Kuka Nomadi? Nomadi Who?

Wednesday, December 17, 2014

Osa Kolmekymmentäkahdeksan – Part Thirty-Eight: Canberra

Canberra ei ole kaikkien Australian turistien toivelistalla eikä se ole missään nimessä Australian suurin tai tunnetuin kaupunki. Halusimme kuitenkin toki vierailla maan pääkaupungissa, kun kerran täällä ollaan. Ajomatka Sydneystä Canberraan oli helppo ja nopea, vaikka pysähdyimme muutaman kerran kahville ja muille tarpeille. Tiesimme, että hostimme Daniel ei olisi kotona ennen klo 18, joten päästyämme kaupunkiin iltapäivällä meillä oli sopivasti aikaa vierailla Kansallismuseossa.
Yksi Canberran hyvistä puolista on, että lähestulkoon kaikki nähtävyydet ovat ilmaisia ja sama pätee Kansallismuseoon. Museo oli mielenkiintoinen rakennus itsessään ja varsinkin Australian luontoon ja aborginaalihistoriaan liittyvät näyttelyt olivat todella kiinnostavia. Siellä olisi vierähtänyt kolmekin tuntia, mutta sitten oli aika metsästää jotain syötävää sekä juotavaa ja mennä Danielin asunnolle, joka onneksi löytyi kivuttomasti. Juttelimme aikamme ja Daniel tarjoutui esittelemään meille kaupunkia ensin autolla, sitten menimme kävelemään kaupungin keskustaan yhdessä Danielin tyttöystävän, japanilaisen Satuman kanssa. Keskusta tuntui meistä ihmeen hiljaiselta, vain muutamia ihmisiä käveli siellä täällä, vaikka ei ollut vielä myöhä. Oli siellä jonkinlainen jouluun liittyvä tapahtuma meneillään, jonka puitteissa sinne oli rakennettu jouluvaloista tehty talo – en osannut kuvitella tälle mitään varsinaista käyttöä, mutta sen läpi saattoi kävellä (paitsi ehkä jos olet epileptikko) ja... no, siinä se.

Canberra by night

A strange house built of lights

National Museum of Australia

Canberra is not listed on the usual “highlights of Australia” list nor is by any means the biggest or the most famous of the Australian cities. However, of course we wanted to visit the capital as we are here. The drive from Sydney to Canberra was relatively quick and easy despite a few stops for coffee and other needs. We knew that our host Daniel wouldn’t be home until around 6pm so as we arrived in the city in the afternoon, we had time to visit the National Museum on arrival. One of the good sides of Canberra is that almost all the sights are free and this museum is not an exception. It was a vast place, an interesting building in itself and especially the exhibits about Australian nature and the Aboriginal history were fascinating. After the visit it was time to hunt for some food and drink and head to Daniel’s apartment, which we luckily found without any hassle. We had a beer and a chat, after which Daniel offered to show us around the town. We drove around some neighbourhoods and then walked in the city centre together with Daniel’s Japanese girlfriend Satuma. The centre seemed strangely quiet to us, only a few people walking around even though it wasn’t late yet. However there was some sort of a Christmas-related bonanza going on and as part of it there was a house built of flashing Christmas lights, or something like that – I couldn’t figure out any particular purpose to this structure but you could walk through it (provided that you are not epileptic) and… well, that was it.

Seuraavalle päivälle meillä oli täysi nähtävyys-aikataulu suunniteltuna, sillä aikaa oli vain yksi päivä ja halusimme nähdä kaikki tärkeimmät paikat. Aloitimme aamulla visiitillä eduskuntataloon (en ole ihan varma, pitäisikö se kääntää eduskunnaksi vai parlamentiksi vai senaatiksi, mutta joka tapauksessa... lakeja siellä säädetään). Sisäänpääsy oli ilmainen, samoin kuin opastettu kierros, joka on aika hyödyllinen jos haluaa saada visiitistä enemmän irti. Systeemi tuntui jossain määrin monimutkaiselta, heillä on sekä ”parlament” että ”senate” ja kaikki lait pitää hyväksyä molempien elinten toimesta, ennen kuin se menee läpi. Eri osavaltiot ovat edustettuina eri edustajamäärillä riippuen asukasluvusta. Vaikken ole mitenkään erikoisesti politiikasta kiinnostunut, oli se kyllä mielenkiintoinen paikka.
Parliament

