Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Saturday, March 14, 2015

Osa Kuusikymmentäkaksi – Part Sixty-Two: Chiang Mai




Thaimaan pohjoisosa jäi meiltä kokonaan tutkimatta viimeksi, kun meitä kiinnostivat enemmän rannat ja yöelämä. Korjaamme nyt tämän virheen matkaamalla Thaimaan kulttuuripääkaupunkiin Chiang Maihin. Päätimme tehdä tämän matkan yöjunalla monestakin syystä, ensinnäkin siinä säästää sekä aikaa että rahaa yhden yön verran majoituskulujen verran. Sitä paitsi olen aina pitänyt junalla  matkustamisesta, siinä on paljon enemmän tunnelmaa kuin bussissa ja pyrimme välttämään turhan monia lentoja maan sisällä. Lippua ei voi ostaa suoraan junayhtiön nettisivuilla, mutta 100 bahtin lisämaksulla per lippu asemalla sijaitseva matkatoimisto voi ostaa liput (liput) ja ne pitää vain hakea heidän toimistostaan vähintään tunti ennen junan lähtöä. Järkeilimme, että kannattaa todellakin maksaa tämä 3 euron lisämaksu suosiolla siitä ilosta, ettei tarvinnut mennä etukäteen asemalle ostamaan lippuja – saman verran olisi jo maksanut taksi- tai junakyyti asemalle.


 
The last time we were in Thailand we left the northern part out completely as we were more into beaches and parties. We fix this now by travelling to the cultural capital of Thailand, Chiang Mai. We decided to get there by night train for several reasons; first of all you save both time and money as one night’s accommodation costs are included. Besides I have always liked travelling by train, it’s a lot more comfortable and atmospheric way to travel than by bus. Also we prefer to avoid taking too many flights when not necessary. You can’t buy the train tickets on the website directly but for 100 baht extra cost a travel agency that is located on the station will buy the tickets for you and you just need to collect them minimum one hour before the departure (how to buy tickets). We figured it’s well worth the cost of around 3 euros so that we didn’t need to go to the station beforehand to buy the tickets – just the taxi or the train to the station would have cost that much. 


Train before the beds were made

Hua Lamphongin rautatieasema on iso ja kiireinen paikka. Istuimia odotustilassa on rajoitetusti, mutta monet junanodottajat näkyivät istuvan keskellä lattiaa ja mekin liityimme seuraan. Olimme tapojemme mukaisesti hyvin etuajassa, joten ehdimme siinä himmailla pitkät tovit ennen junanlähtöä. Jossain vaiheessa huomasin, että lukuisat vartijat asettuivat seisomaan riviin ja luulin heidän poseeraavan kuvaa varten, kun yhtäkkiä ilmoille kajahti musiikkia – oletettavasti kansallishymni tai jotain vastaavaa, sillä kaikki hyökkäsivät seisomaan, mekin muiden mukana. Siinä sitten seisottiin, me ja muut turistit vähän hämmentyneinä, kunnen musiikki loppui ja istahdimme taas alas. Juna saapui asemalle pitkälti ennen lähtöaikaa, joten pääsimme asettumaan aloillemme. Meillä ei ollut omaa hyttiä, vaan koko vaunu oli avoin venäläisten platskartya-junien tyylisesti. Alakerrassa olevat kaksi istuinta muuntuivat sängyksi junapalvelijan pedatessa pedit ja yläkertaan aukesi toinen pienikokoinen sänky. Sinne ei pitkää tai kovin leveää länsimaalaista helposti mahtuisi, minun ja Ginan kokoinen henkilö juuri ja juuri mahtuu. Tämä oli kätevä systeemi, koska matkan alussa saatoimme istua mukavasti istuimilla ja junapalvelija tuli myöhemmin avaamaan sängyt. Nopeista, rutiininomaisista liikkeistä näki, että on niitä sänkyjä ennenkin laitettu – siinä ei monta minuuttia mennyt, ennen kuin kaikki oli valmista. Patjat olivat ihan mukavia, mutta peiton sijaan meille annettiin vain kevyet viltit ja junan ilmastointi oli turhan voimakas, joten kannattaa ottaa pitkähihaista mukaan koska siellä oli oikeasti aika kylmä. Nukun junassa yleensä aika hyvin, mutta tämä oli ehkä pomppuisin junamatka, jonka olin ikinä kokenut – yleensähän juna tuksuttaa melko tasaisesti menemään, mutta tällä kertaa meno oli vähän rajumpaa. Aamulla valuimme ravintolavaunuun aamiaiselle, joka oli juna-aterialle tyypillisesti ylihinnoiteltu ja laadultaan korkeintaan kelvollinen. Oli kuitenkin mukava katsella ikkunasta ohivilisevien pikkukylien elämää aamuvarhaisella. Kaiken kaikkiaan yöjuna oli mukava kokemus, mutta olen parempiakin kokenut. 
 
