Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Monday, June 26, 2017

Ensitunnelmia Islannista - First Impressions from Iceland

Lentomme Islantiin Budapestista sujui ongelmitta. Lähestyessämme maata onnistuimme näkemään jo lentokoneen ikkunasta pienen vilahduksen jäätiköstä (jonka oletin olevan Vatnajökull, vaikka voi kyseessä toki olla jokin maan monista muita jäätiköistäkin), vaikka taivas olikin enimmäkseen matalalla roikkuvien pilvien peitossa. Keflavikin pieni lentokenttä oli helposti navigoitavissa. Laukkujamme odotellessamme päätimme vilkaista tax free-myymälää, jota innokkaasti mainostettiin kaikkien paikallisten matkaajien ensimmäisenä kohteena takaisin Islantiin palatessa. Gina kävi tutustumassa alkoholitarjontaan ja totesi, että samalla rahalla, jolla ostimme Unkarista kaksi pulloa tiukkaa viinaa, saisi tax free-myymälästä 6-packin sangen halvannäköistä olutta. Pidetään Islannin-lomaa sitten vaikka nenänvalkaisukautena, tulihan sitä Unkarissa nautittua sekä olutta että viiniä aika runsaasti. Saatuamme matkalaukut löysimme helposti meitä sovitusti vastassa olleen Hasson autonvuokraamohepun. Hän ajoi meidät toimistolle, jossa maksoimme vuokrakulut (eikä meiltä jostain syystä otettu takuusummaa ollenkaan luottokortilta, vaikka sitä vähän pelkäsimmekin) ja noin tunnin ajomatka Reykjavikiin saattoi alkaa.




Our flight from Budapest to Iceland was uneventful. When approaching the land we already managed to see a little glimpse of a glacier (which I assumed to be Vatnajokull but naturally it might be any of the other glaciers in Iceland) although the views were mainly obscured by the clouds hanging down low. The small airport of Keflavik was very easy to navigate. While waiting for our luggage we decided to check out the tax free shop, which was eagerly advertised as the first destination for all the Icelanders returning home from holidays. Gina had a quick look at the alcohol on offer and came to the conclusion that for the price of two bottles of neat alcohol in Hungary we would get a 6-pack of rather cheap-looking beer. Oh well, our time in Iceland might as well serve as a detox after quite a bit of drinking in Hungary. After getting our luggage we found the guy from the car rental company Hasso, who awaited us as agreed. He drove us to the office where we paid for the rental (curiously enough they did not charge us any of the feared security deposit - we were prepared there would be thousands of euros held from the credit card) and we started the one-hour drive to Reykjavik.

Maisemat Islannissa olivat heti alusta asti hämmästyttävät. Olimme toki jo Maltalla tottuneet karun puuttomaan maisemaan, mutta siellä luonto on auringon paahtamaa ja monilta osin täyteenrakennettua. Täällä siniset lupiinit värittivät muuten paljasta ja avointa maisemaa, joka vaihteli syvän sammalenvihreästä laavanmustaan. Kaukaisuudessa pilkottavaa vuorenhuippua peittivät raskaana roikkuvat pilvet. Sää vaihteli minuutista toiseen - oli aurinkoista, pilvistä, sateista ja taas aurinkoista.


The scenery of Iceland was awe-inspiring right from the start. Sure, in Malta we already got used to the barren treeless scenery, but whereas in Malta the whole landscape is baked by the sun and for the most part over-developed, in Iceland you see hardly anything man-made. The blue lupines coloured the otherwise barren landscape, which was in some places deep moss-green and in others black as the lava. The top of the far-away mountain was shrouded in the heavy low-hanging clouds. The weather seemed to change every minute - sunny, drizzle, cloudy, sunny again.




