Denalin Kansallispuisto - Denali National Park

Yövyimme risteilyn jälkeen pari yötä Anchoragessa sohvasurffailemassa mukavan pariskunnan Jonathanin ja Elenan luona, mutta ne olivat melko tapahtumaköyhiä päiviä. Vietimme päivät lähinnä valmistautuen seuraavaan osioon, eli Denalin kansallispuistoon. Otimme Anchoragesta auton alle ja ajoimme suunnitelmien mukaisesti Denalin kansallispuistoon noin neljän tunnin ajomatkan päässä. Majoitus on hinnoissaan kansallispuistossa, emmekä halunneet telttailla ensinnäkään kylmyyden ja sateisuuden, toisekseen karhujen takia. Olimme onneksi ajoissa liikkeellä ja löysimme kohtuuhintaisen mökin (Grizzly Bear Resort) kolmeksi yöksi, hinta 83 USD per yö. Mökki oli erittäin pieni eikä siellä ollut sähkön ja lämmityksen lisäksi mitään tykötarpeita, kuten jääkaappia tai mitään ruoanlaittomahdollisuutta. Olipa ainakin lämmin paikka, missä nukkua turvassa mesikämmeniltä!

A moose at our hosts' yard in Anchorage

Our home for three nights in Denali

After the cruise we spent a couple of nights in Anchorage couchsurfing at a lovely couple, Jonathan and Elena. These days were not so eventful as we were just preparing for our trip to the Denali National Park. We got a rental car and drove up to Denali about four hours’ drive away. The accommodation in the national park is pricey and we didn’t want to camp, as it is first of all cold and there is always a chance of rain, secondly there are bears. Luckily we had booked well in time a reasonably priced cabin (Grizzly Bear Resort) for three nights at the rate of 83 USD per night. It was an extremely small and basic cabin without a fridge or any cooking facilities but at least it had electricity and heating, so we had a warm place to sleep in safe from bears!

Mount Denali

Olimme Denalissa ihan sesongin viimeisinä päivinä, koska syksy painoi päälle. Tämä oli itse asiassa tosi hyvä aika vierailla, sillä ruskan kauniit värit maalasivat metsän upeaksi eikä kuitenkaan ollut vielä liian kylmä. Meillä kävi niin mahtava tuuri, ettei satanut oikeastaan ollenkaan Denalissa ollessamme. Kauniin kirkkaat päivät takasivat meille loistavat näköalat itse Denalin vuoresta (tunnettiin ennen nimellä Mt. McKinley) eli Pohjois-Amerikan korkeimmasta vuorenhuipusta. Sanotaan, että vain noin 30% vierailijoista näkee itse vuoren, koska se on yleensä sumun peitossa, joten olimme todella onnekkaita!

A moose hiding in the foliage

We were in Denali on the very last days of the season as the autumn was upon us. In fact, this was a great time to visit as the beautiful autumn colours painted the forests with the brilliant oranges and yellows, however it wasn’t very cold yet. We were really lucky, as it practically didn’t rain at all during our time in Denali. The gorgeous clear days provided us spectacular views of the Mount Denali itself (previously known as Mt. McKinley), the highest peak in North America. They say only about 30% of the visitors to the national park get to see the mountain itself as it is usually shrouded in fog, so we were really in luck!

Ptarmigans lined up

Kansallispuistossa ei saa ajaa omia ajoneuvojaan tietyn pisteen jälkeen, vaan kaikkien vierailijoiden on mentävä syvemmälle tähän valtavaan puistoon bussilla. Vierailija voi valita muutamasta vaihtoehdosta mieleisensä reitin, mitä pitempi bussimatka, sen korkeampi hinta. Yksi suosittu vaihtoehto on mennä Eielson Visitor Centreen noin neljän tunnin bussimatkan päähän hintaan 34 USD per henkilö. Me valitsimme vähän lyhyemmän bussissa istumisajan ja menimme Toklat-joelle parin tunnin bussimatkan päähän hintaan 26.50 USD per henkilö. Bussimatkan varrella näkee yleensä paljon eläimiä ja mekin onnistuimme näkemään karhun, suden, hirven sekä paljon lintuja. Oli hienoa nähdä karhu bussin ikkunasta, sen lähempää en halunnut karhua nähdäkään! Susia ei kuulemma usein nähdä näillä reissuilla, tälläkin kertaa se jolkotteli tien viertä pitkin vain hetken ajan bussin edessä, ennen kuin hyökkäsi taas metsän siimekseen. Kummoista kuvaa hukasta siis emme saaneet, mutta nähtiinpä se kuitenkin! Halutessaan voi jäädä bussista sinne patikoimaan omin päin ja hypätä sitten minkä tahansa takaisin menevän bussin kyytiin. Mekin harkitsimme tätä vaihtoehtoa, mutta emme halunneet patikoida kahdestaan karhujen takia. Suunnittelimme lyöttäytyvämme joidenkin muiden patikoijien mukaan (suositus on patikoida vähintään neljän hengen ryhmissä), mutta kun kukaan muu ei jäänyt bussista pois, luovuimme siitä ajatuksesta. Kävimme kuitenkin paluumatkalla pienen kiekan Savage Riverin ympärillä, siellä kun oli paljon muitakin ihmisiä eikä pelottanut niin paljoa.

