Osa Kaksikymmentäkuusi – Part Twentysix: Dubai

Saapuminen Dubaihin Nepalista oli melko epätodellinen kokemus, ihan kuin olisimme saapuneet eri planeetalle. Hyppääminen köyhyydestä super-rikkaaseen ylellisyyteen tuntui oudolta. Dubain lentokenttää ei voinut edes verrata Kathmandun kenttään. Taksi oli uusi, valtava ja ilmastoitu ja automaattivaihteistolla, kun Kathmandun takseihin tuskin mahduimme rinkkojemme kanssa edes sisälle. Olimme varanneet suurin piirtein halvimman hotellin, mitä netistä löytyi (tällä kertaa ei huvittanut majoittua Burj Al-Arabiin, heko heko), joka maksoi noin 50puntaa per yö. Huone oli itse asiassa apartment-style, jossa oli makuuhuone, keittiö, olohuone ja kaksi kylpyhuonetta – tallustelimme ympäri tätä valtavaa lukaalia hokien ”melkein kuin ne majatalot Nepalissa!” Harmi vain, että saavuimme yömyöhään lauantaina ja jatkolento oli varhain aamulla maanantaina, joten meillä oli vain yksi päivä Dubaissa. Ei siinä paljon ehtinyt nauttia hotellin antimista, kuten kuntosalista ja uima-altaasta. 

Arriving from Nepal to Dubai was a bit surreal, as if we got to a different planet altogether. Jumping from abject poverty to super-rich luxury felt strange. You couldn’t even compare the Dubai airport to that of Kathamandu’s. The taxi we took from the airport was massive, air-conditioned, automatic whereas in Kathmandu we could hardly fit into the taxis with our backpacks. We had booked about the cheapest hotel we could find on the Internet (this time we didn’t fancy staying in Burj al-Arab, ha ha) which cost about 50 pound a night. It was actually an apartment with a bedroom, kitchen, living room and two bathrooms – we were walking around this enormous place overwhelmed, while saying “it’s almost like the guest houses in Nepal!” Unfortunately we arrived late Saturday night and the next flight was early Monday morning so we only had one day in Dubai – not much time to enjoy the facilities of the hotel, such as the pool and the gym. 

 

Meillä oli aavikkosafari varattuna iltapäivälle, joten aamulla suuntasimme katsomaan niitä kuuluisia rakennuksia: maailman parasta hotellia (niin sanottu 7 tähden Burj al-Arab) sekä maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa. Näin lokakuun puolivälissäkin helle oli vielä polttava – en halua kuvitellakaan, miten kamalaa siellä olisi olla heinä-elokuussa lämpötilan noustessa 50 asteeseen. Hotellilta oli lyhyt kävely lähimmälle metroasemalle, jonka aikana ehti jo hikoilla ihan tarpeeksi. En yleensä tykkää ilmastoinnista, mutta täällä se on kyllä ihan pakollinen. Etäisyydet olivat yllättävät pitkät, metrolla meni 45 minuuttia sille pysäkille, josta kuvittelimme Burj al-Arabin olevan kävelymatkan päässä. Paino sanalla kuvittelimme. Heti metrosta poistuessa se korkea purjeenmuotoinen torni näkyi horisontissa, joten lähdimme kävelemään siihen suuntaan painostavassa helteessä ajatellen tämän olevan ihan helppo nakki. Kuin kuvastus aavikossa se ei tuntunut lähestyvän yhtään, vaikka kuinka kävelimme. Kadut päättyivät koko ajan umpikujiin ja jouduimme kiertämään milloin mitäkin kautta. Selvästikään paikalliset eivät suosi kävelyä kuljetusmuotona, sillä ketään muita hulluja polttavan kuumilla kaduilla ei näkynyt – vain valtavia luksusautoja ajeli silloin tällöin ohi. Lopulta löysimme jonkun, jolta kysyä neuvoa, ja hän opasti meidät menemään hotellin viereiselle rannalle, josta voi ottaa kuvia. Eihän meitä olisi toki itse hotellin lähellekään päästetty, siellä on kuulemma sellaiset turvajärjestelyt ettei sille kävellä kuin torppaan. Siinä meni melkein tunti loppujen lopuksi kävellessä, mutta selvisimme onneksi lopulta sinne rannalle ja saimme otettua kuvia – rannalla loikoiluun ei ollut aikaa, sillä seuraavaksi piti mennä sinne Burj Khalifaan. 