Hua Lamphong
The train station of Hua Lamphong is a big, busy place. There is a limited number of seats available but lots of passengers opted for sitting in the middle of the floor so we joined them. As usual, we were way early so we had plenty of time to hang out before getting into the train. At some point I noticed that four security guards aligned themselves in a row, I assumed they were posing for a picture for somebody but then music blared out – probably the National hymn or something to that effect since everybody scrambled up to their feet immediately, we followed suit. There we stood, we and the other tourists a little confused, until the music stopped and everybody sat back down. The train arrived at the station well before the departure time so we had time to settle in and get a box of spring rolls for dinner. There are no cabins but the sleeper carriage is open-plan, much like the Russian platskartya. The two seats formed into a lower bunk and the upstairs bit opened into an upper bunk. This is a handy system as in the beginning of the journey we could sit comfortably on the seats and the train attendant came to make the beds after a while of travelling. Of his measured, quick movements you could see that he has done this a few times before – it didn’t take many minutes per bed before everything was ready. The upper bunk was somewhat smaller – just about enough for a person of mine or Gina’s size but a tall or heavy person would struggle fitting there. The mattresses were comfortable enough but you only get a light blanket to sleep with and as is typical in hot countries, they tend to over-do it with the air conditioning. As a result it’s pretty cold in the night time, I recommend bringing a jersey or a blanket of your own. I usually sleep pretty well on trains but this was probably the bumpiest train ride I have ever lived through – usually train runs rather smoothly but this time it was a bit rougher. In the morning we visited the restaurant car for a breakfast that was typical of train food; overpriced but passable. However it was nice to watch the life of the little villages along the way in the early morning. All in all the night train was a nice experience but it was not the most comfortable train ride ever. 


Chiang Mai on maan pohjoisosan suosituimpia turistikohteita ja sieltä löytyykin tarjontaa joka lähtöön. Jo pelkästään buddhalaisia temppeleitä on kaupungin alueella kolmisensataa, me teimme parhaamme mutta emme onnistuneet käymään kuin ehkä 12 temppelissä. Näistä suurin osa oli melkeinpä vieri vieressä vanhan kaupungin alueella, jossa tallustelimme temppelistä toiseen helteessä, pysähtyen aina välillä hedelmäsmoothielle tai kahville (tällä alueella kasvava kahvi maistuu ihan erilaiselta kuin Etelä-Amerikan kahvit!). Se oli raskasta menoa, mutta jonkunhan se on tehtävä. Jotkut temppelit olivat enemmän, toiset vähemmän vaikuttavia, mutta joka tapauksessa oli mielenkiintoista nähdä niin monta erilaista temppeliä ja luostaria. Oli myös hauskaa nähdä, miten munkit olivat kokoontuneet pienen tv:n eteen katsomaan thai-nyrkkeilyä – oli sunnuntai-iltapäivä ja tarkalleen viikko sitten olimme olleet siellä Channel 7:n stadionilla katsomassa matsia. Näköjään munkkeja kiinnostavat siis jotkut maalliset ilotkin kuten penkkiurheilu. Viimeisenä päivänä kävimme myös Doi Suthepin temppelissä, joka sijaitsee lähellä vuoren huippua kaupungin yläpuolella. Matkasimme sinne paikallisella jaetulla taksilla, joka on tavallaan lava-auto, jonka lavalla on pari penkkiä. Jos meitä olisi ollut yhteensä 8 henkeä, edestakainen matka olisi maksanut 100 bahtia per hlö, mutta kun meitä oli vain viisi piti pulittaa kokonaiset 120 bahtia per henki. Ihan ok, ettei tarvinnut odottaa enempää. Matka oli seikkailu sinänsä – tie oli aika jyrkkä ja mutkainen ja kuski ajoi niin, että unohdin jo millä kaistalla meidän olisi kuulunut olla, kun kaista vaihtui koko ajan. Selvisimme perille ja takaisinkin vielä hengissä. Tämä temppeli oli iso ja hieno näky, siellä vietti kevyesti tunnin kierrellessä ja kuvia ottaessa eri puolilla. Normaalisti vuoren huipulta olisi myös hyvät näköalat kaupungin yli, mutta nyt savun takia ei sieltä nähnyt juuri mitään. 



