Lähtö on lähellä - It's Almost Here!

Joka kerta sama juttu. Ensin sitä reissua, sitä irtiottoa, sitä isoa muutosta odottaa kuin kuuta nousevaa ja se tuntuu ah, niin kaukaiselta. Ei malttaisi odottaa! Menisipä aika nopeammin! Ollaanko kohta perillä? Ja sitten, kun tuo odotettu hetki onkin yhtäkkiä ihan nurkan takana, sitä kauhistuu. Tämä tuli niin äkkiä! Apua, en ole valmis! Mitä kaikkea tässä pitää vielä tehdä, aika loppuu, ahdistaa... Nostan todellakin hattua niille, jotka hoitavat irtiottonsa lapsiperheenä. Meitä on kuitenkin vain kaksi aikuista ja ikuisen nomadielämän takia meillä on taatusti murto-osa materiaalisesta tavarasta ja aineettomista sitoumuksista, verrattuna keskivertoon länsimaiseen kolmikymppiseen pariskuntaan. Ja siitä huolimatta kamojen pakkaaminen, niistä eroon pääseminen ja ne kaikki päätökset (mitäs tälle villapaidalle tehdään? Mihin tämä laitetaan? Tarviiko tätä keittöhärveliä vielä tulevassa elämässä? Tuikkaanko tuleen koko roskan, niin pääsee siitäkin?!) tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömän raskaalta. Mitä kaikkea muuta pitää vielä muistaa tehdä, mitä pitää irtisanoa,

Every time it's the same story. First you are desperately waiting for the trip, for the big change, for leaving it all behind. It feels so far away, like the time will never come. I can't wait! I wish time went faster! Are we there yet? And then, when the much-awaited moment is finally just around the corner, you panic. Oh, it's so sudden! I am not ready! All the things I need to sort out, the time is running out, I am freaking out... I cannot imagine how much harder it must be for people with children. At least we are just two adults who, as a result of leading a rather nomadic existence for years, have only a fraction of material belongings as well as non-material commitments than your average 30-something Western couple. Even so, packing the stuff, getting rid of the stuff and making all those decisions (what to do with this sweater? Where am I going to put that thing? Are we really going to need this kitchen gadget in our future life? Shall I just set fire on the whole pile and be done with it?!) feels, at times, like an overwhelmingly Herculean task. What else do I need to do, any more contracts I have to terminate, what else do I need to cancel..?

Travel plan for Canada and US - work in progress

Artistically altered depictions of our packing efforts

Eipä sillä, onhan tämä tehty aiemminkin moneen kertaan ja kaikki aina järjestyy. Tällä kertaa meillä on kuitenkin vielä niin paljon vähemmän kamaa kuin Espanjasta lähtiessä (siellähän asuimme kuusi vuotta ja tavaraa kertyi luvattoman paljon!) ja olemme jo pakanneet suuren osan. Viikonloppuna pitää tehdä vielä viimeinen puserrus ja se oli sitten siinä - maanantaina tämä pieni saari jää jälkeemme ja me suuntaamme kohti suurta seikkailua!

We should really have a routine in doing this as we have done it numerous times and by now I realise - it all works out in the end. This time we have so much less stuff than we did when leaving Spain (where we lived for six years and hoarded an impressive amount of stuff!) and most of it is already packed up. This weekend is the final push and that is it - on Monday we are leaving this small island behind and heading off for the great adventure! 

And then we be like...