Osa Kuusikymmentäkolme: Saapuminen Burman ihmemaahan Part Sixty-Three: Arrival in the wonderland of Burma

Se, että päätimme matkustaa Myanmariin (harmi, että ne vaihtoivat nimeä – Burma kuulostaa paljon romanttisemmalta), on ihan täysin kiitos sohvasurffailuhostiemme Wellingtonissa. Alkuperäisen epämääräisen suunnitelman mukaanhan olisimme matkanneet Thaimaasta Laosiin, sieltä Vietnamiin ja sitten Cambodiaan. Jutellessamme Rossin ja Terryn kanssa Wellingtonissa, he sanoivat että Vietnam ei ollut läheskään niin kiinnostava matkailumaana kuin Myanmar, jossa he olivat käyneet pari vuotta sitten. Koska maa on vasta avannut ovensa turisteille, se muuttuu nopeaa vauhtia, joten mitä pikemmin siellä pääsee käymään, sitä parempi. Mehän emme olleet ajatelleet Myanmaria matkakohteena ollenkaan, mutta innostuimme ajatuksesta ja niinpä muutimme suunnitelmaa – Vietnamissa ja Laosissa mennään käymään sitten jollain muulla reissulla, nyt mennään Thaimaasta Myanmariin ja sitten Cambodiaan. 
 

Us travelling to Myanmar (what a shame they changed the name – Burma sounds so much more romantic) at all was totally thanks to our couchsurfing hosts in Wellington. According to our original vague plan we would have travelled from Thailand to Laos, from there to Vietnam and then on to Cambodia. When chatting with Ross & Terry in Wellington, they said Vietnam was nowhere near as interesting a travel destination as Myanmar where they had been a couple of years ago. As the country has only recently opened up to tourism, it is changing very rapidly so the sooner you can visit the better. We hadn’t thought of Myanmar as a destination at all but we got pretty excited after this conversation so we changed the plan – we’ll go to Vietnam and Laos on some other trip, now we’ll go from Thailand to Myanmar and then to Cambodia.

Ongelmana tämän matkanosan suunnittelussa oli ensinnäkin se, että meillä on tien päällä hyvin vähän aikaa tehdä nettitutkimusta ja toisekseen juuri se, miten nopeasti asiat muuttuvat Myanmarissa. Saimme käsiimme kolmisen vuotta vanhan Lonely Planet-kirjan, jonka mukaan Myanmarissa ei ole juuri ollenkaan pankkiautomaatteja, jotka toimivat ulkomaalaisilla korteilla eikä missään hyväksytä luottokortteja, joten turistien pitää tuoda mukanaan kaikki käteinen uusina, täydellisessä kunnossa olevina Amerikan dollareina. Tämä olisi vaatinut aika tarkkaa suunnittelua, että varmasti tuo tarpeeksi rahaa ja toisekseen on aina riskaabelia kantaa paljon käteistä mukanaan. Onneksi tämä on kuitenkin muuttunut parin viime vuoden aikana ihan täysin ja luimme netistä, että nykyään rahannosto ei ole mikään ongelma ja automaatteja on varsinkin suuremmissa kaupungeissa ja suosituissa turistikohteissa joka puolella (kirjaimellisesti kaikkialla, jopa monissa buddhalaisssa temppeleissä on useampikin automaatti). Totta on kuitenkin, että automaateissa on enemmän vikoja kuin muissa ”normaaleissa” maissa: Yangonin lentokentällä oli kolme automaattia, joista kaksi ei toiminut saapuessamme. Kolmannesta kuitenkin sai rahaa irti ja toisen kerran nostaessamme rahaa Mandalayssa ensimmäinen automaatti toimi. Paikallinen pankki tosin veloittaa 5000 kyatin (melkein 5 euroa) lisämaksun per nosto, joten jos Suomesta on tulossa ja voi nostaa maksutta euroja, kannattaa tuoda käteistä ja vaihtaa paikan päällä kyateiksi nostamisen sijaan. Meillehän tämä ei ollut vaihtoehto, ainoa mitä voi tehdä on nostaa aika paljon rahaa kerrallaan, ettei ainakaan tarvitse ravata joka päivä automaatille. Luottokortitkin näkyvät kelpaavan ainakin joissain hotelleissa ja kalliimmissa kaupoissa. 