Chiang Mai is the most popular tourist destination in the north and there is a lot of tourism infrastructure as well as things to do and see. Starting with the Buddhist temples, of which you can find more than 300 hundred in the area. We put in a good effort and visited maybe about 12 of them. Many of them are nearly side by side in the old town, where we spent a sweaty afternoon walking from one temple to another, stopping every once in a while for a fruit shake or coffee (I love the coffee growing in the area, it has a very distinctive flavour!). It was tough going, but somebody’s gotta do it. Some of the temples were more and others less impressive, in any case it was really interesting to see so many different temples and monasteries. It was also curious to see a bunch of monks gathered in front of a TV watching Thai boxing – it was a Sunday afternoon and exactly a week ago we had been there at the Channel 7 stadium watching a match. Apparently the monks still have interest for some earthly things. We also made the trip to Doi Suthep Temple near the top of the mountain overlooking the town. We took a local shared taxi, a pick-up with benches in the back. Had there been minimum of 8 people, the price would have been only 100 baht per person for return, but we were only five we had to fork out 120 baht per person. Better that than waiting around for more people in the heat, though. The trip there was an adventure in itself – the road was pretty steep and windy and the way the guy was driving, I eventually forgot which lane we were supposed to be as he kept changing them with such frequency. We made it there and back alive though so it was all good. The temple was huge and there was a lot to see, we spent easily an hour looking around the temple area taking pictures. Normally you would also have nice views over the city from here, but due to heavy smoke you could see virtually nothing of the view.  
Doi Suthep