Suurin osa muista nähtävyyksistä oli suhteellisen lähellä ripoteltuna Burley Griffin-järven rannalle, joten käveleskeltiin järven rannalla ottaen kuvia Kansalliskirjastosta sekä Oikeustalosta, jonka kahvilassa myös käytiin lounaalla (ei sillä, että nimenomaan oltaisiin haluttu siellä syödä, mutta tällä alueella ei yllättävää kyllä ollut oikein mitään muita ravintoloita kuin museoiden tai muiden instituutioiden omat kahvilat). Lounaan jälkeen oli vuorossa Kansallisgalleria, jossa jälleen kerran aboriginaalien taide oli erikoisen kiinnostavaa, mutta oli siellä paljon muutakin nähtävää, valtava paikka. Rajoitetun ajan takia pyrimme keskittymään australialaiseen taiteeseen ja jätettiin muiden maanosien taiteilijat sikseen tällä kertaa. Sieltä ajoimme War Memorial - sodan muistomerkille, joka oli rakennettu ensimmäisessä maailmansodassa kuolleita australialaissotilaiden kunniaksi ja se oli kyllä vaikuttava rakennus. Se oli rakennettu kirkon tyyliseksi ja lasimaalauksissa sotilaat kuvattiin kuin pyhimyksinä. Ja ikään kuin tässä ei olisi ollut riittävästi, ehdimme vieläpä ajaa Black Mountainin (musta vuori) huipulle, jossa pääsi käymään tv-tornin näköalatasanteelta ja sieltä näki koko kaupungin yli. Tämä oli ainoa paikka, jossa piti maksaa pääsymaksu, mutta päätimme sen olevan 15 AUD:n arvoista. Näkee kyllä, miksi Canberraa kutsutaan nimellä ”bush capital”, sillä se on oikeastaan pieni kaupunki keskellä metsää ja heti välittömän keskustan ulkopuolella maisemat näyttävät ihan maaseudulta.

War Memorial

Memorial
For the following day we had a full sightseeing programme, since we only had one full day and we wanted to cover the most important sights. The morning started off with a visit to the parliament. The visit was free, as was the guided tour that was really educational and worth doing to learn something about the way they are passing the laws. The system seems somewhat complicated as they have both a parliament and a senate and all the laws have to be accepted by majority vote by both before passing. Different states are represented by different number of representatives depending on the population. Although I’m not a particularly political person, it was an interesting place to visit and we spent a fair bit of time there.
Most of the other sights we wanted to see were dotted around the Lake Burley Griffin so we were strolling around the shore, taking pictures of the National Library and the High Court, the cafeteria of which we ended up having lunch as well (not that we particularly wanted to eat there with the lawyers and judges, it’s just that the area didn’t seem to have any other restaurants than the cafes of the museums or such). After lunch it was time for the National Gallery where the aboriginal art proved to be the most interesting bit for us. There was heaps to see though as the place was enormous, but due to lack of time we tried to concentrate on Australian art and leave the Dutch masters and the rest of them out this time. From there we drove to the War Memorial that was built to commemorate the Australian soldiers who died in the First World War. That was a spectacular building, part of it was built like a cathedral with stained glass painting depicting the soldiers like saints. And to finish the day off, we drove up the Black Mountain where you could go up to the Telstra tower’s viewing platform for fine views over the city. This was the only place all day where you had to pay an entrance fee but we decided it was worth the 15 AUD per person. From up there you could really see why Canberra is often referred to as the bush capital – it’s really a smallish town surrounded by bush and as soon as you leave the CBD area it looks like countryside.
Gina and Canberra

Canberra muistutti meitä todella paljon Washington D.C:stä, ikään kuin se olisi suunniteltu samalla kaavalla. Tarkoituksella rakennettu pääkaupungiksi, kaikki oli todella hyvin toimivaa ja modernia ja viimeisen päälle suunniteltua, mutta samalla se tuntui vähän keinotekoiselta ja sieluttomalta. Ikään kuin se ei olisi oikea, elävä kaupunki ollenkaan, vaan jonkinlainen mallikaupunki, jonne on sinne tänne sijoiteltu asukkaita ikään kuin kulissiksi. Joka tapauksessa, ihan mielenkiintoinen paikka vierailla, mutta pari päivää riitti ihan mukavasti. Nyt kun saatiin näin monta kulttuurikohdetta mahdutettua lyhyeen aikaan, on aika jatkaa matkaa luonnon pariin: ajamme Mt. Kosciuzsko-Kansallispuistoon.


Canberra really reminded us of Washington D.C, as if it had been built with the same blueprint. A purpose-built capital, everything was really well-planned and modern and functioning, but at the same time, to me it felt a little artificial and soulless. As if it wasn’t a real, living, breathing city at all, but some sort of a model where the residents have been placed for the sake of appearances. However, it was an educational visit full of cultural sights so now it was time to head back to nature and Mt. Koszciusko National Park. 

House of Senate

No comments:

Post a Comment