Nuns of varying sizes at Shwedagan Pagoda

The trouble with planning this part of the trip was first of all us having very little time to do Internet research on the road and secondly the fact that things are changing very quickly in Myanmar. According to Lonely Planet guide to Myanmar from 2012 there are no ATM’s that work with foreign cards at all and credit cards are not accepted so you need to bring all the spending money in new, flawless US dollars. This would have required pretty strict budgeting to make sure we bring enough money, also it’s always risky to carry lots of cash with you. Luckily this has changed in the past couple of years and we read online that nowadays there are plenty of ATM’s especially in bigger cities and popular tourist destinations (they are literally everywhere, even in many Buddhist temples there are several ATM’s). However, it’s true that there are more problems with withdrawing money than in most countries – on our arrival at Yangon airport two out of their three ATM’s didn’t work. We got money out of the third one though and the second time we needed to get cash in Mandalay the first automate we tried worked. The local bank does charge 5000 kyat (almost 5 euro) surcharge per transaction so if you can bring euros with you to exchange, it’s a better option than withdrawing. Obviously for us that was not an option so all we could do to lessen the charges was to withdraw relatively big amounts at a time so that at least we don’t need to run to the ATM every day. It also seems credit cards are accepted in at least some hotels and more expensive shops.  

Nykyään pystyy myös varaamaan monia hotelleja, bussilippuja yms. netissä. Viisuminkin saattoi hoitaa kätevästi netissä täyttämällä yksinkertaisen hakemuksen ja maksamalla luottokortilla 50 USD – hyväksymiskirje kolahti sähköpostiin pari päivää myöhemmin. Me varasimme monet hotelliyöt etukäteen osittain siksi, että olimme kuitenkin vähän huolissamme tästä rahannostoasiasta ja halusimme maksaa majoituksen etukäteen netissä, ettei paikan päällä tarvitsisi niin paljon rahaa. Tämä osoittautui tarpeettomaksi ja varmaan paljon kalliimmaksi, kuin jos olisimme varanneet hotellit vasta paikan päällä. Olimme myös lukeneet, että matkailubuumin takia monesti hotellit ovat täynnä, mutta ainakaan tähän aikaan vuodesta (mikä ei ilmeisesti ole suosituin sesonki, koska on niin kuuma) ei ole mikään ongelma löytää majoitusta. Majoitus on noin ylipäänsä kalliimpaa kuin monissa muissa Kaakkois-Aasian maissa ja hinnat ovat monesti kaksin- tai kolminkertaistuneet parin viime vuoden aikana. Jostain ihan perushotellihuoneesta joutuu yleensä pulittamaan 35 - 40 euron pintaan per yö eikä laatu oikein vastaa hintaa. Varmaankin netistä buukattavat hotellit ovat tosin niitä kalliimpia, seuraavaksi kokeilemme halvempaa majataloa (noin 20 euroa per yö), katsotaan miten siellä käy. 

Nowadays you can book many hotels, bus tickets etc. online. It was also perfectly easy to get the visa online by filling out a simple form and paying 50 USD by credit card. We got the acceptance letter by email a couple of days later. We booked many hotel nights in advance online partly because we were a little worried about the withdrawing money issue so we opted for paying online in advance to avoid needing so much cash. I had also read that due to the tourism boom the hotels are often booked out and you might end up not finding anything. This turned out to be unnecessary and probably more expensive than if we had booked hotels as we went along. It appears that this time of the year is not the high season as it’s so hot so there is no problem finding accommodation. The accommodation is in general more expensive than in other South East Asian countries and the prices have doubled or trebled in the past couple of years – we are usually paying around 35 – 40 euro for pretty basic hotel rooms where the quality doesn’t really match the price. Probably the ones that are bookable online are among the more expensive ones though, next we are giving a go to a 20-euro-per-night guest house – we’ll see how that goes. 

