Kellumista Kuolleessameressä - Floating in the Dead Sea

Kuten Ein Gedi ja Masada -postauksen lopussa vihjaisinkin, pitkän päivän päätteeksi jouduimme vielä kokemaan jonkinlaisen koettelemuksen. Odottelimme hyvän tovin verran bussia, mutta lopulta saavuimme pieneen Neve Zoharin kylään, josta olimme löytäneet verrattaen kohtuuhintaisen majoituksen - verraten siis Ein Boekin lomakylän hillittömiin hintoihin. Neve Zoharin ongelma oli vain se, ettei siellä ole majatalojen lisäksi yhtään mitään - ei ravintoloita, ei ruokakauppoja, ei edes yhtään ihmisiä kadulla. Kävelimme autiota katua pitkin etsien varaamaamme majataloa, joka ei ollut siellä päinkään, mitä karttasovellus näytti, emmekä pitkään aikaan myöskään kohdanneet ketään, jolta olisi voinut kysyä. Onneksi ensimmäinen kohtaamamme henkilö osasi ohjata meidät oikeaan paikkaan, jossa terassilla olevalla sohvalla torkkui keski-ikäinen mies. Hänen edessään oleva oluttölkki antoi vihjeen siitä, ettei kyseessä ehkä ollut pelkät päivänokoset, mutta koska paikalla ei ketään muutakaan ollut, jouduin herättelemään tämän hepun kysyäkseni, onko hän kenties täällä töissä. Vastauksena kysymykseeni hän nyökytteli hilpeästi ja tuijotti sitten ojentamaani varauspaperia niin pitkään ja hartaasti, että pelkäsin hänen sammuvan uudestaan siihen paikkaan. Tässä vaiheessa oli ihan selvää, että herra oli kännissä kuin käki ja pystyi juuri ja juuri osoittamaan meille, mihin huoneeseen piti mennä. Nimittäin juuri siihen, minkä edustalla hän jatkoi ryypiskelyään samaisella sohvalla. Itse asunto oli kaikin puolin siisti ja hyvin varusteltu, mutta vastaanotto ei ollut oikein luottamustaherättävä. Asetuimme kuitenkin huoneeseen taloksi - varmistettuamme, että ovi oli lukossa - ja nukuimme yön kaikessa rauhassa ilman mitään ongelmia.

On the way to the beach - it's not ice, it's salt!


As I hinted at the end of my post about Ein Gedi and Masada, after the long day there was still one ordeal to get through. We had to wait for the bus for a good while, but eventually we arrived in the small village of Neve Zohar, where we had found sort of reasonably-priced accommodation - I mean reasonable compared to the outrageous prices of Ein Boek resorts. The problem with Neve Zohar, though, was that apart from guest houses there was absolutely nothing - no restaurants, no supermarkets, no people on the streets. We were walking along the deserted streets looking for our guest house, which was nowhere near the location the map app showed us, and for a long time we didn't encounter anybody we could have asked either. Luckily the first person we did meet could give us correct directions to the place, where we found a middle-aged man sleeping on the couch on the terrace. As there was a can of beer in front of him, I kind of suspected this wasn't just a normal nap. However, there was nobody else around, so I had to wake him up to ask if he worked there. When he nodded cheerfully in a way of response, I handed out our reservation paper, which he kept staring at for so long and hard that I was afraid he might just pass out again. By this point it was obvious that he was absolutely wasted and he was barely able to point to us which room to go to. Which happened to be the room in front of which he continued his party for one, drinking on the sofa. The apartment itself was perfectly tidy and well-equipped, it was just that the welcome did nothing to make us feel at ease. We settled in, however, after making sure the door was locked, and slept through the night without any incidents. 



Fun at the Dead Sea


Aamulla oli sitten aika mennä rannalle, sillä vaikka Neve Zohar onkin Kuolleenmeren rannalla, ei kaikkialla voi mennä uimaan. Lähin julkinen ranta oli reilun parin kilometrin päässä, ja vaikka normaalisti alueella kulkisi ainakin pari kertaa päivässä busseja, nyt oli Sukkot-pyhäpäivä eikä mitään julkista liikennettä tarjolla. Parin kilometrin kävely rannalle ei toki ollut ongelma, ainoa meitä huolettava seikka oli miten pääsisimme Eilatiin myöhemmin iltapäivällä - sinne oli kuitenkin matkaa parisataa kilometriä. Kävelimme siis reippaasti julkiselle rannalle, jonne ei tarvinnut maksaa pääsymaksua ja jossa oli tarjolla varjoisia istumapaikkoja. Porukkaa oli melko paljon, oletettavasti osittain johtuen pyhäpäivästä, mutta löysimme kuitenkin hyvän paikan mihin asettua. Sitten piti tietenkin lähteä lillumaan sinne kuuluisaan Kuolleeseenmereen, ja se oli kyllä todella huikea kokemus! Siellä sitä kellui väkisinkin kuin korkki, eikä välillä meinannut saada edes jalkoja alas pohjaan asti. Pelleillessä piti kuitenkin olla varovainen, ettei saanut suolaa silmiin tai suuhun - se kirvelisi nimittäin aika pahasti. Ei myöskään kannata ajella sääriä tai muita ruumiinosia juuri ennen uimakokemusta samasta syystä. Kuolleenmeren mutaa pidetään terveellisenä sen sisältämien mineraalien ansiosta, joten monet sivelevät mustaa mutaa ylleen.