Doi Suthep Temple stairs



Kulttuuria koimme muussakin muodossa kuin temppeleissa. Jostain syystä thai-keittokurssit ovat erikoisen suosittuja täällä ja olimme päättäneet jo etukäteen tehdä koko päivän keittokurssin täällä ollessamme. Erilaisia kouluja oli ainakin kymmenen ja kaikki näyttivät tarjoavan lähestulkoon samaa settiä täsmälleen samaan hintaan. Päädyttiin sitten Asia Scenic-kouluun lähinnä sen takia, että he olivat lisänneet esitteeseensä paljon tietoa koulun perustajasta ja hän vaikutti sympaattiselta leidilta. Lähetimme heille sähköpostia pyytäen kurssia seuraavalle päivälle, vastaus tuli samantien ja he lupasivat hakea meidät hotellilta aamulla. Helppoa kuin heinänteko. Noutaja tuli luvatusti ja menimme vanhan kaupungin alueella sijaitsevaan kouluun, jossa meitä koko päivän kurssilaisia oli noin kymmenen. Oppilaiden kirjo oli sitä tavallista: saksalaisia, amerikkalaisia, hollantilaisia sekä australialaisia. Opettajamme, sympaattinen hauska nainen, esitteli itsensä ja mitä tulemme tekemään päivän ajan ja kaikkien piti valita omat ruokalajinsa päivälle – laittaisimme yhteensä 7 ruokalajia ja jokaisessa kategoriassa oli 3 – 4 ruokaa mistä valita. Mausteiden määrän voi myös itse valita – me tykkäämme tulisesta ruoasta, joten chiliä laitettiin aika reilusti, mutta kaiken olisi voinut tehdä myös mietona versiona. Opettajamme mukaan ”more spicy, more sexy!” Kuten olin jo etukäteen lukenut, kasvisruokavalio ei ollut mikään ongelma koska koko menu saatettiin tehdä kasvisversiona. Heillä oli myös koulun alueella oma pieni yrttitarha, jota meille myös esiteltiin. Sitten käytiin paikallisilla markkinoilla ostamassa tarpeelliset ruoka-aineet ja opettaja esitteli meille eri tyyppisiä riisejä, nuudeleita jne. Kokkaaminen oli helppoa ja hauskaa ja koko homma oli todella hyvin organisoitu – kaikki ainekset oli valmisteltu ja heti kun saimme yhden ruokalajin tehtyä, kaikki tiskit katosivat maagisesti ja saatoimme siirtyä suoraan seuraavaan ruokaan. Olisipa se niin helppoa omassakin keittiössä... Olimme todella vaikuttuneita siitä, miten hyvänmakuisia ja aidonoloisia ruokia saimme tehtyä opettajan avustuksella, ihan kuin ravintolassa! Saapa nähdä, miten käy kun yritämme noudattaa näitä neuvoja sitten omin päin kotona ilman open neuvoja ja tiskikeijuja. Ainoa ongelma oli, että ruokaa oli ihan liikaa – ei yhtäkään lajia jaksanut syödä kokonaan ja jouduin jättämään kevätrullat kokonaan väliin. Tykkäsimme ihan älyttömästi, se oli tosi mukava kokemus ja odotamme innolla, että pääsemme kokkaamaan kotona (missä ”koti” sitten ikinä tuleekaan olemaan).
Spring Rolls and Spicy Papaya salad

For whatever reason, one very popular thing to do here is Thai cooking course and we had already decided beforehand to do a full-day course while in Chiang Mai. There are at least a dozen different schools, all appearing to offer pretty much the same thing for exactly the same price. We chose Asia Scenic school mainly as they had included some personal information on the founder of the school in their brochure and she seemed like a sympathetic lady. We sent them an email asking to join the course the following day, receiving a positive response almost right away. They came to pick us up from the hotel as promised and took us to the school in the old town where we met the other students, there were altogether about ten of us. The variety of nationalities was the usual, Germans, Dutch, Americans and Australians plus us. Our teacher, a really sweet funny lady, introduced herself and presented what we are going to do today. We all needed to choose our menus – there were seven dishes to prepare and you could choose from 3 – 4 dishes in each category. As I had read before, being a vegetarian was no problem at all since the whole menu could be made vegetarian with a few simple substitutions. There was a small organic herb garden in the school area and we were shown different herbs used in the foods. Then we headed to the local market to buy ingredients for the day and our teacher showed us different types of rice and noodles and so on. The cooking bit was easy and fun with everything very well organized – all the food items were prepared for us, as soon as one dish was cooked all the dirty dishes magically disappeared and we could just move onto the next food. I wish it was this easy in my own kitchen! We were really impressed with the food we managed to cook under the supervision of the teacher – really flavoursome, beautiful, just like in a restaurant! It will be interesting to see how we manage back home without supervision and dish-doing fairies. The only problem was that there was way too much food – we could hardly finish any of the dishes and I had to forego the spring rolls altogether. We really enjoyed the course, it was so much fun and we are really looking forward to trying this back home (wherever “home” is going to be). 