Olin kuvitellut etukäteen, että Myanmarissa ei ehkä olisi niin hyvää matkailuinfrastruktuuria kuin muissa maissa, joissa matkailu on ollut elinkeino jo pitkään. Varauduin siihen, että meillä ehkä olisi vaikeuksia päästä paikasta toiseen, löytää bussilippuja ja muita sellaisia, mutta eihän se niin ollut ollenkaan. Sekä bussilippu (Yangonista Mandalayhin) että laivalippu (Mandalaysta Baganiin, suosittu turistireitti) oli helppo varata netistä, bussilipun sai sähköpostiin ja laivalippu toimitettiin hotelliin. Taksit tarjoavat palveluksiaan ihan liiankin kanssa ja on helppoa järjestää kuski koko päiväksi nähtävyyskatseluja varten. Taksimatkat eivät tosin ole mitenkään älyttömän halpoja, varsinkaan kun niillä pitää ajella koko ajan, joten se tekee kyllä loven budjettiin. Ruoka on suhteellisen halpaa – parilla kolmella eurolla saa mahan täyteen aasialaista ruokaa, länsimaalaista ruokaa on vähemmän tarjolla ja siihen pitää investoida ehkä viisi tai kuusi euroa. 

I had imagined beforehand that maybe Myanmar doesn’t have such a good tourism infrastructure as other countries that have been making a living from tourism for decades. I thought we might have trouble getting around, finding bus tickets and so on, but it’s absolutely not like that. We could book bus ticket (from Yangon to Mandalay) and boat ticket (from Mandalay to Bagan, a popular tourist trip) easily online, the bus ticket was delivered to my email and the boat ticket to our hotel in Mandalay. The taxi drivers are offering their services in overwhelming numbers and it’s very easy to hire a driver for a full day sightseeing. However it’s not dirt cheap to be whizzing around in the taxies, especially if you need to take them all the time, so it does make a significant dent in your budget. The food is relatively cheap – for a couple of euros you can fill your stomach with Asian food, Western food is more scarcely available and you need to fork out maybe five of six euros for that. 

Kerron nähtävyyksistä ja muista sellaisista tarkemmin kaupunkikohtaisissa posteissa, mutta yksi asia, jonka takia Myanmariin kannattaa tulla käymään, ovat paikalliset ihmiset. He eivät ole (vielä) turtuneet turisteihin ja useimmat heistä vaikuttavat aidosti ystävällisiltä ja kiinnostuneilta ulkomaalaisista. Joissain paikoissa näyttää siltä, etteivät he ole nähneet paljon länsimaalaisia, koska he tuijottavat meitä niin uteliaina ja hymyillen ystävällisesti, rohkeimmat saattavat huutaa ”hello!” ja sitten kikatetaan kaikki yhdessä, kun vastaamme tervehdykseen. He ovat myös hyvin kohteliaita – ikinä ei ole näin monta satunnaista tuntematonta ihmistä tullut sanomaan kohteliaisuuksia siitä miten kauniita me olemme, väittävät meidän näyttävän 10 vuotta todellista ikäämme nuoremmilta jne. En tiedä onko kyse siitä, että heidän silmissään länsimaiset piirteet todella ovat erikoisen kauniita, vai onko se vain heidän käsityksensä kohteliaasta käytöksestä. Parissakin paikassa englantia opiskelevat nuoret ovat tulleet kysymään, olisiko meillä muutama minuutti aikaa puhua heidän kanssaan, jotta he voivat harjoitella englantia. Me olimme heti vähän varuillamme, sillä monissa Aasian maissa tämä on tyypillinen huijaus: joku esittää olevansa opiskelija ja lähestyy turistia, sitten ehdottaa menoa johonkin kahvilaan tai ravintolaan, josta teen juonnin jälkeen katoaa jättäen turistin suhteettoman valtavan laskun maksajaksi. Myanmarissa moiset huijaukset eivät kuitenkaan ole tavallisia ja ihmiset ihan aidosti haluavat jutella ulkomaalaisten kanssa. Asiakaspalvelijat ovat myös hyvin ystävällisiä, vaikkeivät välttämättä kovin tehokkaita: kuten tyypillistä näissä maissa, ravintolassa saattaa olla vaikka 8 tarjoilijaa, jotka kaikki yhteensä eivät saa yhtä paljon aikaan kuin yksi tarjoilija Suomessa. Yleensä pärjäämme englannilla ihan hyvin, harvoin tulee tilanteita missä emme pystyisi kommunikoimaan. Joskus olen kyllä turvautunut elekieleen, kuten Mandalayssa kun yritimme selittää moottoripyörätaksikuskille haluavamme mennä nukketeatteriin eikä hän ymmärtänyt sanoja ”puppet” tai ”marionette” – tein sitten niin ilmeisen hyvän sätkynukkeimitaation, että hän räjähti nauruun ja vei meidät oikeaan paikkaan. 

