Ateenan Tunnelmia Osa 4: Sounion niemi - Greetings from Athens Part 4: Cape Sounion
Myönnetään, tällä kertaa otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä lähdimme itse asiassa pois kaupungin vilinästä Sofian suosituksen takia. Hän sanoi, että hänen lempipaikkansa Ateenan lähettyvillä oli Sounion niemi, jolla sijaitsi - yllätys yllätys - antiikin ajan monumentti (no niitä ei ollakaan vielä nähty!) Poseidonin temppeli. Jo itse temppeli on kuulemma ihan mahtava näky, mutta sitä parantaa vielä ympäröivät uskomattomat maisemat. Se on noin 70km:n päässä Ateenasta ja sinne pääsee helposti julkisilla (bussi maksoi 7€ suuntaansa). Jos ryhmämatkat kiehtoo, niitäkin on toki tarjolla, mutta mehän tunnetusti tykätään kulkea enemmänkin omia polkujamme.
To be honest, this time the heading is a little misleading as we actually headed out of the city due to a recommendation from Sofia. She said that her favourite place around Athens was Cape Sounion where you could find - surprise surprise!- an ancient monument (sure, we haven't seen any of those yet!) Temple of Poseidon. The temple itself is meant to be an amazing sight but the surrounding landscape is making it even more awe-inspiring. Cape Sounion is about 70km from Athens and you can make your way easily by bus for 7€ one way. If you like a group tour, they are obviously available as well but as usual, we like to do it our way.
Niinpä lähdimme sunnuntaiaamuna ei-kovin-varhain liikkeelle klo 10:30 bussilla (niitä menee vain parin tunnin välein, joten kannattaisi ajoittaa bussille meno paremmin kuin me teimme - no, olipa aikaa käydä hakemassa erittäin halvat piirakat lounasevääksi). Matkan piti olla "näköalareitti", mutta ensimmäisen tunnin ajan ei kyllä näkynyt muuta kuin älytöntä ruuhkaa. Lopulta rannikolle päästyämme maisemat olivat kyllä hienot, mutta matka kesti yllättävää kyllä melkeinpä kaksi tuntia bussin kierrellessä sinänsä ihan viehättäviä pikkukyliä.
Off we went, not-so-very-early on Sunday morning to catch the 10:30am bus (there is only a bus every two hours so it is a good idea to time your departure better than we did - oh well, at least we had time to grab very cheap cheese pies for picnic lunch). The route was supposed to be "scenic" but for the first hour or so pretty much all we saw was hellish traffic. When we finally made it to the coast, the views did improve greatly but the journey took surprisingly long - close to two hours with the bus going around the decidedly charming little villages.
Päästyämme perille kävi ilmi, että olisi kerrankin pitänyt varautua paremmin. Sanon "kerrankin", sillä yleensähän me olemme hyvin organisoituja ja järjestelmällisiä matkaajia, jotka suunnittelevat ja ottavat asioista selvää etukäteen. Tällä kertaa lähdettiin tälle reissulle ihan spontaanisti ja hetihän se kostautui. Saimme nimittäin lipputiskillä selville, että seuraavana päivänä maanantaina (18.4) olisi ollut ilmainen sisäänpääsy, koska Kansainvälinen Muistomerkkipäivä tai jotain vastaavaa. Olisimme toki ihan hyvin voineet matkata tänne maanantaina ja säästää täten €8/hlö, mutta eihän sille enää mitään voinut. Ei siinä auttanut kuin pulittaa kiltisti pääsymaksu ja totta puhuen, kyllähän se oli helposti hintansa arvoinen paikka. Annan kuvien taas puhua puolestani.
Once we got there, it turned out that for once we should have been more prepared. I say "for once" as we are usually very organized and well-prepared travellers who do their research and plan accordingly. Now for a change we took a more relaxed spontaneous approach and that didn't work out perfectly. We found out at the ticket desk that the entry would have been free the following day 18.4 due to the International Monument Day or something to that effect. Had we known that, obviously we could have postponed the visit for one day but now it was too late and we had to cough up the 8€ per person for the entry. Well, to be fair the place was well worth that money so we didn't let that bother us too much. I will let the pictures speak for themselves again.
Kuten mainittua, bussi meni kahden tunnin välein, joten sinne kerran päästyämme piti päättää, haluammeko olla siellä kaksi tuntia vai neljä tuntia. Koska meillä oli piirakat ja iso vesipullo hengenpitiminä, meillä ei ollut mihinkään kiire ja päätimme nauttia tästä kauniista paikasta oikein kunnolla. Vietimme aikaa ihaillen vaikuttavaa temppeliä ja ottaen kuvia myös linnuista (Gina innostui kovasti peltopyyparista, jotka näyttivän poseeraavan hänelle oikein tahallaan). Sen jälkeen kiipesimme jyrkännettä alas kallioiselle rannalle, jossa vietimme mukavat pari tuntia rentoutuen ihan kahden kesken, ottaen aurinkoa ja yritinpä siellä vähän meditoidakin keskellä luonnon rauhaa. Ilma oli aivan ihana, suorastaan turhan kuuma jossain vaiheessa ja löysimme pienen luolan, jossa saattoi piilotella armottomalta auringolta. Oli todella ihanaa nautiskella ja chillailla vaihteeksi monen päivän tehokkaan turistisuorittamisen jälkeen.
