina saatavilla, kunhan asiakas on valmis maksamaan. Ei näin Sapassa lomakaudella - hotellimme respa ei onnistunut löytämään meille opasta, sillä kaikki oli jo varattu, eikä myöskään saanut yhteyttä kehenkään tuntemaansa homestayn omistajaan. Löysimme sentään varaussivustolta pari saatavilla olevaa homestay-majoitusta läheisestä Lao Cain kylästä, joten nappasimme kaupungista moottoripyörätaksit (yllättävän kohtuulliseen hintaan 60 000 dongia eli reilut pari euroa per pyörä) ja suuntasimme kaupungin raivostuttavasta tungoksesta pikkukylän suhteelliseen rauhaan. Otimme huoneen kivalla näköalalla (muuten ihan ok huone, paitsi että sänky oli ihan kivikova!) ja päätimme lähteä patikoimaan ympäröivälle seudulle omin päin. Seuraavaksi päiväksi isäntämme lupautui oppaaksi 400 000 dongin eli noin 15 euron hintaan.
 |
| Getting our motorcyle taxies from Sapa town |
Usually in Asia it is easy to arrange anything at a moment’s notice, as long as you are willing to pay. Not so in Sapa during the holiday. Our hotel’s receptionist was not able to get us a guide, as everybody was booked already, nor did she manage to contact any homestay owners. Luckily we managed to find a homestay with availability on booking.com in nearby Lao Cai village, so we grabbed motorcycle taxis from town at surprisingly reasonable rate of 60 000 dongs per bike (a couple of euro) and left the agonizing chaos of the town behind to get to the relative peace and quiet of the little village. We got a room with a nice view (otherwise all was ok, but the bed was rock hard!) and decided to head out for a walk by ourselves in the surrounding area. Our host promised to work as our guide the next day for the price of 400 000 dongs (about 15 euro).
 |
| Ready to go... |
Kylän ympäristössä oli helppo patikoida ilman opasta kauniin vihreiden riisiviljelmien ja muiden kylien läpi, sillä näillä poluilla ei olisi voinut eksyä ja ympärillä oli yleensä ihmisiä. Heti kävelymatkamme aluksi meitä lähti seuraamaan nuori paikallinen tyttö kantaen laukkuja, rannekoruja ja muita käsitöitä. Tajusin tietenkin, että hän haluaa myydä niitä meille, mutta aluksi hän ei puhunut mitään, hymyili vain nätisti ja seurasi meitä sanaakaan sanomatta. Vähän ajan päästä hän alkoi esitellä tuotteitaan, joista olin kyllä kiinnostunut, mutta en olisi siinä vaiheessa halunnut ostaa mitään. Yritin sanoa, että tulisin katsomaan niitä myöhemmin, kun palaisimme takaisin, mutta hän vain hymyili ja jatkoi seuraamistamme lannistumatta. Lopulta päädyin ostamaan laukun ihan vain siksi, ettei tyttöpolo joutuisi seuraamaan meitä koko päivää, ja joka tapauksessa halusin sen nätin laukun. Sitä saatoin sitten esitellä kaikille muille, jotka myöhemmässä vaiheessa halusivat myydä minulle muita laukkuja.
 |
| The persistent sales girl in the background |
It was easy to hike without a guide around the village through the beautiful green rice terraces, as you couldn’t have gotten lost on these tracks and there were always some people around. In the beginning of our walk a young local girl started following us. Although she didn’t say a word, it was pretty obvious that she wanted to sell us the colourful bags and other crafts that she was carrying. Sure enough, after a while she approached us and started showing us her products, which I was interested in, but didn’t really want to buy anything at that point. I tried declining politely saying that on our way back we can have a look at her products, however she just kept smiling sweetly and following us undeterred. Finally I ended up buying a bag that I wanted anyway, so that she wouldn’t hang around all day. This way I could also deter the others wanting to sell me the same bag, as I could show I had already shopped.