Kävimme myös patikoimassa vuorilla pienessä ryhmässä. Päädyimme ”off the beaten track”-reissulle (1000 bahtia per hlö), joka menee syvemmälle luontoon kuin suosituimmat turistiretket ja siihen kuului noin 5 tunnin patikointi vuorilla. Ensin ajomatka edellä kuvaillussa lava-autossa kesti pitkälti yli tunnin heikkokuntoisia vuoristoteitä pitkin. Emme olleet kuitenkaan niin korkealla, että helle olisi hellittänyt – lämpötila huiteli 38 asteen tienoilla ja patikointi oli aika rankkaa menoa. Maisemat olivat kyllä kauniit, vaikka tähän aikaan vuodesta riisipeltojen kulottamisen takia siellä oli niin savuista, että näkyvyys oli vähän heikentynyt, samoin kuin ilmanlaatu noin hengittämisen kannalta. Oppaan neuvon mukaan olimme ostaneet naamarit apteekista ja se tuntui aina välillä auttavan (ja välillä se tuntui tekevän hengittämisestä vielä hankalampaa). Toivoin näkeväni enemmän eläimiä, mutta siellä ei kai juurikaan elä luonnonvaraisia eläimiä (kysyessäni oppaalta hän esitti apinaa ja sanoi ”ainoa apina täällä olen minä!”). Puolivillejä koiria siellä juoksenteli ympäriinsä, jotkut niistä seurasivat meitä melkein koko matkan ajan. Kävimme myös pikkuriikkisessä vuoristokylässä, jossa ladyboy möi kylmiä juomia lounaan kanssa nautittavaksi. Helteen keskellä retken huippukohta oli vesiputouksessa uiminen ihanan viileässä vedessä – sen jälkeen oli ainakin viisi minuuttia viilentynyt olo. Ohjelmassa oli myös käynti lepakkoluolassa (heh heh), jonne mentiin oppaan pienen taskulampun valossa. Se valo ei tietenkään riittänyt jonon ensimmäistä henkilöä pitemmälle, joten siinä kompuroitiin koko lailla pimeässä kuunnellen lepakoiden kimitystä. Kaikenlaisista kokemuksista sitä saakin matkaillessa nauttia. Se oli pitkä ja hikinen päivä, mutta tiesipä taas jotain tehneensä. Illalla hemmottelimme itseämme tunnin jalkahieronnalla, joka tietenkin taas ajoittain sattui niin maan mahdottomasti, mutta jälkeenpäin tuntui tosi hyvältä. 



We also did some trekking in the mountains in a small group. We ended up doing a “off the beaten track” trip (1000 baht per person) that goes deeper into the mountain area than the most popular tourist trips and included about 5 hours of hiking. First there was the well over an hour’s drive in one of those pick-up trucks with benches along windy bumpy mountain roads. However we didn’t get to such altitude that it would have provided any respite from the heat – it was still around 38 degrees and hiking was hard work. The scenery was beautiful, but at this time of the year people are burning off the rice fields (apparently to improve crops for the following year) and the smoke was so heavy that visibility was not great, neither was the air quality for breathing. As advised by our guide, we had bought masks and at times it seemed to help but at other times it seemed to make breathing even harder. I had hoped to see more animals along the hike but it doesn’t look like there’s a lot of wildlife in the area (I asked the guide about it, he did a monkey impression and said “the only monkey here is me!”). Semi-wild dogs were running around everywhere though and some of them were following us the whole way. We also visited a tiny little mountain village where a ladyboy was selling cold drinks to go with our lunch. Due to the heat, the highlight of the trip was swimming in a waterfall in a lovely cool water – afterwards I felt fresh for at least five minutes. Part of the programme was also a visit to a bat cave where we walked along with a tiny flashlight of the guide. Obviously that light was only enough for the first person in line, others had to scramble along in the total darkness listening to the bats squeaking above us. The experiences you get while travelling… It was a really long and sweaty day but in the end it was all worth it. In the evening we treated ourselves to a one-hour foot massage which, as usual, hurt like hell but afterwards it felt really good.  
 
