Anuradhapura, pyhä kaupunki - The Sacred City

Anuradhapura, pyhä kaupunki, ei näytä olevan ihan jokaisen Sri Lankan kävijän must-do-listalla. Suurin osa turisteista ei eksy Kandya pohjoisemmaksi, ja sen huomaa kyllä katukuvassa. Olimme jo bussimatkalla lähestulkoon ainoat länsimaalaiset, eikä kaupungin kaduilla sen kummemmin kuin temppeleissä näkynyt ainakaan meidän visiittimme aikana kovinkaan paljon valkonaamoja. Paikalliset lapset etenkin näyttivät pitävän meitä melkoisena nähtävyytenä, ja huomasin useaan kertaan teinien ottavan meistä salaa kuvia kännyköillään. Tämä antoi vierailullemme oman eksoottisen lisänsä, ja itse koin Anuradhapuran ehdottomasti käymisen arvoiseksi.

At Sri Maha Bodhi temple

The Sacred City of Anuradhapura doesn’t seem to be on every Sri Lanka visitor’s must do -list. Most of the tourists don’t travel further up north than Kandy, and you can certainly see that when looking around in the city. Already on the bus trip up we were almost the only Westeners, and we didn’t see too many white faces on the streets of the city and not in the temples either. Especially the local kids seemed to consider us some sort of a novelty, and I noticed several times teenagers trying to take candid pictures of us with their mobile phones. This gave our visit an added exotic twist, and I for one definitely consider Anuradhapura worth a visit. 

There are lots of monkeys everywhere in the city

Ruwanweliseya stupa

Olimme yrittäneet löytää etukäteen tietoa parhaasta tavasta matkata Negombosta Anuradhapuraan, mutta kuten Sri Lankalle on tyypillistä, ei tarjolla ollut juurikaan luotettavaa selkeää informaatiota. Täytyy siis luottaa paikallisten tietämykseen ja mennä virran mukana. Päädyimme menemään ilmastoidulla minibussilla Negombosta Kurunegalaan (maksoimme kolmesta istuimesta, koska rinkkamme veivät yhden istuimen, yhteensä 700 rupiaa eli noin 3,5 euroa) ja sieltä tavallisella ilmastoimattomalla bussilla lopun matkaa Anuradhapuraan (lippu maksoi meiltä kahdelta 300 rupiaa eli n. 1,5 euroa, tässä bussissa rinkat mahtuivat jalkatilaan). Majatalomme oli hyvinkin simppeli homestay-tyylinen paikka, jota pyörittävä perhe oli niin sympaattinen, ettemme halunneet valittaa mistään huoneen puutteista. Huone maksoi n. 15 euroa yöltä ja siihen kuului srilankalainen aamupala, joka oli hyvin maittavaa, vaikka emme oikein ymmärtäneet mitä söimme. Kaikki oli kuitenkin kasvissyöjälle sopivaa, joten ei mitään ongelmaa. 

Fresh coconut water, yum!

Water monitor lizard

We had been trying to find out information on the best way of getting from Negombo to Anuradhapura, but as is typical in Sri Lanka, clear reliable information is not easy to come by online. You just have to rely on the local knowledge and go with the flow. We ended up taking an air-conditioned minibus from Negombo to Kurunegala (we needed to pay for three seats, as our backpacks took one seat, total of 700 rupias so about 3,5 euro), and from there with a normal bus without air-con the rest of the way to Anuradhapura (the ticket for the two of us was 300 rupias, around 1,5 euro, this bus had enough leg space for us to keep our backpacks). Our guest house was a very simple home-stay and the family running it were just such lovely people that we didn’t want to complain about any shortcomings the room might have had. The room cost around 15 euro per night including Sri Lankan breakfast, that was really delicious, although we were not always very clear on what we were eating. Everything was veggie-friendly though, so no problem there. 