In the morning we headed to the beach, as although Neve Zohar is located by the shore of the Dead Sea, you can't go swimming everywhere. The closest public beach was a couple of kilometres away, and even though usually there are buses at least a couple of times a day, now due to Sukkot it was holiday and there was no public transport at all. Walking a couple of kilometres to the beach was of course no problem at all, the only thing worrying us was how we were going to travel the 200 kilometres to Eilat later on that afternoon. So, we took a nice brisk walk to the public beach, where you can enter for free and there are nice shady areas to sit in. It was rather crowded, probably partly due to the holiday, but we found a nice place to settle down. Then it was the time for the ultimate experience of swimming, or rather floating in the Dead Sea, and it was every bit as cool as we expected! You really just float like a cork whatever you do, and sometimes it felt hard to even get your feet on the ground. While frolicking around, you had to also be careful though - you definitely don't want any of this water in your eyes or mouth. It's also not a great idea to shave your legs or other parts of your body right before getting in - it can be really painful. The Dead Sea mud is thought to be healthy due to the minerals it contains, so many visitors cover themselves in the black mud. 




Meillä oli oikein mukava aamu rannalla, jota varjosti vain pari asiaa - ensinnäkin huoli siitä, onnistuisimmeko liftaamaan Eilatiin (kun kerran bussit eivät kulkeneet) ja toisekseen se, että ruokaa ei ollut myynnissä missään. Olimme eläneet jo puolitoista päivää Jerusalemista tuomiemme eväiden varassa, joista viimeiset söimme aamupalaksi, ja toivoimme että rannalla myytäisiin jotain ruokaa. Kioskista ei kuitenkaan löytynyt muuta kuin jäätelöä, ja lähin "ravintola" oli kuulemma 4 kilometrin päästä löytyvä McDonalds. Päätimme siis lähteä hyvissä ajoin peukalo pystyssä tienvarteen, ennen kuin näännymme nälkään. Ensimmäistä kyytiä jouduimme odottelemaan tunnin verran, mutta pääsimme loppujen lopuksi perille Eilatiin kolmen tunnin sisällä kolmen eri auton kyydissä. Eilatissa meitä tervehti miellyttävä 37 asteen lämpötila ja hiustenkuivaajaa muistuttava kuuma tuuli. CS-hostimme Isolde ja Assaf sanoivat tulevansa hakemaan meitä illalla kahdeksan tienoilla, joten meillä oli aikaa chillailla rannalla auringonlaskua katsellen ja käydä ruokakaupassa ostamassa tarvikkeet astetta terveellisempään illalliseen. Ilta vietetiin rattoisasti yhdessä syöden ja juoden pari olutta - seuraavana päivänä oli edessä taas patikointia ja muuta hauskaa!

Hitching a ride

We had a really pleasant morning on the beach, shadowed only by two things - first of all we were a bit worried about getting a lift to Eilat and secondly, there was no food being sold anywhere. We had already been sustaining ourselves for a day and a half with the snacks we brought from Jerusalem, the last of which we had eaten for breakfast that day, and we had been hoping there would be some sandwiches or something sold on the beach. Unfortunately, the kiosk there only had ice cream, and the closest "restaurant" was McDonalds 4 kilometres away. So we decided to get hitch-hiking before we would starve to death. It took us almost an hour to get our first ride, but then things started getting smoother and we got to Eilat in about 3 hours in 3 different cars. In Eilat we were met with the pleasant temperature of 37C and the hot wind that felt like a giant hairdryer. Our CS hosts Isolde and Assaf told us they would pick us up around 8pm, so we had some time to chill out on the beach watching the sun set and visit the supermarket to buy stuff for a healthier dinner. We had a lovely evening eating and drinking beer together - we had more hiking and other fun stuff ahead of us the following day!

Comments

Popular posts from this blog

Rantatouristina Soussessa - Beach Tourists in Sousse

Kuubasta Yhdysvaltoihin - From Cuba to US

Saapuminen Jerusalemiin - Arriving in Jerusalem