The Golden Triangle

The White Temple

Kun näin pohjoisessa oltiin, halusimme käydä myös pahamaineisen Kultaisen Kolmion alueella, tarkoittaen Thaimaan, Burman ja Laosin raja-aluetta, jossa aikoinaan tuotettiin paljon oopiumia. Varasimme hotellin kautta kokopäiväretken (1300 bahtia per hlo), jossa käytiin Chiang Rain (kaupunki noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä melkein-kaimastaan Chiang Maista) valkoisessa temppelissä, Burman rajalla, veneretkellä Mekongia pitkin Laosin puolella olevalla saarella sekä pienessä heimokylässä. Edessä oli pitkä päivä, sillä pelkästään ajomatkat olivat yhteensä jotain 4 -5 tunnin luokkaa. Ensimmäinen pysäkki, valkoinen temppeli, oli aika häkellyttävä näky. Kuten olimme lukeneet etukäteen, se on useimmista temppeleistä poiketen moderni, rakennettu 90-luvulla ja sen suunnitellutta taiteilijaa kutsutaan Thaimaan Gaudiksi. Ymmärrän kyllä, miksi, on se sen verran sekopäisen näköinen rakennus. Häkellyttävän monimutkainen, täynnä valoa heijastavia pieniä peilejä ja varsinkin sisätiloissa (missä ei saanut ottaa kuvia), todella hämmentäviä maalauksia. Niissä käsittääkseni kuvataan buddhalaista ajatusmaailmaa populaarikulttuurin hahmojen kautta, joten sieltä löytyy Elvis Presleyta, Freddie Krugeria, teini-ikäisiä mutanttininjakilpikonnia ja ties mitä. Hyvin mielenkiintoinen paikka. Seuraava pysäkki oli pieni heimokylä, jossa asuu Karen-heimo. He ovat pakolaisia Myanmarista ja heidän erikoispiirteensä on ”kirahvikaulaiset naiset”. Perinteen mukaan tytöt alkavat käyttää metallirenkaita kaulallaan 5-vuotiaasta asti, näitä renkaita lisätään vuosittain, joidenkin tapauksessa koko loppuelämän ajan. Renkaiden takia solisluut painuvat alas ja kaula vaikuttaa pitemmältä. Joidenkin mukaan tämä tehdään vain esteettisistä syistä, koska he pitävät pitkää kaulaa kauniimpana, mutta joidenkin teorioiden mukaan renkaiden olisi kuulunut suojella naisia tiikerin puremilta joko kirjaimellisesti tai symbolisesti. Nyt ei ole enää tiikereitä, mutta edelleen on ihmeellisen pitkäkaulaisia naisia. Panee miettimään perinteiden tärkeyttä, sillä tämä vaikuttaa enemmänkin ihmisrääkkäykseltä. En toki tiedä, aiheuttaako tämä naisille mitään jatkuvaa kipua, mutta kovin epämukavalta se ainakin näyttää. Tosin nyt tämä perinne tarjoaa heille mahdollisuuden ansaita enemmän rahaa, sillä turistit tulevat ihmettelemään heitä ja ostavat samalla matkamuistoja – tuntui toisaalta vähän pahalta mennä katsomaan heitä kuin he olisivat jotain eläimiä eläintarhassa, mutta uteliaisuus voitti. Voihan sitä ajatella niinkin, että he ovat ylpeitä perinteistään ja esittelevät itseään mielellään turisteille. Kylävisiitin jälkeen syötiin siedettävä buffet-lounas ja ajettiin Thaimaan pohjoisimpaan kohtaan Myanmarin rajalle, jossa ei sinänsä ollut mitään muuta ohjelmaa kuin matkamuistojen ostoa markkinoilla. Veneretki Mekong-joella oli ihan jännä, sillä kävimme myös Laosin puolella. Tätä visiittiä ei tosin lasketa virallisesti maassa käymiseksi, passit piti jättää Thaimaan puolelle. Sen käynnin perusteella voisi sanoa, että Laos on ihan niinkuin Thaimaa, paitsi että matkamuistoissa lukee Thailandin sijaan Laos. Vitsi vitsinä, mutta tässä visiitissä oli siis kyse ihan vain ja pelkästään matkamuistojen ostamisesta markkinoilla, mitään muuta siellä ei päässyt näkemään. Olihan siellä tervetuliaisjuomaksi tarjolla viskejä, joiden pulloissa oli joko gekko, käärme, tiikerin penis tai gingseng-yrtti – me valitsimme rohkeasti gingseng-yrtin. Veneretken jälkeen oli edessä pitkä, yli 4 tunnin ajomatka takaisin Chiang Maihin. Mielenkiintoinen, vaikkakin hyvin perusturistiretki.
 