Sri Maha Bodhi

At temple ruins in the sacred city

Syy matkustaa Anuradhapuraan on maan entisen pääkaupungin muinaiset temppelit eli pyhä kaupunki, joka käsittää noin 40 neliökilometrin kokoisen alueen. Pääsylippu on maan yleisen hintatason huomioonottaen erittäin kallis, 25 USD per henkilö, mutta meidän mielestämme ehdottomasti sen arvoinen. Matkaajan tulee olla tarkkana, että ostaa itse tämän lipun lipputoimistosta, eikä anna tuk-tuk-kuskin “hankkia lippuja” - silloin raha menee nimittäin kuskin taskuun, ja osa siitä lipuntarkastajien lahjomiseen, eikä näiden tärkeiden kohteiden suojelemiseen ja restaurointiin. Me emme halunneet tehdä tuk-tuk-kierrosta, sillä menemme mieluummin oman päämme mukaan omalla aikataulullamme, joten vuokrasimme pyörät läheltä Jetavana Stupan sisäänkäyntiä (800 rupiaa eli 4 euroa per pyörä per päivä) ja kuljimme noin 15 kilometrin mittaisen matkan paahtavassa 36 asteen helteessä pyörillä - tulipa ainakin kuntoiltua! Perehdyimme lähinnä Jetavana Stupan alueeseen (pistäydyimme museossa, jossa ei monta minuuttia mene ja vietimme enemmän aikaa itse stupalla, joka oli aikoinaan maailman korkein stupa) sekä Abhayagiri Monasteryn alueella, jossa on paljon nähtävää. Esimerkkeinä mainittakoon Twin Ponds eli kaksi vierekkäistä identtistä kylpytarkoitukseen rakennettua lampea, paljon erilaisten temppeleiden raunioita, erikoisen hyvin säilynyt moon stone eli rakennuksen sisäänkäyntiin rakennettu puoliympyrän muotoinen koristeellinen porras, sekä tietenkin itse Abhayagiri stupa. Nämä punatiilestä rakennetut stupat erottuivat selkeästi edellisenä iltapäivänä näkemistämme valkaistuista stupoista (mahdetaankohan tämä sana taivuttaa näin..?)

Thuparamaya stupa

Tuk-tuk at Twin Ponds

The main reason to travel to Anuradhapura is this ancient capital’s temple complex, referred to as the sacred city. The entrance ticket to visit the temple area is by local standards outrageous at 25 USD per person, but I still think it is totally worth it. However, a conscious traveller should make sure to buy their tickets in an official ticket selling point, instead of letting the tuk-tuk driver “obtain the tickets” - that way the money goes into the pockets of the driver, and some of it for bribing the ticket inspectors, instead of preserving and restoring these immensely valuable sites. We didn’t want to do a tuk-tuk tour, as we prefer to take our time and choose where to go when, so we rented bikes close to the entrance of the Jetavana stupa (800 rupias so about 4 euro per bike per day) and cycled around about 15 kilometres in the searing heat of 36 degrees Celcius - at least we got good exercise! We spent time mainly around the Jetavana stupa (we popped into the museum for a few minutes but spent more time at the stupa itself, which used to be the tallest stupa in the world) as well as Abhayagiri Monastery area, where there is loads to see. Some examples include the Twin Ponds, lots of temple ruins, a particularly well preserved moon stone (a decorative semi-circular step at the entrance of a house) and of course the Abhayagiri stupa itself.  These red-brick stupas were clearly different from the white stupas we had seen the afternoon before. 

