Osa Kaksikymmentäviisi: Nepal pähkinänkuoressa – Part Twenty-five: summary of Nepal

Vietettyämme kuukauden Nepalissa, halusin kirjoittaa nopean tiivistelmän mielipiteistäni maata kohtaan näin turistin näkökulmasta. Ensinnäkin haluaisin ehdottomasti suositella sitä matkakohteena ihmisille, jotka haluavat nähdä vuoria sekä noin ylipäänsä luontoa ja eläimiä, sekä niille, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi buddhalaisuudesta tai hindulaisuudesta, sillä molempien uskontojen tiimoilta löytyy valtavasti näkemistä ja käyntikohteita. Sen sijaan en suosittelisi Nepalia ihmisille, jotka haluavat rennon, stressittömän loman ja puhtaita, virheettömiä hotellihuoneita.

 

After spending a month in Nepal I would like to write a quick summary on my opinions on the country from a tourist’s point of view. First of all I would definitely recommend it as a destination for people who are into mountains or nature in general, as well as for those interested in for instance Buddhism or Hinduism as there is a wealth of temples to visit. However I wouldn’t recommend Nepal for people wishing to have an easy relaxed holiday in spotless hotel rooms. 

Ihmiset: Noin ylipäänsä voin sanoa, että nepalilaiset ovat yleensä ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Toki monet ovat ystävällisiä siksi, että he haluavat myydä sinulle jotain tai jollain tapaa hyötyä sinusta, mutta tapasimme kyllä paljon myös vilpittömän ihania ihmisiä, jotka oikeasti halusivat auttaa. Suurin osa nepalilaisista, joiden kanssa olimme tekemisissä, puhuivat ihan kohtalaista englantia, joten kielen puolesta pärjää helposti.

People: As a generalization I would say Nepalese people are friendly and helpful. Sure, many of them are friendly because ultimately they want to sell you something or get some sort of benefit of you, but we also met lots of genuinely lovely people who really wanted to help. Most of the Nepalese people we were in contact with spoke fine English so language-wise it was pretty easy to get around. 

Ruoka: Minulle, jolle ulkona syöminen on usein vaikeaa matkustaessa (ja varsinkin Espanjassa!), Nepal oli ruokansa puolesta paratiisi. Suuri osa paikallisista ihmisistä on kasvissyöjiä joko uskonnon takia tai yksinkertaisesti siksi, ettei ole varaa syödä lihaa ja jokaikisessä ravintolassa, jonne menimme, oli vähintään yhtä paljon kasvis- kuin liharuokavaihtoehtoja, monet vaihtoehdot olivat vegaanisia. Nepalin kansallisruoka (jota monet paikalliset syövät jokaikinen päivä, kahdesti päivässä) dahl bhat koostuu riisistä, kasviscurrysta sekä linssikeitosta ja se maistui minullekin hyvin usein – ei sentään kuitenkaan kahdesti päivässä. Vaikka kasvisruokien kirjo oli runsas ja todella hyvä, moitin raakojen kasvisten puutetta; kuten useimmissa Aasian maissa, Nepalissakaan ei ole kovin tyypillistä syödä salaattia ja pitemmän päälle tuntui oudolta eikä mitenkään terveelliseltä olla syömättä mitään tuoreita kasviksia, kun kotioloissa syön todella paljon salaattia ja tuoreita hedelmiä. 

Food: For me, for whom eating out is often difficult (especially in Spain!), Nepal was a paradise when it came to food. Lots of local people are vegetarian either for religious reasons or just because they can’t afford meat and in any restaurant we went to, there were minimum as many vegetarian choices as non-veg choices with many vegan options. The national dish of Nepal dahl bhat consists of rice, lentil soup and vegetable curry and I also enjoyed it several times – not quite twice a day as many locals do though! One negative thing about the food was the lack of any fresh vegetables; as it typical in many Asian countries, also in Nepal people don’t really eat much salad and in the long run it felt strange and not very healthful to hardly eat any raw vegetables, whereas at home we eat loads and loads of salad and fresh fruits. 