Long neck girl

Detail of White Temple

Since we were in the Northern part of Thailand, we also wanted to visit the notorious Golden Triangle area that refers to the border area of Thailand, Myanmar and Laos that used to be a main producer of opium. We booked a full-day tour through our hotel (1300 baht per person) that included a visit to the White Temple in Chiang Rai (a town about 1,5 hours’ drive from its nearly-namesake), the border of Myanmar, a boat trip along Mekong to an island on Laos’ side of the border as well as a small tribal village of Karen people. It was going to be a long day since the driving alone would be around 4 – 5 hours one way. The first stop, the White Temple, was a pretty overwhelming sight. As we had read beforehand, unlike most temples we have seen, this one is a modern one, built only recently by an artist that is called Gaudi of Thailand. I can see why, it’s such an insane building. Confusingly intricate, full of light-reflecting mirrors and bizarre paintings inside the temple where you couldn’t take pictures. As I understand, the paintings are meant to depict the Buddhist way of living through characters of popular culture so you can see pictures of Elvis Presley, Freddie Kruger, teenage mutant ninja turtles, my little ponies and Lord knows what. A really fascinating place. The next stop was the tribal village of Karen people, who are refugees from Myanmar. Their special feature is the “long-neck” women – according to their tradition girls start using metallic rings on their neck from the age of five onwards and each year more rings are added, some people keep adding more rings until they die. Due to the weight of the rings their collar bone is pressed down, creating the impression of an elongated neck. Some sources say they do this for purely esthetical reasons as they consider long neck more beautiful, but according to other theories the rings were meant to protect them from tiger bites either literally or symbolically. Now there are no longer tigers around but you still have women with incredibly long-looking necks. It really makes you think about the value of tradition, as this seems like human torture. Obviously we have no way of knowing if it causes pain to these women but it sure looks uncomfortable. On the other hand now this tradition offers them a way of earning a living as the tourists come to see them and buy souvenirs. In a way it felt bad to go look at them like they were animals in a zoo but on the other hand you can think of it so that they are proud of their heritage and they welcome the tourists to see them. After the village visit we had a passable buffet lunch and drove to the northernmost bit of Thailand to the Myanmar border where the programme consisted of shopping for souvenirs. The boat trip along Mekong was interesting as it included a visit on Laos’ side of the border. This doesn’t really count as visiting the country though, we even had to leave our passports at the immigration office on the Thai side. On basis on this visit I would have to say Laos is exactly like Thailand, except that in the souvenirs it says Laos instead of Thailand. Only joking, but this little visit was only about shopping for souvenirs, there was nothing else to see or do on this stop. For a welcome drink you could have a shot of whiskey with either a gekko, a snake, a tiger's penis or gingseng in the bottle - we bravely chose the gingseng version. After the boat trip we faced the long 4-hour journey back to Chiang Mai. This trip was interesting even though it was very touristy. 


Miellyttävät viisi päivää Chiang Maissa, tykkäsimme todella paljon. Hyppäsimme yöjunaan takaisin Bangkokiin, jossa harhailimme muutaman tunnin tappaen aikaa, kunnes oli aika lentää seuraavaan kohteeseemme Myanmariin.

That was a good few days in Chiang Mai. we really enjoyed it. We hopped back on the night train to Bangkok (this time better prepared with warmer clothing), spent a few hours wondering around Bangkok before it was time for our flight to Myanmar.

No comments:

Post a Comment