Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Thursday, March 12, 2015

Osa Kuusikymmentäyksi – Part Sixty-One: Phuket



Suurin syy meille mennä takaisin Phuketiin sen sijaan, että olisimme menneet jollekin ennennäkemättömälle biitsille, oli mennä käymään vanhan ystävämme Nattayan luona. Tunsimme hänet Vaasan aikoina (hän oli Ginan kämppis) ja nykyään hän asuu Phuketissa, jossa hänellä on miehensä kanssa oma matkatoimisto. Emme olleet nähneet toisiamme ainakaan kymmeneen vuoteen, joten odotimme jälleennäkemistä innolla. Kyllä ajat ovat muuttuneet: silloin opiskeluaikoina Natti oli huoleton bilehile, nyt hän tekee pitkää päivää töissä monesti aamuvarhaisesta yömyöhään. Natin ollessa töissä me vietimme muutaman rennon päivän biitsillä.


The main reason for us to go back to Phuket instead of going to some other beach destination where we hadn’t been before, was to visit our old friend Nattaya. We knew her from our student days (she used to be Gina’s roommate in Vaasa) and nowadays she is living in Phuket where she owns a travel agency with her husband. We hadn’t seen each other for at least ten years so we were really looking forward to catching up with her. Times have changed alright – back in our student days Natti was a care-free party girl whereas now she works around the clock. While Natti was minding the office we spent a couple of relaxed days on the beach. 
 
Baby elephant on the beach
Phuket on iso saari ja sieltä löytyy paljon erilaisia alueita. Silloin 10 vuotta sitten suuntasimme Patongin turistirysään, jossa oli baaria ja basaaria vieri vieressä ja biitsi täynnä aurinkotuoleja ja turisteja. Silloin yöelämä ja shoppailu oli meille tärkeää, mutta nyt olimme mielellämme Natin luona vähemmän turistien suosimalla alueella, josta biitsille piti ajaa Natin skootterilla. Toki täälläkin rannalla oli vain turisteja, koska paikalliset eivät rannalla makoile, mutta siellä oli paljon väljempää eikä ympärillä ollut paljon kaupustelijoita. Hinnat olivat kyllä hirvittävät: onneksi söimme lounasta ennen rannalle menoa, koska paikallisessa ravintolassa annos riisiä kasvisten kera maksoi 40 bahtia, kun rannalla se olisi maksanut 200 bahtia. Oli ihan mukavaa viettää pari päivää tekemättä paljoa, loikoiltiin biitsillä lukien kirjaa ja ottaen nokosia, mutta pitemmän päälle se käy kyllä tylsäksi. Kolmantena päivänä nousimme kuolleista ja päätimme tehdä jotain muuta. Natin matkatoimiston kautta saimme hyvän alennuksen ja päätimme mennä ajelemaan ATV:lla (olisikohan se mönkijä suomeksi?). Joka minut tuntee, tietää ettei minkään ajovälineen ajaminen ole oikein minun juttuni, mutta Gina tykkää tällaisista hommista ja minäkin päätin sitä kokeilla. Päädyimme sitten varaamaan kombon, johon kuului myös lyhyt norsuratsastus ja apinashow, johon suhtauduin kyllä vähän varauksella – nämä erilaiset eläimiä käyttävät aktiviteetit tällaisissa maissa ovat usein lähempänä eläinrääkkäystä kuin viihdettä. Se nyt kuitenkin kuului hintaan ja tuntuisi tyhmältä mennä niin kauas pelkkää tunnin mönkijäajelua varten (sinne oli yli tunnin ajomatka), joten näillä mentiin sitten. Pitkän ja pomppuisen matkan jälkeen pääsimme perille, jossa ensimmäinen ohjelmanumero oli apinashow. Söpö apina, joka oli kuulemma ennen tehnyt töitä kookospähkinöiden kerääjänä, teki jotain temppuja pähkinöillä, vaikka välillä apinaherraa ei tämä show olisi voinut vähempää kiinnostaa ja se hommaili jotain ihan omiaan. Ei se ainakaan näyttänyt kauhean kärsivältä ja ihan söpö se oli. Norsulla ratsastus piti olla noin puolen tunnin ohjelma, mutta ei se varmaan kestänyt 15 minuuttiakaan, kierrettiin vaan pieni ympyrä alueella, jossa niitä norsuja pidettiin. Eipä se ollut ensimmäinen kerta, kun norsulla ratsastettiin, joten ihan sama, mutta jos tästä olisin erikseen jotain maksanut niin en olisi kyllä ollut kovin vaikuttunut. Sitten lähdettiin ajamaan niillä mönkijöillä, mikä oli ihan hauskaa – kerran kyllä vähän kauhistuin, kun onnistuin ajamaan isoon kiveen ja menetin hetkellisesti ajoneuvoni hallinnan, suunnaten suoraan ojaan kovaa vauhtia. Yritin kääntyä oikeaan suuntaan pois päin ojasta, mutta se oli aika hankalaa ja meinasi paniikki iskeä. Mitään kamalaa ei kuitenkaan tapahtunut ja onnistuin ajamaan loppumatkankin ilman onnettomuuksia, mutta tämä kokemus vahvisti uskoani, ettei minkäänlaisen ajoneuvon ajaminen ole minun hommaani. Gina olisi mielellään ajanut pitempäänkin, tämän ”tunnin” ajaminen kun oikeastaan kesti alle puoli tuntia – lopun aikaa vietimme ”Big Buddha” temppelissä. Minulle tämä oli mieluisa yllätys, sillä en tiennyt että käymme tässä temppelissä josta aukesi hienot näköalat alueen yli ja itse iso Buddhakin oli sangen vaikuttava. Kaiken kaikkiaan koko reissu ei olisi ollut hintansa arvoinen, jos olisimme maksaneet täyden hinnan, mutta Natin alennuksella se oli ihan ok tapa viettää puoli päivää. Jos joku on käymässä eri alueilla Thaimaassa, suosittelisin kyllä tekemään kaikki retket ja aktiviteetit jossain muualla, Phuketin hinnat ovat ihan kauheita verrattuna moniin muihin paikkoihin. 