Grizzly bear in Denali

The best picture we could get of the wolf

In the national park you cannot drive your private vehicle after a certain point, but all visitors must take a bus to get deeper into this vast park. You can choose from a few available options which route you wish to take, the longer the journey, the higher the price. One of the most popular options takes you four hours into the park to Eilelson Visitor Centre at the price of 34 USD per person. We chose a bit shorter route with about 3 hours into the park to the Toklat river at the price of 26.50 USD per person. Usually visitors get to see lots of wildlife during the bus ride and we also saw a grizzly bear, a wolf, sheep, a moose and lots of birds. It was amazing to see the bear from the window of the bus, that’s as close to a bear I wanted to get! Apparently it is not very common to see wolves on these trips so that was lucky for us. The wolf disappeared back into the cover of the forest very quickly though, so we didn’t get much of a picture, but at least we got to see it! The idea of the buses is that if so desired, you can get off, hike around independently and catch any bus going back. That was also what we wanted to do, but we didn’t feel safe hiking just the two of us because of the bears (the recommendation is to hike in groups of four or more). We were hoping to join some other hikers, but as nobody else from the bus wanted to go hiking, we gave up on that idea and just rode the bus back. We did get off at an area called Savage River close to the national park exit, where there were lots of other hikers and we felt safe enough to do a little hike in beautiful surroundings.

A park shuttle bus

At Savage River

Kiertelimme visitor centerin ympärillä olevia lyhyitä patikkareittejä parinakin päivänä, ne tuntuivat suhteellisen turvallisilta, koska ympärillä oli yleensä muitakin ihmisiä. Vaikka mielestäni amerikkalaisilla on tapana aina liioitella kaikkia mahdollisia uhkia ja vaaroja, tuli silti väkisinkin pupu pöksyyn kun koko ajan toitotettiin joka paikassa miten välttää karhuja, mitä tehdä jos kohtaa karhun ja mitä tehdä jos karhu hyökkää päälle. Hostimme Jonathan oli lainannut meille kaasukanisterit (bear spray), jonka on tarkoitus karkottaa päällekarkaava karhu. En kuitenkaan ollenkaan luottanut kykyymme käyttää sitä oikealla tavalla tosipaikan tullen, joten pyrimme välttämään karhun kohtaamista parhaamme mukaan - pidimme koko ajan jotain meteliä kävellessämme, jos ei muuta keksinyt niin lauleskelin Aikuista naista (jonka luulisi kyllä pitävän minkä tahansa otuksen kaukana) emmekä onneksi törmänneet yhteenkään karhuun patikkareissuillamme.

Apart from that we did several short hikes around the visitor centre of Denali, they felt reasonably safe as there were usually lots of other people around. Although I feel the Americans tend to exaggerate all the possible dangers and threats, I couldn’t help but worry a little bit about the bears when you are constantly being told what to do to avoid bears, what to do if you do see a bear, what to do if a bear attacks you... Our host Jonathan had lent us bear spray canisters that are supposed to deter a bear while it’s attacking you, but I had little faith in our ability to use them correctly if the time ever came. So I figured the best line of defense is trying to avoid bears at any cost and we concentrated on making lots of noise while walking. If I couldn’t think of anything else, I resorted to singing which should keep any creature in their right minds well away and luckily it worked - we didn’t stumble upon any bears while hiking in Denali.

Yhtenä päivänä kävimme ATV-ajelulla (käsittääkseni suomeksi nimi on mönkijä) Denali ATV Adventures-firman kautta hintaan 175 USD meiltä kahdelta. Minähän en toki halunnut ajaa, minkä tahansa vehkeen ajaminen kun on pahimpien painajaisieni joukossa, mutta vaimo ajoi mielellään ja oli kyllä todella hauska reissu. Retken pituus oli pari tuntia, josta varsinaista ajoaikaa oli reilu tunti. Ryhmä oli melko iso, mutta ei se menoa haitannut ja ajoimme läpi ihan mahtavien maisemien. Mentiin ihan mahdotonta maastoa myöten ja adrenaliini virtasi! Matkan varrella oli muutama pysäkki kuvien ottamista varten.

Gina with the ATV

One day we did an ATV tour  with Denali ATV Adventures at the price of 175 USD for the two of us. Needless to say I had no desire to drive one - driving anything is my worst nightmare - but wifie wanted to do it and it was lots of fun. The tour took about two hours, of which maybe about one hour was actual driving. The group was fairly big but that was no problem. We drove through incredibly beautiful scenery on tough terrain, which really got the adrenaline going! There were a few stops for taking pictures as well in the particularly scenic places.

Oli hyvä viettää kolme yötä Denalissa, siellä riitti tekemistä ihan mukavasti. Seuraavaksi meillä olikin edessä melkoinen maisemanvaihdos, lensimme nimittäin Anchoragesta aurinkoiseen Kaliforniaan, Los Angelesiin!

It was good to spend three nights in Denali, we had enough to do for this time. Next we had quite the change of scenery ahead of us, as we were due to fly from Anchorage to sunny California, Los Angeles!