 |
| Animals in the village |
Maisemat olivat kauniit, mutta meidän makuumme näillä seuduilla oli vähän turhan paljon ihmisiä eikä oikein luonnon rauhaa. Seuraavana päivänä olisimme halunneet mennä jonnekin vähän rauhallisemmille seuduille kauemmaksi kylistä, mutta kuinkas sitten kävikään... tarkoituksemme oli ostaa bussilippu Baolau-varaussivuston kautta takaisin Hanoihin iltapäiväksi, niin että voisimme viettää vielä toisen yön kotimajoituksessa ja palata aamulla takaisin Sapaan. Niitä lippujahan ei sitten ollutkaan enää saatavilla - ainoa mahdollisuus on aamukahdeksalta menevä bussi, joka ei näyttänyt olevan vielä loppuunmyyty, mutta saatavilla "on request". Jouduimme siis palaamaan Sapaan päivää aikaisemmin ja yöpymään siellä viimeisen yön, jotta ehtisimme tähän bussiin. Kaiken huipuksi tämä bussilippukin peruttiin, sitä ei siis ollutkaan saatavilla, joten ryntäsimme Sapassa ensimmäiseen näkemäämme matkatoimistoon kysymään, löytyisikö jostain jotain bussilippua takaisin Hanoihin seuraavaksi päiväksi. Heppu onnistui löytämään meille kaksi viimeistä lippua klo 16 bussiin - eli periaatteessa olisimme sittenkin voineet pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, jos olisimme onnistuneet ostamaan nämä liput etukäteen. Sen sijaan olimme jälleen jumissa infernaalisen kaoottisessa Sapan kaupungissa surkeassa homeisessa hotellissa. Tässä vaiheessa olimme vakaasti sitä mieltä, että koko Sapan reissu oli ollut täysin turha ja varsinainen katastrofi.
 |
| Boys in da hood |
The scenery was beautiful around the village, but for us there were a bit too many people and it was not as peaceful as we would have liked. The following day we would have liked to go trekking with a guide a bit further away from the villages, but the fate would have otherwise... we wanted to book a bus ticket back to Hanoi on Baolau booking site for the afternoon, so that we could have stayed another night in the village and hike back to Sapa in the morning. However, no tickets were available for any later than 8am, and even that was marked as "on request". As a result we had to return to Sapa the night before to be able to catch this bus. Surprise surprise, also this bus ticket was cancelled after we made the arrangements, as finally it wasn't available, so as soon as we got to Sapa we rushed into the first travel agency to see if they could possibly arrange us some way of getting back to Hanoi for the next day. The guy managed to get us two last tickets for the 4pm bus - so we could have stuck with the original plan after all, if only we had been able to buy these tickets before. Instead we were back in the infernal chaos of Sapa town, staying in a crappy mouldy hotel. At this point we really thought the whole trip to Sapa was a complete disaster and waste of time and money.
 |
| Action in the pig sty |
Vappupäivän aamu valkeni sumuisena ja harmaana, mutta tämä aamupäivä osoittautui Sapan reissun pelastajaksi. Koska bussi lähti vasta klo 16 aikaan, meillä oli aikaa mennä vielä yhdelle patikointiretkelle, ja Gina löysi sattumoisin karttasovelluksestaan sopivan näköisen reitin. Tämä reitti oli juuri sitä Sapaa, mitä olimme tulleet hakemaan: luonnon rauhaa, vihreitä riisiviljelmiä, vesipuhveleita, eikä juuri ollenkaan muita ihmisiä. Reitin varrella kohtasimme muutaman muun länsimaisen turistin oppaiden kanssa, ja kävelimme yhden kylän läpi, mutta muuten saimme nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Oli aivan ihanaa viimein rentoutua ja olla kaukana liikenteen metelistä ja loputtomista ihmislaumoista. Tämä kolmen tunnin patikkamatka sai meidät toteamaan, että kannatti sittenkin tulla Sapaan - sinne ei vain missään tapauksessa kannata matkustaa vapun tienoilla!
The morning of 1st May was grey and foggy, but this day turned out to be the salvation of our Sapa trip. As the bus was only going around 4pm that day, we had time for one more hike, and Gina happened to find a suitable-looking route in her map app. This hiking route was exactly what we had come to Sapa for: peaceful nature, lush green rice terraces, water buffaloes, and hardly any other people. Along the route we came across a couple of other Western tourists with guides, and walked through one village, but other than that it was just the two of us in peace and quiet. It was wonderful to finally be away from the traffic noise and the maddening crowds. This three hours' hike made us realize, that it was worth travelling to Sapa after all - it was just a terrible idea to go there during this holiday season!
WdiasaQce-ra Karen Walls Here
ReplyDeletetiateloki