As the bus only went every two hours, once we got there we had to decide whether we want to stay 2 hours or 4 hours. As we had our pies for lunch along with a big bottle of water to sustain us, we were in no hurry to get back into the city and we decided to enjoy this gorgeous place. After spending a while admiring the impressive temple (and birds! Gina got very excited over the pair of partridges that seemed to be posing for us on purpose) we climbed down the cliff to the rocky beach where we spent a lovely couple of hours sunbathing and relaxing, just the two of us. I even tried to meditate for a while in the middle of the peaceful nature. The weather was amazing, at times it felt even too hot and luckily we found a little cave where to escape the relentless sun when it got too much. It was really lovely to enjoy some chilling time after the intensive programme we had had during the holiday.
Bussimatka takaisin kesti ihan yhtä kauan. Tulomatkalla oli jäänyt huomaamatta pakolaisleiri, joka sijaitsi vanhalla lentokentällä (joka oli ilmeisesti käytössä 2004 Olympialaisten aikaan). Leirin ohi ajaessamme näimme ainoan surullisen muistutuksen pakolaistilanteesta, sillä muuten Ateenassa emme nähneet mitään kriisiin liittyvää. Kentän ulkopuolella oli sadoittain telttoja, pyykkejä kuivumassa, lapsia juoksentelemassa leikeissään ja niin naisia kuin miehiäkin kulkien ryhmissä kantaen raskaannäköisiä kantamuksia. Kyllähän se hiljensi, kun tähän asti vastaavia näkyjä olen nähnyt vain telkkarista tai lehtien sivuilta.
The bus journey back took just as long. On the way there we had not noticed the refugee camp which was on the old disused airport (apparently the airport had been used only for the 2004 Olympics). When driving past the camp we saw the only sad reminder of the refugee crisis as we had not seen anything about the situation in Athens. Outside the airport there were hundreds of tents, washing spread out to dry, children running around playing and both men and women carrying heavy-looking bags. Before this I had never really seen such a sight other than on TV or pictures on magazines and it was pretty shocking.
Takaisin Ateenaan päästyämme löysimme jälleen kerran halvan gyros-paikan Sofian kulmilta (huomasi kyllä, että olimme turistialueen ulkopuolella, kun englanti piti vaihtaa elekieleen ja kuvien osoitteluun) ja haimme illan ratoksi muutaman myyttisen oluen (eli siis Mythos-olutta). Siinähän se ilta taas vierähti Sofian kanssa jutellessa ja uni maittoi pitkän päivän jälkeen.
Once back in Athens we found yet another cheap gyros place for dinner in Sofia's neighbourhood (you could tell we were off the tourist areas as for the first time we had to swap English to body language and pointing at pictures) and got a few mythical beers (that's Mythos beer) for the evening. We had a nice evening chatting with Sofia and we enjoyed a well-deserved rest after a long day.
To be honest, this time the heading is a little misleading as we actually headed out of the city due to a recommendation from Sofia. She said that her favourite place around Athens was Cape Sounion where you could find - surprise surprise!- an ancient monument (sure, we haven't seen any of those yet!) Temple of Poseidon. The temple itself is meant to be an amazing sight but the surrounding landscape is making it even more awe-inspiring. Cape Sounion is about 70km from Athens and you can make your way easily by bus for 7€ one way. If you like a group tour, they are obviously available as well but as usual, we like to do it our way.
 |
| At the edge of the world... |
Niinpä lähdimme sunnuntaiaamuna ei-kovin-varhain liikkeelle klo 10:30 bussilla (niitä menee vain parin tunnin välein, joten kannattaisi ajoittaa bussille meno paremmin kuin me teimme - no, olipa aikaa käydä hakemassa erittäin halvat piirakat lounasevääksi). Matkan piti olla "näköalareitti", mutta ensimmäisen tunnin ajan ei kyllä näkynyt muuta kuin älytöntä ruuhkaa. Lopulta rannikolle päästyämme maisemat olivat kyllä hienot, mutta matka kesti yllättävää kyllä melkeinpä kaksi tuntia bussin kierrellessä sinänsä ihan viehättäviä pikkukyliä.