Riding the elephant


Phuket is a big island and there are many different areas to be discovered. Back in the day we stayed at the super-touristy Patong where bars and bazars line the streets and the beach was chock-a-block full of sunbeds and sun-burnt tourists. Then we appreciated the night life and shopping whereas now we were happy to stay at the less touristy area where Natti lives, riding to the beach on Natti’s scooter. Also here the beach was of course occupied only by tourists, as the locals don’t care for lying on the beach, but there are far fewer people here and not too many touts trying to sell you things. The prices were horrendous though – good job we had lunch before getting to the beach, as the same fried rice with vegetables that I had in a local restaurant for 40 baht would have cost 200 baht on the beach. It was a nice change to spend a couple of days doing nothing, lying on the beach reading or napping, but it gets really boring after a while. On the third day we were ready for something else and decided to book a tour through Natti’s travel agency with a good discount. We ended up booking a trip that included an hour of driving on ATV, an elephant ride and a monkey show. Now anyone who knows me, knows that driving anything is not really my thing, but as Gina likes this sort of thing I also wanted to give it a go. As for the elephants and the monkeys, we were a little wary as often in these countries any activities involving animals border on animal torture rather than entertainment but we thought we’ll give it a go as well, as it’s included and it would have been a little silly to travel such a long way (more than an hour’s drive) only for 1 hour of driving ATV. After the long and bumpy ride on the back of a pick-up truck we got there and the first spectacle was the monkey show. A cute monkey, that according to the guy used to work for a farmer collecting coconuts from the tree, did some tricks with coconuts when he felt like doing it, while at times he couldn’t have care less about the show and was off doing his thing, ignoring the guy trying to get him to do tricks. At least this monkey didn’t look too badly off and he was cute alright. The elephant ride was supposed to be half an hour but I doubt it was more than 15 minutes altogether, we just did a little circle around the area where the elephants were kept. It was not the first time we have ridden an elephant so didn’t matter too much, but if I had actually paid something for this bit I wouldn’t have been too impressed. Then it was time for the main part of the programme, the ATV driving which turned out to be quite good fun. Once I freaked out a bit, as I managed to drive on top of a fairly big rock, lost control of the vehicle for a little while and seemed to be headed inevitably to the ditch at what felt like great speed. Steering was hard work at best of times as it was just a bit too heavy for me but I managed narrowly to avoid that disaster (and other disasters along the way) and made it back safely. Gina would have liked to continue driving longer, as out of one hour we spent less than half an hour actually driving and the rest of the time visiting the Big Buddha temple. For me that was a nice surprise as I didn’t know we were going to visit the temple where you could see nice views over the area and the Big Buddha itself was pretty impressive as well. All in all, had we paid the full price the trip wouldn’t have been worth it, but with the good discount we got through Natti it was a nice way to spend half a day. If you are visiting many areas of Thailand, I would recommend doing activities in other parts rather than Phuket, the prices are really inflated and don’t offer good value at all. 
Big Buddha

The monkey show guy was not much of a photographer, cue completely blurry pic!

