Sigiriya on vain 75 km päässä Anuradhapurasta, mutta se tuntui täysin eri maailmalta. Matkasimme ensin Dambullaan hengenvaarallisella bussilla (300 rupiaa eli n. 1,5 euroa meiltä kahdelta), jonka kuskilla oli selkeästi itsemurhahaaveita, tarkoituksenamme jatkaa Dambullasta 15 km päähän Sigiriyaan samoin bussilla, joka olisi maksanut jotain 40 rupian eli 20 sentin pintaan per henkilö. Seisoessamme paahtavassa helteessä rinkat selässä palveluksiaan tarjoavien tuk-tuk-kuskien keskellä motivaatio säästää muutama euro haihtui ilmaan, ja päädyimme matkaamaan tuk-tukilla suoraan majataloomme maksaen 800 rupiaa eli noin 4 euroa. Majatalomme oli toisaalta viidakon keskellä, toisaalta vain parin minuutin kävelymatkan päässä Sigiryan kylän “keskustasta” - eli pienestä kadunpätkästä, jonka varrella oli vieri vieressä ravintoloita, kahviloita, kauppoja eikä paljon muuta. Toisin sanoen, jos Anuradhapurassa tunsimme olevamme hieman turistipolun sivussa, Sigiriyassa olimme keskellä länsimaalaisille turisteille suunnattuja palveluita. Tämä oli toisaalta ihan mukavaa, kun tarjolla oli niin paljon kivoja ravintoloita, joista sai myös olutta (Anuradhapurassa olimme pakon edessä absolutisteja, kun mistään löytämästämme paikallisesta ravintolasta ei saanut alkoholia), ja kaikki palvelut olivat kätevästi saatavilla. Ravintoloiden hinnat olivat yllättävänkin kohtuullisia, maksoimme yleensä jotain 400 rupian eli 2 euron pintaan ateriasta per henkilö - joskin olut tuplasi aterian hinnan, sillä se maksoi myös 400 rupiaa.
While Sigiriya is located only 75 km away from Anuradhapura, it felt like a different planet altogether. We took first a life-threatening bus ride whose driver had a death wish until Dambulla (300 rupees so about 1,5 euro for the two of us), with the intention of continuing the 15 kilometre journey from Dambulla to Sigiriya also by bus for about 40 rupees or 20 cents per person. However, while standing in the baking heat with our backpacks, surrounded by tuk-tuk drivers touting their services, our motivation to save a few euro just vanished and we ended up taking a tuk-tuk straight to the guest house for 800 rupees (about 4 euro). Our guest house was in the middle of the jungle, yet just a couple of minutes’ walk from the so-called centre of Sigiriya village - meaning one street with several restaurants, cafes, shops and not much else. In other words, if in Anuradhapura we felt that we were slightly off the tourist track, in Sigiriya we were bang in the middle of it. In a way it was pleasant to have all these nice restaurants that also served beer (in Anuradhapura sobriety was forced on us, as we couldn’t find any local restaurant that would have served any alcohol!), and all the services were readily available. We were pleasantly surprised that the restaurants were also pretty reasonably priced, as we usually paid around 400 rupees or 2 euro per person for a meal - although having a beer doubled the price, as it also cost 400 rupees.
Suurin syy, miksi turistit tulevat laumoittain Sigiriyaan, on samanniminen kallio, joka nousee dramaattisesti sademetsän keskeltä lähes 200 metrin korkeuteen, ja jonka huipulle rakennettiin maan lyhytikäinen pääkaupunki 400-luvulla. Nykyään kalliolinnoitus on UNESCON maailmanperintökohde ja alueen tärkein turistinähtävyys, mikä tarkoittaa valitettavasti kauhistuttavaa 30 USD pääsymaksua per henkilö. Pitihän sinne kalliolle kuitenkin kiivetä, kun tänne asti oli tultu sitä katsomaan. Sigiriyalle eli Lion Rockille kannattaa kiivetä aamutuimaan, kun on vielä suhteellisen viileää, eikä paikalle ole vielä ehtinyt liian paljon päiväretkiläisiä. Mehän lähdimme liikkeelle neuvojen vastaisesti vasta klo 9.30, jolloin alkoi olla jo melko kuuma, ja porukkaa oli kieltämättä aika paljon. En kuitenkaan kokenut väkijoukkoja häiritseviksi, vaikka välillä ylöspäin mennessä piti mennä hitaasti massan mukana. Itse kallio on etäältä nähtynä todella huikea näky, ja huipulle päästyään voi ihailla ääretöntä näköalaa täynnä rehevää sademetsää joka suuntaan silmänkantamattomiin asti. Matkan varrellakin riittää nähtävää, kuten ennen kiipeämisen alkua löytyvät puutarhakompleksi, kalliomaalauksia, joista ei saanut ottaa kuvia, sekä se kuuluisa Lion Staircase, jonka molemmin puolin kallioon on hakattu valtavat leijonantassut. Meillä meni koko kierrokseen noin kolmisen tuntia, ja ehdimme viettää kallion huipulla melko pitkään ottaen kuvia ja lepäillen.
