Matkablogi Sillä välin maailmalla - Travel Blog In the meanwhile, somewhere around the world...

Maltalla asuvien ulkomaalaisten yleisin valitusvirsi on se, että Malta on niin kovin pieni. Paikka käy kuulemma parin vuoden sisään kovin klaustrofobiseksi. Ei tietenkään saarivaltio, joka on pinta-alaltaan EU-maista pienin maa, kooltaan päätä huimaa, mutta sen varmaan kaikki tietävät jo etukäteen ennen tänne tuloa. Itse kuitenkin yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon eri harrastusmahdollisuuksia täällä on. Jälleen kerran vertaan tätä paikkaa edelliseen asuinpaikkaamme Gibraltariin, johon verrattuna Malta on suorastaan valtava, sekä Espanjan puolella sijaitsevaan ex-kotikaupunkiimme La Lineaan. Varmaankin joku, joka muuttaa tänne jostain suurkaupungista, ei yhdy mielipiteeseeni, mutta minusta täällä on tekemistä yllin kyllin. The most common complaint among the ex-pats in Malta is how small the country is. They say it gets really claustrophobic after a couple of years. Sure, the island is the smallest of the EU countries so it is sort of miniature in size, but surely everyone

Yksi suurimmista syistä, miksi ulkomaalaiset Maltalle muuttavat (ja mikä oli meillekin yksi tärkeimmistä asioista), on ilmasto. Aurinko hellii pientä saartamme keskimäärin 3000 tuntia vuodessa (googletin, en ole laskenut), mikä on Euroopan korkeimpia lukuja. Saavuimme tänne loppukeväästä ja olemme nauttineet runsaasta auringonpaisteesta ja joskus turhankin korkeasta lämpötilasta. Kaikki kuitenkin varoittelivat, että talven tullessa se iskee raakana. Meillä oli kuuden vuoden kokemus Etelä-Espanjasta asumisesta, joten tiesimme kyllä etukäteen suurimman ongelman olevan sisätiloissa - eihän ulkona toki varsinkaan Suomeen verrattuna kylmä ole, mutta kun asunnoissa ei ole lämmitystä eikä eristystä, sisällä voi olla todella epämiellyttävän kylmää ja kosteaa. Malta kuitenkin kohteli meitä hellästi ensimmäisenä talvenamme - ihan joulukuun loppuun asti saimme nauttia aurinkoisesta kelistä ja lämpötilat vaihtelivat jossain 17 ja 20 asteen välillä, mikä oli vielä ihan miellyttävää. Sitten se kylm

Maakuntamatkailun jälkeen suuntasimme takaisin kohti Istanbulia. Bussiliput järjestyivät helposti päivää etukäteen ja olimme jälleen nähdäksemme ainoat ulkomaalaiset koko bussissa. Matkustimme takaisin sykkivään Istanbuliin jouluaattona ja niinpä päätimme juhlistaa tätä iltaa vähän hienommassa (eli kalliimmassa) ravintolassa. Sultanahmetissa on vieri vieressä "perinteisiä" turkkilaisia ravintoloita joissa huivipäinen mummo istuu tekemässä gözlemeä (turkkilaisia lättyjä) ja asiakkaat istuvat lattialla värikkäiden tyynyjen päällä. Toki nämä ravintolat ovat hyvin pitkälti turistirysiä, mutta siitä huolimatta kivannäköisiä paikkoja, joten päätimme mennä yhteen näistä jouluateriallemme. Nautimme gözlemet niin sanotusti kaikilla mausteilla mezze-annoksen kera - siinä oli hummusta, jos jonkinlaista munakoisosettiä, mausteista tomaattisalsaa ja vaikka mitä. Herkullista, vaikka kallista lystiä olikin. Juomiksi tyydyimme omenateehen, sillä viinin hinta olikin ihan päätähuimaava. Aatto

Bussimatka Istanbulista Canakkaleen, joka on lähimpänä Troijaa oleva kaupunki, kesti kuutisen tuntia. Matka meni helposti mukavassa modernissa bussissa, jossa oli jopa turhankin kuuma – olin etukäteen pelännyt palelevani, joten olin pukeutunut tapani mukaan kerroksittain. Sain ottaa kyllä kaikki kerrokset pois, mitä kehtasin ja vieläkin oli kuuma. Muuten matkalta ei ollut mitään raportoitavaa, kaikki meni sujuvasti. Canakkaleen päästäksemme viimeinen etappi on ylittää salmi lautalla, jossa ei mennyt monta minuuttia ja sitten oltiin Aasiassa. Canakkale on selkeästi turistien suosima paikka, jossa on paljon hotelleja, baareja ja voi miten monta kebab-paikkaa. Mieleemme tuli jopa ihmetellä, että syövätkö turkkilaiset oikeasti joka ikinen päivä kebabia ja pizzaa, kun kaduilla ei näkynyt juuri mitään muita ravintoloita. Täällä englanninkielisiä ruokalistoja tai englantia puhuvia tarjoilijoita oli hieman vaikeampi löytää kuin Istanbulissa, mutta aina saatiin vatsamme täyteen ja jos ei