Off we went, not-so-very-early on Sunday morning to catch the 10:30am bus (there is only a bus every two hours so it is a good idea to time your departure better than we did - oh well, at least we had time to grab very cheap cheese pies for picnic lunch). The route was supposed to be "scenic" but for the first hour or so pretty much all we saw was hellish traffic. When we finally made it to the coast, the views did improve greatly but the journey took surprisingly long - close to two hours with the bus going around the decidedly charming little villages.
 |
| Temple of Poseidon |
Päästyämme perille kävi ilmi, että olisi kerrankin pitänyt varautua paremmin. Sanon "kerrankin", sillä yleensähän me olemme hyvin organisoituja ja järjestelmällisiä matkaajia, jotka suunnittelevat ja ottavat asioista selvää etukäteen. Tällä kertaa lähdettiin tälle reissulle ihan spontaanisti ja hetihän se kostautui. Saimme nimittäin lipputiskillä selville, että seuraavana päivänä maanantaina (18.4) olisi ollut ilmainen sisäänpääsy, koska Kansainvälinen Muistomerkkipäivä tai jotain vastaavaa. Olisimme toki ihan hyvin voineet matkata tänne maanantaina ja säästää täten €8/hlö, mutta eihän sille enää mitään voinut. Ei siinä auttanut kuin pulittaa kiltisti pääsymaksu ja totta puhuen, kyllähän se oli helposti hintansa arvoinen paikka. Annan kuvien taas puhua puolestani.
Once we got there, it turned out that for once we should have been more prepared. I say "for once" as we are usually very organized and well-prepared travellers who do their research and plan accordingly. Now for a change we took a more relaxed spontaneous approach and that didn't work out perfectly. We found out at the ticket desk that the entry would have been free the following day 18.4 due to the International Monument Day or something to that effect. Had we known that, obviously we could have postponed the visit for one day but now it was too late and we had to cough up the 8€ per person for the entry. Well, to be fair the place was well worth that money so we didn't let that bother us too much. I will let the pictures speak for themselves again.
 |
| Gina |
Kuten mainittua, bussi meni kahden tunnin välein, joten sinne kerran päästyämme piti päättää, haluammeko olla siellä kaksi tuntia vai neljä tuntia. Koska meillä oli piirakat ja iso vesipullo hengenpitiminä, meillä ei ollut mihinkään kiire ja päätimme nauttia tästä kauniista paikasta oikein kunnolla. Vietimme aikaa ihaillen vaikuttavaa temppeliä ja ottaen kuvia myös linnuista (Gina innostui kovasti peltopyyparista, jotka näyttivän poseeraavan hänelle oikein tahallaan). Sen jälkeen kiipesimme jyrkännettä alas kallioiselle rannalle, jossa vietimme mukavat pari tuntia rentoutuen ihan kahden kesken, ottaen aurinkoa ja yritinpä siellä vähän meditoidakin keskellä luonnon rauhaa. Ilma oli aivan ihana, suorastaan turhan kuuma jossain vaiheessa ja löysimme pienen luolan, jossa saattoi piilotella armottomalta auringolta. Oli todella ihanaa nautiskella ja chillailla vaihteeksi monen päivän tehokkaan turistisuorittamisen jälkeen.
 |
| Chillin' |
As the bus only went every two hours, once we got there we had to decide whether we want to stay 2 hours or 4 hours. As we had our pies for lunch along with a big bottle of water to sustain us, we were in no hurry to get back into the city and we decided to enjoy this gorgeous place. After spending a while admiring the impressive temple (and birds! Gina got very excited over the pair of partridges that seemed to be posing for us on purpose) we climbed down the cliff to the rocky beach where we spent a lovely couple of hours sunbathing and relaxing, just the two of us. I even tried to meditate for a while in the middle of the peaceful nature. The weather was amazing, at times it felt even too hot and luckily we found a little cave where to escape the relentless sun when it got too much. It was really lovely to enjoy some chilling time after the intensive programme we had had during the holiday.
Bussimatka takaisin kesti ihan yhtä kauan. Tulomatkalla oli jäänyt huomaamatta pakolaisleiri, joka sijaitsi vanhalla lentokentällä (joka oli ilmeisesti käytössä 2004 Olympialaisten aikaan). Leirin ohi ajaessamme näimme ainoan surullisen muistutuksen pakolaistilanteesta, sillä muuten Ateenassa emme nähneet mitään kriisiin liittyvää. Kentän ulkopuolella oli sadoittain telttoja, pyykkejä kuivumassa, lapsia juoksentelemassa leikeissään ja niin naisia kuin miehiäkin kulkien ryhmissä kantaen raskaannäköisiä kantamuksia. Kyllähän se hiljensi, kun tähän asti vastaavia näkyjä olen nähnyt vain telkkarista tai lehtien sivuilta.
 |
| A partridge admiring the view |
The bus journey back took just as long. On the way there we had not noticed the refugee camp which was on the old disused airport (apparently the airport had been used only for the 2004 Olympics). When driving past the camp we saw the only sad reminder of the refugee crisis as we had not seen anything about the situation in Athens. Outside the airport there were hundreds of tents, washing spread out to dry, children running around playing and both men and women carrying heavy-looking bags. Before this I had never really seen such a sight other than on TV or pictures on magazines and it was pretty shocking.
Once back in Athens we found yet another cheap gyros place for dinner in Sofia's neighbourhood (you could tell we were off the tourist areas as for the first time we had to swap English to body language and pointing at pictures) and got a few mythical beers (that's Mythos beer) for the evening. We had a nice evening chatting with Sofia and we enjoyed a well-deserved rest after a long day.
Comments
Post a Comment