Moon stone

Cycling to the Jetanawa Stupa

Ehdimme nimittäin jo ensimmäisenä iltapäivänämme käydä parissa kohteessa, jotka eivät sisälly tuohon aiemmin mainitsemaani kalliiseen lippuun, joten ne kannattaa käydä katsomassa erillisenä päivänä. Ensimmäiseksi suuntasimme katsomaan Sri Maha Bodhia, joka on maailman vanhimpana ihmisen istuttamana puuna pidetty pyhä viikunapuu - yli 2 200 vuotta vanha. Tämän puun uskotaan olevan osa sitä puuta, jonka alla istuessaan Buddha koki valaistumisen, joten se on erittäin tärkeä buddhalaisille ja niinpä sen ympärille on rakennettu temppeli, joka on edelleen aktiivisesti buddhalaisten käytössä. Ihan erikoisen aktiivisesti sinä päivänä, kun me sinne satuimme: oli nimittäin täyden kuun päivä eli Poya, joka on srilankalaisille buddhalaisille tärkeä päivä. Silloin pukeudutaan valkoiseen (puhtautta symboloimaan), mennään temppeliin rukoilemaan ja tarjotaan Buddhalle esim. lootuskukkia tai muita antimia, paastotaan puolesta päivästä eteenpäin, ei juoda alkoholia eikä syödä lihaa, eikä myöskään harrasteta seksiä. Toisin sanoen joka täyden kuun päivänä eletään samojen periaatteiden mukaan kuin buddhalainen munkki elää koko elämänsä. Näinpä temppeli oli ihan täynnä valkoisiin pukeutuneita paikallisia rukoilemassa, mikä antoi visiitillemme ihan taianomaisen tunnelman. Me hiippailimme siellä hartaiden rukoilijoiden keskellä yrittäen olla mahdollisimman hienovaraisia ja välttää vahingossa loukkaamasta ketään tai vaikuttamasta epäkunnioittavilta. Kuten tavallista, meidät kuitenkin otettiin vastaan ystävällisin hymyin ja tervehdyksin. Temppelistä lähdettyämme jatkoimme matkaa kohti Ruwanveliseyan stupaa, jota kohti matkasi myös jonkinlainen paraatikulkue - edellä kulki muusikoita, ihmiset kantoivat Buddhan patsaita ja erilaisia symboleita, joiden tarkoitusta emme tunteneet. Stupaa ympäröivää aitaa koristaa rivi norsuja. Taivaita kohti kohoava valkoinen stupa oli mykistävä näky, ja sitä ympäri kulkeva pyhiinvaeltajien joukko lisäsi tunnelmaa entisestään. Tämä oli kerta kaikkiaan huikea kokemus, jota on vaikea verrata mihinkään aiemmin kokemaani. 

Ilta alkoi viimein hieman viilentyä auringonlaskun lähestyessä, ja päätimme jatkaa vielä matkaa kohti Thuparamayan stupaa, joka on Sri Lankan vanhin stupa - mahdollisesti jopa maailman vanhin edelleen pystyssä oleva stupa. Tämä on huomattavasti Ruwanweliseyan stupaa matalampi, mutta yhtä lailla kaunis ja vaikuttava näky. Kannattaa ottaa huomioon, että buddhalaisiin temppeleihin tutustuessa pitää ottaa kengät pois, ja monesti aurinko on paahtanut lattian ihan tulikuumaksi, joten kannattaa varata mukaan paksupohjaiset sukat temppelivisiittejä varten - muuten jalkapohjat palavat alta aikayksikön. Täytyy myös muistaa, että kaikkien sukupuolten tulee peittää olkapäät, polvet sekä kaikki siltä väliltä.

"I don't care that it says no parking, I will park my monkey ass right here"

Views from Mihintale

We had already started our sightseeing in Anuradhapura on the afternoon of our arrival by visiting a couple of sights that are not included in the aforementioned expensive ticket, so it makes sense to visit them on another day. We headed first to Sri Maha Bodhi, which is a sacred fig tree believed to be the oldest currently standing tree planted by humans - more than 2 200 years old. It is believed that the sapling for this tree was originally from the very same tree under which Lord Buddha reached the enlightenment, so it is very important for the Buddhists. There is a temple built around the tree which is still actively used - especially actively at the time of our visit, as it was a full moon day, known as Poya. Every full moon day is an important holiday for the Buddhists, who wear white as a symbol of purity, visit the temple with offerings to the Buddha, refrain from drinking alcohol, eating meat and having sex, as well as fast from mid-day onwards - in other words, live similarly to the Buddhist monks for one day a month. Therefore the temple was absolutely full of pilgrims wearing white and praying, which made our visit truly magical. We were trying to be as discreet and respectful as possible, not wanting to cause offense to anyone inadvertently, but as usual we were welcomed with friendly smiles and greetings. After leaving Sri Maha Bodhi we headed towards the Ruwanweliseya stupa, where also some sort of a procession was headed - there were people playing instruments, people carrying Buddha statues and other symbols that were unfamiliar to us. The white stupa soaring towards heavens, surrounded by a fence decorated with elephants, was a breath-taking sight, and the crowd of devotees strolling around it just made the atmosphere even more amazing. It was an absolutely incredible experience that I cannot really compare to anything else I have ever witnessed before. 

The sunset was near and the searing heat of the day started to finally wear off a bit, and we decided to still continue towards Thuparamaya stupa, which is the oldest stupa in Sri Lanka - possibly even the oldest still standing stupa in the world. It is clearly smaller than the Ruwanweliseya stupa, but equally beautiful and impressing. When visiting the temples, you should remember that you need to take off your shoes and the floor will often be burning hot due to the heat of the sun - it is worth bringing thick-soled socks with you, otherwise your soles will burn very quickly. Also, all genders need to cover up their shoulders, knees and everything in between while visiting temples or stupas. 