Kun Natti pääsi viimein pakenemaan toimistostaan, menimme retkelle parille saarelle, joilla hänkään ei vielä ollut käynyt. Ensin istuttiin minibussissa pitkälti yli tunti matkalla satamaan, jossa sai juoda ilmaista kahvia (aina plussaa!) veneen lähtöä odotellessa. Täyteen ahdettu pikavene matkasi ensin Coral Island-saarelle, joka ei ihan vastannut meidän (epämääräisiä) odotuksiamme. Kai sitä aina kuvittelee mennessään pienelle saarelle, että se olisi rauhallisempi ja hiljaisempi paikka, jossa eletään saariajan mukaan. Ei näin. Tämän saaren ranta oli ihan tupaten täynnä (kiinalais)turisteja, huimasti ylihinnoiteltuja ruoka-ja juomakojuja (100 bahtia kahdesta ananaspalasta, ihan totta?!) ja samoin ylihinnoiteltuja aktiviteetteja parasailingista banana boatiin (en jaksa keksiä suomennoksia). Natti keskittyi ottamaan kuvia ja filmaamaan nettisivujaan varten, me hengailimme rannalla ja meressä mihin vain kiinalaisilta mahtui. Ei mikään mahtava kokemus tämä saari, mutta seuraava saari oli vähän parempi. Raya-saari oli melkein yhtä täynnä turisteja, mutta se oli kai vähän isompi alue eikä tuntunut niin täyteenahdetulta. Täällä söimme retken hintaan kuuluvan buffet-lounaan, joka oli ihan ok, hengailtiin rannalla ja sitten mentiin snorklaamaan, joka myös kuului hintaan. Snorklaaminen oli ihan kivaa, oli siellä värikkäitä kaloja ja meritähtiä sekä jonkun verran koralliriuttaa, mutta ei se toki Suureen Valliriuttaan verrava kokemus ollut. Sitten oli edessä pitkä matka takaisin kotiin ensin veneellä, sitten minibussilla, jonka iskunvaimentimet olivat nähneet parempia päiviä ja meno oli todella pomppuista. 
On the boat with Natti

Viimeisenä päivänämme lento oli illalla, joten ehdimme vielä hengailla Natin kanssa, käydä yhdessä lounaalla sekä Phuketin mantereeseen yhdistävällä Sarasin-sillalla ottamassa kuvia. Phuketin kaupunki jäi ajanpuutteen takia väliin, mutta tuskinpa siinä paljoa menetti. Tämä ei ollut ihan tyypillisin Phuketin kokemus, mutta oli kiva nähdä ettei koko saari ole muuttunut vielä turistirysäksi ja ennen kaikkea oli kiva viettää aikaa Natin kanssa. Nukuimme yhden yön Bangkokissa ja seuraavana päivänä hyppäsimme yöjunaan matkalle kohti Chiang Maita Thaimaan pohjoisosassa. 

On the beach with the speedboats

When Natti finally managed to escape from her office, we headed to an island trip to check out a couple of islands where she hadn’t been yet. It involved firstly sitting in a minibus for well over an hour on the way to the pier, where you could have free coffee (always a benefit!) while waiting for the boat to depart. The fully packed speedboat travelled first to Coral Island that didn’t exactly match our (vague) expectations. I suppose when thinking of an island you always expect it be to more quiet, calm, like an island-getaway sort of thing where people live on “island time”. Well, it wasn’t like that. The beach of this particular island was chock-a-block full of (Chinese) tourists, outrageously overpriced food and drink (100 baht for two pieces of pineapple, really?!) and similarly overpriced activities from parasailing to banana boating. Natti concentrated on taking pictures and filming for their website, we hung out on the beach and in the sea wherever we could find a space among the Chinese. Not a great experience, Coral Island, but the next one, Raya Island was a bit better. Maybe there were just as many people but it was a larger area so it didn’t feel so crowded. This is where we had a passable buffet lunch included in the trip and later on went for a snorkelling trip that was also included. Snorkelling was nice with colourful fish, starfish and some coral, but it wasn’t comparable to Great Barrior Reef. After that we had to face the long bumpy ride back home first in a speedboat and then in the minibus whose shock absorbers had definitely passed their best-before date. 

On our last day in Phuket we had the flight in the evening so we still had time to hang out with Natti, have lunch together and go see the Saraseen Bridge that joins Phuket to the mainland. We didn’t have a chance to go to Phuket town due to lack of time but we probably didn’t miss much. It was not a very typical tourist experience in Phuket but it was nice to catch up with Natti and to see that not all of Phuket is a tourist trap yet. We spent one night in Bangkok and the following evening hopped on the night train to go up north to Chiang Mai.

No comments:

Post a Comment