We had a desert safari booked for the afternoon so in the morning we headed out to see the famous buildings: Burj al Arab (the reputedly best hotel in the world with 7 stars) and Burj Khalifa, the tallest building in the world. Even in mid-October the heat was oppressive – I don’t even want to imagine how it would be in August when the temperature soars to 50 degrees. It was a short walk from the hotel to the closest metro stop but still it was enough of sweating; I’m not a fan of air-conditioning in general but here it’s an absolute must. The distances were a lot longer than we thought and it took us a good 45 minutes on the metro to get to the stop we imagined was within walking distance from Burj al Arab. Keyword here being “imagined”. We could see the sail-shaped tower as soon as stepping out of the metro so it seemed simple enough to start walking that way. However, it was like a mirage in a desert; we kept walking and walking in the sweltering heat but the hotel didn’t seem to get any closer. All the streets we were following turned out to be dead ends and we had to keep turning this and that way, trying to keep heading towards the hotel. Walking outside is clearly not a favourite pastime for the locals as we were the only mad people on the streets – just luxury cars were passing by but no walkers. Finally we encountered somebody to ask for advice and she told us to go to the beach nearby the hotel where you have the best spot for pictures. Obviously we couldn’t get anywhere near the hotel itself anyway as they have very tight security. Finally after nearly an hour’s walk we made it to the beach and got the pictures we wanted – no time to be lying on the beach though as we needed to head to Burj Khalifa next. 

Khalifaan piti varata aika etukäteen netissä ja pulittaa pääsymaksu, noin 20 puntaa per henki. Koska meillä oli aika varattuna klo 12, alkoi olla kiire joten jouduimme menemään taksilla. Torni sijaitsee Dubai Mall-ostoskeskuksen yhteydessä ja se oli jo itsessään nähtävyys – luultavasti suurin ostoskeskus minkä olen ikinä nähnyt, täynnä kaiken maailman luksuskauppoja. Kaikki oli modernia, uutuuttaan kiiltävää, blingiä ja luksusta. Meitähän ei shoppailu paljon kiinnosta noin ylipäätään, eikä varsinkaan tällä budjetilla, mutta oli sinänsä jännää nähdä moinen shoppailuparatiisi. Burj Khalifa on 828m korkea ja näköalatasanne oli kerroksessa 124 (vielä olisi monenmonta kerrosta ylempänä).  Sieltä oli melkoiset maisemat – sieltä vasta näki, miten Dubai on tosiaankin rakennettu tyhjästä keskelle aavikkoa. Oli se ihmeellistä nähdä pilvenpiirtäjiä ja valtavia vesilähteitä ja sitten yhtäkkiä pelkkää hiekkaa ja tyhjyyttä. 

To visit Burj Khalifa you needed to book a time and pay the entrance fee (about 20 pounds) online. We had our time booked for 12noon and we were already in a hurry, so we had to get a taxi instead of walking another hour back to the metro stop. The tower is located in Dubai mall which was a sight worth seeing in itself – probably the biggest shopping centre I have ever seen full of all sorts of luxury shops. It was all modern, gleaming, bling and luxury. We are not really into shopping in general, and especially not with this budget, but it was kind of interesting to see this shopping paradise. The tower of Burj Khalifa is 828m high and the viewing point is on floor 124 (there are still loads of floors above the viewing point). That was quite a view – from there you can really see that Dubai was basically built out of nothing in the middle of the desert. It was amazing to see skyscrapers and fountains one way and then just sand and vast emptiness the other way. 

Siellä aikamme maisemia ihailtuamme oli jo aika rynnätä takaisin hotellille, koska meidät haettiin sieltä klo 15 sitä aavikkosafaria varten. Hyppäsimme jeeppiin ja kiertelimme parissa muussa hotellissa hakemassa lisää porukaa, yhteensä meitä oli jeepissä 6 asiakasta ja kuski. Ohjelmassa oli ajaa aavikolle, siellä ajella pitkin hiekkadyynejä rallityyliin (dune bashing on termi englanniksi), jonka jälkeen illallinen tarjoillaan aavikolle pystytetyssä ”leirissä” muun ohjelman ohessa, siellä on kamelilla ratsastusta, vesipiipun polttelua sekä hennatatuointeja tarjolla ja tanssishow. Täysin turistikamaa, mutta ihan hyvä kokemus. Se ralliajelu hiekkadyyneillä oli hauskaa, ei sitä onneksi kestänyt liian kauaa koska hauskuus olisi varmasti muuttunut huonovointisuudeksi melko pian. Vaikka olemme olleet muilla aavikoilla aiemmin, tämä oli ensimmäinen paikka joka näytti siltä kuin aavikon pitäisi mielestäni näyttää – upean punaisia hiekkadyynejä niin kauas kuin katse kantaa, todella kaunista.