Hiking through the forest with no shoes...

Mihintale

Yövyimme Anuradhapurassa kaksi yötä, ja lähtöaamunamme meillä oli vielä reilusti aikaa, joten päätimme käydä läheisessä Mihintalen kylässä. Tätä paikkaa pidetään srilankalaisen buddhismin syntypaikkana, ja siellä on vuoren huipulta löytyvä näköalapaikka, josta avautuu hienot näkymät läheisen seudun yli, sekä tietenkin parikin stupaa ja Buddha-patsasta. Mihintaleen pääsee edullisesti paikallisbussilla (30 - 40 rupiaa per henkilö per suunta, eli 15 - 20 senttiä) ja matkaan menee parikymmentä minuuttia. Bussipysäkiltä on muutaman minuutin kävelymatka portaiden alkuun, ja niitä portaita on jotain 1 800 pintaan. Tiettyyn pisteeseen päästessä saavutaan temppelin alueelle, eli kengät pitää taas ottaa pois, ja tässä kohtaa teimme virheen jättäessämme kengät niille tarkoitettuun telineeseen. Temppelialueen jälkeen voi nimittäin jatkaa matkaa halutessaan toiselle näköalapaikalle metsän läpi, jossa me siis jouduimme tarpomaan sukkasillamme - siellä olisi voinut olla kengät jalassa, jos emme olisi jättäneet niitä jälkeemme. Lisäksi käytyämme sillä näköalapaikalla olisimme voineet mennä oikopolkua takaisin alas, ellei meidän olisi pitänyt mennä takaisin temppelialueelle hakemaan kenkiämme. No, tällä näköalapaikalla tai sille johtavalla reitillä ei näkynyt kerrassaan ketään muuta, eli kovin suositulta paikalta se ei vaikuttanut. Ehkäpä tästä syystä turisteille ei annettu mitään ohjeistusta pitää kengät mukanaan. Joka tapauksessa, vaikka portaiden nousu aika rankkaa hommaa helteessä olikin, samoin kuin metsän halki patikointi ilman kenkiä, se oli ehdottomasti sen arvoista - ympäröivän seudun maisemat olivat kerrassaan henkeäsalpaavat, ja näimme kaukaisuudessa suuret valkeat stupat, joissa olimme käyneet ensimmäisenä iltapäivänämme. Oli hyvin antoisaa vietää pari päivää Anuradhapurassa, mutta toisaalta oli mukava siirtyä vähän turistisempaan paikkaan, jossa me emme olleet ainoita länsimaalaisia - seuraava kohteemme oli Sigiriya!

Lots of stairs ahead!

We made it to the top with no shoes!

We stayed two nights in Anuradhapura, and we still had time to do something on the morning of our departure, so we decided to visit the nearby Mihintale village, which is considered the birthplace of Sri Lankan Buddhism. There is a view point with great views over the surrounding area, and of course several stupas located high up on a rock. You can get to Mihintale very easily and cheaply by a local bus (the ticket costs around 30 - 40 rupias or 15 - 20 cents per person) and it takes about 20 minutes to get there. From the bus stop it is a few minutes walk until the start of the stairs and then you can get climbing - there are more than 1 800 steps to climb up to the top. At a certain point you reach a temple area, where you need to take off your shoes, and this is where we made the mistake of leaving the shoes behind. You see, after the temple area the path continues through the forest to another view point and we had to do this hike with our socks only - it would have been ok to wear the shoes, if we hadn't left them behind. What's more, after reaching the view point, we could have taken a shortcut back down if we didn't have to go back for our shoes. Oh well, we didn't see absolutely anybody on the path leading to the view point either going there or coming back, so probably this is not the most popular route and therefore they didn't think of advising the tourists to keep their shoes with them. However, despite the effort required to climb up on a hot day and walk through the forest without shoes, it was definitely worth it - the scenery around was just awe-inspiring, and in the distance we could see the two huge white stupas we had visited a couple of days before. It was really rewarding spending a couple of days in Anuradhapura (although the town itself was really not very pleasant), but on the other hand it was really nice to move on to a bit more touristy place where we weren't the only Westerners - our next destination was Sigiriya!