I will tell more about the sights and all that in the city-specific posts, but one thing that makes Myanmar really worth a visit are the local people. They are not (yet) very used to tourists and most of them seem genuinely friendly and curious about foreigners. In some areas it seems they are really not used to seeing Westerners as we are the subject of many a curious stare and friendly smile. The bravest ones might shout “hello!” and then the whole group giggles together when we respond to the greeting. They are also very complimentary – I have never had this many random people compliment on my appearance. So many people say things like “you are very beautiful, very nice face” or something to that effect, they claim we look 10 years younger than our actual age and so on. I don’t know if they really find Western features particularly beautiful as they are not used to them or is this just their idea of being friendly and polite. In a few places we have been approached by language students asking if we had a couple of minutes to chat with them so that they can practise their English. We were a bit wary at first as this is a typical scam in many countries – somebody posing as a student approaches a tourist, suggesting going to a tea house or a restaurant and after the tea-drinking, the “student” disappears leaving the tourist to pay an unreasonably hefty bill. However in Myanmar this or other scams don’t seen rampant, people just genuinely want to talk to foreigners. Also the customer service staff is always very nice, although not necessarily very efficient – typically any small restaurant would have about eight waiters, all of whom together can’t really get as much done as one waiter would in some Western country. English is widely spoken at least to such level that we can communicate fairly well although at times I have resorted to body language. For instance in Mandalay, where we were trying to explain to the motorcycle taxi driver that we wanted to go to the puppet show and the driver didn’t seem to understand “puppet” or “marionette” – I did apparently such a great imitation of a puppet that he burst out laughing and took us to the right place.

Tätä kirjoittaessani jo noin puolet Myanmariin ajastamme on ohi – osittain kiireen, osittain heikkojen nettiyhteyksien takia olen pahasti myöhässä tämän blogin suhteen. Nykyään Myanmarissa melkein jokainen hotelli tarjoaa ilmaista wifi-yhteyttä, mutta suurimman osan aikaa se joko ei toimi ollenkaan, tai toimii ihan uskomattoman hitaasti. Mitään kuvien latailua ei voi edes kuvitella tekevänsä, kun sähköpostin avaamisessakin voi mennä parikymmentä minuuttia. Niinpä minulla on ainakin hyvä tekosyy olla postaamatta näitä päivityksiä, enkä sitten ole saanut niitä aikaiseksi edes kirjoittaa. Nyt yritän ottaa vahingon takaisin, kun hengailemme Baganin hotellihuoneessa molemmat vähän flunssaisina ja väsyneinä, tänään otetaan rennosti. 

As I’m writing this, already almost half of our time in Myanmar is over – partly due to lack of time, partly due to the spotty Internet connections I am running badly behind with this blog. Nowadays in Myanmar nearly all the hotels offer free wifi but more often than not it either does not work at all or the speed is equivalent to that of 1999. Uploading pictures is not even remotely possible when even opening your email might take 20 minutes. This gives me a good excuse not to post my entries and therefore I’m not even writing them. Now I try to catch up while we are hanging out in our hotel room in Bagan, both of us coming down with a cold and exhausted – today we will take it easy.