Hinnat: Ottaen huomioon, että Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista, turistille hinnat eivät ole ihan niin halpoja kuin voisi odottaa. Matkailijat ovat yksi maan suurimmista tulonlähteistä ja kaipa he ovat oppineet rahastamaan minkä pystyvät, mikä on toisaalta tietenkin ihan ymmärrettävää. Monet aktiviteetit ovat suht hintavia, mutta kierreltyämme monta kertaa monet matkatoimistot läpi, kävi ilmi että hinnat olivat melko lailla identtiset joka toimistossa, joten ”shopping around” ei tuntunut toimivan. Myös pääsyliput eri kohteisiin ja bussiliput olivat aika huomattava kulu. Me maksoimme yleensä noin 7 - 10 euron pintaan per yö kahden hengen huoneesta omalla kylpyhuoneella (toki pääsisi paljon halvemmalla jos olisi jaetussa huoneessa ilman kylpyhuonetta), mikä tuntui suht kalliilta verrattuna moniin muihin maihin. Ruoan suhteen pyrimme menemään suht halvan perässä mutta silti ok näköisiin paikkoihin, jossa oli menut englanniksi. Näillä vaatimuksilla yleensä halvimmillaan pääruoka maksoi euron pintaan per henkilö, jos mentiin vähän kalliimpaan hienomman näköiseen paikkaan, saatettiin maksaa jopa neljän euron pintaan per henkilö. Olihan se toki Suomen hintoihin verrattuna melko halpaa, mutta jälleen kerran en usko että paikallisilla palkoilla näitä hintoja makselisi kovin mielellään. Alkoholi ei ollut halpaa missään, jos ruoan kanssa tilasi oluen, lasku helposti tuplaantui. Hassua kyllä, olut maksoi kaupassa melko lailla saman verran kuin ravintolassa, ilmiö jonka muistimme myös Malesiasta ja Indonesiasta. 

Prices: Considering that Nepal is one of the poorest nations in the world, the prices for the tourists are not quite as cheap as you might expect. Tourism is one of the main sources of income for the country and I suppose they have learned to charge them as much as they can, which is of course quite understandable. Many activities were somewhat pricey but after going through several travel agencies looking for quotes for different activities it turned out that the prices were pretty identical everywhere; shopping around does not seem to help much. Also the entrance tickets to historical areas and bus tickets were a considerable cost. For accommodation we paid usually around 7 – 10 euro per night for a private room with a bathroom (of course shared rooms without bathrooms would have been cheaper) which felt a little expensive compared to some other countries we have travelled before. For eating we tended to try to find a relatively cheap option which still looked ok and had menus in English. With these requirements we could get a main course for around one euro at its cheapest but if going for slightly nicer-looking establishments we could end up paying up to 4 euro per person. Alcoholic beverages were never cheap – if you ordered a beer with your food that easily doubled your bill (possibly quadrupled if the food was cheap). Funnily enough, the beer cost pretty much the same in the shop than in a restaurant; this was the case also in Maleysia and Indonesia. 

Turvallisuus: Nepal tuntui suhteellisen turvalliselta maalta noin rikollisuuden suhteen. Väkivaltaiset ryöstöt ovat harvinaisia eikä edes taskuvarkaat ole kovin suuri ongelma. Oli mukavaa vaihtelua, kun saapuessamme kysyimme paikallisilta, onko syytä huoleen kaduilla liikkuessa, ja vastaus oli rento ”ei mitään huolia, täällä on turvallista.” Ei se tietenkään tarkoita, etteikö mitään koskaan voisi tapahtua, mutta ei se ainakaan ole suuri huolenaihe. Etelä-Amerikassa vastaus samaan kysymykseen oli joko ”olkaa vähän varovaisia” tai ”älkää missään nimessä menkö sille alueelle” – kukaan ei olisi koskaan sanonut ettei mitään syytä huoleen.

Toki Nepalissa on muita vaaroja, jotka pitää ottaa huomioon; liikenneonnettomuudet ovat melko tavallisia (eikä mikään ihme, kun näkee miten siellä ajetaan ja millaisilla autoilla), kuten myöskin luonnonkatastrofit. Maanvyöryjä sattuu säännöllisin väliajoin vakavin seurauksin ja juuri nyt Annapurnan lumivyöry aiheutti monta kuolemaa. Luimme jostain, että Nepalissa on vain 5 lääkäriä per 100 000 asukasta, ja sairaaloiden resurssipula hankaloittaa heidän työtään entisestään. Tämä ei ole hyvä paikka hätätapauksille. 

Safety: Nepal felt relatively safe in terms of criminal activity. Violent robberies are rare and even pick-pocketing is not a big problem. It was a refreshing change to ask a local if it’s ok to walk around the streets and he said easily “don’t worry, it’s safe”. Obviously it doesn’t mean that nothing could ever happen but at least it’s not a default that something will definitely happen. In South America nobody would have ever said that. The answers to the question varied from “be a little bit careful” to “this is a no-no area”.

Obviously there are other dangers to consider; traffic accidents are pretty commonplace (no wonder, seeing the way they drive and the state of the vehicles!), as well as natural disasters. Landslides happen quite often and just now the unexpected Annapurna avalanche claimed many lives. We read somewhere that Nepal only has 5 doctors for each 100 000 inhabitants and the lack of resources in the hospitals makes their job even harder. This is not a good place for a medical emergency. 

Kaiken kaikkiaan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! All in all definitely worth a visit!