Emme heti edes tajunneet jo saapuneemme Reykjavikin kaupungin alueelle, koska se näytti edelleen pikkukylältä. Pienen harhareissun jälkeen löysimme kuitenkin tiemme hostellillemme, Sport Hostel Reykjavik. Nyt kävi ilmi, miksi tämä hostelli oli Reykjavikin mittapuulla edullinen - paikalla ei ollut minkäänmaailman henkilökuntaa. Toinen hostellin asukas päästi meidät sisään ja selitti ystävällisesti, että tiskillä pitäisi olla kirjekuori nimellämme varustettuna ja avain löytyy sisältä. No ei ollut. Meitä ennen saapuneella kiinalaispojalla oli sama tilanne ja hän oli jo soittanut hostellin omistajalle, jonka piti kuulemma saapua puolen tunnin kuluttua. Jouduimme odottelemaan reilun tunnin, ennen kuin hän lopulta saapui ja pääsimme huoneeseemme. Pikkuriikkinen, joskin hyvin siisti, huone jaetulla kylpyhuoneella maksoi 100€ per yö. Valitettavasti yöllä tuli lisää ihmisiä kirjautumaan sisään eikä paikalla tietenkään ollut ketään päästämässä heitä sisään. Tyttöraukat koputtelivat oveen ja ikkunoihin ja koska meidän huoneemme oli lähimpänä ulko-ovea, lankesi minun osakseni nousta klo 1:30 tienoilla päästämään heidän sisään. Englantia osaamattomat ranskalaistytöt eivät ymmärtäneet minunkin olevan asiakas, vaan luulivat minun kai olevan yörespa pienillä nokosilla takahuoneessa. Näin ollen he tulivat vielä uudelleen koputtelemaan pyytämään lisää pyyhkeitä. Väsyneet aivoni eivät suostuneet muistamaan niitä muutamaa osaamaani ranskankielen sanaa, joten tyydyin toistamaan muutamaan kertaan englanniksi, aina vain kovemmalla äänellä että en ole täällä töissä enkä tiedä missä pyyhkeet ovat. En tiedä menikö perille, mutta lopulta he luovuttivat ja päästivät minut takaisin nukkumaan. Naureskelin aamulla, että siellä ne varmaan väsäävät Tripadvisoriin valitusta, miten töykeä yörespa hostellissa oli... Muuten hostelli oli kyllä kaikin puolin siisti ja hyvä, mutta henkilökunnan puute on anteeksiantamatonta ja laittaa sekä tulevat asiakkaat että talossa jo yöpyvät asiakkaat todella ikävään tilanteeseen.

Siinä ensimmäisten tuntien tunnelmia, seuraavassa postauksessa kerron Reykjavikin kaupungista!




When arriving in Reykjavik, first we didn't even realize we already reached the city - it still looked like a small town. After a little detour we managed to find our hostel Sport Hostel Reykjavik and that's when we found out why it was relatively affordable by Reykjavik's standards - they have no staff whatsoever. Another guest staying at the hostel let us in and explained kindly that there should be an envelope with our name and key on the desk. Well, there wasn't. The Chinese guy who arrived shortly before us had the same problem and he had already called the owner, who was supposed to come within half an hour to sort things out. We ended up waiting well over an hour before he showed up and we could check in. The tiny, albeit clean room with shared bathroom cost 100EUR per night. Unfortunately in the night time more people came to check in and obviously there was nobody to let them in, so the poor girls were knocking on the door and all windows they could reach. As our room was the closest to the door, it seemed my responsibility to let them in at 1:30am. The French girls lacking any English knowledge apparently didn't understand that I was also a guest and comically enough seemed to assume I was the night receptionist having a snooze in the back room, so they came back to knock on my door asking for more towels. My tired brain was not able to put together the needed words in French so I kept repeating in English "I don't work here, I don't know where the towels are!" I don't know if they ever got it, but finally they gave up and I could go back to sleep. Quite possibly they went on to write a bad TripAdvisor review about how rude the night receptionist was... Otherwise the hostel was very neat and well-equipped, but the lack of staff is unacceptable and puts both the arriving and the already checked-in guests in an awkward position. 

So that was the first few hours in Iceland, in the next post the cool city of Reykjavik!



No comments:

Post a Comment