Kamelilla ratsastamisen jätimme väliin, onhan niitä tullut ratsastettua jo moneen kertaan, mutta hennatatuoinnit otimme käteen ja kokeilimme vesipiipun polttamistakin. Ruoka oli hyvää ja tarjoilu runsasta; kasvisvaihtoehtoja oli tarjolla enemmän kuin jaksoin syödä. Tykkäsin myös tanssishow´sta, vatsatanssija oli todella näyttävä. Palasimme takaisin hotellille klo 21 tienoilla ja kovista aikomuksista huolimatta emme jaksaneet lähteä enää minnekään katsomaan miltä Dubain yö näyttää – seuraavana aamuna oli taas varhainen lento. 

We took our time admiring the views and taking pictures, but then it was already time to rush back to the hotel as our pick-up for the desert safari was at 3pm. We got into the jeep and first drove around picking up other people from other hotels, altogether it was six customers and the driver. The programme was to drive out to the desert where we would do “dune bashing” (driving around the sand dunes in rally style), then drive to a desert camp where dinner would be served and you can do other programmes like camel riding, get a henna tattoo, smoke shisha (water pipe) and watch dance shows. It was a pure tourist show but we enjoyed it all the same. Dune bashing was really fun but luckily it didn’t last too long; I’m sure fun would have turned into nausea in no time. Also the scenery was incredible – even though we have been to other deserts before, this was the first one that looked like desert is supposed to look like in my head: gorgeous red sand dunes as far as the eye could see, absolutely stunning.

We skipped camel riding as we have done it before in many places but we did get henna tattoos on our hands and tried the shisha as well. The food was great and plentiful with more vegan options than I could eat. I also liked the dance show, the belly dancer was awesome. We got back to the hotel around 9pm and despite our good intentions didn’t have the energy to go and see Dubai by night – another early flight awaited us the following day. 

Hassua oli se, että vaikka kaikki muu Dubaissa oli niin täysin erilaista kuin Nepalissa, kadulla kulkevat ihmiset eivät olleet niinkään erilaisia. Olin lukenut etukäteen, että vain noin 20% Dubain asukkaista on arabeja ja loput ovat muualta töihin tulleita, ja sen kyllä katukuvasta huomasi. Ensinnäkin naisia ei näkynyt juuri yhtään, lukuun ottamatta länsimaalaisia turisteja ja muutamia aasialaisia (näin ehkä yhteensä kolme tai neljä burkhan peittämää naista päivän aikana), mutta metrossa ja kadulla valtava enemmistö ihmisistä oli intialaisen tai nepalilaisen näköisiä miehiä sekä muita aasialaisia ja vain muutamia arabeja.

Se oli hyvin pikainen visiitti Dubaihin, mutta mielestäni ihan riittävä. Se ei ole oikein sellainen matkakohde, joka minua oikeasti kiinnostaa – nytkin olimme siellä vain koneenvaihtoa varten. Olihan se mielenkiintoista nähdä, mutta en periaatteessa tykkää tällaisista keinotekoisista paikoista, missä ei ole mitään aitoa tai luonnollista nähtävää.

Seuraavaksi Sydney, Australia!

The funny thing was that while everything else was so different from Nepal, the people you saw on the street weren’t all that different. I had read beforehand that only about 20% of the people living in Dubai are Arabs and the rest are expats/immigrants and you can really see it. First of all I saw very few women apart from Western tourists and a few Asian ladies (we saw maybe three or four women covered in burkhas) but in the metro and on the streets the vast majority of people were Indian or Nepalese looking men or other Asian, very few Arab men.  

It was a very quick visit but personally I think it was enough for us. Dubai is not really a destination that would interest me so greatly and also this time we basically went there just to change the plane. It was interesting to see it but I don’t really like these artificial places where there is nothing real or natural to see.

Next stop: Sydney, Australia, mate!