 |
| Stairs... |
 |
| ... stairs... |
 |
| ... and Lion staircase (so more stairs)! |
The main reason why the tourists flock to Sigiriya is the gigantic rock by the same name (also known in English as Lion Rock) that soares dramatically almost 200 metres above the surrounding forest. A short-lived capital of the country was built on top of the rock back in the 5th century. Nowadays the rock and the fortress on the top are on the UNESCO World Heritage Site list, and it is the main tourist attraction in this part of the world, which unfortunately means that they are charging an outrageous entrance fee of 30 USD per person. However, we have come all this way to see it, so despite the cost we must climb the rock! It is advisable to get an early start for the climb, when it is still relatively cool and the crowds are not too thick yet. Against all advice we only started around 9.30am though, when it was already getting undeniably hot, and there were also quite a lot of people. However, I didn’t find the crowds too disturbing, although at times when going up we did need to queue and move slow along with the masses. The rock itself is really an amazing sight when seen from the distance, and there is a lot to see along the way as well, for example the garden complex, the rock paintings (of which you are not allowed to take pictures) and of course the famous Lion Staircase with gigantic lion paws carved out of the rock on both sides of the stairs. It took us about three hours altogether to visit the Lion Rock, and we took plenty of time on the top for pictures and resting.
 |
| At the top! |
Sigiriyasta löytyy toinenkin kiipeämisen arvoinen kallio, nimittäin Lion Rockia vastapäätä sijaitseva Pidurangala Rock, joka on suosittu paikka auringonlaskun ja -nousun ihailuun. Me emme kuitenkaan tehneet kumpaakaan, vaan menimme sinne seuraavana aamuna aamupalan jälkeen. Tälle kalliolle pääsymaksu on kohtuullisempi 1 500 rupiaa eli n. 7,5 euroa, mutta kannattaa ottaa huomioon että reitin alussa sijaitsee buddhalainen temppeli - eli pitää pukeutua samojen sääntöjen mukaan kuin missä tahansa temppelissä: olkapäät ja polvet piiloon ja kengät temppelialueen ajaksi pois jalasta. Lukemani mukaan tätä kiipeämistä pidetään paljon vaikeampana ja raskaampana kuin Lion Rockia, mutta meidän mielestämme se ei ollut juurikaan raskaampi. Ainoastaan ihan loppuosa meni enemmänkin kalliokiipeilyksi kuin patikoinniksi, kun piti välillä ryömiä lohkareiden välistä ja välillä kiipeillä köyden varassa. Kaikki tämä palkitaan huikeilla näköaloilla Lion Rockista, sekä tietenkin ympäröivästä alueesta. Vietimme tälläkin kalliolla kaikkiaan noin kolmisen tuntia ja paluumatkalla istuskelimme tovin aluetta ympäröivän vallihaudan vieressä odottaen, näkyisikö varoituskylttien lupailemia krokotiileja missään. Niitä emme bonganneet, mutta vesimonitoriliskon kylläkin. Itse asiassa sellainen lisko uiskenteli myös majatalomme takapihalla sijaitsevassa pienessä purossa - meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun bongasimme sen pihalla istuskellessamme! Sigiriya oli miellyttävän rento paikka viettää pari päivää. Kallioiden kiipeilyn lisäksi Sigiryassa saimme kokea myös matkan tähänastisen ehdottoman huippukohdan: norsusafarin, josta lisää seuraavassa postauksessa!
 |
| Scrambling up to the Pidurangala Rock |
There is another rock worth climbing in Sigiriya which is located opposite the Lion Rock - Pidurangala Rock, which is a popular site for watching both sunrise and sunset. We did neither, but headed up to the rock the following morning after leisurely breakfast. The entrance fee for this rock is more reasonable at 1 500 rupees (about 7, 50 euro), but you need to remember that at the beginning of the climb there is a Buddhist temple, so you need to adhere to the same dress code as visiting any temple- cover shoulders and knees and remove shoes for the temple area only. According to what we read beforehand this climb is considered harder and more strenuous than Lion Rock, but in our opinion it wasn’t really any harder. Only the very last bit became more like proper rock climbing than hiking, as you needed to squeeze yourself through narrow spaces between boulders and at times pull yourself up with a rope. All this effort is rewarded with a mind-blowing view of the Lion Rock and of course the whole surrounding area. Also this hike took us around three hours altogether, and on the way back we spent some time sitting by the moat that surrounds the Lion Rock, waiting to see crocodiles that the warning signs were telling us about. We didn’t see any crocodiles, but we did spot a water monitor lizard. Actually, we saw one of those lizards in the small stream located in the backyard of our guest house - I nearly choked on my morning coffee sitting in the backyard when we spotted that enormous creature! Sigiriya was a lovely place to spend a couple of days. There’s more to do than just climbing rocks, as we got to experience one of the absolute highlights of the trip so far: an elephant safari, which I will tell more about in the next post!
 |
| Yes, that's me in my pj's, but there is a water monitor in the background! |
 |
| At the top of Pidurangala |
Comments
Post a Comment